Hyvässä ja pahassa

Aina kun tapaan sukulaisiani meillä on todella hauskaa ja kivaa, nauramme paljon ja meitä yhdistää tietenkin sama historia iloineen ja suruineen. Myös puolisoni suku on kiva. Olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Elän kuitenkin siitä surullisessa tilanteessa että sukuni ei siedä puolisoani ja tiedän että he iloitsisivat jos eroaisin. Ja tiedän että tämä on asia joka ei tule koskaan muuttumaan. Rakastan puolisoani ja minulla on hauska ja ihana elämä hänen kanssaan mutta toisinaan minua painaa se että emme voi ikinä istua perheinemme saman pöydän ääreen niin että puolisoni olisi mukana. Ikinä. Nyt en tarvitse neuvoja mutta olisiko muita ketkä elävät samanlaista elämää? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.