Puolitoista vuotta on seurusteltu miehen kanssa. Itselläni sen verran kauan aikaa sitten ollut edellisen suhteen aloitus että olen vähän hämilläni kaikista tunteista mitä uusi suhde aiheuttaa.
Nyt on tullut selkeästi sellainen vaihe tässä, että ei olla enää niin kiinni toisissamme ja elämään mahtuu muutakin kuin uusi suhde. Kun ei olla enää niin tiiviisti yhteydessä päivän aikana ja jopa saatan hetkeksi unohtaa miehen kiireisenä päivänä, niin sitä on seurannut myös epävarmuutta suhteesta. Eikö mies enää välitä, enko minä välitä. Eikö meitä oltukaan tarkoitettu yhteen, onkohan löytänyt jonkun paremman, onko ero lähestymässä.
Joo, olen kauhean epävarma. Mies ei ole sellainen, joka puhuisi tunteistaan. Olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, viimeaikoina ei siitäkään ole puhuttu. Olen itse ollut jarruttelevampi osapuoli aiemmin, kun mielestäni puhuttiin tulevaisuudesta liian aikaisin. Nyt kun itsestäni tuntuis että yhteenmuuttoa voisi alkaa suunnittelemaan,mies ei puhu siitä enää lainkaan. Kiukuspäissäni sitten saatan sanoa, että ei tästä mitään tule. Silloin mies taas kertoo haluavansa olla yhdessä.
Onko tämä epävarmuus, epäilykset ihan normaalia. Ollaan varmasti vähän eri vaiheessa suhteessa. Harmittaa kun ei saa vahvistusta miehen tunteista kuin riitelyn kautta tai jos muutama lasillinen on otettu. Haluaisin kuitenkin kuulla miehen ajatuksia ihan tavallisessa arjessa. Itse taas puhun paljonkin tunteista.
Ja ollaan ihan keski-ikää lähestyvä pariskunta.
Nyt on tullut selkeästi sellainen vaihe tässä, että ei olla enää niin kiinni toisissamme ja elämään mahtuu muutakin kuin uusi suhde. Kun ei olla enää niin tiiviisti yhteydessä päivän aikana ja jopa saatan hetkeksi unohtaa miehen kiireisenä päivänä, niin sitä on seurannut myös epävarmuutta suhteesta. Eikö mies enää välitä, enko minä välitä. Eikö meitä oltukaan tarkoitettu yhteen, onkohan löytänyt jonkun paremman, onko ero lähestymässä.
Joo, olen kauhean epävarma. Mies ei ole sellainen, joka puhuisi tunteistaan. Olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta, viimeaikoina ei siitäkään ole puhuttu. Olen itse ollut jarruttelevampi osapuoli aiemmin, kun mielestäni puhuttiin tulevaisuudesta liian aikaisin. Nyt kun itsestäni tuntuis että yhteenmuuttoa voisi alkaa suunnittelemaan,mies ei puhu siitä enää lainkaan. Kiukuspäissäni sitten saatan sanoa, että ei tästä mitään tule. Silloin mies taas kertoo haluavansa olla yhdessä.
Onko tämä epävarmuus, epäilykset ihan normaalia. Ollaan varmasti vähän eri vaiheessa suhteessa. Harmittaa kun ei saa vahvistusta miehen tunteista kuin riitelyn kautta tai jos muutama lasillinen on otettu. Haluaisin kuitenkin kuulla miehen ajatuksia ihan tavallisessa arjessa. Itse taas puhun paljonkin tunteista.
Ja ollaan ihan keski-ikää lähestyvä pariskunta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse jahkailet ja sit ihmettelet kun et saa selvää toisen tunteista.
Kiukutteluhan se saa tunteet avautumaan. Ei hyvää päivää.
Itse olen ollut suhteessa hieman kauemmin. Oma rakkaani on hyvin johdonmukainen. Mun ei tarvitse ihmetellä tai miettiä mitä hän oikeasti haluaa, Vaihtuuko huomenna mielipide päinvastaiseksi vai, joksikin muuksi. On helppo myös itse kertoa, omista tunteistaan ja toiveistaan. Niitä myös kuunnellaan.
Emme myöskään etsi toisistamme vikoja vaan, kannustetaan ja vahvistetaan hyviä puolia.
Kuten rakas usein sanoo: Olemme aina samalla puolella.
Meillä on selkeä yhteinen päämäärä jossa, molempien kaikki haaveet on otettu huomioon. Teemme sen eteen jokapäivä töitä.
Myönnän toki että asiaa auttaa se että, rakkaani on kaunein, älykkäin, hauskin, kiltein, ihanin, empaattisin, rakastavin ja muutenkin paras ihminen jonka olen koskaan tavannut ja hän suorastaan palvoo minua.
Suominaiset, sanoo usein. Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Omasta mielestäni suominaiselle ei voi puhua koska, jos suominaiselle sanoo joo, ja kun suominainen vaihtaa itse mielipidettään, hän kertoo sitten, et sä sanoit silloin niin.
No pussaamattomuuden syy lienee kaikille selvä....
No me pussaillaan kyl monta kertaa päivässä.... tai siis vuorokaudessa.