Olla rehellinen itselleen?

No mä en oikein edes tiedä, mitä se nyt tarkoittaa, että "on rehellinen itselleen." Mitä muuta sitä itselleen voi olla, kuin rehellinen? Muille voi olla vaikka miten epärehellinen, mutta itse sen totuuden kuitenkin aina tietää. Ei itseään voi huijata.
Nuo on vaan niitä korukliseitä, mitä käytetään, kun muutakaan ei osata sanoa.

Yleensä myös tuo "kasvoimme erilleen" -lause avioeron tapahduttua, on jotenkin halju. Sekään ei ole muuta kuin klisee. Ihmiset tietää kyllä, että jo alun perin ollaan erilaisia, mutta rakkaus on niin rankkaa. Ei se mikään ihme ole, että erilaiset ihmiset suuntautuu erilaisiin asioihin. Jo alusta asti on mennyt vikaan, mutta on vaan yrittämällä yritetty pysytellä yhdessä tai luultu, että toinen muuttuu.

"Viimeinkin olen löytänyt itseni." Että hoh hoijjaa. "Minuuteni on ollut hukassa." Jahas, vai silleen. Ihminen on "löytänyt itsensä," kun on kohdannut uuden rakkauden ja kuvittelee sen myötä muuttuneensa itsekin joksikin muuksi, vaikka ei ole miksikään muuttunut. Toitotetaan, kuinka tämä uusi rakkaus on nyt auttanut minua löytämään oman sisimpäni. Ihmiset lukee tällaista lehdistä ja itse asiassa eivät tule hullua hurskaammaksi. Että siis mitä on tapahtunut? Ei mitään. Uusi rakastuminen vain.

Jossain näitä korulauseita tehtaillaan, jotta ihmisillä olisi aina käyttökelpoisia ilmaisuja silloin kun eivät osaa sanoa yhtään mitään. Joskus olen lukenut lehtiartikkeleita julkkiksista, joiden koko haastattelu on ollut pelkkää tätä. Mitään ei siitä ihmisestä jää käteen, luki sen jutun tai ei. Herää kysymys, miksi haastattelu tehtiin.

Pahinta on se, kun joku eronnut ihminen paistattelee uutta rakkauttaan lehden palstoilla lukijoille, ja kertoo löytäneensä viimeinkin onnen, ikinä ennen ei ole ollut mitään tämän vertaista ja vasta nyt on löytynyt se, mitä kohti tässä koko ajan on kuljettu ja muuta soopaa. Unohdetaan se, että sitä lehteä lukee todennäköisesti se entinen puoliso ja yhteiset lapset. Ikään kuin mitätöidään ja tehdään täysin arvottomaksi kaikki se, mitä oli ennen. Ihan olemassa olevia ja tuntevia ihmisiä hekin ovat, vai ovatko?