Tervetuloa Kaisaniemeen kaikki anarkistit

Kaisaniemen puisto (ruots. Kajsaniemiparken) on puisto Helsingin ydinkeskustassa, Kluuvin kaupunginosan pohjoisosassa. Siellä järjestetään monenlaisia tapahtumia, kuten Maailma kylässä -kulttuuripäivät. Helsingin kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Kaisaniemen puiston pohjoisosassa. Osa puistoa luovutettiin Helsingin yliopistolle puutarhaa varten jo vuonna 1829, ja puutarhan vanhin viherhuone avattiin vuonna 1889. Puistossa järjestetään useita konsertteja, kuten Helsinki-päivän konsertti.

Puiston alueella on jalkapallokenttä, koripallokenttä sekä tenniskenttä. Puiston luoteiskulmassa toimii ravintola Kaisaniemi. Koko puisto on saanut nimensä ravintolan perustajan Kajsa Wahllundin mukaan.

Puisto on saanut kielteistä mainetta erityisesti seksuaalisen väkivallan ja tappelujen vuoksi.[1] Tehokkaan valvonnan ansiosta puiston ilmapiiri on kuitenkin viime vuosina rauhoittunut.


Kaisaniemen puistoa kesällä 2005
Julkinen taide
Kaisaniemen puistossa sijaitsee Helsingin vanhin julkinen muistomerkki: 1700-luvulta säilynyt niin sanottu vapaamuurarin hauta. Kansallisteatterin pienen näyttämön edustalla on näyttelijä Ida Aalbergin kunniaksi pystytetty Esirippu-patsas, joka paljastettiin 15. lokakuuta 1972. Lähes seitsemän metriä korkean pronssipatsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Raimo Utriainen. Sen vieressä on vesiallas, jonka pohjoispuolella on Emil Wikströmin tekemä säveltäjä Fredrik Paciuksen rintakuva vuodelta 1895. Altaan itä- ja länsisivuilla ovat Viktor Janssonin alastonta naishahmoa esittävä veistos Convolvulus vuodelta 1931 ja Jussi Mäntysen eläinveistos Nuori hirvi vuodelta 1929.

Puiston historiaa
Vuonna 1763 Maaherra Hans Henrik Boije vuokrasi kaupungilta tontin Hämeen maantien (nyk. Siltasaarenkatu) varrelta ja perusti sille puutarhan. Vuonna 1773 se siirtyi puutarhuri Erik Edbomin hallintaan. Helsingin saatua pääkaupungin aseman vuonna 1812 puutarha merkittiin kaupungin yleiseksi puutarhaksi. Myöhemmin vuonna 1827 alettiin sitä Carl Ludvig Engelin luonnostelmien mukaan muuttaa yleiseksi kävelypaikaksi. Engelin suunnitelmassa puisto jakaantui kahteen osaan: symmetriseen, puurivien halkomaan puistoon sekä kiemurtelevien polkujen muodostamaan maisemapuutarhaan. Vuonna 1829 kävelypaikkaa supistettiin, kun sen viereen muutti Turusta yliopiston kasvitieteellinen puutarha.


Kajsaniemen ravintola vuonna 1862
Vuonna 1839 Catharina ”Kajsa” Wahllund rakennutti Kaisaniemen kärkeen ravintolan, josta tuli varsinkin ylioppilaiden suosima paikka. Puistoon valmistui myös keilarata ja meripaviljonki. Ylioppilaiden tavasta esittää 1. toukokuuta lauluja Kajsalle puisto sai nimekseen Kaisaniemenpuisto[2]; siihen saakka se oli tunnettu Seurapuistona.

Tuohon aikaan Kaisaniemi oli vielä selvästi niemi, ja ravintola sijaitsi niemen kärjessä, mutta 1800-luvun loppupuolella sen länsipuolelle rakennettiin rautatien ratapiha. Sitä varten lohkaisiin alueita puistostakin, mutta suurimmaksi osaksi se rakennettiin täyttömaalle. Tällöin täytettiin paikalla ollut Töölönlahden eteläosa ja siitä etelään työntynyt Kluuvinlahti, jolloin myös Kaisaniemi lakkasi olemasta niemi[3], ja se rajoittuu mereen enää vain pohjoisessa.