Tässä Dohan kisoja katsellessa mietin, että omituisen huonosti Kiina pärjää urheilussa, vaikka maan väestö on valtava ja resursseja on yllin kyllin. Ja kun maan yhteiskuntajärjestelmäkin on autoritäärinen, niin nuoria lupaavia urheilijoitahan voidaan pakottaa treenaamaan niin paljon, niin armottomasti ja niin kauan kuin valmentajat katsovat tarpeelliseksi; soraäänistä ei tarvitse välittää, ei urheilijoilta itseltään eikä varsinkaan median ja kansan taholta. Lisäksi urheilumenestyksen luulisi olevan autoritääriselle valtiolle oiva väline kansainvälisen maineen kohotukseen ja kansallistunnon nostamiseen , eli panostusta kuvittelisi olevan huippu-urheiluun.
Mutta ei. Siis tietysti kiinalaiset napsivat eri lajeissa esim. Suomeen verrattuna paljon mitaleita, mutta maan kokoon nähden menestys on vaatimatonta. Futiksessa Kiina ei pärjää ollenkaan jääkiekosta puhumattakaan, koriksessa melko keskinkertaisesti, lentopallossa samoin, yleisurheilussa jokunen mitalisti siellä täällä. Ei siis pöytätennistä lukuunottamatta sellaista dominanssia urheilussa kuin tuolla väestöpohjalla luulisi olevan.
Mutta ei. Siis tietysti kiinalaiset napsivat eri lajeissa esim. Suomeen verrattuna paljon mitaleita, mutta maan kokoon nähden menestys on vaatimatonta. Futiksessa Kiina ei pärjää ollenkaan jääkiekosta puhumattakaan, koriksessa melko keskinkertaisesti, lentopallossa samoin, yleisurheilussa jokunen mitalisti siellä täällä. Ei siis pöytätennistä lukuunottamatta sellaista dominanssia urheilussa kuin tuolla väestöpohjalla luulisi olevan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kimmo Kinnusen valmentamat kiinalaisnaiset hettelevät kuitenkin hyvin keppiä tällä hetkellä.
Tänään yrittää suomalinen eläkeläispappa Antti Ruuskanen heittää keihästä Dohassa. Olisi pysynyt vain Suomessa ja osallistunut kyäkisoihin niin olis voinut jopa pärjätä.
Pohja puuttuu ja osaamista ei vaan sen myötä löydy.
Se mitä se tarkoittaa niin esimerkiksi että maalla ei ole tasokasta eri seurojen välistä kisaamista, pelataanhan siellä jääkiekkoakin mutta..
On eri asia olla kovakuntoinen, saavuttaa taso mikä on normi kansalaisen hyvää kuntoa paljon korkeammalla. Kuin että olla maailman huipputasoa lähellä niin sitä ei monet saavuta, pitää olla yleensä oikeanlaista valventamista että kunto nousee, muuten loppuu aika kesken tai paikat ei kestä.
Eihän suomessakaan menestyjä lajeissa missä puuttuu hyvä seurataso.
Yksilölajit on aina vähän asia erikseen.
Että tälläinen amatöörin näkemys.
kiinahan on maailman ylivoimaisin urheilumaa, eikä mikään kulttuuriem sekasotku kuin usa, joka tietysti pärjää laajmmin kun on kaikkia kulttuureja, kiinalaisiakin.
kiina ei menesty kaikissa "länsimaisissa" mutta muissa dominoi ja syrjäyttänyt jenkitkin.
joten kannattaisiko vähän selvittää ennen aivopieruja, ne suomessa suositut kärkilajit ei ole kaikea.
Siellä taas oikein neropatti huutelee. Kiinan väestö on niin VALTAVA, että niiden "ei-länsimaisten" lajien lisäksi pitäisi menestystä tulla suvereeniin tyyliin myös niissä "länsimaisissa" lajeissa.
Jos jumalauta 300 000 asukkaan Islanti on ollut mukana jalkapallon EM- ja MM-kisoissa (EM-kisoissa puolivälierissä asti), koripallon EM-kisoissa, ottanut käsipallossa (jääkiekkoa PALJON isompi laji) olympiahopeaa jne. , niin siinä vähän suhteellisuudentajua sullekin!
jos et olisi noin ääliö tietäisit, että kiina alkoi panostaa urheilun vasta 80 luvulla ja ylipäätään tuli urheilumaailmaan mukaan.
ja kiinalaiset saa itse päättää miatä lajeiasta kiinnostuvat, sinä et sitä päätä lololo
Et sitten ole sattunut huomaamaan, että siitä 80-luvustakin on jo melkein 40 vuotta aikaa? Siinä ajassa Kiinan resursseilla ehtii kyllä rakentamaan jo täydellisen huippu-urheilukulttuurin. Ajasta homma ei siis ole ollut kiinni.
Toinen autoritäärinen maa, Neuvostoliitto, rupesi pärjäämään jokseenkin saman tien kun osallistui kansainväliseen urheiluun.
Urheilukisat on politiikkaa.
Kiinan ja kiinalaisten ei tarvii päteä kenellekkään.
Ne voi keskittyä omaan elämäänsä.
Perinteiset itä-blokin maat ottivat urheilun maan poliittisen järjestelmän ylivoimaisuuden kiiltokuvaksi. Venäjällä se jatkuu edelleen. Aasian kommunistisissa järjestelmissä hommaa katsottiin eri tavalla, eikä urheilumenestys ole siellä ollut koskaan sellainen maan menestyksen mittari kuin se oli eurooppalaisissa kommunismeissa. Yhdysvaltain kilpailuhenkisyys puolestaan on aiheuttanut siellä puolen lätäkköä omat skandaalit, samoin ammattiurheilu koko läntisessä maailmassa.
Kiina ilmeisesti omien olympialaistensa aikaan hetken harkitsi ryhtyvänsä myös menestymään, mutta esimerkiksi uimareiden joutuminen välittömästi menestysharppauksen jälkeen maailman silmätikuiksi ilmeisesti käänsi Kiinan kelkan...no odotellaan nyt mitä talvi-olympialaiset tuovat tullessaan, onko ostettu vain osaamista valmentamisen saralla vai onko polkaistu muutama "lääketehdas" pystyyn.
Turhaa vinkua Kiinan heikkoa menestysträ, kun se on mitalitaulukossa kuitenkin kakkosena, ja hyvällä 4..5 mitalin hajuraolla kolmosena tuleviin.
https://www.iaaf.org/competitions/iaaf-world-championships/iaaf-world-athletics-championships-doha-2019-6033/medaltable
Enemmän kannattaisi ihmetellä että miksi 1.3 miljardin asukkaan Intia ei ole 28 mitaleita saaneen maan taulukossa mukana lainkaan. Mitä ne intiaanit siellä kotimaassaan tekee, kun ei mikään urheilulajit kiinnosta?
Pikkuisella isäntämaa Bahrainillakin on jo ostourheilijoiden tuomat kulta, hopea ja kaksi pronssimitalia.