Ovatko kielet liian pitkälle jalostettuja aakkostoineen?

Olemme kaikki kielen ja aakkoston pitkän jalostusasteen latistamat persoonallisuudet. Ennen kun oli A - kirjain vielä härän pää niin se herätti mielikuvia. Nykyiset aakkoset eivät herätä mitään, mutta ovat NOPEAT JA TEHOKKAAT lukea ja kirjoittaa.

Kieli ja aakkosto vaikuttaa siihen millaisia persoonallisuuksia olemme. On tietenkin ensiarvoisen tärkeää nykyaikana, että lukeminen on nopeaa ja myös kirjoittaminen on nopeaa, mutta mielikuvitus kärsii eikä ole mitään inspiraation lähdettä, jonka perusteella luova toiminta ja ajattelu voisi herätä.

Onko meistä kaikista tullut kielen takia TERÄVIÄ ; KÄRKEVIÄ ; PILKUNNUSSIJOITA sekä vielä MALTTAMATTOMIA Ja NOPEITA.

Eilen katselin kahta palavaa kynttilää ja mietin mikä olisi niiden kuvake.

https://tapiok1.kuvat.fi/kuvat/Pictures/kynttilakaarme2.png

Päädyin tuollaiseen kun KY-NT-TI-LÄT sanan normaalitavuista (ei käännetty tavukeinokielelle) saadaa : KYY eli käärme, JA, LÄTTÄNÄ eli Kobran pää, joka on lättänä.

Tuo kuvake käärme, jolla on lättänä pää herätti mielessäni jatkojalostamisen tarpeen ja mietin öljylamppua tai muuta lamppua. Käärmeen hännään kierre on kuin öljyvati ja siitä suihkuaa öljyä käärmeen suuhun ja kaksihaaraiseen kieleen, joka on polttimo.

Kuvakkeiden piirtämistä voi siis edelleen jatkaa ja voi olla, että joskus saa hyvänkin inspiraation?

Rationalisoituminen on mielkuvituksen dementia.

En tiedä ovatko kielet ja aakkoset liian pitkälle jalostettuja tjsp. mutta itse olen keksinyt, että sanaa voidaan lyhentää vaikka 1/3:aan alkuperäisestä.

Idean sain tähän kun tajusin, että eng. kielen sana "job" on mahdollista kirjoittaa yhdellä kyrillisellä kirjaimella liittämällä siis "jo":n pisteet b kirjaimen päälle, koska kyrillisissä "jo" on ainoa kirjain, jossa pisteet ovat.
Tähän ideointiin antoi kiinnostusta tajuta, että kyrillisissä mm. 4 kirjainta on onnistuttu liittämään yhteen kirjaimeen (shch).

Esim. suomenkielen sana "äiti", voitaisi periaatteessa kirjottaa vain kahdella (lat.) kirjaimella, eli prosentuaalisesti (näyttää hienommalta sanoa) siinä voidaan vähentää 50% kirjaimia.

Periaate on siinä, että kaikki ensinnäkin tietävät missä kirjaimissa on pisteet. Laitetaan Ä:n pisteet i:n päälle, ja TI liitetään yhteen, siirretään I:tä hiukan vasemmalle kiinni T kirjaimeen, jolloin se muistuttaa kyrillistä P kirjainta, jossa T:n toinen sakara näkyy.

Ö kirjaimen suhteen pisteet voisi siirtää vaikka kirjaimen alapuolelle, koska tuo kirjain ei ole yleisesti paljon käytössä, vaikkakaan sana ei ehkä jää epäselväksi, vaikka ne olisivat päällä. Öljy sanassa pisteet ovat L kirjaimen alapuolella ja Y kirjaimen alaosa on taivutettu kuten J kirjaimessa.
Nämä tietysti koskevat vielä vain isoja kirjaimia.

Olen kuullut, että lyhyemmät tekstit säästävät aikaa, rahaa, ja tilaa.
Olen miettinyt myös konsonantti-vokaaliyhdistelmiä, mutta siinä kirjaimet eivät enää olisi kuten nykyään, vaan jäljittelisivät (kuten Koreassa) kielen ja suun asentoja - A=C. Ka=^c

Vaikka siinä toki on joitain hyviäkin puolia, kuvakirjoitus on paljon alkeellisempi ja tehottomampi kirjoitustapa kuin siitä pikkuhiljaa kehittynyt geneerisiin kirjaimiin perustuva kirjoitus, koska kirjainten sitominen tiettyihin asioihin (kuten härkiin) tekee asioista (marginaalisesti) helpompia vain silloin kun puhutaan juuri siitä asiasta, josta kirjainmerkki on tehty. Jos vaikkapa här-tavu korvattaisiin häränpää-kirjaimella, se vain sekoittaisi asioita kun puhutaankin härmistymisestä tai härskiydestä.

Vaikka toki tiedostankin henkilökohtaisen biakseni suomen ja viron kielten kirjoitustavan eduksi, niin mahdollisimman objektiivisesti tarkasteltunakin sillä on yksi suurimmista vahvuuksista verrattuna mihin tahansa muihin kieliin, nimittäin se, että aakkoset vastaavat täsmälleen tiettyä äännettä (lukuunottamatta sitä hemmetin ng-äännettä). Jos siis osaat ääntää suomen (tai viron) aakkoset, osaat automaattisesti myös puhua suomea (tai viroa). Missään muussa kielessä (edes ”mahdollisimman loogiseksi” tarkoituksella kehitetyssä esperantossa) ei ole yhtä hyvä vastaavuus kirjoituksen ja puheen välillä. Esimerkiksi englannin sanat ’seven’ ja ’even’ lausutaan täysin eri tavalla. Jos ne lausuu kuten ne lausuttaisiin suomeksi tai viroksi, niissä on eroa vain s-kirjain, kuten pitäisikin.

Tapio, miksi kirjoitat monella eri nimimerkillä?