Oman ajan salliminen

Ei. Jokaisella pitää olla se oma aika. Ota sitä vähän useammin, että hän tottuu. Ei aina tarvii olla aamuun asti juhlimassa. Voit käydä useammin, mutta mene myös välillä ajoissa kotiin.

ei ole ihan normaalia. Oman ajan salliminen molemmille tekee hyvää ja sinulla on täysi oikein ottaa aikaa itsellesi. Ehkä hän on läheisriippuvainen tai epävarma tai mitä vaan, mutta ei toinen voi holhota toista koko ajan.

Itsellä oli suhteen alussa vaikeaa poikaystäväni kanssa, sillä itseä oli petetty niin monta kertaa. Mutta työstin itse luottamusongelmaani terapiassa ja jo parin kuukauden päästä tajutessani itse sen mitä rakkaus oikeasti on, vapauduin monista peloistani. Nytkin poikaystäväni on talvilomalla jossain, ehkä mökillä... eikä yhtään huoleta. Näemme kun hän tulee. Olemme tosin seurustelleen jo yli vuoden. Sen toisen ei tarvitse olla tilivelvollinen jokaisesta pikkuasiasta.

Kiitos kommenteista ja siitä, että tuosta voi oppia pois. Tyttöystävä vain pitäisi saada se itse tajuamaan.

Sangen todennäköinen syy on, että koska hän ei ole mukana, hän ei voi todeta, että seura on taatusti pelkkiä miehiä, jotka eivät edes tapaa muita naisia. Mustasukkainen mieli siis tekee tepposensa.

Taidatte olla aika nuoria molemmat? Tyttöystäväsi on epävarma ja mustasukkainen.
Yleensä aika parantaa nuo vaivat mutta ei aina. Ja onhan raskasta kuukaudesta toiseen velloa mitä teit ja missä ja kenen kanssa jne. Ei ole hyvä pohja suhteelle, ikävä kyllä.
Ihan ymmärrettävää jos et jaksa.

Ehkä tyttöystävälläsi on joku "trauma" takana miksi hän ei kestä "poikaystävän kaverien kanssa bilettämistä".

Itse olen alkoholistiperheestä, molemmat vanhempani joivat ja me lapset saimme kuulla satoja ja satoja selityksiä siitä miksi isin ja äidin rahat ei riitä ruokaan, miksi ei saatu joululahjoja ja miksi ei päästy esim. kesällä koskaan lomille minnekään. Viinaan ja tupakkaan niillä kyllä rahaa riitti päivittäin. Olin 14 vee kun kävelin itte sossun ja sanoin että ettikää mulle sellanen koti jossa ei juoda. No, siitä ei seurannu mitään kivaa. Silloin 14 veenä mä päätin että mun kotona eikä mun lähipiirissä enää juoda ikinä. Tämä tunne on vahvistunut vuosien varrella.

Mulla nousee karvat heti pystyyn ja oon ku kilpikonna jos mun seurustelukumppani sanoo lähtevänsä kavereitten kanssa yksille. Vetäydyn kuoreen ja alan vältteleen, meen mykäksi, en todellakaan ala riiteleen. Kaikki mikä liittyy alkoholiin, poislukien vappusima ja ABC:n linjaston kotikalja on mulle ku iso punanen vaate.

Mun seurustelukumppani voi käydä treenaamassa, taidenäyttelyissä, elokuvissa missä tahansa aktiviteetissa, poislukien seksi kavereittensa kanssa, mutta ei "bilettämässä" eikä "yksillä".

Esim tällaset yksinkertaisetkin jutut kuten ystävän häät, duunin pikkujoulut, kavereitten tupari- tai grillijuhlat, pihatalkoot, whatever bailut, nostan kytkintä siinä vaiheessa kun jostain kuuluu oluttölkin sihahdus tai ruvetaan availeen viinipulloja. En kestä yhtään alkoholin hajua enkä minkäänlaisia juttuja bilettämisestä, enkä jaksa kattoo "iloisia humalaisia" ihmisiä.

Varmaan on jäänyt trauma vanhempien alkoholismista ja juopon lapsen köyhästä elämästä kun ei ollut jääkaapissa välillä edes sitä valoa kun sekin oli rikki, mutta antaa olla, enää en edes yritä esittää mukavaa ja suvaitsevaista kenellekään.
Siitä syystä elelenkin nykyään mieluummin yksin.

Aloittajalle, sun olisi hyvä jutella tyttöystäväsi kanssa suoraan asiasta.
Miksi hän kokee sun kaverijuhlimiset ongelmallisena?
Häneltä varmaan löytyy jonkunlainen vastaus ja ehkä keksitte yhdessä keinon miten pääsette ton asian yli mikä hänellä hiertää noissa sun yön yli reissuissa.