Aina sanotaan, että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Mitä jos asia ei olekaan ihan näin yksinkertainen ja ehkä voitaisiinkin ennemmin sanoa, että aihetta ei oikein ymmärretä kunnolla ja ehkäpä masennuslääkkeet voivatkin aiheuttaa tietynlaista riippuvuutta ? Mitä potilaat sanovat?
Ilmiöstä on kirjoittanut uuden mielenkiintoisen artikkelin Independent - lehti.
https://www.independent.co.uk/voices/antidepressants-drugs-pills-opioids-addiction-mental-health-a9131901.html
Aiheuttavatko masennuslääkkeet riippuvuutta?
Anonyymi
27
208
Vastaukset
- Anonyymi
Psykologi Aku Kopakkala on kirjoittanut paljon masennuksesta ja tehnyt hyviä videoitakin. Tässäkin yksi hyvä juttu, Super-lehdestä. Linkki seuraavassa viestissä ettei häviä, mutta löytyy googlehaulla:
"kopakkala lisäävätkö masennuslääkkeet masennusta"
Siis jutun otsikko on, että lisäävätkö masennuslääkkeet masennusta. Ja tutkimukset osoittavat yllättäen että lisäävät, pitkällä aikavälillä. KATKELMA tekstistä:
Kopakkala korostaa, että hänen motiivinsa on auttaa ihmisiä voimaan mahdollisimman hyvin. Tällöin lääkehoito ei ole tehokkainta. Nopein tapa saada asiat kuntoon on auttaa masentunutta laittamaan elämänrytmit ja oma sosiaalinen tilanne kohdalleen. Elämän puitteiden kuntoon laittaminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin masennuslääkkeen määrääminen. 15 minuutin pituisella lääkärinvastaanotolla on helppo päätyä jälkimmäiseen hoitoon.
Lääkehoito siis toimii jokseenkin yhtä hyvin kuin muut hoitomenetelmät, mutta sillä on haittansa. Kopakkalan mukaan näyttäisi siltä, että masennus uusiutuu helpommin, kun sitä ensin on hoidettu lääkkeillä.
Lääketeollisuuden valta tieteellisessä masennustutkimuksessa saa Kopakkalan ärtymään.
– Meillä on hyviä hoitomuotoja masennukseenkin, mutta niillä ei kukaan voi tehdä rahaa, joten ne eivät ole ensimmäisiä vaihtoehtoja. Ne ovat työvaltaisia hoitomuotoja.
– En sinänsä vastusta psyykenlääkkeitä, mutta pitäisi olla tieteellisesti perusteltua, että niiden käyttö on hyödyllisempää kuin ei-käyttö. Lääkkeillä on ikäviä sivuvaikutuksia, eikä luonnontieteellinen tutkimus ole osoittanut lääkkeistä olevan olennaisesti lumelääkitystä suurempaa hyötyä.
... Kopakkalahan on siis se psykologi, joka sai Mehiläiseltä potkut kun oli kertonut Ylen ohjelmassa että masennuslääkkeillä on vakavia haittavaikutuksia eikä teho ole parempi kuin placebolla.- Anonyymi
Tässä se linkki
https://www.superliitto.fi/viestinta/super-lehti/ajankohtaista/lisaavatko-masennuslaakkeet-masennusta/
lisää katkelmaa em. jutusta, Kopakkalan haastattelusta:
-En ole ajatuksineni yksin. Monet psykiatrian asiantuntijat ihmettelevät lääkityksen suurta määrää. Mutta tällaisilla puheilla on aina helppo saada mekkala aikaan.
Liika on liikaa
Hurjat luvut vaativat muutosta: noin 500 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä ja 200 000 saa skitsofrenialääkkeitä.
– Maailma muuttuu. Ennen luotettiin pappiin, nyt sankareita ovat terveydenhuollon edustajat. Mutta jos masennusta haluttaisiin oikeasti hoitaa hyvin, tarvittaisiin aivan tuoretta tarkastelua, joka perustuu puolueettomiin tutkimuksiin.
Kopakkala kertoo, että vielä 1970-luvulla masennuksen todettiin parantuvan luonnollisesti. Sitten keksittiin niin sanotut tehokkaat masennuslääkkeet ja sairastuvuus räjähti käsiin. Nyt voidaan puhua masennuksen ylläpitolääkityksestä.
– Masentuneisuutta diagnosoidaan valtavasti verrattuna 40 vuoden takaiseen ja epidemia on hurja. Meille on yhtäkkiä puhjennut tällainen eläköitymisperuste ja kansantauti.
– Tarvitsisimme suuren yhteiskunnallisen keskustelun siitä, mistä luvut johtuvat ja mitä asialle voidaan tehdä. Kukaan ei esimerkiksi tutki, miksi masentumisen vuoksi joudutaan eläkkeelle niin paljon. Onko syynä hoitojärjestelmämme? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä se linkki
https://www.superliitto.fi/viestinta/super-lehti/ajankohtaista/lisaavatko-masennuslaakkeet-masennusta/
lisää katkelmaa em. jutusta, Kopakkalan haastattelusta:
-En ole ajatuksineni yksin. Monet psykiatrian asiantuntijat ihmettelevät lääkityksen suurta määrää. Mutta tällaisilla puheilla on aina helppo saada mekkala aikaan.
Liika on liikaa
Hurjat luvut vaativat muutosta: noin 500 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä ja 200 000 saa skitsofrenialääkkeitä.
– Maailma muuttuu. Ennen luotettiin pappiin, nyt sankareita ovat terveydenhuollon edustajat. Mutta jos masennusta haluttaisiin oikeasti hoitaa hyvin, tarvittaisiin aivan tuoretta tarkastelua, joka perustuu puolueettomiin tutkimuksiin.
Kopakkala kertoo, että vielä 1970-luvulla masennuksen todettiin parantuvan luonnollisesti. Sitten keksittiin niin sanotut tehokkaat masennuslääkkeet ja sairastuvuus räjähti käsiin. Nyt voidaan puhua masennuksen ylläpitolääkityksestä.
– Masentuneisuutta diagnosoidaan valtavasti verrattuna 40 vuoden takaiseen ja epidemia on hurja. Meille on yhtäkkiä puhjennut tällainen eläköitymisperuste ja kansantauti.
– Tarvitsisimme suuren yhteiskunnallisen keskustelun siitä, mistä luvut johtuvat ja mitä asialle voidaan tehdä. Kukaan ei esimerkiksi tutki, miksi masentumisen vuoksi joudutaan eläkkeelle niin paljon. Onko syynä hoitojärjestelmämme?Yle on teki Kopakkalan erottamisen jälkeen uuden haastattelun hänestä, Dosentti-ohjelmassa.
Psykologi Aku Kopakkala, Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow
"Se että puhuu totta ei saa aiheuttaa potkuja..." Aku Kopakkala sai potkut Mehiläisestä, koska kertoi tietojaan ja ajatuksiaan MOT-ohjelmassa. Tässä haastattelussa hän kertoo syvemmin näkemyksiään mielenterveyden hoidosta Suomessa ja lääkkeistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yle on teki Kopakkalan erottamisen jälkeen uuden haastattelun hänestä, Dosentti-ohjelmassa.
Psykologi Aku Kopakkala, Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?
https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow
"Se että puhuu totta ei saa aiheuttaa potkuja..." Aku Kopakkala sai potkut Mehiläisestä, koska kertoi tietojaan ja ajatuksiaan MOT-ohjelmassa. Tässä haastattelussa hän kertoo syvemmin näkemyksiään mielenterveyden hoidosta Suomessa ja lääkkeistä.Katsoin tuon Dosentti-ohjelman taas uudestaan.
Kopakkala on NIIN hyvä tyyppi. :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Katsoin tuon Dosentti-ohjelman taas uudestaan.
Kopakkala on NIIN hyvä tyyppi. :)Kopakkala on kyllä rohkea, kun uskaltaa sanoa asioita ääneen ja kritisoida nykyisiä hoitosuosituksia ja käytänteitä sekä lääkkeiden ongelmia ja lääkekeskeistä hoitoa ylipäätään, vaikka varmasti kokee vastustusta. Suomessa ei ole juuri yhtään hänen kaltaistaan, mikä on harmi.
Olen seurannut Britanniassa tapahtuvaa keskustelua masennuslääkityksen ja masennuksen hoidon ongelmista, ja siellä löytyy enemmän keskustelua julkisesti. Kiinnostukseni aiheeseen kumpuaa omista negatiivisista kokemuksista sekä lääkkeistä että vieroituksesta. Siellä sitä on nostattanut Aku Kopakkalan kaltainen tyyppi, psykologi hänkin, mielenterveystutkija ja professori, John Read, joka on ollut tuomassa mm. julki masennuslääkkeiden ongelmia, ja vaikeitakin vieroitusoireita sekä ollut tekemässä tutkimusta aiheesta.
Hän on myös yksi IIPDW Networkissa olevista. IIPDW.n ideana on mm. auttaa ihmisiä turvallisesti vieroittautumaan lääkkeistä lisäämällä aiheesta keskustelua, painottaa tutkimusta ja mukana on sekä ihmisiä joilla on omaa kokemusta aiheesta ja lisäksi mt- alan asiantuntijoita.
https://iipdw.org/blog/ Kyseisestä blogista löytyy uutta tietoa mitä psyykenlääkevieroituksesta on tullut, pääasiassa masennuslääkkeisiin liittyen. Esim. Britanniassa on alettu herätä enemmän siihen, että ongelmia saattaa tulla vieroituksessa ihmisillä ja he tarvii enemmän tukea. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kopakkala on kyllä rohkea, kun uskaltaa sanoa asioita ääneen ja kritisoida nykyisiä hoitosuosituksia ja käytänteitä sekä lääkkeiden ongelmia ja lääkekeskeistä hoitoa ylipäätään, vaikka varmasti kokee vastustusta. Suomessa ei ole juuri yhtään hänen kaltaistaan, mikä on harmi.
Olen seurannut Britanniassa tapahtuvaa keskustelua masennuslääkityksen ja masennuksen hoidon ongelmista, ja siellä löytyy enemmän keskustelua julkisesti. Kiinnostukseni aiheeseen kumpuaa omista negatiivisista kokemuksista sekä lääkkeistä että vieroituksesta. Siellä sitä on nostattanut Aku Kopakkalan kaltainen tyyppi, psykologi hänkin, mielenterveystutkija ja professori, John Read, joka on ollut tuomassa mm. julki masennuslääkkeiden ongelmia, ja vaikeitakin vieroitusoireita sekä ollut tekemässä tutkimusta aiheesta.
Hän on myös yksi IIPDW Networkissa olevista. IIPDW.n ideana on mm. auttaa ihmisiä turvallisesti vieroittautumaan lääkkeistä lisäämällä aiheesta keskustelua, painottaa tutkimusta ja mukana on sekä ihmisiä joilla on omaa kokemusta aiheesta ja lisäksi mt- alan asiantuntijoita.
https://iipdw.org/blog/ Kyseisestä blogista löytyy uutta tietoa mitä psyykenlääkevieroituksesta on tullut, pääasiassa masennuslääkkeisiin liittyen. Esim. Britanniassa on alettu herätä enemmän siihen, että ongelmia saattaa tulla vieroituksessa ihmisillä ja he tarvii enemmän tukea.Tietoa vierotuksesta täältä
https://madinfinland.org/
Aku Kopakkala on tämänkin takana, perustamansa Tarpeenmukainen hoito yhdistys ja kansainvälinen ruohonjuuriliike. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietoa vierotuksesta täältä
https://madinfinland.org/
Aku Kopakkala on tämänkin takana, perustamansa Tarpeenmukainen hoito yhdistys ja kansainvälinen ruohonjuuriliike.Tuolla Mad in Finlandin sivuilla voisi kirjoittaa useampiakin ihmisiä. Aika paljon samoja kirjoittajia. Aika vähän on mt-alalla työskentelevät kirjoittelemassa tuonne ...
Pelottaako osa noista aika voimakkaastikin mt-hoitoa arvostelevista kirjoituksista heitä pois? Esimerkiksi Mad in Americassa kirjoittaa paljon eri tyyppejä, myös jotka on jollain tavalla töissä mielenterveyden hoidossa ja kenties vähän vaihtoehtoisesti ajattelevia. Suomessa ei taida sitten paljon sellaisia olla : - D
Mut ihan kiva että Suomeenkin on saatu kyseinen sivusto ja valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä!
- Anonyymi
En tiedä mistään dosenteista, mutta ei mulla ainakaan vaihdetut ja lopetetut lääkkeet ole jääneet kummittelemaan.
- Anonyymi
Tuitkimusten mukaan suurimmalle osalle tulee todella pahoja oireita ja opitkäksi aikaa. Sen vuoksi monet eivät pysty lopettamaan. Ja tästä johtuu että lääkkeiden käyttäjiä Suomessa on valtava määrä.
That's only fact. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuitkimusten mukaan suurimmalle osalle tulee todella pahoja oireita ja opitkäksi aikaa. Sen vuoksi monet eivät pysty lopettamaan. Ja tästä johtuu että lääkkeiden käyttäjiä Suomessa on valtava määrä.
That's only fact.Joo, mutta suurin osa suomalaisista käyttää alkoholia lääkityksen aikana. Minä en. Liekö sillä sitten vaikutusta, en tiedä. Tai sitten ei vain kaikkiin vaikuta samalla tavalla.
- Anonyymi
KAIKKI MASENNUSLÄÄKKEET KOUKUTTAVAT , SE ON LÄÄKETEHTAIDEN TAVOITE = IKUINEN ASIAKAS HAUTAAN ASTI.
- Anonyymi
Minun kokemus masennuslääkkeitä vuositolkulla syöneenä on, että kyllä, masennuslääkkeisiin,voi tulla jonkinsorttinen riippuvuus. Koska minulle ei mainittu mitenkään lopetusvaikeuksista tai -oireista, tulkitsin ja lääkäri tulkitsi joka kerta oloni huononemisen lopetusvaiheessa tarpeeksi jatkaa lääkitystä. En tiennyt aloittaessani minkälaisista aineista oli kyse vieroitusoireineen, mutta niiden luonne tuli tutuksi unohtaessa yksikin annos mikä johti erittäin voimakkaisiin oireisiin sähköiskutuntemuksine päässä ja oli hankala toimia tai ajatella noiden päässä olevien tuntemusten takia. Sitä oloa ei voi sanoin selittää koska se oli jotain mitä en koskaan eläissäni ollut joutunut kokemaan paitsi noiden myrkkyjen takia. Ahdistavia oireita joista tuli uusi normaali elämässäni.
Minulle sanottiin myös, että lääkkeet voi lopettaa milloin vaan, eikä mitenkään painotettu miten voimakkaista aineista oli kyse. Olen edelleen katkera kuinka käytännössä kaikki olennaiset haitat mitä lääkkeistä koin vuosien aikana jätettiin kertomatta lääkärin toimesta kun lääkettä määrättiin seksuaalisen toiminnan ongelmista tunteiden leikkautumiseen ja lopetusoireisiin. Jos olisin nuo tiennyt en tiedä olisinko pillereitä aloittanut, enkä tehnyt päätöstä hyödyt ja haitat punniten informoituna. Kerran alkupuolella vuosien käyttöä lopetin seinään, sillä tunsin ettei lääkkeestä ollut juuri tehoa ja kokemus oli niin traumatisoiva, että ei ole juuri mitään muistikuvia siltä ajalta. Pääsin eroon lääkkeistä, mutta kuukausitolkulla tunsin kamalaa oloa. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli kuin jostain huumeista olisi vieroittautunut vaikken sellaisia ole käyttänyt. Aloin saamaan voimakkaita ahdistuspuuskia ja päädyin takaisin lääkkeelle. Lääkkeen lopetus aikaansai erittäin voimakkaita mielialanvaihteluita mitkä tuntui oudolle ja ahdistavalle. Toisaalta lopetuksesta seurasi paljon hyvääkin, tunsin yhtäkkiä kuukausia myöhemmin että masennukseni on paljon kaikonnut ja pystyin tuntemaan paremmin, sekä libido palautui takaisin. Aika mielenkiintoista miettien sitä kuinka turtuneessa tilassa olin lääkkeellä jota määrättiin masennukseen. Lääkeannosta oli vaan nosteltu ylöspäin koska tunsin tehon loppuneen, mitä varmaan jossain koukuttavissa lääkkeissä pidettäisiin toleranssin nousuna.
Koska minulle oli perusteltu lääkkeet niin, että koin aivoissani olevan masennuksen takia jotain vikaa, se nosti kynnystä päästä lääkkeistä eroon. Lääkkeisiin tuli psykologinen riippuvuusside, jota voimisti hoitopuolella olevat pelottelut siitä miten jollekin on käynyt kun lopettaa lääkityksensä ja pelot lääkkeen alasajosta. Ajattelin että en enää suoriudu asioista ilman lääkettä. Luulin että kaikenlainen paremminvoimiseni oli lääkkeiden ansiota. Olin aivopesty. Olin sokea sille, että olin vuosia liian isolla lääkeannoksella ollut tunteet leikkautuneena kärsien lääkkeen aiheuttamasta voimakkaasta väsymyksestä luullen että se on vaan masennusta. Pienennettyä annoksella sentään toimin jotenkin, mutta haitat oli jatkuvasti päällä kuten libidon katoaminen mikä sai jatkuvasti harkitsemaan lääkkeen alasajoa sekä huolet jatkuvalla lääkityksellä olosta vuosia mitkä jälkikäteen ajatellen olivat ihan relevantteja vaikka niitä vähäteltiinkin hoidossa "mikset käytä lääkettä joka toimii". Kukaan ei koskaan ottanut purkua puheeksi eikä lääkkeenkäyttöäni juurikaan seurattu missään sen kummemmin miksi lääkkeenkäyttö pitkittyi ja tuli osaksi elämääni niin etten osannut enää elää ilman sitä. Vuosien saatossa alasajo oli yhä hankalampaa ja haitat yhä suurempia. Olin käyttänyt lääkettä niin pitkään, että olin kasvanut aikuisuuteen SSRI-lääkkeiden peukaloiden aivojani ties miten.
Koska ensimmäisen kauhukokemuksen jälkeen tiesin mitä on luvassa ja elämäni oli tasapainossa, en halunnut riskeerata lääkkeiden lopetuksesta seuraavia mahdollisia ongelmia tai ahdistuksen lisääntymistä. Minun piti suoriutua velvoitteistani. Tämä sai minut jatkamaan ja jatkamaan lääkettä. Joka aamu avasin masennuslääkepaketin ja otin pillerini. Jos unohdin, tiesin mikä kauhea olo oli luvassa sähköiskuineen.
Päädyin tilanteeseen, jossa yritin laskea annosta ja halusin päästä siitä eroon. Tässä vaiheessa lääkäri tai kukaan ei maininnut, kuinka isokokoinen hyppy oli 5 mg lääkkeessä mitä söin. Ihmettelin, kun olo muuttui aina sähköiskuiseksi ja tokkuraiseksi ja oudoksi yrittäessäni päästä tietystä pisteestä alas lääkkeessä. Kunnollisia neuvoja ei ollut saatavilla eikä lääkäri ymmärtänyt lopetusoireista mitään, mikä aiheutti minulle harmia ja riskeerasi hyvinvointini.
Jälkikäteen löysin netissä onnistuneesti vieroittautuneilta kokemuksia missä lääke olisi pitänyt ajaa alas 10prosenttia annoksesta tahdilla. Minun tapauksessani alasajo oli niin nopea verrattuna noihin ohjeisiin ja isoin tiputuksin tapahtuva että lääkealasajon jälkeen tapahtui romahdus. Tässä vaiheessa lääkäri totesi että masennukseni on palaamassa (aloitin lääkkeen uudelleen ahdistusoireisiin) ja olisi syytä palata lääkkelle.- Anonyymi
Aloittaessani lääkkeen lääkäri oikein vakuutteli kuinka lääkkeeseen ei tule riippuvuutta. Minä en allekirjoita tuota ollenkaan. Lopetusoireet olivat piinaavia, tuskallisia fyysisiä ja henkisen tason kärsimyksen oireita ja mukaan astui myös kognitiivisia ongelmia, mitkä oli ihan omanlaisiaan eikä mikään ollut mitään sellaista mitä olisin ennen kokenut. Aivoni eivät tuntuneet toimivan vieroituksessa kunnolla, päätäni särki, uneni katkeili ja oli hankala nukkua ja oli sumea olo. Katsetta liikutellessa meni sähköiskuja päässä. Aistini yliherkistyivät, ja silmäni olivat valonarat. Olin tunnetasolla yliherkkä ja sain ahdistusta. Kokemus oli niin stressaava että se oli liikaa keholleni ja mielelleni. Tuntui, kuin kroppani olisi ollut ylikuormittunut stressin takia, mitä edesautti fyysinen oireisto, nukkumisongelmat, ja henkisen tason heittelyt aivokemioiden heitellessä. Tunsin oloni samaan aikaan väsyneeksi ja sisäisesti levottomaksi. Kokemus oli jälleen todella traumatisoiva, vaikka tällä kertaa purin lääkkeet kuukausien jaksoissa. En kyennyt velvoitteisiini tuossa olotilassa ja romahdin.
Olin tietämättäni ollut osa tietynlaista tosielämän "koetta", missä olin ollut koekaniini pitkäaikaiskäytölle , mitä ei juuri edes ole lopetusoireiden kanssa juuri tutkittu.
Lääkärille olin vain uusiutuvaa masennusta sairastava potilas joka tarvii uusia pillereitä. Mitään kunnollista ymmärrystä en ole keltään lääkäriltä saanut vieroitusoireistani.
Uskon, että Suomessa on muitakin masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjiä, joiden syy käyttöön on lopetusongelmat ja tietynlainen riippuvuus mitä m lääkkeisiin tulee.
Pitkään lääkkeen käytön jälkeen tunsin tarvetta palata siihen olotilaan mikä oli lääkkeissä. Kaipasin sitä lääkettä tunnetasolla. Halusin lopetusoireet pois, en osannut vuosien jälkeen olla enää ilman pilleriolotilaa.. vieroitusoireista kärsiminen vei elämästäni pitkän aikaa, enemmän kuin olisin kuvitellut tai lääkäri väitti olevan mahdollista. Se muutti elämäni lukuisin tavoin, mutta toisaalta koen löytäneeni jonkun kontaktin tunteisiini ja itseeni mitä en koskaan lääkkeissä kokenut. Olen kärsinyt lääkkeiden aiheuttamista vaurioista pitkään ja edelleen.
Potilaalle väittäminen että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta on kaunistelua ja pimittää jotain näiden lääkkeiden luonteesta. Kuten kirjoituksessa sanotaan, ei näistä lääkkeistä ymmärretä kaikkea jotta voitaisiin täysin sanoa että riippuvuus ei ole ongelma. Psykiatrien pitää toistella tuota "ei aiheuta riippuvuutta" mantraa koska kyseisiä aineita on niin vastuuttomasti jaettu niin suurelle osalle väestöstä.
Meidän pitkään käyttäneiden ja lääkkeistä kärsineiden negatiivisia kokemuksia voi kuitata vaan "no mitäs käytit, kai sinä pakkausselosteen luit haittoineen, sinulla oli ongelmia mihin tarvit lääkkeitä" sälyttäen kaiken vastuun potilaan harteille. Mitään vastuuta ei ota kukaan lääkäri, eikä kukaan myönnä mitään harmia.
Mitään kunnon infoa ei kukaan lääkäri tarjonnut näiden lääkkeiden harmeista. Kaikki piti itse kokea. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aloittaessani lääkkeen lääkäri oikein vakuutteli kuinka lääkkeeseen ei tule riippuvuutta. Minä en allekirjoita tuota ollenkaan. Lopetusoireet olivat piinaavia, tuskallisia fyysisiä ja henkisen tason kärsimyksen oireita ja mukaan astui myös kognitiivisia ongelmia, mitkä oli ihan omanlaisiaan eikä mikään ollut mitään sellaista mitä olisin ennen kokenut. Aivoni eivät tuntuneet toimivan vieroituksessa kunnolla, päätäni särki, uneni katkeili ja oli hankala nukkua ja oli sumea olo. Katsetta liikutellessa meni sähköiskuja päässä. Aistini yliherkistyivät, ja silmäni olivat valonarat. Olin tunnetasolla yliherkkä ja sain ahdistusta. Kokemus oli niin stressaava että se oli liikaa keholleni ja mielelleni. Tuntui, kuin kroppani olisi ollut ylikuormittunut stressin takia, mitä edesautti fyysinen oireisto, nukkumisongelmat, ja henkisen tason heittelyt aivokemioiden heitellessä. Tunsin oloni samaan aikaan väsyneeksi ja sisäisesti levottomaksi. Kokemus oli jälleen todella traumatisoiva, vaikka tällä kertaa purin lääkkeet kuukausien jaksoissa. En kyennyt velvoitteisiini tuossa olotilassa ja romahdin.
Olin tietämättäni ollut osa tietynlaista tosielämän "koetta", missä olin ollut koekaniini pitkäaikaiskäytölle , mitä ei juuri edes ole lopetusoireiden kanssa juuri tutkittu.
Lääkärille olin vain uusiutuvaa masennusta sairastava potilas joka tarvii uusia pillereitä. Mitään kunnollista ymmärrystä en ole keltään lääkäriltä saanut vieroitusoireistani.
Uskon, että Suomessa on muitakin masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjiä, joiden syy käyttöön on lopetusongelmat ja tietynlainen riippuvuus mitä m lääkkeisiin tulee.
Pitkään lääkkeen käytön jälkeen tunsin tarvetta palata siihen olotilaan mikä oli lääkkeissä. Kaipasin sitä lääkettä tunnetasolla. Halusin lopetusoireet pois, en osannut vuosien jälkeen olla enää ilman pilleriolotilaa.. vieroitusoireista kärsiminen vei elämästäni pitkän aikaa, enemmän kuin olisin kuvitellut tai lääkäri väitti olevan mahdollista. Se muutti elämäni lukuisin tavoin, mutta toisaalta koen löytäneeni jonkun kontaktin tunteisiini ja itseeni mitä en koskaan lääkkeissä kokenut. Olen kärsinyt lääkkeiden aiheuttamista vaurioista pitkään ja edelleen.
Potilaalle väittäminen että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta on kaunistelua ja pimittää jotain näiden lääkkeiden luonteesta. Kuten kirjoituksessa sanotaan, ei näistä lääkkeistä ymmärretä kaikkea jotta voitaisiin täysin sanoa että riippuvuus ei ole ongelma. Psykiatrien pitää toistella tuota "ei aiheuta riippuvuutta" mantraa koska kyseisiä aineita on niin vastuuttomasti jaettu niin suurelle osalle väestöstä.
Meidän pitkään käyttäneiden ja lääkkeistä kärsineiden negatiivisia kokemuksia voi kuitata vaan "no mitäs käytit, kai sinä pakkausselosteen luit haittoineen, sinulla oli ongelmia mihin tarvit lääkkeitä" sälyttäen kaiken vastuun potilaan harteille. Mitään vastuuta ei ota kukaan lääkäri, eikä kukaan myönnä mitään harmia.
Mitään kunnon infoa ei kukaan lääkäri tarjonnut näiden lääkkeiden harmeista. Kaikki piti itse kokea.Kokemukseni jälkeen olen lukenut ja lukenut aiheesta. Mielestäni eniten omaa mieltä lohduttavia uutisointeja on Britanniasta mistä kirjoitinkin, jossa mm.CEP uk, potilasaktivistit ja erilaiset mt-asiantuntijat ja tutkijat ovat ottaneet asiakseen tuoda ja oikein tunkemalla tunkea suorastaan näiden lääkkeiden ongelmat julkisuuteen. Aku Kopakkala on toki ollut tuomassa asioita julki, mutta valitettavasti Suomessa kriittinen keskustelu on äärimmäisen vähäistä ja Kopakkala on helppo tuomita yhdeksi soraääneksi jolla on vähän eriäviä mielipiteitä, jota ei tarvi ottaa vakavissaan. Anteeksi. Toki Kopakkala on pätevä tyyppi, sitä en vähättele. Ja hankalahan se on tuoda mielipiteitä julki, kun voi seurata työpaikan menetys. Tarvittaisiin tutkimusnäyttöä ja painotusta tutkimuksen puutteesta aiheesta, kampanjointia että asiat saadaan kuuluviin jne
Minunkaltaisteni kauhukokemusia on otettu Britanniassa todesta, virallisella tasolla on myönnetty vieroitusoireiden vaikea luonne joillekin ja otettu vieroituksen riskejä tosissaan, ainakin puheen tasolla:
https://www.bbc.co.uk/news/health-48457980 Tuokaan ei helpolla tullut, vaan ensin Royal College of Psychiatrists (arvovaltainen psykiatrian taho Britanniassa) suorastaan vähätteli vieroitusoireita ja ongelmia, mutta vissiin valitukset ja kampanjointi sai muuttamaan äänen kellossa.
Sitten taas pistää vihaksi. Miksi en saanut kunnollista tukea lopetukseen? Mainintaa oireista? Miksi minun piti kärsiä siitä että näiden lääkkeiden ongelmia ei tunneta, miksi niitä ylipäätään piti olla minulle tuputtamassa silloin nuorena tietäen kuinka surkea teho plaseboon verrattuna noissa on ja päälle mahdollisille riskeille altistaminen? Jne
Pelkkä puhe ei riitä, asiat pitäisi saada kaikkien lääkärien tietoisuuteen mitä tuo Britannian kannanotto vähän viittasi ja kenties päivittää hoitosuosituksia.
Ja PS. lopetusoireet, vieroitusoireet masennuslääkkeistä ei kestä jotain kahta viikkoa tai viikkoja mitä moner lääkärit luulee kaikilla. Luulisi jo maalaisjärjelläkin tajuavat että jos on vuosia ja jopa vuosikymmenen käyttänyt lääkkeitä, niin niistä ei välttämättä irti pääsy ja palautuminen mömmöistä tapahdu naps vaan. Ja potilaat on yksilöitä, kaikkiin ei sovi samat lainalaisuudet. Ei ole itsestäänselvää lääkäreille nuo. Osittain huonojen hoitosuositusten takia potilaat saa harmia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kokemukseni jälkeen olen lukenut ja lukenut aiheesta. Mielestäni eniten omaa mieltä lohduttavia uutisointeja on Britanniasta mistä kirjoitinkin, jossa mm.CEP uk, potilasaktivistit ja erilaiset mt-asiantuntijat ja tutkijat ovat ottaneet asiakseen tuoda ja oikein tunkemalla tunkea suorastaan näiden lääkkeiden ongelmat julkisuuteen. Aku Kopakkala on toki ollut tuomassa asioita julki, mutta valitettavasti Suomessa kriittinen keskustelu on äärimmäisen vähäistä ja Kopakkala on helppo tuomita yhdeksi soraääneksi jolla on vähän eriäviä mielipiteitä, jota ei tarvi ottaa vakavissaan. Anteeksi. Toki Kopakkala on pätevä tyyppi, sitä en vähättele. Ja hankalahan se on tuoda mielipiteitä julki, kun voi seurata työpaikan menetys. Tarvittaisiin tutkimusnäyttöä ja painotusta tutkimuksen puutteesta aiheesta, kampanjointia että asiat saadaan kuuluviin jne
Minunkaltaisteni kauhukokemusia on otettu Britanniassa todesta, virallisella tasolla on myönnetty vieroitusoireiden vaikea luonne joillekin ja otettu vieroituksen riskejä tosissaan, ainakin puheen tasolla:
https://www.bbc.co.uk/news/health-48457980 Tuokaan ei helpolla tullut, vaan ensin Royal College of Psychiatrists (arvovaltainen psykiatrian taho Britanniassa) suorastaan vähätteli vieroitusoireita ja ongelmia, mutta vissiin valitukset ja kampanjointi sai muuttamaan äänen kellossa.
Sitten taas pistää vihaksi. Miksi en saanut kunnollista tukea lopetukseen? Mainintaa oireista? Miksi minun piti kärsiä siitä että näiden lääkkeiden ongelmia ei tunneta, miksi niitä ylipäätään piti olla minulle tuputtamassa silloin nuorena tietäen kuinka surkea teho plaseboon verrattuna noissa on ja päälle mahdollisille riskeille altistaminen? Jne
Pelkkä puhe ei riitä, asiat pitäisi saada kaikkien lääkärien tietoisuuteen mitä tuo Britannian kannanotto vähän viittasi ja kenties päivittää hoitosuosituksia.
Ja PS. lopetusoireet, vieroitusoireet masennuslääkkeistä ei kestä jotain kahta viikkoa tai viikkoja mitä moner lääkärit luulee kaikilla. Luulisi jo maalaisjärjelläkin tajuavat että jos on vuosia ja jopa vuosikymmenen käyttänyt lääkkeitä, niin niistä ei välttämättä irti pääsy ja palautuminen mömmöistä tapahdu naps vaan. Ja potilaat on yksilöitä, kaikkiin ei sovi samat lainalaisuudet. Ei ole itsestäänselvää lääkäreille nuo. Osittain huonojen hoitosuositusten takia potilaat saa harmia.Mtv3 oli päättänyt ottaa aiheen käsittelyyn ja julkaissut juttuja masennuslääkkeistä. Jutuissa oli kirjoitettu mm. masennuslääkkeiden aiheuttamasta riippuvuudesta ihmisten kokemana ja ihmisten kokemista vaikeista lopetusoireista. Ja että Britanniassa hoitosuosituksia on päivitetty, ja potilaita pitää siellä varoittaa lopetusoireista paremmin ja valistaa niistä lääkäreitä enemmän, mikä tietenkin pistää miettimään, että miten Suomessa asiat tulee muuttumaan vai jatketaanko samalla lailla.... Useissa lyhyen ajan sisään kirjoitetuissa jutuissa oli haastateltu mm. Ben Furmania, joka on siis aikaisemminkin sanonut, että Suomen Käypähoitosuositukset ovat maailman lääkemyönteisimmät sekä Käypähoitosuositusten tekijä Erkki Isometsää. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532
Uskon, että asiat tulee muuttumaan tulevaisuudessa ja masennuslääkkeiden ongelmia ei voida enää lakaista maton alle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mtv3 oli päättänyt ottaa aiheen käsittelyyn ja julkaissut juttuja masennuslääkkeistä. Jutuissa oli kirjoitettu mm. masennuslääkkeiden aiheuttamasta riippuvuudesta ihmisten kokemana ja ihmisten kokemista vaikeista lopetusoireista. Ja että Britanniassa hoitosuosituksia on päivitetty, ja potilaita pitää siellä varoittaa lopetusoireista paremmin ja valistaa niistä lääkäreitä enemmän, mikä tietenkin pistää miettimään, että miten Suomessa asiat tulee muuttumaan vai jatketaanko samalla lailla.... Useissa lyhyen ajan sisään kirjoitetuissa jutuissa oli haastateltu mm. Ben Furmania, joka on siis aikaisemminkin sanonut, että Suomen Käypähoitosuositukset ovat maailman lääkemyönteisimmät sekä Käypähoitosuositusten tekijä Erkki Isometsää. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532
Uskon, että asiat tulee muuttumaan tulevaisuudessa ja masennuslääkkeiden ongelmia ei voida enää lakaista maton alle.Tässä luettavaksi useita viime aikoina julkaistuja juttuja, kiitos MTV3 potilaiden asialla olemisesta ja tästä tärkeästä aiheesta kirjoittamisesta!
"Aiheuttavatko masennuslääkkeet riippuvuutta?"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/viiden-jalkeen-aiheuttavatko-masennuslaakkeet-riippuvuutta/7610184#gs.dd8mtr
"Masennuslääkityksen lopettamisesta voi tulla vakavia oireita, mutta harva potilas saa kuulla niistä etukäteen lääkäriltä – "Potilaille pitäisi kertoa ongelmista"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/masennuslaakityksen-lopettamisesta-voi-tulla-vakavia-oireita-mutta-harva-potilas-saa-kuulla-niista-etukateen-laakarilta-potilaille-pitaisi-kertoa-ongelmista/7598318#gs.dd8rst
"Soili jätti gradunsa kesken masennuksen vuoksi ja jäi lääkekoukkuun 20 vuodeksi – lopettamisen jälkeiset oireilut tulkittiin väärin ja suositeltiin pysyvää lääkitystä: "Ei varoitettu sanallakaan""
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/soili-jatti-gradunsa-kesken-masennuksen-vuoksi-ja-jai-laakekoukkuun-20-vuodeksi-lopettamisen-jalkeiset-oireilut-tulkittiin-vaarin-ja-suositeltiin-pysyvaa-laakitysta-ei-varoitettu-sanallakaan/7596944#gs.dd8nkd - Anonyymi
Ja on myös hiukan vastakkaista tutkimusnäyttöä että masennuslääkevieroitus olisi niin helppo kuin mitä Isometsä väittää, mistä esimerkiksi Britanniassa kirjoitettiin paljon ja lisäksi tästä kyseisestä tutkimuksesta kirjoitettiin Suomessa Hesarissa.
Tähän liittyvästä tutkimuksesta kirjoitti Britanniassa mm. BBC:
https://www.bbc.com/news/health-45717465
Hesarissa Isometsä kommentoi kyseiseen tutkimukseen näin:
" On totta, että vieroitusoireet voi olla joskus hankalia. Omaan kokemukseen suhteutettuna nämä vieroitusoireista kärsivien osuudet ovat kuitenkin liian suuria, ja katsauksen sisältämistä tutkimuksista osa oli varsin heppoisia", hän toteaa.
Nyt on kuitenkin Isometsän mukaan syytä varmistaa, onko kuva muuttumassa. "Tämäkin katsaus käydään huolella läpi, kun Suomen Käypä hoito - suosituksia päivitetään"
Lähde:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005853275.html
Kysymys on, että minkälaisella tutkimusnäytöllä on näytetty toteen, että suurella osalla potilaista lasku menee pehmeästi ja vähin oirein ja tiedetäänkö, että kuinka suurella osalla tulee ongelmia vieroitusoireiden kanssa, jotka ovatkin sitten vaikeampia tai pitkäkestoisempia? Tutkimusta nimittäin vieroitusoireista ei ole tehty mitenkään ihan hirveän paljonkaan. Tämä asia mainittiin mm. New York Timesin artikkelissa, mikä käsitteli Mark Horowitzin uutta Lancetissa julkaistua tutkimusta masennuslääkkeiden lopetuksesta, ja artikkelissa käsiteltiin myös Britanniassa esitettyjä väitteitä, mistä ylhäällä kirjoitin, jossa vaikutusvaltaisessa asemassa olevat psykiatrit vähättelivät lopetusoireiden kestoa aluksi ja eräs henkilö Royal College of Psychiatrista puhui lehdessä kaksi viikkoa kestävistä lievistä lopetusoireista valtaosalla, mikä sai aikaan polemiikkia Britanniassa ja valituksen, sillä tämä väite ei perustunut valituksen tekijöiden mukaan mihinkään kunnolliseen tutkimusnäyttöön. (lopultahan suunta muuttui Britanniassa, mikä johti jopa hoitosuositusten päivitykseen ja ongelman vakavampaan tiedostamiseen) Ylläolevaa vieroitukseen liittyvää tutkimusta tehneen Mark Horowitzin vähennysstrategioissa puhuttiin paljon pitempikestoisesta vähentämisestä, mistä Isometsä puhui, jolloin hän pääosin puhui viikoissa tapahtuvasta vähentämisestä. Viikkojen vähennys voi olla joillekin todella nopea ja jopa vaarallinen polku, mutta varmasti moni lääkäri luulee, että tämä on ihan hyvä vauhti.
https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html
Tottakai, kun on etusijassa ollut tekemässä hyvin lääkekeskeistä hoitosuositusta, niin omien sanojen kyseenalaistaminen voi olla hiukan vaikeaa.
Ben Furmanille pisteet siitä, että hän sanoi suoraan MTV3:n haastattelussa, miten asiat ovat:
"Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?
– Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.
– On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut.
– Nyt Englannissa käypä hoito -suositus on muuttunut ja tietenkin toivomme, että täällä Suomessakin tämä asia otetaan vihdoinkin vakavasti.
Miten Britanniassa suositusta on muutettu?
– Lokakuussa 2019 on tullut eräänlainen määräys siitä, että lääkärin on pakko kertoa tästä lopettamisongelmasta. Ja sitä ei saa vähätellä ja sanoa, että "pari viikkoa ja kaikki menee hyvin", vaan pitää sanoa, että joillakin ihmisillä oireet kestävät kuukausia. Se on nyt lääkärin velvollisuus kertoa se asia potilaalle."
Nimenomaan, potilaana koen, että minulle on valehdeltu,, lääkkeistä on puhuttu kaunistellusti, jätetty kertomatta tärkeitä juttuja, ja osa menee varmasti lääkäreiden tietämättömyyden ja tutkimusnäytön vähäisyyden piikkiin. Toki myös hoitosuositusten, jossa asioita ei ole otettu vakavasti. Erityisesti yleislääkäripuolella heidän pitäisi hallita niin useita lääkkeitä, että varmasti jää moni tieto lääkäreiltä pimentoonkin, jos ei ne lue suosituksissa. Avun vaikeissa lopetusoireissa olen joutunut hakemaan muista potilaista, ja lääkäreiltä olen saanut minimaalisesti apua.
Uusissa hoitosuosituksissa pitäisi ottaa vakavasti jokaikinen potilas, nekin ketkä tulee saamaan vaikeita pitkäkestoisia lopetusoireita. Jos näin ei tehdä, ja lääkärit eivät ymmärrä, osa tulee pahasti satutetuksi lääkkeillä. Eikä jättää asioita kertomatta lopetusoireiden mahdollisuudesta ja kertoa vasta sitten kuin potilaat on lopettamassa lääkkeet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja on myös hiukan vastakkaista tutkimusnäyttöä että masennuslääkevieroitus olisi niin helppo kuin mitä Isometsä väittää, mistä esimerkiksi Britanniassa kirjoitettiin paljon ja lisäksi tästä kyseisestä tutkimuksesta kirjoitettiin Suomessa Hesarissa.
Tähän liittyvästä tutkimuksesta kirjoitti Britanniassa mm. BBC:
https://www.bbc.com/news/health-45717465
Hesarissa Isometsä kommentoi kyseiseen tutkimukseen näin:
" On totta, että vieroitusoireet voi olla joskus hankalia. Omaan kokemukseen suhteutettuna nämä vieroitusoireista kärsivien osuudet ovat kuitenkin liian suuria, ja katsauksen sisältämistä tutkimuksista osa oli varsin heppoisia", hän toteaa.
Nyt on kuitenkin Isometsän mukaan syytä varmistaa, onko kuva muuttumassa. "Tämäkin katsaus käydään huolella läpi, kun Suomen Käypä hoito - suosituksia päivitetään"
Lähde:
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005853275.html
Kysymys on, että minkälaisella tutkimusnäytöllä on näytetty toteen, että suurella osalla potilaista lasku menee pehmeästi ja vähin oirein ja tiedetäänkö, että kuinka suurella osalla tulee ongelmia vieroitusoireiden kanssa, jotka ovatkin sitten vaikeampia tai pitkäkestoisempia? Tutkimusta nimittäin vieroitusoireista ei ole tehty mitenkään ihan hirveän paljonkaan. Tämä asia mainittiin mm. New York Timesin artikkelissa, mikä käsitteli Mark Horowitzin uutta Lancetissa julkaistua tutkimusta masennuslääkkeiden lopetuksesta, ja artikkelissa käsiteltiin myös Britanniassa esitettyjä väitteitä, mistä ylhäällä kirjoitin, jossa vaikutusvaltaisessa asemassa olevat psykiatrit vähättelivät lopetusoireiden kestoa aluksi ja eräs henkilö Royal College of Psychiatrista puhui lehdessä kaksi viikkoa kestävistä lievistä lopetusoireista valtaosalla, mikä sai aikaan polemiikkia Britanniassa ja valituksen, sillä tämä väite ei perustunut valituksen tekijöiden mukaan mihinkään kunnolliseen tutkimusnäyttöön. (lopultahan suunta muuttui Britanniassa, mikä johti jopa hoitosuositusten päivitykseen ja ongelman vakavampaan tiedostamiseen) Ylläolevaa vieroitukseen liittyvää tutkimusta tehneen Mark Horowitzin vähennysstrategioissa puhuttiin paljon pitempikestoisesta vähentämisestä, mistä Isometsä puhui, jolloin hän pääosin puhui viikoissa tapahtuvasta vähentämisestä. Viikkojen vähennys voi olla joillekin todella nopea ja jopa vaarallinen polku, mutta varmasti moni lääkäri luulee, että tämä on ihan hyvä vauhti.
https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html
Tottakai, kun on etusijassa ollut tekemässä hyvin lääkekeskeistä hoitosuositusta, niin omien sanojen kyseenalaistaminen voi olla hiukan vaikeaa.
Ben Furmanille pisteet siitä, että hän sanoi suoraan MTV3:n haastattelussa, miten asiat ovat:
"Miksi lääkärit käyttäytyvät tällä tavalla?
– Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.
– On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut.
– Nyt Englannissa käypä hoito -suositus on muuttunut ja tietenkin toivomme, että täällä Suomessakin tämä asia otetaan vihdoinkin vakavasti.
Miten Britanniassa suositusta on muutettu?
– Lokakuussa 2019 on tullut eräänlainen määräys siitä, että lääkärin on pakko kertoa tästä lopettamisongelmasta. Ja sitä ei saa vähätellä ja sanoa, että "pari viikkoa ja kaikki menee hyvin", vaan pitää sanoa, että joillakin ihmisillä oireet kestävät kuukausia. Se on nyt lääkärin velvollisuus kertoa se asia potilaalle."
Nimenomaan, potilaana koen, että minulle on valehdeltu,, lääkkeistä on puhuttu kaunistellusti, jätetty kertomatta tärkeitä juttuja, ja osa menee varmasti lääkäreiden tietämättömyyden ja tutkimusnäytön vähäisyyden piikkiin. Toki myös hoitosuositusten, jossa asioita ei ole otettu vakavasti. Erityisesti yleislääkäripuolella heidän pitäisi hallita niin useita lääkkeitä, että varmasti jää moni tieto lääkäreiltä pimentoonkin, jos ei ne lue suosituksissa. Avun vaikeissa lopetusoireissa olen joutunut hakemaan muista potilaista, ja lääkäreiltä olen saanut minimaalisesti apua.
Uusissa hoitosuosituksissa pitäisi ottaa vakavasti jokaikinen potilas, nekin ketkä tulee saamaan vaikeita pitkäkestoisia lopetusoireita. Jos näin ei tehdä, ja lääkärit eivät ymmärrä, osa tulee pahasti satutetuksi lääkkeillä. Eikä jättää asioita kertomatta lopetusoireiden mahdollisuudesta ja kertoa vasta sitten kuin potilaat on lopettamassa lääkkeet.Miksi ne lääkkeiden käyttö pitäisi edes lopettaa, jos sairaus ei ole parantunut?. Olisi varmaan tähdellisempää ensin miettiä lääkkeen hyöty kyseisessä sairaudessa ja vasta sen jälkeen pohtia olisiko syytä vaihtaa vähemmän sivuoireita aiheuttavaan lääkitykseen, jos hyöty ei ole riittävä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ne lääkkeiden käyttö pitäisi edes lopettaa, jos sairaus ei ole parantunut?. Olisi varmaan tähdellisempää ensin miettiä lääkkeen hyöty kyseisessä sairaudessa ja vasta sen jälkeen pohtia olisiko syytä vaihtaa vähemmän sivuoireita aiheuttavaan lääkitykseen, jos hyöty ei ole riittävä.
Mikä sairaus? Psykiatrinen sairaus on sairaus vain kielikuvallisessa merkityksessä. Psykiatristen aineiden ("lääkkeiden") käyttö vertautuu suoraan niin sanottujen katuhuumeiden käyttöön. SSRI-aineet kuuluvat stimulantteihin, kuten esimerkiksi amfetamiini ja kokaiinikin. Saahan sitä omasta puolestani aineita käyttää, jos kokee, että ne helpottavat kestämään elämäntuskan, mutta on absurdia puhua sairauksista. Lapsille pakotetaan amfetamiinijohdannaisia, jotta pitäisivät päänsä kiinni koululuokassa. Diabetes on sairaus. Masentuneisuus on tunne. Ja ADHD:tä kutsuttiin ennen lapsuudeksi.
Kenen hyötyjä luulet, että psykiatriassa mietitään, asianomaisen vai sidosryhmien? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ne lääkkeiden käyttö pitäisi edes lopettaa, jos sairaus ei ole parantunut?. Olisi varmaan tähdellisempää ensin miettiä lääkkeen hyöty kyseisessä sairaudessa ja vasta sen jälkeen pohtia olisiko syytä vaihtaa vähemmän sivuoireita aiheuttavaan lääkitykseen, jos hyöty ei ole riittävä.
Kuinkakohan monessa tapauksessa potilas on lopettanut masennuslääkkeet ja lääkäri diagnosoinut vieroitusoireet jotka voi olla myös pitempiä kuin se pari viikkoa (esim.ahdistus, unettomuus, mielialojen heittelyt, kognitiivisia ongelmia jne) relapsina eli sairauden uusimisena?
Tällä logiikalla kukaan potilaista ei välttämättä kärsi vieroitusoireista vaan kaikilla on uusiva tai uusi sairaus ja lääkettä voi vaan jatkaa hamaan tappiin asti kun lopetuksessa potilas alkaa voida huonosti. Vieroituksessa koetut oireet voi helposti diagnosoida väärin. Kun lääkkeen aloittaa uudelleen, ja se toimii tässä tilassa ei välttämättä tarkoita, että se hoitaa uusivaa sairautta vaan, että " lääke on kuin krapularyyppy alkoholistille ". Vuosien mittaan keho ja mieli on mukautunut lääkkeeseen, ja se on hankala lopettaa. Kun lääkkeen aloittaa uudelleen, lopetusoireet katoaa ja tähän pätee tuo krapularyyppy vertaus, eli krapulaoireet mitkä alkoholi on tuonut, vie sama aine, mitkä tässä tapauksessa on lopetusoireita lääkkeestä(Valitettavasti kaikilla lääkkeen palautus ei onnistu takaisin ongelmitta kun siitä kerran vierottauduttu). Tällä saadaan nopeasti siivottua koko käsitys että lääkkeistä voi olla lopetusongelmia pois silmistä. Pitää potilas pysyvästi lääkittynä, niinkuin osa oli noissa jutuissa ollut, kymmeniä vuosia jopa, aiheuttaen heille yhä mahdollisesti pahempia ongelmia lääkkeen kanssa. Itsellä vieroitusoireet oli moninverroin pahempia kuin tila mihin lääkettä aloin syömään.
Jos aina näkee, jos potilas alkaa kärsiä lääkelopetuksen jälkeen, että hän tarvii lääkkeitä lisää, voi olla havaitsematta olennaisia vieroitukseen liittyviä ongelmia. Vieroitusoireisto sisältää myös henkisen puolen ongelmia fyysisten lisäksi.
Olisi mielenkiintoista tutkia pitkäaikaiskäyttäjien tilastoja ja miettiä onko tosiaan asia niin, että kaikilla kroonistunut masennus mikä tarvii jatkuvaa lääkehoitoa? Onko pitkäaikaiskäyttö lisääntynyt Suomessa? Ainakin Amerikassa näin on ilmiönä ollut ja voi miettiä mistä tämä kertoo ja mitä ongelmia tästä voi olla:
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html Tuossa on ainakin minun silmiini vähän huolestuttavia piirteitä.
Ylläolevassa jutussa sanotaan että
lääkkeet oli alunperin hyväksytty lyhytaikaiseen käyttöön ja tarkoitettu lyhyeen käyttöön 6-9kk, pääsemään yli kriisistä. Ne tuotiin käytettäväksi erittäin lyhyiden parin kk tutkimusten perusteella. Sittemmin niitä alettiin käyttää pitempiä aikoja, ilman kunnon tutkimuksia. Sitten tuli tutkimuksia, joiden perusteella niitä voitaisiin käyttää ylläpitohoitona joillakin menestyksekkäästi, mutta nämäkin tutkimukset millä tällaista perusteltiin, kestivät n. 2 v. Nykyään tosiaan on jopa vuosikymmeniä käyttäneitä, jotka on tosielämän koe-eläimiä usein tutkimusnäytön puutteessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinkakohan monessa tapauksessa potilas on lopettanut masennuslääkkeet ja lääkäri diagnosoinut vieroitusoireet jotka voi olla myös pitempiä kuin se pari viikkoa (esim.ahdistus, unettomuus, mielialojen heittelyt, kognitiivisia ongelmia jne) relapsina eli sairauden uusimisena?
Tällä logiikalla kukaan potilaista ei välttämättä kärsi vieroitusoireista vaan kaikilla on uusiva tai uusi sairaus ja lääkettä voi vaan jatkaa hamaan tappiin asti kun lopetuksessa potilas alkaa voida huonosti. Vieroituksessa koetut oireet voi helposti diagnosoida väärin. Kun lääkkeen aloittaa uudelleen, ja se toimii tässä tilassa ei välttämättä tarkoita, että se hoitaa uusivaa sairautta vaan, että " lääke on kuin krapularyyppy alkoholistille ". Vuosien mittaan keho ja mieli on mukautunut lääkkeeseen, ja se on hankala lopettaa. Kun lääkkeen aloittaa uudelleen, lopetusoireet katoaa ja tähän pätee tuo krapularyyppy vertaus, eli krapulaoireet mitkä alkoholi on tuonut, vie sama aine, mitkä tässä tapauksessa on lopetusoireita lääkkeestä(Valitettavasti kaikilla lääkkeen palautus ei onnistu takaisin ongelmitta kun siitä kerran vierottauduttu). Tällä saadaan nopeasti siivottua koko käsitys että lääkkeistä voi olla lopetusongelmia pois silmistä. Pitää potilas pysyvästi lääkittynä, niinkuin osa oli noissa jutuissa ollut, kymmeniä vuosia jopa, aiheuttaen heille yhä mahdollisesti pahempia ongelmia lääkkeen kanssa. Itsellä vieroitusoireet oli moninverroin pahempia kuin tila mihin lääkettä aloin syömään.
Jos aina näkee, jos potilas alkaa kärsiä lääkelopetuksen jälkeen, että hän tarvii lääkkeitä lisää, voi olla havaitsematta olennaisia vieroitukseen liittyviä ongelmia. Vieroitusoireisto sisältää myös henkisen puolen ongelmia fyysisten lisäksi.
Olisi mielenkiintoista tutkia pitkäaikaiskäyttäjien tilastoja ja miettiä onko tosiaan asia niin, että kaikilla kroonistunut masennus mikä tarvii jatkuvaa lääkehoitoa? Onko pitkäaikaiskäyttö lisääntynyt Suomessa? Ainakin Amerikassa näin on ilmiönä ollut ja voi miettiä mistä tämä kertoo ja mitä ongelmia tästä voi olla:
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html Tuossa on ainakin minun silmiini vähän huolestuttavia piirteitä.
Ylläolevassa jutussa sanotaan että
lääkkeet oli alunperin hyväksytty lyhytaikaiseen käyttöön ja tarkoitettu lyhyeen käyttöön 6-9kk, pääsemään yli kriisistä. Ne tuotiin käytettäväksi erittäin lyhyiden parin kk tutkimusten perusteella. Sittemmin niitä alettiin käyttää pitempiä aikoja, ilman kunnon tutkimuksia. Sitten tuli tutkimuksia, joiden perusteella niitä voitaisiin käyttää ylläpitohoitona joillakin menestyksekkäästi, mutta nämäkin tutkimukset millä tällaista perusteltiin, kestivät n. 2 v. Nykyään tosiaan on jopa vuosikymmeniä käyttäneitä, jotka on tosielämän koe-eläimiä usein tutkimusnäytön puutteessa.On jätetty sanomatta, että masennuslääkkeet ei voi olla yhteydessä tietyntyyppisiin riippuvuusongelmiin lopetusongelmien kautta eli eivät ole tässä asiassa sen puhtoisempia kuin opiaatitkaan, vaikka masarilääkkeistä kaunis kuva on maalattukin ja voi olla että osa käyttää niitä suuremmitta ongelmitta. Kannattaa muistaa, että lääkkeiden ongelmien tiedostamiseen voi mennä vuosikymmeniä, miten kävi esim.bentsodiatsepiinien riippuvuusongelman kanssa.
Noissa jutuissa mainittiin että mitä pitempään ja mitä korkea-annoksisempaa masennuslääkkeen käyttö on, sitä todennäköisemmin potilas kokee pahempia ongelmia lopetettaessa. Tuo voisi olla yksi peruste, miksi kannattaa varoa turhan pitkää käyttöä ja mistä lääkärin tulisi mainita potilaalle.
Ironista kyllä masennuslääkkeet voi myös puhkaista monia haittavaikutuksia mitä voidaan pitää myös masennuksen oireena (tunteiden leikkautuminen, väsymys,unettomuus, seksihalujen katoaminen, itsemurha-ajatukset ja psykomotorinen levottomuus). Tällaisia ei luulisi odotettavan lääkkeiltä, mitkä on tarkoitettu masennuksen hoitoon. Alkaa olemaan aika vaikea sanoa, mikä osa on potilaan omia ongelmia ja mikä lääkkeen puhkaisemia ongelmia.On myös jotain todisteita, että pitkäaikainen käyttö voi olla yhteydessä joihinkin vakaviin ongelmiin kuten dementiaan. Lähde:https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6199395/ Tämä voi olla yksi syy miksi lääkettä ei kannata käyttää pitkään. Potilaalta siis diagnosoidaan masennusta kyselylomakkeissa, joissa osa väittämistä pätee myös esim lääkkeistä johtuneisiin harmeihin.
Yksi asia mikä puhuisi pitkäaikaiskäyttöä vastaan on myös se, että on jotain tutkimusnäyttöä, missä jatkuva masennuslääkkeiden käyttö voi olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin.
Lähde:
https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f
Jutussa sanotaan mm.näin "Lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ei juuri ole tutkittu." Ja "Sveitsiläistutkijat pohtivat, mahtaisiko Giovanni Favan (3) esittämä vastatoleranssimalli selittää tulokset. Sen mukaan mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin" Tässä taas yksi peruste, miksi miettiä kannattaako masennuslääkkeiden käyttöä suosia pitkään. Se mikä voi olla suotuista niistä lyhyellä tähtäimellä, voikin pitkällä tähtäimellä kääntyä negatiiviseksi.
Masennuslääkkeiden teho voi loppua. Tällöin on kyse ilmiöstä nimeltä "Antidepressant Tachyphylaxis" englanniksi. Jos teho loppuu, potilas voi olla tehottomalla lääkkeellä, mutta silti lopettaessa kärsiä vieroitusoireista. Allaolevassa jutussa sanottiin, että potilaat voi tällaisessa tilanteessa monesti myös heikosti reagoida yhä uusiin hoitokeinoihin eli uusien lääkkeiden lisäily ei välttämättä auta ihmisiä ja he heikommin saa niistä hyötyä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4008298/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä sairaus? Psykiatrinen sairaus on sairaus vain kielikuvallisessa merkityksessä. Psykiatristen aineiden ("lääkkeiden") käyttö vertautuu suoraan niin sanottujen katuhuumeiden käyttöön. SSRI-aineet kuuluvat stimulantteihin, kuten esimerkiksi amfetamiini ja kokaiinikin. Saahan sitä omasta puolestani aineita käyttää, jos kokee, että ne helpottavat kestämään elämäntuskan, mutta on absurdia puhua sairauksista. Lapsille pakotetaan amfetamiinijohdannaisia, jotta pitäisivät päänsä kiinni koululuokassa. Diabetes on sairaus. Masentuneisuus on tunne. Ja ADHD:tä kutsuttiin ennen lapsuudeksi.
Kenen hyötyjä luulet, että psykiatriassa mietitään, asianomaisen vai sidosryhmien?Masennusta on viime vuosikymmeninä tarkasteltu korostuneesti lääketieteellisestä näkökulmasta, ylimedikalisoiden sen. Sitä pitäisi tarkastella myös muista näkökulmista, koska lääketieteellinen "masentuneen aivot ovat vialliset" - tyylinen tarkastelu on aika suppea ja usein biologisia keinoja aivoihin kajoamiseksi hoitomuotona suosiva, yksinkertaistettu ja sivuuttaa paljon kokemuksessa mitä masennukseksi kutsumme, ja usein biologinen lähestymistapa oirelistoineen sivuuttaa kontekstin, sen että masennus voi olla täysin luonnollinen reaktio vaikeisiin juttuihin, erilaisiin ongelmiin, traumoihin, osa ihmisyyden kokemuksia.
Ajatusta, että psykiatriset sairaudet on sairauksia siinä missä biologisetkin sairaudet samanlaisilla mekanismeilla, on mielestäni asia mitä voi kritisoida! Vielä enemmän kritisoin ajatusta, minkä perusteella lääkehoidoista puhutaan vaihtoehdottomasti, niitä suosien ja verrataan johonkin insuliiniin mitä käytetään diabetekseen. Psykiatrit ovat obsessoituneet aivojen tutkimisesta ja biologisista keinoista ratkaisukeinona ihmisten ongelmiin. Hoitosuosituksissa oikein korostetaan lääkehoitoja ja biologisia hoitomuotoja, joita psykiatrit tarjoaa. Suomen hoitosuosituksissa oikein innolla ollaan tyrkyttämässä masennuslääkkeitä.
Masennus on ilmiönä ja kokemuksena todellinen ihmisten mielissä. Kaikki toimintakyvyttömyys, alakulo ja surullinen olo varmasti saa ihmiset suuttumaan, jos joku sanoo, ettei se ole sairaus.
Vähän aiheeseen liittyen hyvä vastikään julkaistu artikkeli;
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/27/masennuksesta-on-tullut-uusi-kansantauti-mutta-mika-on-oikeasti-muuttunut
Suosittelen myös Johann Harin ajatuksia.
- Anonyymi
Onko tää kemiallista sodankäyntiä?
- Anonyymi
sitäkin voisi luulla ? Rahabisnes ainakin !
Minulle ei ainakaan aiheuttanut riippuvuutta. Söin viisi vuotta sitten kolmisen kuukautta sertralinia masennukseen. Ja samalla piti ottaa iltaisin ketipinoria unilääkkeeksi kun sertralin vei unet. Masennuin kun silloinen narsistivaimoni alkoi valmistelemaan avioeroa ja sain vain jatkuvasti haukkuja häneltä. Hän tyhjensi minun ja poikani tilit miltei tyhjiksi. Vasta vuoden päästä myöhemmin minulle selvisi millaisen ansan hän oli asianajajansa kanssa minulle laatinut. Nyt on osat vaihtuneet. Hän on nyt eronnut tyhjätasku ja minä olen vapaa poikamies jolla on kohta talo pankille maksettuna. Silloin tarvitsin apua ja sainkin sitä. Kolmen kuukauden jälkeen aloin pienentämään annosta viikottain. Ja noin kolmessa viikossa sain sen nollattua ja ketipinorin käyttöä jatkoin vielä unilääkkeenä noin kuukauden tämän jälkeen. Univaikeuksia on kylläkin vieläkin ja olenkin käyttänyt melatoniinia säännöllisesti jo puolitoista vuotta. Narsistin uhrin osa ei ole helppo. Siinä sairastuu tervekkin ihminen.
- Anonyymi
Kopakkalalla on hyvä näkökanta asioihin. Ja hänen aiemmin saamansa potkut todisti sen että hän puhui ja puhuu totta.
- Anonyymi
Näin on käynyt muillekin totuuden puhujille se on muille kuin politikoille rankaistava teko
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894160
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032333Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?312228Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell932034Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281867- 311840
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91547- 281521
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1841306- 721122