"Anopissani" ei ole mitään vikaa. En vain oikein keksinyt millä palstalla asiaani ihmettelisin, joten päädyin tänne.
Olemme muuttaneet ukkokultani kanssa yhteen viiden vuoden seurustelun jälkeen. Minulle itselleni oli aivan luonnollista, että kerroin tietysti päätöksestä heti vanhemmilleni ja sisaruksilleni, kavereillekin sitten kun asia tuli jossain muussa yhteydessä puheeksi. Minulle se oli ihan normaali tapa toimia, ja tiedän, että esimerkiksi mummoni olisi melkein suuttunut jos olisimme "salanneet" häneltä tällaisen elämänmuutoksen! Meidän suvussa on ollut tapana puhua asioista, ehkä jopa "juoruilla", hyväntahtoisesti siis.
Ukkokultani ei kuitenkaan näe tarpeelliseksi kertoa yhteenmuutostamme äidilleen. Äiti asuu samassa kaupungissa, mutta he eivät muutenkaan pidä juurikaan yhteyttä, tapaavat muutamia kertoja vuodessa. Ongelmia heidän suhteessaan ei ole, heillä vaan on totuttu toimimaan toisin. Ukkokultani veli meni naimisiin vaimonsa kanssa niin, että lähipiiri kuuli siitä joskus pariviikkoa vihkimisen jälkeen. Toinen veli taas "unohti" kertoa että hänen avovaimonsa on raskaana, eikä ristiäisiin luonnollisestikaan kutsuttu ketään (paitsi avovaimon puolelta).
Mitään ongelmaahan ei ole, mutta minusta vain on hassua miten erilaisia tottumuksia ihmisillä voi tuossakin suhteessa olla. Heillä ei kerrota mitään, ellei joku varta vasten älyä kysyä, ja meillä taas asioista hölötetään vähän ylenmäärin =) Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.
Olemme muuttaneet ukkokultani kanssa yhteen viiden vuoden seurustelun jälkeen. Minulle itselleni oli aivan luonnollista, että kerroin tietysti päätöksestä heti vanhemmilleni ja sisaruksilleni, kavereillekin sitten kun asia tuli jossain muussa yhteydessä puheeksi. Minulle se oli ihan normaali tapa toimia, ja tiedän, että esimerkiksi mummoni olisi melkein suuttunut jos olisimme "salanneet" häneltä tällaisen elämänmuutoksen! Meidän suvussa on ollut tapana puhua asioista, ehkä jopa "juoruilla", hyväntahtoisesti siis.
Ukkokultani ei kuitenkaan näe tarpeelliseksi kertoa yhteenmuutostamme äidilleen. Äiti asuu samassa kaupungissa, mutta he eivät muutenkaan pidä juurikaan yhteyttä, tapaavat muutamia kertoja vuodessa. Ongelmia heidän suhteessaan ei ole, heillä vaan on totuttu toimimaan toisin. Ukkokultani veli meni naimisiin vaimonsa kanssa niin, että lähipiiri kuuli siitä joskus pariviikkoa vihkimisen jälkeen. Toinen veli taas "unohti" kertoa että hänen avovaimonsa on raskaana, eikä ristiäisiin luonnollisestikaan kutsuttu ketään (paitsi avovaimon puolelta).
Mitään ongelmaahan ei ole, mutta minusta vain on hassua miten erilaisia tottumuksia ihmisillä voi tuossakin suhteessa olla. Heillä ei kerrota mitään, ellei joku varta vasten älyä kysyä, ja meillä taas asioista hölötetään vähän ylenmäärin =) Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Todellakin, olet toiminut aivan normaalilla tavalla. Enemmän ihmetystä herättää miehesi perhe. Aivan järjetöntä puuhaa, eihän kukaan tuolla tavalla toimi.
Jopa aivan alkeellisella tasolla edes elämän tärkeimmistä asioista ilmoitetaan, tottakai!
Ja pidäthän huolen, että tuollainen junttimainen miehesi perheen käyttäytymismalli pysyy kaukana teidän perheestä, koska olit todellakin enemmän kuin oikeassa.
Sitähän minäkin =)
Ei meidän sukuun tuollaista tapaa voi tartuttaa, eikä minuunkaan. Mutta aion kuitenkin kunnioittaa ukkokullan suvun tapaa toimia, ilmoittakoon äidilleen milloin haluaa =) Muutenkin miesparan itsemääräämisoikeus koetuksella. En siis ole mikään pomottaja, mutta tietysti yhteen muuttaessa joistain yksinoikeuksista luopuu.
miehesi perheellä taitaa olla jotain ongelmia ihmissuhteissaan.
mielestäni on sinua kohtaan hyvin loukkaavaa, jos avoliitosta (tai tulevaisuudessa naimisiin menosta ja lasten tulosta) ei kerrota miehesi suvulle ja jos he eivät mitenkään reagoi uutisiin vaikka kertoisitte.
jos joku miehesi perheestä kuolee, kerrotaanko siitäkään? meneekö kukaan hautajaisiin?
aika noloa toimintaa. en ole koskaan kuullut että missään kulttuurissa toimittaisiin noin. eivätkö he pidä toisistaan, rakasta toisiaan? no eivät tietenkään.
En nyt ehkä ihan noinkaan radikaalisti väittäisi, mutta kai minä olen jo niin tottunut tuohon =) Ihmisillä on vain hyvin erilaisia tapoja toimia, ei se minusta rakkaudenpuutteesta kerro. Kummallistahan tuo on, mutta ei kummallisessa aina ole suoranaista vikaa.
Kyllä mie aluksi ihmettelin kun kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut siitä, että mieheni oli alkanut seurustella kanssani. (Kuulostipas itsekeskeiseltä.) Mutta koska kukaan heistä ei näe tuossa mitään vikaa, niin en mie jaksa tuollaista loukkaantua. Olen monesti yrittänyt keskustella mieheni kanssa että mistä tuollainen minusta outo käytös johtuu, mutta hän taas on ihmeissään kun katselee minun touhua =) Koska me kuitenkin seurustelemme ja elämme toistemme kanssa, emme toistemme perheiden, niin vielä ei ainakaan ole hirvittävän keskeiseksi osoittautunut tämä ongelma.
Mutta juu, tavallaan olen samaa mieltä kanssasi. Siksihän tänne raapustelin.
Ihan hyvää, että kerroit kaikille. Toisaalta miehen perheessa tehdään eri tavalla, jokaisella on oma elämää ja paljon omaa tilaa ja kenties sukulaiset "unohtuu" aina kun on juhla koska välit ei oo kunnossa.
Kun me muutettiin yhteen, emme soittaneet miehen mummolle tai vanhemmille... myöhemmin toki nekin sai tietää. Tuntuisi omituiselta (ja hieman painostavalta?) jos ne siitä loukantuis.
Halusta se on kiini, jos ei halua kertoa sukulaisille omasta elämästä mitäs väärää siinä on?
:)
Ei siinä mitään laitonta toki, jos ei vanhemmilleen kerro muuttaneensa. Olisi kuitenkin hauska tietää, kenelle kerroitte muutosta. Työkaverit? Henk.koht.kaverit? Vai ei kellekään?
Tai, no, postiin tietysti ilmoitus, että löytyyvät laskut oikeeseen osoitteeseen?
Juu, hyvä, samaa mieltä! Vaikka edelleen minusta on hassua ettei vanhemmille ilmoiteta =) Ei siis väärin, vaan hassua.
Ja ymmärrän todellakin sen että jonkun mielestä mummoni suunnaton uteliaisuus tuntuisi painostavalta =) Se nyt vaan on meidän höppänä mummo, jota näemme harvoin, ja siksi hän soittelee joka viikko ja "elää hengessä mukana" mitä milloinkin meille tapahtuu (lomamatka, juhlat, tenttisuma...) Herttaista, mutta välillä kieltämättä hieman tungettelevaa.
Ei ole mitään salaista jos aikuiset ihmiset eivät kerro heti asioistaan sukulaisille, vanhemmat sai tietää kun taas nähtiin. Jotkut soittaa äidille ja isälle pävittäin, jotkut kerran viikossa ja jotkut kerran kuukaudessa, sou what?...
Sun pitäisi ymmärtää, että ihmiset (ja perheet, ja vanhemmat, ja suhteet jne) ovat hyvin erilaisia, eikä siinä ole mitään hävettävää. Oikea-väärä arvosteleva asenne ei oikein toimi pidemmän päälle.
Kommentoin lähinnä niiden negatiivisten vastausten takia, epätavallista se kieltämättä onkin.
Meillä kaikki on toisinpäin, mun oma mummo on yli 90v. ja asuu kaukana joten soitan sille kerran kahdessa viikossa, se on aina tosi iloinen siitä! :P
Mielestäni jossain on jotain pahasti vialla, jos esim. äiti ei ole kiinnostunut poikansa asioista?! Miksi sellainen äiti on ylipäätään lapsia koskaan tehnytkään?
Mutta jos ei poika eikä äiti koe sitä ongelmaksi, niin en minä siitä ala sellaista tekemään. Jos heille sopii tämä järjestely, niin mie tyydyn vain ihmettelemään =)
Ainakaan ei voi valittaa tungettelevasta anopista, joka lienee yleisempi valituksen aihe tällä palstalla.Niinkuin ketjun aloittaja kirjoitti, hassu piirre siinä perheessä, mutta älkää antako sen häiritä elämäänne.