Holhouksesta kohti itseohjautuvaa taloutta ja terveyttä

Martti Kekomäki ja Etiikasta ekonomiaan - ja takaisin -kirja Iltalehdessä:

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/d4b587f8-b9d9-49a9-b1c6-43cf817a5de1

"Ensiapuasemalle tuodaan keski-ikäinen mies, jolla pitkä ryyppyputki on johtanut akuuttiin haimatulehdukseen..."

Ensinnäkin, suomalaiset ovat itse luoneet paljon tarpeita terveydenhoidolleen. Yksi esimerkki on työttömien terveystarkastukset. Muistaakseni, jokin edellinen hallitus muutti ohjeita jopa niin että tarvittaessa työvoimavirkailija voi osoittaa työttömälle työpaikan sijaan lääkärintarkastusta. Tuotto?

Kun osa kansasta on jo diagnoosikeskeisiä, on aika kallista vahvistaa ko. käyttäytymismallia koko väestölle. Halvempaa mielestäni olisi lisätä itsetestauspaketteja kauppojen hyllylle ja verkkoon itsehoito-oppaita niin ruokaohjeista liikuntaohjeisiin kuin myös mielenterveyden harjoitteita. Oppaita ja harjoitteita tulisi ottaa esille jo peruskoulussa että tulevat aikuiset osaavat jo hoitaa itseään paremmin.

Esimerkiksi diabeteksen virtsanäyte testipaketti jne. jotka jokainen maksaa itse ja toimeentulotuki ei pääasiassa maksa niitä kuin korkeintaan takautuvasti kun oikean sairauden diagnoosi on saatu lääkäriltä. Jos näyttää positiivista tulosta, ohje ei ole että mene lääkäriin vaan > muuta elämäntapaasi, ruokavaliota, liikuntaa, ja jos oireilu ei korjaannu ajassa x vaikka on itse suostunut muuttamaan tapojaan niin sitten lääkäriin.

Jotta tällainen paketti olisi houkutteleva diagnoosikeskeisen kuluttajan näkökulmasta, sen on oltava riittävän edullinen ja riittoisa. Jos se on hintava ja mahdollistaa vain 1-2 testiä, menee kuluttaja lääkäriin. Jos pakkauksessa on vaikka 100 testiliuskaa, joita pitää käyttää joka päivä kusiessa ja tuloksen saa esim. 7-14 päivän tuloksia seuraamalla, jäänee yli vielä monta kymmentä testiliuskaa, jolloin lääkäriin ei tarvitse heti juosta vaan saa itse hoitaa itseään vielä pitempään, jos tulos on epäselvä tai vaihtelee päivittäin. Kuluttaja ehtii muuttaa elintapojaan ja testailla itseään monella paketilla vuosien ajan. Hyvällä onnella välttää lääkärit.

Kun kuluttaja hoitaa itseään ja tulokset vahvistavat itsehoitokäyttäytymistä, etsii diagnoosikeskeinen kuluttaja aina uusia testipaketteja ja motivoituu itse hoitamaan itseään. Jos paketeille määritellään Kela-korvaus, astelee kuluttaja aina lääkärille lupalappuja hakemaan tautiin kuin tautiin ja yhteiskunnan kustannusten nousu on taattu.

Toisekseen, hieman turhaa syyllistää oireilevaa potilasta tai käyttää esimerkkiä väestön manipulointiin kun varsinainen oire eli kustannusten karkaaminen käsistä on "itse aiheutettua".

Kolmanneksi,

Juoppoputkiesimerkin tapauksessa olisi kyllä hyvä harkita henkilön hakemista kunnan holhoukseen ja pakkovieroitusta hoitolaitoksessa tai avohoidossa riippuen kummassako asiakas todennäköisimmin tervehtyy, jos tervehtyy. Toiset tarvitsevat sen ettei heitä käskytetä, mutta että heille osoitetaan ja kerrotaan mitä tehdä, ja tarpeen mukaan kannetaan valmis ateria suoraan silmien eteen. Näiden holhokkien tapauksessa itsenäistyminen vaatinee aikaa.

Jos asiakas vastustaa pakkohoitoa, veikkaan että perimmäinen syy on oikeasti yhteiskunnan ja ihmisten asenne. Pakkohoito on melkein sama kuin valkotakit ja suljettu osasto. Mistä seuraa leimaantuminen ja myöhemmin jopa vaikeuksia työllistyä tai opiskella. Mikä taas johtaa siihen että asiakas on lopun elämää yhteiskunnan maksettavana ellei hän tajua juoda itseään hengiltä, mitä osa väestöstä varmaan jo toivoo että omat veromarkat saisi kohdentua paremmin. Kaikki tämä vain toisten "terveiden ja ahkerien ihmisten" asenteiden takia.

Silti 2018 saimme lukea Seurasta Riihimäkeläisestä 40-työttömästä, jolla ei ollut mitään lääkärintodistusta, mutta joka kieltäytyi te-toimiston ilmaistöistä ja sosiaalitoimiston vastaanotosta sillä seurauksella että kunta haki työtöntä holhoukseen. Miksi tällaiseen byrokratiaan edes tuhlataan niitä veromarkkoja? Mikä on tuotto? Onko sosiaalitoimistoilla oikeasti pula asiakkaista? Tässä tapauksessa on kyllä aivan selvää että sosiaalitoimiston työpanoksen olisi voinut käyttää viisaammin.

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/miia-kieltaytyi-palkattomasta-tyosta-kunta-haki-holhouksen-alaiseksi-pitaako-kunta-ilmaistoista-kieltaytyvaa-hulluna/

Tälle työttömälle ehkä olisi ollut edullisempaa saada perustuloa, jotta olisi itse voinut ilman sanktioita määritellä oman suhtautumisen yhteiskuntaan ja oman "työpanoksen" tunnistamista yhteiskunnalle. Onko se vapaaehtoistyö, jonka saa itse valita? Onko se yrittäjyys? Saa rahaa, mutta vastineena ei vahdita ettei työtön vaan työllistä itseään.

Ehkä puolen vuoden tauko stressaavassa tilanteessa ja sen jälkeen prioriteettien määrittely uudelleen. Opiskelu? Työharjoittelu tuttavan yrityksessä? Kun ei tarkkailla työn määrää vaan tulotasoa, pitäisi olla reilua että on perustulo, jolla pärjää ja joka nousee kun aktivoituu, jolloin syntyy todellinen kannustus.