Tarinani on jo muutaman vuoden takaa, mutta se hiertää edelleen mielessä. Olin salaa ihastunut miespuoliseen, itseäni vanhempaan, avioliitossa elävään pomooni. Teimme usein töitä yhdessä, myös työajan jälkeen, kun työpaikka oli jo muuten hiljentynyt. Tulimme hyvin juttuun keskenämme ja työnteko sujui joutuisasti.
Eräällä kerralla se vain tapahtui, ajauduimme suudelmaan. Siitä lähtien pari kuukautta meni onnen huumassa, katseita, sähköposteja ja salaisia suudelmia vaihdellen. Hän kävi myös luonani muutamia kertoja, mutta suutelua pidemmälle emme koskaan edenneet.
Kunnes eräänä aamuna sain kuulla, että vaimonsa oli saanut selville tämän pelimme, joka siihen mennessä oli ollut jo jonkin aikaa hiipumaan päin. Sain tulikivenkatkuisen viestin vaimolta jossa sain kuulla olevani ties mitä. Säikähdin kovasti, nuori kun olin, ja vannoin lopettavani kaiken miehen kanssa (ja niin myös kävikin).
Otin syyn koko asiasta niskoilleni vaimon silmissä kuvitellen naiivisti, että pystyisin siten tekemään asian helpommaksi pomolleni ja saisin niin miehen myötätunnon puolelleni.
Mutta toisin kävi. Myös tämä mies muuttui kohtaani kylmäkiskoiseksi ja tuntui pitävän minua yksin syyllisenä kaikkeen. Jäin ihan yksin tunteideni ja kaiken kanssa. Olinko kuvitellut kaiken, jännityksen välillämme ja yhdessäolon ihanan tunteen? Olinko vain kuvitellut miehen minusta välittävän?
Katkeroiduin tästä kovin, enkä voi vieläkään oikein käsittää sitä takinkääntöä, jonka sain osakseni.
Jos jotain positiivista tästä pitäisi hakea, niin ainakin opin kantapään kautta, etten ihan helposti haksahda mihin tahansa ihastukseen!
Eräällä kerralla se vain tapahtui, ajauduimme suudelmaan. Siitä lähtien pari kuukautta meni onnen huumassa, katseita, sähköposteja ja salaisia suudelmia vaihdellen. Hän kävi myös luonani muutamia kertoja, mutta suutelua pidemmälle emme koskaan edenneet.
Kunnes eräänä aamuna sain kuulla, että vaimonsa oli saanut selville tämän pelimme, joka siihen mennessä oli ollut jo jonkin aikaa hiipumaan päin. Sain tulikivenkatkuisen viestin vaimolta jossa sain kuulla olevani ties mitä. Säikähdin kovasti, nuori kun olin, ja vannoin lopettavani kaiken miehen kanssa (ja niin myös kävikin).
Otin syyn koko asiasta niskoilleni vaimon silmissä kuvitellen naiivisti, että pystyisin siten tekemään asian helpommaksi pomolleni ja saisin niin miehen myötätunnon puolelleni.
Mutta toisin kävi. Myös tämä mies muuttui kohtaani kylmäkiskoiseksi ja tuntui pitävän minua yksin syyllisenä kaikkeen. Jäin ihan yksin tunteideni ja kaiken kanssa. Olinko kuvitellut kaiken, jännityksen välillämme ja yhdessäolon ihanan tunteen? Olinko vain kuvitellut miehen minusta välittävän?
Katkeroiduin tästä kovin, enkä voi vieläkään oikein käsittää sitä takinkääntöä, jonka sain osakseni.
Jos jotain positiivista tästä pitäisi hakea, niin ainakin opin kantapään kautta, etten ihan helposti haksahda mihin tahansa ihastukseen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensiksikin oli tietysti vaimolta väärin sinua syyttää. Mieshän siinä pettäjä oli, joten häntä olisi pitänyt syytellä.
Miehen kylmäkiskoisuuteen on voinut olla syy se, että hän on halunnut pelastaa liittonsa. Luultavasti vaimo oli pistänyt ehtoja, jotka miehen oli täytettävä. Lisäksi voi olla, että mies on itsekin ajatellut ottavansa sinuun etäisyyttä, ja siksi on jättänyt tuttavallisuuden pois.
Tämä tuskin lohduttaa sinua, ja on minustakin väärin, että olet noin vain jäänyt täysin yksin. Luulen kuitenkin, että mies on sinusta välittänyt, mutta päättänyt haudata tunteensa, jotta saisi liittonsa pelastettua.
Itsekin ihastunut vanhempaan työkaveriin joka naimisissa..sitä kun ihastuu unohtaa kaikki muut järkevät asiat; ne mitä asiat mitä voi oikeassa elämässä tapahtua. Siitä on tuudittanut itsensä siihen että jos välillemme tulisi jotain hän pysyisi rinnallasi aina. Tunnen itseni tosi hölmöksi... Se miksi yleensäkään kiinostun itseäni vanhemmista on se että he eivät ainakaan (kun olet vanha) jätä nuoremman takia koska olet se nuori heille. Mulla on sellainen fobia että jos otan itseäni 4 vuotta vanhemman tyypin, voi hän jättää minut kymmenen vuoden päästä kymmenen vuotta nuoremman takia..(koska he ovat vielä kauniita ja minä en.) Mulla on päässä jossain kohtaa vikaa kun ajattelen noin... Kumpa saisin puhua dr Phillin kanssa-se varmaan tajuais miks ajattelen niin...=(
Ymmärrän, että vapaana ihmisenä sinun ihastumisesi on ollut hyväksyttävämäpää. Kuitenkin, kun varattujen ihmisten kanssa aletaan leikkimään tunteilla, pitäisi muistaa, että siellä taustalla on olemassa se muu perhe. Itselläni ja miehelläni on vastaava kokemus. Meillä oli kymmenen avioliittovuoden jälkeen kriisi meneillään, ongelmia tulee toki jokaisessa parisuhteessa. Mielestäni suhteemme oli ollut kokonaisvaltaisesti onnellinen ja hyvä. Mieheni löysi työpaikalta 'ystävän' jonka kanssa oli hyvä jutella. Tämä ystävyys syveni, jonka johdosta asumme nyt mieheni kanssa erillään. Tällä hetkellä mieheni ei voi sietää kyseistä 'ystävää' ja haluaisi paikata suhteemme. Minä taas pelkään, että seuraavien ongelmien myötä löytyy taas uusi ystävä, jonka kanssa on parempi keskustella (ja suudella) kuin minun kanssani. Näihin leikkeihin tarvitaan aina kaksi osapuolta. Jos siihen leikkiin uskaltaa ryhtyä, on otettava myös vastuu siitä mitä tulee tapahtumaan. Itse en missään tapauksessa syytä tapahtuneesta yksin tätä toista naista, vaan mieheni olisi pitänyt osata ratkaista ongelmamme toisella tavalla. Myönnän kyllä, että tunnen ääretöntä vihaa tätä naista kohtaan ja väitän, että hän tiesi tehdessään mitä oli tekemässä. Luultavasti myös tässä sinun tapauksessasi, kuten omassani, mies on huomannut mitä oli menettämässä ja ihastuminen sinua kohtaan on muuttunut vihastumiseksi, koska sinä olit se uhka hänen vakaalle suhteelleen jota hän ei pystynyt torjumaan. Silloin on kuori rakennettava vielä kovemmaksi, jotta torjuminen onnistuu. Suosittelen jatkossa pitäytymään vapaissa miehissä...