Miten te, joita on petetty, olette jatkaneet suhdetta eteenpäin?
Mies petti minua työreissulla. Tuhannen päissään oli, ei edes seissyt, joten homma lopahti. Aamulla oli naisen asunnolta herännyt morkkiksissaan ja hiipinyt vauhdilla pois. Hän yritti ensin olla minulle kertomatta, mutta syyllisyys painoi häntä niin kovasti, että näin jonkun olevan pielessä. Lopulta hän kertoi kaiken.
Tuntui että jokin minussa särkyi. Tai kaikki. Meidän suhteessamme kaikki on ollut satumaisen hyvin, myös miehen mielestä. Hän ei ymmärrä miksi teki, mitä teki. Hän on pyydellyt anteeksi, itkenyt, tärissyt ja pelännyt menettävänsä minut. Se nainen, joka hänen löysää kaluaan sai imeskellä, ei häntä kiinnosta. Edes ulkonäkö ei ollut kummoinen. Tunnen mieheni ja tiedän että hän puhuu totta. En ole sinisilmäinen.
Olemme koittaneet miettiä syitä tapahtuneeseen. Voisiko olla, että hän alitajunnassaan pelästyi, kun kaikki oli liian hyvin. Unelma tilanne työelämässä, nainen jota hän rakastaa sydämensä pohjasta, ja joka kohtelee häntä hyvin, rahallisesti kaikki ok, perhesuhteet kunnossa, paljon ystäviä... Mikään ei ollut pielessä. No, nyt on.
Huolimatta siitä, että tiedän ettei se nainen kaukomailla merkinnyt mitään, minuun silti sattuu. Miten hän edes valtavassa humalassa kykeni unohtamaan sen, mitä meillä on?
Nainen kuulema veteli humalaista, vähän narsistista miestä oikeista naruista. Kehui kovasti ulkonäköä ym. Se kohotti itsetuntoa. Mieheni on erittäin komea. Kysyin häneltä että eikö minun kehuni ole riittäneet, ja hän vastasi, että minun kehuni ovat miljoonasti tärkeämpiä kuin kenenkään muun. Ja vaikka hän ei peiliin katsoessaan ehkä niin upeaa miestä näe, kuin mitä monet naiset hänessä näkee, niin ei hänen itsetuntonsa nollissa ole ollut, vaan ihan suht ok. En minä voi uskoa, että itsetunnon kohotus olisi ollut ainoa syy.
Tarvitsen nyt apua niiltä, jotka ovat tällaisesta selvinneet. En aio miestä jättää. Olemme liian täydellinen pari heitettäväksi hukkaan. Ja kaikesta huolimatta rakastan häntä. Toista kertaa en anteeksi antaisi. Hänkin tietää sen.
Tukea olen saanut miehen äidiltä. Muille en ole puhunut. En halua tällaista asiaa levitellä. Omalle perheelleni en taatusti kerro, koska en halua heidän ajattelevan miehestä pahaa.
Siis, miten välttää niitä ajatuksia, ja hetkiä, kun hokee itselleen murheen murtamana, että "rakkaani suuteli toisen naisen rintoja..." Tai miten saa itsensä tajuamaan, että minä riitän? Emme voi lähteä liikkeelle siitä, että parannamme suhdettamme, koska emme tämän asian lisäksi kumpikaan keksi siinä mitään parannettavaa. Siksi tämä tuntuukin niin epätodelliselta. Myös anoppi ei ymmärtänyt aluksi tapahtunutta. Olemme kaikkien silmään vaikuttaneet aina niin onnellisilta ja varmoilta. Sitä me olimmekin. Ja haluaisin vielä joskus olla. Auttakaa särkynyttä naista!!
Mies petti minua työreissulla. Tuhannen päissään oli, ei edes seissyt, joten homma lopahti. Aamulla oli naisen asunnolta herännyt morkkiksissaan ja hiipinyt vauhdilla pois. Hän yritti ensin olla minulle kertomatta, mutta syyllisyys painoi häntä niin kovasti, että näin jonkun olevan pielessä. Lopulta hän kertoi kaiken.
Tuntui että jokin minussa särkyi. Tai kaikki. Meidän suhteessamme kaikki on ollut satumaisen hyvin, myös miehen mielestä. Hän ei ymmärrä miksi teki, mitä teki. Hän on pyydellyt anteeksi, itkenyt, tärissyt ja pelännyt menettävänsä minut. Se nainen, joka hänen löysää kaluaan sai imeskellä, ei häntä kiinnosta. Edes ulkonäkö ei ollut kummoinen. Tunnen mieheni ja tiedän että hän puhuu totta. En ole sinisilmäinen.
Olemme koittaneet miettiä syitä tapahtuneeseen. Voisiko olla, että hän alitajunnassaan pelästyi, kun kaikki oli liian hyvin. Unelma tilanne työelämässä, nainen jota hän rakastaa sydämensä pohjasta, ja joka kohtelee häntä hyvin, rahallisesti kaikki ok, perhesuhteet kunnossa, paljon ystäviä... Mikään ei ollut pielessä. No, nyt on.
Huolimatta siitä, että tiedän ettei se nainen kaukomailla merkinnyt mitään, minuun silti sattuu. Miten hän edes valtavassa humalassa kykeni unohtamaan sen, mitä meillä on?
Nainen kuulema veteli humalaista, vähän narsistista miestä oikeista naruista. Kehui kovasti ulkonäköä ym. Se kohotti itsetuntoa. Mieheni on erittäin komea. Kysyin häneltä että eikö minun kehuni ole riittäneet, ja hän vastasi, että minun kehuni ovat miljoonasti tärkeämpiä kuin kenenkään muun. Ja vaikka hän ei peiliin katsoessaan ehkä niin upeaa miestä näe, kuin mitä monet naiset hänessä näkee, niin ei hänen itsetuntonsa nollissa ole ollut, vaan ihan suht ok. En minä voi uskoa, että itsetunnon kohotus olisi ollut ainoa syy.
Tarvitsen nyt apua niiltä, jotka ovat tällaisesta selvinneet. En aio miestä jättää. Olemme liian täydellinen pari heitettäväksi hukkaan. Ja kaikesta huolimatta rakastan häntä. Toista kertaa en anteeksi antaisi. Hänkin tietää sen.
Tukea olen saanut miehen äidiltä. Muille en ole puhunut. En halua tällaista asiaa levitellä. Omalle perheelleni en taatusti kerro, koska en halua heidän ajattelevan miehestä pahaa.
Siis, miten välttää niitä ajatuksia, ja hetkiä, kun hokee itselleen murheen murtamana, että "rakkaani suuteli toisen naisen rintoja..." Tai miten saa itsensä tajuamaan, että minä riitän? Emme voi lähteä liikkeelle siitä, että parannamme suhdettamme, koska emme tämän asian lisäksi kumpikaan keksi siinä mitään parannettavaa. Siksi tämä tuntuukin niin epätodelliselta. Myös anoppi ei ymmärtänyt aluksi tapahtunutta. Olemme kaikkien silmään vaikuttaneet aina niin onnellisilta ja varmoilta. Sitä me olimmekin. Ja haluaisin vielä joskus olla. Auttakaa särkynyttä naista!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsekin olen joutunut 2.v sitten petoksen kohteeksi, sain tietää siitä vasta vuosi tapahtuman jälkeen.
Miehelläni oli syy. Hän uskoi että suhteemme ei tule kestämään pidemmän päälle. Paljon on asiasta jauhettu ja mies on ihan eri mies kuin silloin. Silti epäilys karvaisee aina välillä. Sen voin sinulle sanoa, että pitkään tulet varmasti epäilemään, syyllistämään ja kyselemään. Minä teen sitä yhä ja mies joutuu olemaan tarkka tekemisistään ja siitä että toimii luotettavasti ns. joka tilanteessa.
Meille on kehittynyt kaikesta huolimatta ihana suhde. Tätä yhtä asiaa lukuunottamatta kaikki hyvin. Olemme nuoria, ja olemme huomanneet että tässä on varmaan nyt "se oikea". Muutama vuosi taaksepäin tuollaisista tunteista ei ollut kyse.
Minua helpotti tietää, että miehellä oli jokin syy, vaikka eihän se ole syy pettää, sillä silloihan pitäisi erota. Mies on myös tolkuttanut oppineensa, että vaikka joskus tulevaisuudessa ei suhde sattuisikaan tuntumaan jonain hetkenä niin tärkeältä, niin hän on oppinut läksynsä eikä omien sanojensa mukaan virheisiin sorru.
Uskon, että sinua pelottaa ajatus, ettei sinulla ole syytä. Suhteessanne on kaikki hyvin ja mies palvoo sinua ja sinä häntä. Tämähän ei silti poista sitä tosiseikkaa että miehet voivat kiihottua helpommin muista naisista, kuin suhteessa elävät naiset yleensä muista miehistä. Ehkä miehesi hetkenään humalapäissään uskoi, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Ajatukset ovat mitä ovat kun kännissä on, mutta humalan piikkiin ei saa silti pettämistä laittaa.
Toivottavasti miehesi tajusi virheestään, että paska temppu tuli tehtyä. Haluan toivottaa sinulle onnea ja kärsivällisyyttä, sillä niitä tulette tarvitsemaan. Toista kertaa on hyvä olla antamatta anteeksi, jos niin käy, niin minäkin olen tehnyt miehelleni selväksi.
Vaadi miestäsi tilille asiasta niinmonta kertaa kuin sinusta tuntuu. Pahaa oloa ei saa pitää sisällään. Se tulee monta kertaa. Miehesi pitäisikin nyt tukea sinua mahdollisimman paljon.
Ihnottavat ajatukset miehestä toisen naisen kanssa vaanivat myös. Tunnet ehkä miehesi likaiseksi, etkä halua koskea häntä. Tai sitten aivan päinvastoin. Tämä varmasti normalisoituu nopeasmmin kuin muu tuska. Mutta ajatus toisesta naisesta tekee silti todella oksettavan olon. Paras on vain tuudittautua siihen ajatukseen, että heillä ei ollut varsinaisesti mitään merkitysta, joutuivat vain typeräksi kohteeksi ilman mitään intohimoa tai rakkautta, mitä itse saa. Näiden kanssa joudutaan vehtaamaan kumi välissä, eikä kaikkia niitä seksiin liittyviä kokemuksia onnistu jakamaan jonkun tuntemattoman kanssa, kuin mihin parisuhteessa pystyy.
Anteeksi, viestin loppu meni tosi sekavaksi. Toivon että saat luottamuksen joskus takaisin. Minä en ole sitä vielä saanut, jaksan kuitenkin yrittää.
Mutta en voi! Kyllä se "surutyö" on jokaisen itse tehtävä... Mutta anteeksi antaminen kuuluu rakkauteen ja jos miehesi todellakin tekoaan katuu voi olettaa, että se vaan oli jotakin, mikä hänen oli kantapään kautta opittava! Älä anna tuollaisen kännisekoilun kuitenkaan tuhota kaikkea sitä hienoa, mitä teillä on! Keskity siihen upeaan aikaan, mikä teillä on edessänne! Tiedän, että moista on vaikea unohtaa, mutta miehesi ainakin on rehellinen ja tämän päivän maailmassa saat olla hyvinkin onnellinen, että olet päässyt noinkin "vähällä"... Kun tätä maailmaa katselee, niin huomaa surukseen, että kenellekään ei mikään ole enää pyhää! Lapsia väsätään rakastajattarien/rakastajien kanssa ja selkään puukotus on useimmille harmitonta hupia... Ikävä todeta, mutta useampi mies olisi moisen kännisekoilunsa painanut mielensä syvyyksiin ja ottanut seuraavalla reissulla viagraa mukaan...