Tuli tuota alempaa keskustelua lukiessa mieleeni kysymys.
Teinkö pahankin virheen, kun en leffatreffeillä ollessani kysynyt haluaako seuralainen popcornia/karkkua tms., lipun kyllä maksoin?
Minkä verran on yleensäkin sopivaa tarjota naiselle? Ei nyt tarvitse ihan joka senttiä katsoa, mutta toisaalta en haluaisi, että hän tuntisi olonsa "ostetuksi".
Muutenkin miten pitkälle treffeillä kannattaa mennä? Mitä merkkejä kannattaa katsella? Ainakin mulla oli viimeksi tosi kivaa ja varmaan oli hänelläkin. Minne nainen kannattaa pyytää mukaan näin alussa? Haluaisin tavata vaikka joka päivä, mutta ei aina tiedä minne pyytää...
No joo, kysymyksestä tuli vähän pitkä, mutta kuitenkin.
Teinkö pahankin virheen, kun en leffatreffeillä ollessani kysynyt haluaako seuralainen popcornia/karkkua tms., lipun kyllä maksoin?
Minkä verran on yleensäkin sopivaa tarjota naiselle? Ei nyt tarvitse ihan joka senttiä katsoa, mutta toisaalta en haluaisi, että hän tuntisi olonsa "ostetuksi".
Muutenkin miten pitkälle treffeillä kannattaa mennä? Mitä merkkejä kannattaa katsella? Ainakin mulla oli viimeksi tosi kivaa ja varmaan oli hänelläkin. Minne nainen kannattaa pyytää mukaan näin alussa? Haluaisin tavata vaikka joka päivä, mutta ei aina tiedä minne pyytää...
No joo, kysymyksestä tuli vähän pitkä, mutta kuitenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyajan naiset eivät tunne itseään ostetuksi missään vaiheessa. He olettavat sinun joko maksavan kaiken tai antavan käteistä. Treffipaikkana naisten mielestä juuri on paras sellainen paikka missä rahaa on helppo tuhlata. Sitä naiset arvostavat.
No tuo nyt on mun mielestä aika julmasti sanottu meitä naisia kohtaan. sä olet ehkä sattunut tapaamaan vaan tollasia naisia, jotka haluaa hyötyä miehestä rahapuolessa, muttei se tarkota, että me kaikki oltaisiin sellaisia.
Mun mielestä on kyllä ihan kohteliasta, jos mies tarjoutuu maksamaan esim. just elokuvalipun tai kahvin, mutten edes oleta, että sen pitäis maksaa enempää. Itse kuitenkin mieluiten maksan oman osani, enkä anna miehen tarjota(no, ehkä joskus jonkun kahvin, mutten mitään suurempia).
Tarjoamisen kanssa kannattaa Suomessa olla hiukan varovainen: jos tarjoaa liian vähän, nainen voi ihmetellä pihiyttä, jos tarjoaa liian paljon, voi vaikuttaa epätoivoiselta tai vaativalta. Ainakin suhteen alussa kannattaa piilottaa tarjoaminen omien mielitekojen alle, esim. todeta että itse voisi napostella jotain leffan aikana, haluaisiko deitti(kin) jotakin. Pääasia on, että tarjoaminen on sellaista yleistä toisen ihmisen huomioonottamista, ei tarkoitushakuista painostusta.
Jokaiset treffit ovat erilaisia, ei mitään yleispäteviä ohjeita ole olemassa. Halaaminen ja/tai kädestä kiinniottaminen ovat suhteellisen neutraaleja eleitä, ne eivät varmaankaan voi ahdistaa ketään. Kannattaa aloittaa tällaisista neutraaleista eleistä ennen kuin pyrkii tekemään lähempää tuttavuutta. JOs toinen kavahtaa kauemmaksi kun yrität halata, niin se on melko varma merkki siitä, että toinen ei tykkää. Ihmisiä voi myös kehua tosi mukaviksi/kivoiksi/ihaniksi tms. ja kertoa että olisi tosi hauska nähdä toistekin. Deitin seuraavasta kommentista pystyy päättelemään tosi paljon.
Mun kaveripiirissä kiertää legenda kolmen koon säännöstä "Kahville, kävelylle, kotiin", mikä tarkoittaa sitä, että ekat deitit sovitaan julkisiin paikkoihin (leffa, konsertti, kahvila, baari tms.), seuraavat puolijulkisiin (kävelylle, kotibileisiin, liikuntaharrasteeseen tms) ja jossain sopivassa vaiheessa omaan kotiin. Mitään yleistä sääntöä sille missä tahdissa edetään ei ole, riippuu siitä miten ihmissuhde kehittyy. JOtkut kehittyvät kerralla kotiin saakka, jotkut kuukausien sisään.
Onnea pyrkimyksillesi!
Oletko kenties insinööri tai palkanlaskija tms. ?
Humanisti.