kalliin hinnan nimittäin. Voi kunpa olisi osannut nuorena järkeään käyttää niin tänä päivänä ei tarvitsisi miettiä kuinka saa järkikullan säilytettyä. Oon selvinnyt päihteiden maailmasta, ja mielenterveysongelmista toipunut suht hyvin. Mutta voivoi kun ei ole fysiikka sitä kaikkea kestänyt ja vaivoja on tullut jos minkälaista.
Ja nyt saan tehdä kaikkeni että pärjään pääni kanssa, johtuen siitä että mua on ns. potkittu päähän somaattisen terveydenhuollon puolella aika rankasti. Ja kiitos siitä kuuluu täysin myöntää menneisyydelleni. Vaivojani olen valitellut jo useamman vuoden mutta ongelma on se kun ei lääkäreitä kamalasti kiinnosta. Muutaman vuoden taistelin parin lääkärin kanssa kun joka vaivan takia olisi pitänyt mennä keskustelemaan psykiatrin kanssa. No, ne eivät olisi voineet todeta eivätkä tehdä mitään monihermosairaudelle eivätkä rajulle tulehdukselle joka vatsassani oli joitain vuosia sitten, loppujen lopuksi hoitui vain leikkauksella. Eikä psykiatri olisi kyllä mun maksavaivaakaan pystynyt toteamaan.
Eli jos nuorempana olisin osannut aavistaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan valitessani silloin epäsuotuisan elämänpolun, ehkä olisin valinnut hieman toisella tavalla.
Se on tosiasia että elämä ei ole helppoa jälkeenpäin kun on jo virheensä tehnyt, siitä joutuu maksamaan ikuisesti.
Nytkin on tilanne että olen tosi väsynyt ja voimaton sen takia kun mulla on varastoraudat lähes olemattomat vaikka hemoglobiini on hyvä, ainakin toistaiseksi. Olen yrittänyt lääkärille puhua että en pysty rautaa syömään koska vatsa ja suoli ei yksinkertaisesti kestä. Joten joudun kärsimään. Toki sanottiin että yritä ruokavaliolla nostaa mutta kun en jaksa sitä terveellistä ruokaa tehdä. Se taas johtuu siitä kun selässäni on hermojuuret puristuksissa ja jaloissa kovat kivut ja jatkuvasti puuduksissa enkä pysty seisomaan paikallani hellan ääressä. Ja vielä köyhänä ihmisenä en pysty ostamaan jatkuvasti valmisruokia hinnan takia.
Niinä päivinä kun mulla on vähän parempi vointi niin suuntaan mieluummin ulos ovesta koska haluan nähdä ihmisiä, yksinäisyys ei ole mun juttu vaikka sekin on nykyään pakollista. Se jos mikä repii hermoja eniten, usein tuntuu etten millään jaksaisi, voisin vain lakata olemasta. Loppujen lopuksi kuitenkaan en haluaisi sitä vaan jatkuvasti toivon että kaikki kääntyisi paremmin päin. Näin päivät etenevät, välillä haluan että tämä loppuisi tähän ja välillä jopa iloitsen pienistäkin asioista.
Paljon on puhuttu mielenterveysongelmiin liittyvästä stigmasta joka tarkoittaa sairauteen liittyvää häpeää. Itse en niinkään tunne häpeää, eniten vaan suoraan sanottuna vituttaa kuinka kohdellaan monissa paikoissa psyk. diagnoosin takia.
Ja todella yllättynyt olen ollut ja olen edelleen kuinka paljon se vaikuttaa somaattisen terveydenhoidon puolella, oikeastaan on aika uskomatonta, luulisi että myös yleislääkärit ymmärtäisivät kaikenlaisia sairauksia. Huonossa kunnossa kun menee lääkäriin hakemaan apua ja sieltä palaa kotiin saamatta mitään apua ja lisänä on vielä suuri pettymyksen tunne niin ei ei ole todellakaan helppoa.
Tää kaikki on henkisesti tosi rankkaa. Menneisyydestään ei näköjään ikinä pääse eroon, oli se sitten ollut minkälainen tahansa.
Psykiatrian puolelle mulla on edelleen kontakti ja mielelläänhän ne mulle varmaan kaikenlaisia droppeja kirjoittaisivat mutta olen sitä mieltä että en tarvitse psyykelääkkeitä fyysisten vaivojen takia. Olen jopa ajatellut niin että jos turruttaisin itseni lääkkeillä niin mulla olisi vielä kurjempaa koska silloin en enää pärjäisi pääni kanssa. Ns. selvin päin osaan sentään käsitellä kaikkea kiukkua, mieliharmia, pettymyksiä ym. kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tunteita joita nykyinen elämäntilanne herättää. Onnekseni olen loppujen lopuksi sisukas ihminen ja ainakin vielä jaksan tämän kaiken. On vaan alkanut hieman pelottaa että kuinka kauan jaksaminen vielä jatkuu.
Veikkaan että jos omistaisin paljon enemmän rahaa niin se olisi suuri apu tilanteeseen. Kehuvathan nuo silmäätekevätkin julkista terveydenhoitoa maasta taivaaseen jos joskus sattuvat sille puolelle menemään. Ennen oli sanonta että rahalla saa ja hevosella pääsee..
Että tällaista. Täydet kymmenen pistettä ja papukaija merkki niille jotka tän ovat jaksaneet loppuun asti lukea.
Ja nyt saan tehdä kaikkeni että pärjään pääni kanssa, johtuen siitä että mua on ns. potkittu päähän somaattisen terveydenhuollon puolella aika rankasti. Ja kiitos siitä kuuluu täysin myöntää menneisyydelleni. Vaivojani olen valitellut jo useamman vuoden mutta ongelma on se kun ei lääkäreitä kamalasti kiinnosta. Muutaman vuoden taistelin parin lääkärin kanssa kun joka vaivan takia olisi pitänyt mennä keskustelemaan psykiatrin kanssa. No, ne eivät olisi voineet todeta eivätkä tehdä mitään monihermosairaudelle eivätkä rajulle tulehdukselle joka vatsassani oli joitain vuosia sitten, loppujen lopuksi hoitui vain leikkauksella. Eikä psykiatri olisi kyllä mun maksavaivaakaan pystynyt toteamaan.
Eli jos nuorempana olisin osannut aavistaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan valitessani silloin epäsuotuisan elämänpolun, ehkä olisin valinnut hieman toisella tavalla.
Se on tosiasia että elämä ei ole helppoa jälkeenpäin kun on jo virheensä tehnyt, siitä joutuu maksamaan ikuisesti.
Nytkin on tilanne että olen tosi väsynyt ja voimaton sen takia kun mulla on varastoraudat lähes olemattomat vaikka hemoglobiini on hyvä, ainakin toistaiseksi. Olen yrittänyt lääkärille puhua että en pysty rautaa syömään koska vatsa ja suoli ei yksinkertaisesti kestä. Joten joudun kärsimään. Toki sanottiin että yritä ruokavaliolla nostaa mutta kun en jaksa sitä terveellistä ruokaa tehdä. Se taas johtuu siitä kun selässäni on hermojuuret puristuksissa ja jaloissa kovat kivut ja jatkuvasti puuduksissa enkä pysty seisomaan paikallani hellan ääressä. Ja vielä köyhänä ihmisenä en pysty ostamaan jatkuvasti valmisruokia hinnan takia.
Niinä päivinä kun mulla on vähän parempi vointi niin suuntaan mieluummin ulos ovesta koska haluan nähdä ihmisiä, yksinäisyys ei ole mun juttu vaikka sekin on nykyään pakollista. Se jos mikä repii hermoja eniten, usein tuntuu etten millään jaksaisi, voisin vain lakata olemasta. Loppujen lopuksi kuitenkaan en haluaisi sitä vaan jatkuvasti toivon että kaikki kääntyisi paremmin päin. Näin päivät etenevät, välillä haluan että tämä loppuisi tähän ja välillä jopa iloitsen pienistäkin asioista.
Paljon on puhuttu mielenterveysongelmiin liittyvästä stigmasta joka tarkoittaa sairauteen liittyvää häpeää. Itse en niinkään tunne häpeää, eniten vaan suoraan sanottuna vituttaa kuinka kohdellaan monissa paikoissa psyk. diagnoosin takia.
Ja todella yllättynyt olen ollut ja olen edelleen kuinka paljon se vaikuttaa somaattisen terveydenhoidon puolella, oikeastaan on aika uskomatonta, luulisi että myös yleislääkärit ymmärtäisivät kaikenlaisia sairauksia. Huonossa kunnossa kun menee lääkäriin hakemaan apua ja sieltä palaa kotiin saamatta mitään apua ja lisänä on vielä suuri pettymyksen tunne niin ei ei ole todellakaan helppoa.
Tää kaikki on henkisesti tosi rankkaa. Menneisyydestään ei näköjään ikinä pääse eroon, oli se sitten ollut minkälainen tahansa.
Psykiatrian puolelle mulla on edelleen kontakti ja mielelläänhän ne mulle varmaan kaikenlaisia droppeja kirjoittaisivat mutta olen sitä mieltä että en tarvitse psyykelääkkeitä fyysisten vaivojen takia. Olen jopa ajatellut niin että jos turruttaisin itseni lääkkeillä niin mulla olisi vielä kurjempaa koska silloin en enää pärjäisi pääni kanssa. Ns. selvin päin osaan sentään käsitellä kaikkea kiukkua, mieliharmia, pettymyksiä ym. kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tunteita joita nykyinen elämäntilanne herättää. Onnekseni olen loppujen lopuksi sisukas ihminen ja ainakin vielä jaksan tämän kaiken. On vaan alkanut hieman pelottaa että kuinka kauan jaksaminen vielä jatkuu.
Veikkaan että jos omistaisin paljon enemmän rahaa niin se olisi suuri apu tilanteeseen. Kehuvathan nuo silmäätekevätkin julkista terveydenhoitoa maasta taivaaseen jos joskus sattuvat sille puolelle menemään. Ennen oli sanonta että rahalla saa ja hevosella pääsee..
Että tällaista. Täydet kymmenen pistettä ja papukaija merkki niille jotka tän ovat jaksaneet loppuun asti lukea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.