Yösuunnistus on vaikeampaa, mutta palkitsee. Näin pärjää harrastelija.

Rasteja on jo takana muutama ja rata on siirtynyt vaativaan maastoon. Kuljen ylhäisessä yksinäisyydessäni; ketään muita ei näy.

Menen pyöreähkön mäen yli tarkoituksena laskeutua mäen takakulmalta suoalueelle. Vaikeakulkuisuuden takia joudun vähän sivuun linjalta. Suoalueelle ei saa mistään kiinni, käännän varmuuden vuoksi vähän vasemmalle. Epävarmuus meinaa iskeä. Suolla tulee vastaan mutkitteleva puro, josta on vaikea saada kiinni. Ylitän puron ja maasto alkaa nousemaan. Näen puron menevän samansuuntaisesti oikealla ja pääsen jyvälle missä olen. Pari nenää joista toinen on selvä antaa varmuuden ja pääsen ottamaan rastia. Huh, ensimmäinen kiperä tilanne voitettu!

Sitten kompassisuunnan varassa tiheässä metsässä mutkitellen sieltä mistä pääsee nopeasti etenemään. Tarkoitus ottaa kiinni edessä olevasta tiestä. Tulen juuri oikealta näyttävään kohtaan ja löydän tiestä risteävän polun. Sen vieressä metsässä näkyy juuri ja juuri kivi jota ei ole toisen samanlaisen polun vieressä. Polku päättyy vanhalle pitkälle mutkittelevalle hakkualueelle, joka on hankalakulkuinen, mutta sen kulmista saa hyvin kiinni, vaikka kulmia on paljon. Menen hakkuualueen poikki mahdollisimman suoraan. Hermostun hieman, kun usva nousee, sillä se voisi peittää näkyvyyden. Hakkuualue on hankalakulkuinen, mutta pääsen sen takakulmalle, josta pääsen helposti rastille. Hakkuualueella satojen metrien päässä vilkkuu otsavalo ja pyrin siksi pakenemaan rastilta saman tien ja leimaan vauhdissa.

Sitten väliin yksi rasti, johon pääsee kiertämällä tiheikön oikealta. Päätän kuitenkin ajaa tiheikköä päin, jotta saan siitä varmasti kiinni. Tiheikkö ei olekaan niin paha joten oikaisen sen pään läpi ja siellä saan ojasta kiinni ja pääsen tarkasti kompassilla varmistaen rastille.

Taas kompassisuunnalla lähtö rastilta ja halki pienipiirteisen maaston. Matkalla on kaksi kumparetta vierekkäin. Olen kumpareella ja oikealla ei näy toista, joten arvelen olevani kumpareista oikeanpuoleisella ja sen huipun oikeassa reunassa. Korjaan vasemmalle ja tulen ojalle, josta bongaan kulman jonka avulla otan kompassisuunnan rastille. Maasto alkaa kohoamaan joten rasti on lähellä. Pää pyörii ja oikealla vilahtaa heijastin rastin merkkinä.

Rata siirtyy kangasmetsään. Ohitan hitaampia menijöitä. Metsäkoneenuraa ylös rinnettä, jossa jälki päättyy. Kompassilla varmistaen jatkan kapuamista. Pienen tasaisen alueen jälkeen edessä näkyy mäenhuippu ja osaan arvioida korkeuden ja rastin paikan oikein ja otan rastin ilman kompassia. JEE!!

Sitten kompassisuunnalla matalan notkon poikki kohti seuraavaa rinnettä, jossa on jytkempi kohta ja sen päällä rasti supassa. Luen kartalta miten saisin penkan päällä maastosta kiinni, mutta osun juuri rastin kohdalle.

Tämän jälkeen pitkä väli rinteen suunnassa. Maasto muuttuu tasaiseksi ja menen tien yli. Pieni epävarmuus tarkasta sijainnista jää. En näe kiveä jota odotin. Sitten bongaan kiven ja hakkuualueen kulman vasemmalla. Olen ajautunut vasemmalle, mutta rasti on lähellä ja sinne pääsen nopeasti.

Tämän jälkeen on tuttu maastonkohta ja älyän mennä etenemään pitkulaisen mäen vasemmalta puolelta. Siellä on sähkölinja josta näen hyvän paikan tulla tielle. Vähän tietä pitkin ja sitten suolle, leveän ojan yli polulle, johon osun juuri oikeaan kohtaan eli polkujen risteykseen. Alkaa raskas kapuaminen, mutta onneksi osuin polun kohdalle ja nousen maltilla. Pari risteystä ja sitten kompassisuunnalla kohti kivikkoa, jonka päässä rasti on. Näen kivikon edessäni ja osaan korjata oikealle.

Vielä muutaman sadan metrin spurtti maaliin ja näin on 7 kilometrin yörata naputeltu ilman pummeja. Rastityöskentely sujui ihan kohtuullisesti; luin heti rastilta lähtöä, kun rastikohde tai heijastin näkyi. Olo on kuin voittajalla.