Vuoden kristillinen kirja 2019 -kilpailun finalistit on valittu. Finalistit ovat:
1. Maarit Eronen ja Jane Jones, Kadun kukka. Prostituutiosta vapauteen, Päivä Osakeyhtiö
2. Jukka Hautala, Seitsemän kertaa seitsemän. 49 sanaa Raamatusta, kristinuskosta ja kulttuurista, Omakustanne
3. Saara Kinnunen, Äidin ikävä, Perussanoma Oy
4. Sinikka Klemettilä, Pianomies Hillel Tokazier, Päivä Osakeyhtiö
5. Juho Sankamo, Alkukirkon salaisuus, Perussanoma Oy
6. Tapani Sopanen, Juhani Huotari. Vainotun kristityn asiamies, Päivä Osakeyhtiö
Yleisöllä on mahdollisuus äänestää oma suosikkinsa Vuoden kristilliseksi kirjaksi. Yleisöäänestys järjestetään Turun kirjamessuilla 4.-6.10., Helsingin kirjamessuilla 24.-26.10. ja verkossa osoitteessa www.vuodenkristillinenkirja.fi
Kilpailun voittaja sekä yleisöäänestyksen voittaja julkistetaan kauppakeskus Triplan Fokuksessa järjestettävässä yleisötilaisuudessa 27.10. klo 13.00. Voittajakirjan valitsee tänä vuonna toimittaja Sanna Ukkola.
1. Maarit Eronen ja Jane Jones, Kadun kukka. Prostituutiosta vapauteen, Päivä Osakeyhtiö
2. Jukka Hautala, Seitsemän kertaa seitsemän. 49 sanaa Raamatusta, kristinuskosta ja kulttuurista, Omakustanne
3. Saara Kinnunen, Äidin ikävä, Perussanoma Oy
4. Sinikka Klemettilä, Pianomies Hillel Tokazier, Päivä Osakeyhtiö
5. Juho Sankamo, Alkukirkon salaisuus, Perussanoma Oy
6. Tapani Sopanen, Juhani Huotari. Vainotun kristityn asiamies, Päivä Osakeyhtiö
Yleisöllä on mahdollisuus äänestää oma suosikkinsa Vuoden kristilliseksi kirjaksi. Yleisöäänestys järjestetään Turun kirjamessuilla 4.-6.10., Helsingin kirjamessuilla 24.-26.10. ja verkossa osoitteessa www.vuodenkristillinenkirja.fi
Kilpailun voittaja sekä yleisöäänestyksen voittaja julkistetaan kauppakeskus Triplan Fokuksessa järjestettävässä yleisötilaisuudessa 27.10. klo 13.00. Voittajakirjan valitsee tänä vuonna toimittaja Sanna Ukkola.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Minun suosikkini on tänäkin vuonna:
RAAMATTU
Luehan sinäkin.
Jokainen päivä luen jo neljäntoista vuoden ajan 😃
Entä sinä, kuinka pitkää ja usein luet Raamattua❓
Minä lakkasin lukemasta Raamattua sinä päivänä, kun minulle valkeni, että Kristus on minun elämäni, ei Raamattu. Enhän lue esimerkiksi solubiologisiakaan opuksia ylläpitääkseni solujeni toimintaa.
>Entä sinä, kuinka pitkää ja usein luet Raamattua❓
Kuinka pitkää Raamattua? Eikö se ole kaikilla samanpituinen? 😮
Jos et olisi lukenut Raamattua et koskaan olisi tullut tuntemaan Kristusta 😃🤔
Evankeliumit ovat neljä Jeesuksen elämänkertaa.
Aivan. Ja nyt kun olen tullut tuntemaan Kristuksen Elämänäni, Raamattu on tehtävänsä tehnyt. Aivan samalla tavalla kuin tienviitat osoittavat matkalaiselle tien kotiin. Kotiin päästyään matkaa tehneen ei tarvitse enää pälyillä tienviittoja. :)
Asian voi ajatella näinkin päin: se, joka pälyilee vielä tienvittoja, ei ole päässyt vielä kotiin. Se, jonka on luettava Raamattua päivittäin, ei ole vielä tajunnut, että Kristus on hänen Elämänsä.
Erikoista, että Jeesus itse tarvitsi Kirjoituksia koko elämänsä ajan mutta sinä et tarvitsisi 🤔
>Evankeliumit ovat neljä Jeesuksen elämänkertaa.
Höpö höpö. Evankeliumit kertovat alle kahdesta vuodesta Jeesuksen 32-vuotisesta elämästä. Mikään elämäkerta ei jätä yli 90:ää prosenttia kohteensa elämästä täysin pimeäksi.
Olen varma ettet ole eläessäsi lukenut ainuttakaan elämäkertaa. Minä olen lukenut kymmeniä.
Sen, joka pälyilee tienviittoja, on toki perusteltava tienviittojen pälyilemisensä itselleen ja näköjään muillekin. :) (Koska ei ole tajunnut päässeensä jo kotiin.)
Se, joka on päässyt kotiin, on päässyt kotiin. :)
Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä 🤓
Se joka luulee viisas olevansa, varokoon ettei lankea.
Opetat väärin.
Raamatun mukaan usko tulee kuulemisesta. Eivät opetuslapset lukeneet Raamattua.
Usko tulee evankeliumista. Kuka sinulle on puhunut evankelimia, että olet tullut uskoon 🤔❓
Sinusta siis Jeesus luki ihan turhaan kirjoituksia ja käski muidenkin tuntea ne.
Kirja joka antaa armoa vaikeaan arkeeni. Luen sitä silloin tällöin kun tarvitsen voimaa.
Tuskin Raamatun lukemisesta suurempaa haittaakaan on, kunhan ei sekoita tienviittaa kotiin. (Silloin voi vaikkapa brassailla knoppitiedolla, että Raamatussa sanotaan: "Joka luulee SEISOVANSA, varokoon, ettei lankea.") Mutta jos kuvittelee Raamattua lukemalla ylläpitävänsä Kristusta, joka meissä ja meinä Tienä, Totuutena ja Elämänä on ja elää, on sekoittanut tienviitan ja kodin pahemman kerran keskenään. Silloin on kuin mies, joka ravintola-annosta syödessään lukee samalla ruokalistaa pelätessään, että ruoka, jota hän syö, ei muussa tapauksessa ravitse. Tai kuin mies tai nainen, joka kuvittelee olevansa "janoinen", vaikka Kristus elävän veden Lähteenä kumpuaa hänessä kaiken aikaa iankaikkiseen elämään.
Raamattu on suurimmaksi osaksi juutalaisuuden pyhä kirja. Heprealaisen Raamatun sisältöön kristityt eivät ole vaikuttaneet.
ArtoTTT ei ole vielä pystynyt kertomaan "pasmat sekaisin" -ketjussa tarkemmin mikä se Raamattu on ja mitä siitä kristinuskona pitää edes ymmärtää...
Jännityksellä odotellaan...
14 vuotta?
Kyllä olet hidas lukija :/
ArtoTTT on kertonut, että siitä voi jättää osia pois, koska vertauskuvillakin pärjää.
>Sinusta siis Jeesus luki ihan turhaan kirjoituksia ja käski muidenkin tuntea ne.
Todennäköisesti Jeesus tosin ei osannut lukea, sanoo tuttu teologi (TT).
Äläpä valehtele, jos suhtautumisesi Raamattuun on tuo, ei Jeesuskaan ole Herrasi!
Teidät epäuskoiset tunnistaa jo ensimmäisestä sanasta, kun suunne aukaisette!
" Eivät opetuslapset lukeneet Raamattua."
Kyllä opetuslapset lukivat Raamattua ja siihen Jeesus itsekin heitä aina kehoitti.
Minäkin tunnistan aika usein sellaisen, joka ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä :D
Monet heistä ovat suosikkejani.
Luultavasti ei ainakaan uutta testamenttia.
Pidäpä fundamentalistipösilö suusi tukossa, kun et mistään mitään ymmärrä. Laitan tuon kommenttisi sisällön pöljyytesi piikkiin.
Ole sinä atteöykkäri hiljaa!
Kuka näitä ääliömäisyyksiä tänne latelee? Missään kohtaa evankeliumissa ei ole mainintaa mistään tällaisesta.
Googlaa Jeesus ja kirjoitukset jos et ole lukenut Raamattua.
Jotakin järkeä noilla ehdokasasettelijoilla on. Ahvion ja Puolimatkan tekeleitä ei ole listalle valittu.
Mikä sinun suosikkisi noista on 🤓❓ Minkä kristillisen kirjan muuten luit viimeksi❓
Joko Huuhaa -palkintoehdokkaat on julkistettu? Ehkä he pärjäävät siellä?
Usko.vainen on päässyt "pannasta" ja on nyt kuin villi varsa keväisellä laitumella.
Mistä ihmeen pannasta 😄❓
Kyllä sinä sen tiedät.
En todellakaan tiedä 😃 kerro ihmeessä.
Sanottaisiinko, että makkaratehdasta odotteleva yksisarvinen ruuna, niin voi olla oikeampi luonnehdinta?
;P
3 ja 5
Kaikki kirjat vaikuttavat nimen perusteella mielenkiintoisilta. Kirjat 4,5 ja 6 erityisen mielenkiintoisilta.
Erilaisia kaikki, mutta varmaan mielenkiintoisia 🤓
Minusta 2 ja 4
En lue kirjoja, jotka määrittelevät itsensä kristillisiksi kirjoiksi.
Sen uskon kyllä.
Älähän nyt kiirehdi. Tarkennan, etten lue näitä makeilevia nykyaikaisia kristillisiä kirjoja.
Eilen luin osan Johannes Damaskolaisen kirjasta "Ortodoksisen uskon tarkka esitys III". Mielenkiintoista luettavaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ortodoksisen_uskon_tarkka_esitys
Musta raamattu ja Mein kampf ovat minun suosikkijiani jos niitä olisi vaan kirjastossa.
Mein Kampf löytyy kyllä joistakin kirjastoista.
Nyt päivän epistolana rento retkotus saarnatuolissa ja koko seurakunta yhteen ääneen:
"Vain dorka jättää lukematta."
Kotimaa24:ssa oli hiukan kritiikkiä ehdokas asettelusta: ” Kommentti: Olen vakavasti huolissani Vuoden kristillinen kirja -kilpailusta”20.10.2019
”Pahimmillaan epäonnistunut ehdokasasettelu rapauttaa koko kilpailua. Se on kärsinyt muutenkin kolauksen: tulosta ei tänä vuonna julkisteta Helsingin Kirjamessujen yhteydessä Messukeskuksessa, vaan 27.10. läheisen kauppakeskus Triplan Fokuksessa eli Töölön seurakunnan uudessa monitoimikeskuksessa.”
Eli ehdokkaita ei valittu paremmuuden vaan suosikkiaseman kautta.
”…olen aistivinani kirkkopoliittista henkeä: kaksi listalle päässyttä kustantajaa ovat Suomen Raamattuopistoa lähellä oleva Perussanoma ja Suomen Vapaakirkkoa lähellä oleva Päivä.”
”Kuusi kirjaa ja kuusi kustantajaa olisi pirteä kattaus, vaikka kustantajien nimikemäärissä on suuria eroja.”
Ehkä ei kirjan valitsija toimittaja Ukkola ole kaikkein kiinnostavin henkilö tekemään valintaa? No, saa nähdä herääkö kiinnostusta.
Kuinka paljon tuota kristillistä kirjallisuutta on ylipäätään edes julkaistu? Jätetään nyt laskuista Ahviot & kumpp. pois, joilla ei varmaankaan kirjallista arvoa sinänsä ole ollessaan manifesteja.
Kuinkas muutenkaan sinä kuin paskanheitossa.
Voiko vittumaisempaa ihmistä olla kuin sinä olet.....
mummomuri taas paskanheitossa, kuinkas muutenkaan.
Kristillistä kirjallisuutta julkaistaan yllättävän paljon vuosittain.
Kristillisen kirjan palkinnon valintaan kuuluvat nämä kustantajat: Aikamedia Oy, Fontana Media Ab Oy, Gracevoice, Herättäjä-Yhdistys, Karas-Sana Oy, Lasten keskus ja Kirjapaja Oy, Kuva ja Sana Oy, Kustannus Oy Uusi tie, Päivä Osakeyhtiö, Perussanoma Oy, Sley-Media Oy, Suomen Pipliaseura, Suomen Lähetysseura
Sitten on valtava joukko muita, mm. Ortokirja ry, Stefanus-Lähetys ry, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, Uskon Sanan Kustannus Oy jne.
On myös isoja kustannusyhtiöitä kuten Otava, Like Kustannus Oy ja WSOY
Wikistä hienosti aakkosjärjestyksessä.
Yrität varmaan saada kristillisten kirjojen julkaisun kiellettyä.
Olipa outo johtopäätös!??
En todellakaan halua, sillä luenhan niitä joskus itsekin. Aivan varmaan oma paikkansa tälläkin kirjallisuudella on.
Niin, lista löytyy Wikipediasta, ja onko sinulla jotain lisättävää tai muutettavaa siinä? Mielestäni se oli aika kattava.
Laita lähteet postauksiisi äläkä mussuta!
Kyllä laitan silloin, kun sillä on merkitystä. Nyt merkitystä oli sillä, keitä jäsenet olivat. Onko sinulla jotain siihen liittyvää? Oliko tuo tieto sinusta jollain tavalla väärää? Vai mikä siinä oli vikana?
Sinä laitat ne silloin kun sinulta pyyydetään. Alkaako hävettää kun kaikki on wikistä?
Maailmalla se on mielestäni David Bentley Hartin That All Shall Be Saved. Hart paljastaa kirjassaan, että seurakunnan ensimmäisten vuosisatojen aikana oli vallalla apokatastasis-oppi eli oppi kaiken ennalleen asettamisesta, josta Pietarikin saarnaa apostolien teoissa.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen#2692af51
Vihervasemmistolaista liberaali-radikalismia kannanotoissaan vilejelevän Kotimaa -lehden toimittaja Olli Seppälän pääasiallisin hätä tuntuu tällä kertaa nousevan siitä ettei hänen edustamansa klassisesta kristinuskon tulkinnasta ja luterilaisuudesta luopunut vasemmistohenkinen kirkollisliberalismi tule ehdokasvalinnoissa huomioiduksi. konservatiivisuuden mörköjä kaikkialla näkevä Seppälä kirjoittaa:
"Kokevatko jotkut näiden kahden kustantamon dominoinnin konservatiivisuuden voittona? Toivottavasti eivät." ( Kotimaa24, 20.10.2019)
Seppälä lienee uppoutunut niin kokosydämisesti henkilökohtaiseen sotaansa konservatiivisuutta vastaan ettei ymmärrä lainkaan että "Vuoden kristillistä kirjaa" valittaessa ei ole kyse kirkkopolitiikasta vaan kristillisestä kirjasta! Siis kirjan sisältöhän siinä tulee olla ratkaiseva!
Vihastuneena liberaalikirkollisten semisekulaarikustantajien pois jäämisestä tällä kertaa ehdoksasettelusta, Seppälä nousee vihaisen lin´beraalin elkein barrikaadeille ja vaatii kirjakisaan "kiintiöitä" jotka edellyttävät yleiskustantajien mukanaoloa joka kerta. Kirjojen sisällön kristilliselle annille Seppälä viittaa kintaalla. Menköön kaikki kirkkopolitiikan edestä!
Tunteen palosta ei miestä toki voi moittia. MIllaistahan elämä olisi jos näkisi joka puolella niitä "viimeisiä konservatiivisuuden linnakkeita jotka pitää tuhota keinolla millä hyvänsä"?
Vaikea sanoa, mutta ehkä Seppälän kolumnista henkivä ahdistuneisuus valaisee jotain asioista hämmästelevälle lukijalle...
Kuvaavaa kommentissa oli että Seppälä tunnustaa itsekin ettei ole edes lukenut ehdokaskirjoja! Miestä ei siis näytä juuri kiinnostavan se mikä kisassa on pääasiana: kirjojen sisältö!
Seppälä on rehellinen toisin kuin sinä.
"Vuoden kristillistä kirjaa" valittaessa ei ole kyse kirkkopolitiikasta vaan kristillisestä kirjasta!”
Oikeastaan sitähän Seppälä kritisoi, ettei nyt taidettu siihen sisältöön niinkään kiinnittää huomiota, vaan niemenomaan tehtiin sitä politiikkaa?
”MIllaistahan elämä olisi jos näkisi joka puolella niitä "viimeisiä konservatiivisuuden linnakkeita jotka pitää tuhota keinolla millä hyvänsä"?”
Siis katsotko että tämä yhdistys, johon kuuluu 13 eri kustantajan edustajaa, on ”konservatiivisuuden viimeinen linnake”?
Kummallista, että teistä viherpunikeista vain kristillisillä kirjoilla tehdään politiikaa.
Antti Rinteen elämänkerta ei sinusta varmaan ole ripaustakaan politiikkaa.
”Kummallista, että teistä viherpunikeista vain kristillisillä kirjoilla tehdään politiikaa.”
En ole ”viherpunikki”, sillä sellaista puoluetta ei ole olemassa. :D
Mitä tulee siihen, mitä tuossa politiikalla tarkoitetaan, et näemmä ole ymmärtänyt sitä lainkaan.
Kirkkopolitiikkaan tuo liittyy siten, että kilpailussa suljettiin pois kaikki muu, paitsi vain sen yhden näkemyksen vahvistavia kirjoja otettiin mukaan. Eli mitä uuskonservatiivit haluaisivat kirkon politiikan olevan.
”Alkuperältään politiikka on käytännön tai teorian vaikuttamista toisiin ihmisiin globaalilla, kansallisella tai yksilöllisellä tasolla. Nykyisessä yleiskielessä sanalla politiikka tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan valtiollisiin, valtioiden välisiin tai yhteiskunnallisiin asioihin tai jolla hoidetaan niitä…”
Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004
Luonnollisesti on myös poliittista kirjallisuutta. Etenkin kun jonkun puolueen jäsen kirjoittaa siitä.
Älä mussuta!
Ei sitten ollut mitään asiallista sanottavaa...
Vittuiletko taas?
Varjobudjetti ja timangi tonni.
Yleisötilaisuus on nyt sitten pidetty ja voittajaksi valittiin vaihtoehto 1.
1. Maarit Eronen ja Jane Jones, Kadun kukka. Prostituutiosta vapauteen, Päivä Osakeyhtiö
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ihmiskaupan-uhrin-tarina-voitti-vuoden-kristillinen-kirja-2019-kilpailun/
"- Vaikka tarina on paikoin hyvin synkkä, se tarjoaa toivoa lukijalleen. Ei ole sellaista alhoa tai kohtaloa, josta ei voisi päästä ylös."