Nykyään keskustellaan kovin nuorten ihmisten kodeista ja kotien epäsiisteydestä.
Minulla on muuten ihan mukiinmenevä miniä, mutta hän ei todellakaan osaa siivota eikä pestä pyykkiä.
Poikani olen opettanut laittamaan ruokaa, siivoamaan ja pyykinpesuun.
Nuorten luona vieraillessa olen huomannut, että poikani joskus on vähän hiljainen ja saattaa työntää pyykkiä koneeseen, että pyykkivuori pienenisi, mutta miniää se ei huolestuta lainkaan.
Toivon, että he tekisivät kotityöt tasapuolisesti, koska molemmat opiskelevat.
Perheeseen on myös tulossa vauva ja olen huolestunut tulevaisuudesta.
Itse olen kyllä kieltämättä liiankin siisti ja uskon, että poikani on samanlainen.
En tiedä kuinka kauan poikani jaksaa katsoa sottapytty taloutta.
Minulla on muuten ihan mukiinmenevä miniä, mutta hän ei todellakaan osaa siivota eikä pestä pyykkiä.
Poikani olen opettanut laittamaan ruokaa, siivoamaan ja pyykinpesuun.
Nuorten luona vieraillessa olen huomannut, että poikani joskus on vähän hiljainen ja saattaa työntää pyykkiä koneeseen, että pyykkivuori pienenisi, mutta miniää se ei huolestuta lainkaan.
Toivon, että he tekisivät kotityöt tasapuolisesti, koska molemmat opiskelevat.
Perheeseen on myös tulossa vauva ja olen huolestunut tulevaisuudesta.
Itse olen kyllä kieltämättä liiankin siisti ja uskon, että poikani on samanlainen.
En tiedä kuinka kauan poikani jaksaa katsoa sottapytty taloutta.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei muutaman vierailun perusteella voi tehdä johtopäätöksiä siitä kuka siivoaa ja kuinka paljon. älä vain missään nimessä sano miniälle siivoamisesta / siivottomuudesta mitään, koska a) se ei kuulu sinulle b) miniä loukkaantuu. Siisteystasosta päättäminen kuuluu nuorelleparille itselleen, eivät hekään tule neuvomaan sinua kuinka sinun pitäisi elämäsi elää :-) Maailmassa on suurempiakin murheita.
Kuulutko Jaana niihin, joiden huusholli on aina siivoton? Tuntuu, että aivan puhuisit kokemuksesta.
Kuinka kauan mies jaksaa katsella vaimoa, joka vain opiskelee ja luuhaa milloin missäkin.
Ehkäpä miniä on todella sellainen, että ei tee mitään kotitöitä. Uuden ajan feministi tai uusavuton.
Puoliso eli todennäköisesti nuori mies voi todella kärsiä tilanteesta. Avioliiton alkuvaiheessa siitä ei ehkä puhuta, mutta myöhemmin siitä voi tulla ongelma.
Meillä minä teen melkein kaikki kotityöt. Olen lisäksi hyvin siisti (melkein jo neuroottisuuden puolelle kallistuva). Anoppilassa kylmät väreet nousevat, kun näen leikkuulaudan täynnä leivänmurusia ja pesemättömiä astioita tiskialtaassa vaikka tiskikone löytyy! Mutta en tietenkään kommentoi mitenkään asiaa anopille!
Vierailujen aikana mies sipaisee päälle kokin esiliinan ja alkaa isännöimään ja vetämään showta :-) "mestarikokki" loihtii jääkaapista minun aikaisemmin valmistamat ja marinoimat salaatit ja pihvit. Vieraille on monesti jäänyt sellainen kuva, ettö meillä mies on se joka tekee kotityöt, ihan vaan sen perusteella että mies vieraiden aikana tarjoilee ja liekittää pihvit! :-)
Meillä on sellainen työnjako, että kun tulee vieraita minä saan vain olla. Olen myös miettinyt, miltä se mahdollisesti näyttää muiden silmissä.. Mies tekee pitkää päivää ja minä olen kotona, mutta kun tulee vieraita mies laittaa kahvia, etsii pullaa yms. ja usein myös kattaa pöydän. Muuten kyllä se olen minä joka meillä keittiössä ja khh:ssa aikaa viettää, mikä on mielestäni ihan ok kun kerran kotona olen.
kiinnitin huomiota tohon "vain opiskelee" juttuun..aika typerästi sanottu!
Ihan ensiksi on syytä miettiä, miksi avioliitto solmitaan. Onko miehen mielessä - ja ilmeisesti tulevan anopin myös - saada palkaton kodinhoitaja, joka on vielä vuoteenlämmittäjäkin samalla?
Onkohan tulevan vaimon mielipide sama?
Onko tänäkin päivänä asenteena, että vaimon on pidettävä koti ja mies puhtaana, tehtävä ruuat ja hoidettava lapset?
Jos näin ei tapahdu, onko miehellä oikeus miettiä kauanko jaksaa tilannetta sietää?
Kuinka paljon on perheitä, joissa mies "opiskelee ja luuhaa milloin missäkin"? Ja päivastoin, paljonko on koteja, joissa aviomies hoitaa taloustyöt ja vaimo tulee himaan kun kerkiää opiskeluiltaan, kokouksiltaan ja pubikierroksiltaan?
Mihin kotia päätyönään siivoava aviovaimo miestä enää tarvitsee, kun lapset on tehty? No tietysti tuomaan rahaa kotiin, kun kotiäidin työ on vienyt parhaat työssäolovuodet ja edessä on vain huonosti palkattua pätkätyötä.
Kun tähän on päästy, on avioliiton tarkoitus ja päämäärä saavutettu.
Onneksi olkoon.
Olen anoppi ja minulla on useampi miniä.
Yksi miniöistä on tehnyt päätöksen, että ei "passaa" miestä, mutta siinä meni todellisuudessa niin, että mies tekee kotona kaiken. En piittaisi asiasta, mutta pojuliini käy välillä kotona valittamassa väsymystään. En kuitenkaan moiti hänelle miniääni, kun olen vakaasti päättänyt olla sotkeutumatta lasteni asioihin. Joskus vain ihmetyttää, joskus säälittää ja joskus suututtaa! On tehnyt mieli sanoa, että oletko mies vai vasikka, että turha valittaa, kun on osansa valinnut. Poikaní käy päivittäin toisella paikkakunnalla töissä, tulee viiden aikoihin kotiin, sen jälkeen käy ruokakaupassa ja tekee ruoan. Miniä on kotiäiti ja heillä on yksi lapsi. Illat menevät myöhäiseksi, lapsi kylvetetään yhdessä kymmenen aikaan illalla. Aamulla miniä jää nukkumaan, että ei se mitään haittaa hänelle tee, jos myöhäiseksi menee. Poika hoitelee myös pyykit ja siivoukset ynnä autonhuollot ja kodin remonttityöt. Miniä itse sanoo, että on päättänyt olla passaamatta. Ja inhoaa siivousta ja ruoanlaittoa, että hän ei halua olla tyypillinen kotiäiti. Ei hän myöskään opiskele. Minusta olisi ihanaa, ja hänelle itselleen hyödyksi, jos hän opiskelisi, mutta en ole uskaltanut ehdottaa. Olen ehdottanut kyllä hänelle harrastuksia ja mielelläni hoitaisin välillä lasta, koska miniä on turhautunut ja tuntee yksinäisyyttä.
Muitten lasteni kotona hoidetaan kotityöt tasapuolisesti, mutta tämän yhden kohdalla on näin.
Mielenkiinnolla seuraan, miten asiat kehittyvät. Kirjoitin tämän valitusvirren siksi, että ei se AINA ole nainen, joka joutuu palkattomaksi kodinhoitajaksi!Nykyisin sellaisia löytyy miehistäkin.
Monesti kyllä unohdetaan kodin töistä nämä auton huollot ja muut remontit, harvemmin naiset niihin tarttuvat. Vaikka pysyisi se vasara ja kirves naisenkin kädessä.
En ole koskaan kuullut miehestä, joka valittaisi, ettei nainen osaa vaihtaa renkaita autoon tai remontoida kylppäriä.
Itse olen myös joutunut tilanteeseen jossa vaimon mielestä kaikki koti hommat pitää jakaa. Sitten kun ehdotin että pistetään paperille mitä kukanenkin tekee ja jaetaan sitten työt tasaan niin eipä enää olekkaan ollut hyvä ehdotus. Ilmeisesti todellisuuden taju hämärtyy kun lasketaan että pyykin pesussa menee pari tuntia vaikka kone tekee työn ja vaimo siinä ottaa rennosti. Myöskin ulkotyöt ja auton laitot ja kaikki remontit niitähän ei lasketa vaan ne mielletään miesten harrastukseksi. Tiedän että jotku feministit ärähtävät että teeppä itse ne kaikki hommat. Voin sanoa että olen ollut jonkin aikaa leskenä ja hoitanut justiinsa nämä samat hommat ja jopa nautin kotitöistä. Hoidan 3 lasta ja tienaan elannon eikä tehe tiukkaa. Jotkut perustelevat rutinoitaan sillä ettei saa palkkaa kun tekee kotitöitä, mutta minun mielestä vaimollani oli helkkarin iso palkka. Hänellä oli uusi auto käytössä iso omakotitalo ja käytännössä kaikki mitä tarvi etelän lomista lähtien mutta siltikkään ei ollut todellisuudessa valmis jakamaan töitä vaan olisi halunnut luovuttaa niistä vähistäkin töistä osan mulle. Ilmeisesti ihmisen luonne on sellainen että pitää päässä mahdollisimman helpolla vaikkakin se lisää rakkaansa työtaakkaa.
Perusasiat tällaisessa järjestelmässä eivät ole kunnossa. Jos vaimo ei tee mitään kotona, vaikka on kotirouvaksi heittäytynyt, on kritiikin paikka.
Siitä ei aikaisemmassa mielipiteessäni ollut kysymys, vaan siitä, että pidetään ilmiselvänä, että aviomiehen oikeus on olla palveltavana kotonaan.
Ymmärsin, että alkuperäisessä perheessä kaksi opiskelijaa elää lapsettomana parina, vauvaa odottaen. Pyykkivuorien keskellä, noin kärjistetysti sanottuna.
TIETENKIN on vika silloin myös pikkurouvassa, koska koti on yhteisyritys.
Kuitenkaan ei ole oikein panna epäjärjestystä vain toisen syyksi, sillä koti kuluu käytössä.
Tiskiä ja pyykkiä tulee.
Kyllä avioliiton arki tarkoittaa molempien yhteisyritystä viihtymisen eteen.
Alkuperäisen kirjoituksen laatija saattaa tietenkin olla siinä oikeassa, että jos toinen tuolla tavalla heittäytyy passattavaksi, niin ei ole onnellista tulevaisuutta odotettavissa. Mutta heittäytyja voi olla, ja usein onkin, nuori aviomies, jota anoppi vielä tukee.
Itselläni oli eräs tuttu pariskunta, jossa omin korvin kuulin isän sanovan lapsille, että äiti on kokopäiväinen kotiäiti, hänen asiansa on hoitaa kotityöt, eikä teidän tarvitse niihin puuttua.
Se raapaisi aika tavalla. Millaiset asenteet lapsiin siinä kodissa tarttuikaan. He ovat nyt aikuisia.
no huh huh. sääliksi käy. Siis vaimoasi.
Kokemuksesta tiedän, että pesukone pannaan pyörimään sillä aikaa, kun tehdään muuta, esim. ruokaa.
Pyykissä on muuten paljon muutakin hommaa kuin koneen pyöritys. Monet jopa mankeloivat pyyhkeet ja lakanat, silityksestä nyt puhumattakaan.
Usein henkilö, joka ei osallistu siivoukseen, ei käsitä mikä aika siinä menee, sillä kun siivous on tehty ei sitä kukaan huomaakaan.
Nyt kun teet molemmat, niin laske paljonko "miesten työt" lisäävät työmäärääsi kotitaloudessa.
Se on totta, ettei se aina ole nainen, joka joutuu palkattomaksi kodinhoitajaksi.
Mutta useimmiten se kuitenkin on nainen, enkä ole koskaan kuullut kenenkään säälittelevän tai voivottelevan saati olevan kiukkuinen naisen puolesta, vaikka kuinka saisi raataa.
Oma mieheni on myös sellainen äidin pieni herranterttu, joka käy kotona valittamassa, kun arki ottaa lujille. Sitten äitiä rassaa ja hän ihan poikansa parasta tarkoittaen haukkuu miniän säännöllisesti mennen tullen.
Äiti ei tietenkään ymmärrä hävetä sitä, että pojasta kasvoi sellainen arkea pakoon juokseva pikku piipittäjä. Uskon, että poika on nääntynyt perhe-elämään, ei kai muuten valittaisi. Uskon senkin, että äiti uskoo poikansa jutut. Ajattelen kuitenkin myös, että pojalle pienikin on suurta ja vähänkin on raskasta, ja oma lehmä ojassa kaiken aikaa.
Huvittavaa oli sekin, kun anoppi ja appi ajoivat pihaan ikkunanpesuvälineet mukanaan. Tulivat auttamaan, kun poika on niin kovilla. Joutuu poika kuulemma siivoamaan niin paljon ja yksin. Minä, joka tuon pojan kanssa olen asunut lähes 20 vuotta, en ole koskaan nähnyt pojan pesevän ikkunoita, ja tietääkseni olen aina pessyt ikkunamme itse.
Sitten anoppi päätti imuroida, ettei aina pojan tarvitsisi. Neuvoin ystävällisesti, missä imuri on, koska poikansa ei sitä tiennyt???!!!???!!!
Oikaisinko anoppiani? No, en tosiaankaan. Jos uskoo kaikki poikansa puheet ja valitukset, ongelma ei todellakaan ole minun. Ja tuskin anoppi minua uskoisikaan, minähän olen kaiken pahan alku ja juuri.
Meillä pyykinpesu on myös jännä juttu. Pyykit tulee pestyksi pesukoneessa, jonne ne pyykit itse kävelevät. Sitten pyykit hyppäävät narulle kuivumaan, viikkaavat itsensä ja asettuvat kauniisti jokaisen omaan vaatekaappiin odottamaan seuraavaa käyttöä.
Onnittelen! Koska olet nyt leski, sujuvat asiat varmasti paremmin kuin koskaan vaimosi aikana.
Pistä nyt ihmeessä paperille kaikki, mitä kotona teet, että voit ihailla siinä sitten saavutuksiasi sillä aikaa kun kodinkoneet siinä ympärillä hyrrää ja lapset kasvattavat itse itsensä. Ja jos siltä tuntuu, voit varmasti vaikka hankkia lisää lapsia; synnytät siinä töittesi ohessa ja heität sitten johonkin hoitoon. Lisäät pikkunyssykät sinne saavutustesi jatkoksi, samoin niiden lastenhoitajien päiväurakan, josta voit myös napsia pisteet itsellesi.
Ei tietenkään sinulla ole tiukkaa, koska saat leskeneläkettä, joka maksetaan vaimon (mielestäsi) suuren palkan mukaan.
Oletko muuten kuullut sanonnan: Laiska töitään luettelee?
Jos luit nimimerkki " miniä välillä suu auki" viestini tarkkaan, huomasit sanoneeni, etten puutu poikani perheen ongelmiin muuta kuin kuuntelemalla. Mihinkäs sitä korvansa pistää, jos toinen valittaa?
Minulla on siis muitakin miniöitä, joten nääntyisin, jos hulluna juoksisin kaikkien huushollit siivoamassa. Toisekseen, he hoitavat kotityönsä tasapuolisesti.
Nämä ovat miniäni omasta suusta sanottu suoraan minulle, ettei hän laita ruokaa eikä siivoa eikä halua olla tyypillinen kotiäiti. Ja mitäs siihen sitten?
En vastannut miniän julistukseen, koska vitsit hänen asiansahan se on, miten perheessä menetellään. Paitsi kun poika valittaa työnsä paljoutta, kun tunnit eivät meinaa riittää.
Sitä virhettä en äitinä/anoppina tee että heiluisin sinipiikojen kanssa heillä ikkunanpesussa.
Voi olla tottakin, että poikani on väsynyt, voihan olla että valehtelee. Ei hän minulta ole valituksellaan myötäsilitystä saanut. Tehköön mieluiten rouvalleen selväksi kotitöiden jaon, jos se häntä mättää!
Ja naisetkin väsyvät, kun työpäivän päälle tehdään toinen mokoma kotitöitä. ( miksi ei siis mieskin väsyisi)
Muuten, olisi ollut kyllä oikeus ja kohtuus, että olisit oikaissut anoppiasi, että miehesi valehteli äidilleen kotitöiden suhteen.
Ja myönnän, että meissä anopeissa on herranterttujensa passaajia! Toivottavasti en itse kuulu samaan heimoon.
Siis edel. viestin kirjoitin vain siksi, että nykyään kotipiikoja löytyy miehissäkin.
Pyykeissä just on jumalaton työ. Penskat sotkee vaatteita sitä tahtia että aina on vuori odottamassa. Vaikken silitä enkä mankeloi enkä tee mitään ylimääräistä, niin monta tuntia päivässä niihin pelkkiin pyykkeihin joka tapauksessa kuluu.
Ne likaiset rievut saa etsiäkin ympäri taloa ties mistä vessanpöntön takaa yksi sukka kerrallaan.
Jo on tylsää hommaa.
Intoudunpa minäkin tähän keskusteluun. Meillä on kolme lasta, jotka harrastavat kahtena iltana viikossa, mies hoitaa kuskaukset. Hyvä juttu.Mutta minä siivoan, pesen pyykit ja teen pikku remontit. Ja tottakai hoidan omani autoni remontit. No mitä mies sitten tekee? Hoitaa perheen harrastus-auton, tekee isommat remontit, siis tarkoittaa sellaisia mitä minä en osaa: leikkaa laatat, jotta voin laatoittaa, auttaa pitkien listojen asennuksissa ym. Välillä toivoisin ainoastaan sen, että jokainen korjaisi omat jälkensä, niin minäkin ehtisin joskus tekemään muutakin kuin siivota ja pyykätä. Ja yksi kerta viikossa ei edes riitä siivoamiseksi, koska meillä on neljä koiraa. Käytännössä se tarkoittaa, että alakerran lattiat pyyhitään joka toinen päivä( 100 m2)ja portaat samoin. Yläkertaa ei tarvitse siivota kuin kaksi kertaa viikossa, ja sen tekevät lapset, yleensä. Kylpyhuoneet joutuu siivoamaan pari kertaa viikossa, jotta niissä voisi kylpeä. Joten valitus se tämäkin. Mutta miestäni en oikeastaan tahdo moittia, ainostaan esitän toivomuksen miehelleni ja lapsilleni, että korjaisivat jälkensä. Eikö se olisi kohtuullista? Juu ja anopilleni, älä aina valita, että pojallasi on niin vaikeaa, ihan kuin hän tekisi kaiken meillä. Kyllä minäkin teen jotain ainakin. Hauskaa pääsiäistä, nyt lähden siivoamaan auton, jotta pääsemme reissuun huomenna. Äsken maalasin nuorimman lapsen huoneen seinän ja illalla pääsen laittamaan listat sinne. Tuli tosi nätti huone ja tyttö on tyytyväinen. Juu ja siitä passauksesta, välillä on ihanaa passata miestä, yleensä se tulee takaisin jonain kivana. Joten kannattanee kokeilla...
Just noin. Lyö vain lyötyä. Jo leskeytyminen on iso juttu, saatikka se että joutuu kantamaan vastuun KAIKESTA!
Eronnut saa joskus työntää lapset isälle ja viettää vapaata viikonloppua. Ex-puolisolle voi joskus v...lla puhelimessa, kun itsellä on oikein paha olla. Leskellä suora linja taivaaseen kyllä löytyy omasta sydämestä, mutta kukaan ei vastaa.
Hei halåå, mielipiteeseen on kaikilla oikeus, mutta ehkä joskus kannattaisi miettiä vastinettaan.
Anoppini luona on aina todella siistiä ja leivottu pullaa yms. Ihan kiva! Huomioidaan kuitenkin, että anoppi on ollut kotirouva yli 20 v.
Meillä minä siivoan, tiskaan, pesen pyykit, hoidan lapsen, teen ruoan, käyn kaupassa, luon lumen, hakkaan puut ja lämmitän - anoppi kun on opettanut poikansa, että naiset tekevät. Ja minä käyn myös työssä! Pullaa en siis enää jaksa leipoa, vaikka mies sitä kovasti toivookin...
Olispa tosiaan kiva, jos tehtäis työt tasapuolisesti.
Ihanaa kuitenkin, että sinä olet opettanut poikasi toisille tavoille! Muista kuitenkin, että se talous on niiden nuorten koti ja kun vauva on syntynyt, miniäsi tosiaan tarvitseekin avuksi miehen, joka ei ole ihan kädetäön kotihommissa. Kyllä se mies voi tosiaan tunkea ne pykit sinne koneeseen, miksi sen pitäisi aina olla nainen???
ollenkaan apua.sano suoraan sekä pojallesi että miniällesi ettei sinua haittaa ollenkaan jos taloustöitä on tekemättä.
(siis vaikka haittaisikin)
näin poistat tilanteesta paineet jotka mahdollisesti heitä hiertävät tilanteessa.
eikä tule turhia kiistoja.
loppujen lopuksi ne ovat vain likaisia pyykkejä,astioita ym.
eikös se vanha sanontakin sano jotta lika vedellä lähtee.
eiköhän se poikasi&miniäsi jossain vaiheessa löydä mollemmille hyvän järjestyksen elämässään.
onnea teille kaikille ja iloista kesän odotusta!
Kyllä minäkin saan kuulla joka kerta kun anoppi käy meillä vihjailua siitä kuinka paljon siistimpää on mieheni siskolla ja hänellä itsellään kuin minulla. Ja anoppi käy monta kertaa viikossa meillä.
Hän ei vaan ota huomioon että mieheni sisko ei tee kotona mitään josta aiheutuu pölyä yms,
Hän ei leivo ei laita ruokaa muuta kuin lämmittää kaupan valmiita, ei ompele vaatteita, ei tee käsitöitä, ei säilö, ei edes paljoa pyykkää kun työvaattet saa työnsä puolesta ja voi vielä pesettää siellä omiansa.
Anopilla on kyllä myös siistiä, mutta niin räikee sisustus että henkestä meinaa ottaa ;)
On kai värisokea.
Ja on tämä meidänkin huusholli paljon siistimpi kuin monella muulla. Elämisen jäljet saa mielestäni näkyäkin.
Itse näin "miniänä" olen ns. "siivoushullu": siivoan kerran viikkoon perusteellisesti eli imuroin, luuttuan, pyyhin pölyt jne. (=ns. viikkosiivous) Viikolla imuroin myös -aina kun näen vähänkin roskia lattioilla tai leivänmurusia...:) Eli kotimme on lähes aina siisti...meillä osataan (=kihlattuni ja minä)käyttää myös vessaharjaa, silloin kun on tarvis...;)
Mutta mutta. Kun vierailin anoppini luona -sen ensimmäisen ja viimeisen kerran- niin siellä ei todellakaan oltu siivottu vähään aikaan! Pölyä oli joka paikassa, ja kun menin käymään vessassa, niin meinasi lentää laatta!
Että näin meillä...
Vauhdissa hanki se ihan oma elämä ja jätä se sun anoppi rauhaan..voi anoppi raukka minkälaisen miniän on saanut riesoikseen..
Miksi vain kerran anoppilassa? Saattoi ehkä olla tilapäinen häiriö siivouksessa.
Aika noloa, jos miniä yököttelee vessassa, luulivat varmaan, että olit pieniin päin.
se "touhu" siellä anoppilassa näytti siltä, että ei ole mun juttu se, ei...
Eli ensinnäkin siellä oli lähes koko suku kännissä koko viikonlopun (=kihlattuni äiti & hänen nuorempi miesystävänsä, ja kihlattuni äidin sisko, isä, siskon mies ym. ym. ), ja tosiaan -"anoppilassa" oli vähän liian epäsiistiä minulle: vessanpöntöstä ei nähnyt kunnolla pohjaväriä, lakanoista haisi suoraan sanottuna kissankusi jne.
Joten vieläkö ihmettelet, miksi vain kerran olen anoppilassa käynyt? ;)
Mikä siellä pojan kotona vikana on, jos kerran poika osaa kotityöt hoitaa?
Olisitko huolissasi, jos poikasi saisi vain olla ja miniäsi tekisi kaiken työn?
Olet mielestäni vähän puolueellinen moitteissasi ja kehuissasi. Kehuit, että olet opettanut poikasi mm. pesemään pyykit. No, mikä on, kun siellä sitten on se pyykkivuori, jota poikasi vain yrittää vähän madaltaa?
Minäkin osaan pestä pyykit, eikä meillä siksi olekaan mitään pyykkivuoria.
Jätit mainitsematta, mitä miniäsi tekee. Onneksi, sillä asiahan ei kuulu sinulle ollenkaan.
Oletko ihan varma, että siisteystasosi, ruuanlaittotaitosi, makusi ja tapasi vastaavat ihanteita, joilla miniälläsi on?
Minullakin on anoppi, joka on koko ikänsä kotona vain nuohonnut paikkoja ja miettinyt, mitä seuraavaksi suuhun laitetaan. Ei ole hääppöinen elämä mielestäni, jos aika kuluu mopin ja hellan välissä, mutta se on anopin ongelma ei minun. Enkä ole siitä koskaan anopille maininnutkaan.
Vanhemman oikeudella kaiketi arvostelet poikasi kotia. Viisaamman oikeudella olisit hiljaa.
Viisasta olisi olla arvostelematta muita ja heidän elintapojaan. Jos heidän siivonsa häiritsee, pidä oma kotisi sellaisessa kunnossa kuin haluat. Aina vaan anopit tahtoo loistaa omalla erinomaisuudellaan minijöihin verreten, että poika kehuisi, miten äiti sentään on taitava. Ne taidot on hankittu vuosikymmenten kuluessa, oi antakaa pikku minijöillekin mahdollisuus. Hyviä vinkkeja voi toki antaa ja tarjota apua pyydettäessä hienotunteisesti. Talo elää tavallaan vieras tulee ajallaan. Napanuorat poikki!!!
Kun olin nuori, en aina jaksanut pitää kotia tip-top kunnossa. Raskausaikana mielialani vaihteli ja rakas aviomieheni auttoi kotitöissä. Huomasin joskus anoppini olleen siivonneen talossa, mutta en kehdannut nostaa mekkalaa, vaikka puuttuikin minun kotiini.
Lapsen saannin jälkeen ja pahimman vauvarumban jälkeen huomasin että aloin kiinnittää enemmän huomiota kotiaskareisiin, sillä en ollut enää väsynyt.
Kaikesta tästä opin;vanhetessa viisastuu ja vastuuta osaa ottaa enemmän.
Ei miniälle kannata alkaa motkottaa, saa vihat niskaansa ja elinikäisen taistelukaverin.
Ihmissuhteet ovat kummia.Kysynkin miksi poikani valitsee aina niin vaikeita juttuja
Ja mitä helvettiä se sulle kuuluu,toisten kotien siisteys. Hanki muija oma elämä!!!
Kuule anoppi,
koska poikasi on niin hyvinkasvatettu monitaitoinen yksilö, niin hän varmasti osaa lähteä sottapyttytaloudestaan (HUOM! talous ei ole yksin miniäsi vaan poikasi ja miniäsi yhteinen sottapyttytalous!). Että turhaan olet huolissasi.
Siinä odotellessasi voisit lakata kylvämästä myrkkyä poikasi elämään.
Kohta miniäsi saa vauvan, minkä jälkeen hänen kätensä ovat työtä täynnä.
Mietippä miksi sinun kätesi ja sylisi ovat edellen tyhjät.
Siis missä keskustellaan kotien epäsiisteydestä?
Tarkennatko vaikkapa kolmella esimerkillä, missä yhteyksissä keskustelua kotien epäsiisteydestä on käyty?
Sitten kiinnostaisi, että minkälaista pyykkiä ja kenen pyykkiä se poikasi työntää pesukoneeseen kun niin hiljaiseksi vetää?
Mielenkiintoista olisi kuulla, mistä olet päätellyt, ettei miniäsi OSAA siivota tai pestä pyykkiä?
Ja yhtä mielenkiintoista olisi kuulla, miksi poikasi ei VIITSI pestä pyykkiä vaikka OSAA pestä?
Seuraavalla kerralla poikasi luokse mennessäsi voisit ihan huomaamatta ja ohimennen pyyhkäistä sormella ulko-oven peitelistan päältä sillä tavalla leikkisästi kokeilumielessä, että onko pölyt pyyhitty.
Mieti nyt vähän? Vuosi on nyt 2005, ei 1885.
anoppi vain kuvittelee miniästään tällaista, kuten minun kohdallani. Minä en pidä sotkusta ja epäjärjestyksestä ja kotimme on jopa paljon siistimmässä kunnossa kuin appivanhempien itsensä. (usein samme kehuja viihtyisästä kodistamme muilta sukulaisilta) Silti anoppi kehtaa juoruilla kylällä että meillä on sotkuista enkä minä osaa sisustaa, että voi poika parkaa mihin on joutunut!
Luulen että tässä ei ole kyse siitä, että anoppi olisi huolissaan poikansa kodin siisteydestä tai elämästä. Hänen on keksittävä tekosyitä moittia minua miniäänsä ja todistaa olevansa itse parempi. Mieheni kun rakastaa minua ja on sen äidilleenkin hyvin selvästi osoittanut.. Anoppini taitaa olla vaan mustasukkainen pojastaan kun äiti ei olekaan enää se ykkösnainen elämässä.
En tokikaan väitä että sinun kohdallasi olisi näin. Tiedän, että nykyään on paljon näitä ns. uusavuttomia miniöitä jotka eivät tiedä oikein mistään mitään(tunnenkin useita), ja siinä tapauksessa tsemppiä sinulle. Mutta toivottavasti mietit kunnolla ennenkun alat haukkua miniääsi, ettei vain olisi kyse pelkästä mustasukkaisuudesta.?
Sanoi munkin anoppi aikanaan että kauniit olisi maisemat jos ikkunoista näkyisi ulos. Vastasin sille että Anoppi on hyvä vaan ja rupeaa siivoamaan. Ei siivonnut. Pysypä poissa arvostelemasta toisten kotia sinäkin. Kun nyt itse olen anoppi, olen sitä mieltä että nuoret hoitavat itse parisuhteensa ja sen kiemurat. Ei kuulu täysi-ikäisen kotiolot enää äidille. Keksi jotain omaa tekemistä. Siivoa vaikka omassa kodissa.
Hei!
Eikös se ole nuorten koti ja heidän asiansa miten sen hoitavat. Jos eivät nyt kumminkaan roskiin huku. Ihan samalla tavalla voisi poikasi hoitaa pyykit ja muut. Et oikeasti voi tietää mitä heidän jokapäiväiseen elämäänsä kuuluu. Itse olen opintojeni loppusuoralla ja teen gradua ja työskentelen samaan aikaan. Pyykkääminen on aika kaukana kun pääsen töiden jälkeen kotiin ja pitäisi vielä pari tuntia jaksaa gradua tehdä...
kenenkään asioihin ja ainakaan huusholli asioihin. Jokainen hoitaa niin kuin tahtoo. En itse vieraile kenenkään luona kyttäämässä onko siistiä, vaan seurustelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. En tunne itseäni kenenkään pomoksi ja ei mieleenikään tulisi puuttua miniäni asioihin. Itse olen hoitanut omat asiani ja nuoret kyllä hoitavat omansa. Mitä pöly tai sekaisuus merkkaa. Miniäni on kyllä kova huomauttelemaan nuoremmalle pojalleni siisteydestä ja siitä mitä sopii puhua ja mitä ei ja puuttuu myös veljesten asioihin. Mutta nuorempi poikani pystyy aivan hyvin pitämään puolensa. Miniäni on vielä niin kovin nuori ja ehdoton. Hän on oman perheensä nuorin ja hieman hemmoiteltu, mutta kova yrittämään. Korkeakoulu opinnot ovat vielä kesken, mutta kun koulusta vapaata niin heti siivousfirmassa töissä.
Upea ihminen nuoreksi.
Ihanalta kuulosti kirjoituksesi miniästäsi, kuulostat hyvältä anopilta - mikä näitä juttuja lukiessa vaikuttaa harvinaiselta taivaan lahjalta! Tunnut suhtautuvan miniääsi objektiivisesti, näet hänessä huonojakin puolia (pitää jöötä pojallesi), mutta näet hyviäkin puolia esimerkiksi ahkeruuden. Ja aivan parasta oli lukea se, että uskot, että poikasi pitää pintansa, siis sinun anoppina ei tarvitse olla joka inahduksesta poikaasi puoltamassa. Ja miniästä vielä, että osaat pistää joitain juttuja hänen nuoruutensa piikkiin, kuten ehdottomuuden eli tunnut olevan juuri sellainen ymmärtäväinen, omaa elämänkokemusta omaava aikuinen ihminen. Tuntuu, että sinulla on terve suhtautuminen sekä poikaasi että miniääsi. Hienoa, jutustasi tuli oikeasti hyvä mieli! Itselläni on vähemmän mukava anoppi, joten haluan toivottaa sinulle vilpittömästi kaikkea hyvää kaikkiin perhesuhteisiisi!
minua sekaantumiselta ja jos yrittäisin olla hankala anoppi, niin ei onnistu, koska omaan niin hirvittävän huumorintajun, että jopa keskellä palopuhettani sille miniä paralle niin räjähtäisin nauruun ja taatusti nauraisin itselleni. Mieheni ja minä emme ole koskaan kasvanneet aikuisiksi, vaikka ikää onkin. Harrastamme ja itse aiheutan mielettömiä puhelin laskuja kun ystäviämme asuu koko Suomen alueella.
Pärjäilkää ja hyvää aurinkoista pääsiäistä kaikille niin niille parjatuille anopeille ja miniöille
Ei epäjärjestys ole maailman lopun enne. Anna olla.
Jokainen viihtyy omissa ympyröissään.
Jos poikasi haluaa parempaa järjestystä, miksi juuri vaimon pitäisi tarttua luutaan? Poika siivotkoon. Tuskin poikasi on liiankin siisti, jos hänen kotinsa nyt on epäjärjestyksessä ja siivoamatta.
Mitä ihmeellistä siinä on, jos poikasi panee pyykkiä koneeseen? Miksi sen pitäisi huolestuttaa vaimoa? Hyvähän se on, että pyykki pestään.
Meidän huushollissa ei muuten kukaan pane pyykkiä koneeseen, kun on vieraita iltakahvilla. Kotityöt hoidetaan silloin, kun ollaan perheen kesken.
Kaikki miehet eivät tarvitse naisesta "siivoojaa ja kokkia". Jos se huusholli saattaa vaikuttaa järjestyksen ja siivous neuroosin omaavalta ihmisestä kaamealta, saattaa se olla ihan normaalia siellä asuville. Kaikkeen totuu ja poikasi tottuu äkkiä miniäsi hieman huolettomampiin siisteys tapoihin.
Mieheni äidillä on siivous neuroosi ja oli miehellänikin mutta ei ole enään oltuamme yli 10v. yhdessä. Itselläni on tavarat epäjärjestyksessä ja siivoon vain sen mitä on pakko. Ei mitään ylimääräistä "hinkkaamista". Viihdymme kodissamme mainiosti. Mieheni pesee omat vaatteensa ja kokkaa omat sapuskansa (emme tykkää toistemme laittamista ruuista, maut niin erilaisia). Minun ei tarvitse ollakkaan mikään palvelija tai äiti miehelleni, mikä on ihanaa.
Tiedän perheitä joissa mies elää kuin hotellissa. Nainen siivoo, kokkaa, pyykkää ja keittää jopa kellonlyömällä kahvitkin miehensä nokan eteen. Hyvä vaan jos nykyään naiset eivät enään sellaiseen alistu.
Turhaa huolehtia kenenkään kotitöiden jakautumisesta. Eiköhän pariskunnat elä niin kuin itselleen sopii. Siivos neuroottiset ovat kamalia, heidän täytyy jatkuvasti nuuskia ja määräillä toisten elämää. Ihan niin kuin elämää ei voisi hallita ilman jatkuvaa pikkuasioihin puuttumista. Siivous neuroottinen nyt huolestuu aivan kaikesta ja ihan turhaan!
Muuten hyvää viestiäsi rasitti erilleen kirjoitettu sana siivousneuroosi, se on yhdyssana! Olet oikeassa kun kerrot että jotkut miehet saavat kaiken nenänsä eteen kuin hotellissa. Se on ainakin vanhemman sukupolven kesken yleistä, kuten meillä. Mies ei osaa tehdä kotona mitään. Ja mikä omituisinta, kun hän jäi eläkkeelle, sama meno jatkuu, vaikka hänellä on tekemisen puutetta muutenkin. Ja kun käymme 85-vuotiaan äitinsä luona, hän passaa vielä poikaansa, kuten on kotiäitinä tehnyt koko ikänsä miehelleen ja pojilleen. Ei ihme että kaksi pojista on eronnut, vaimot kyllästyivät palvelemiseen. Itse olen ajatellut että on turha enää kouluttaa, se on verissä kun äiti on passatuksi oloon totuttanut.
Onko kukaan kuullut koskaan sanontaa "talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan". Minusta tuo vanha sananparsi on paikkansa pitävä tänäkin päivänä. Eli jokainen siivotkoon kotinsa ja hoitakoon oman taloutensa niinkuin parhaaksi katsoo - ja siten, että on siihen itse tyytyväinen. Vieraat, anopit ja miniät mukaanlukien, voisivat unohtaa toisten kotien taloudenpidon arvostelun ja moittimisen. Toki apua voi tarjota, jos sille tarvetta näyttää olevan tai sitä pyydetään.
Nuorena en todellakaan osanut siivota ja hupaisinta siinä oli etten edes huomannut miten likasta kotonamme oli! Vasta kolmekymppisenä hoksasin kuinka siistiä oli esim. anoppilassa. Nyt naurattaa kuinka sekasotku ei huolettanut vähääkään. Jotkut ei vaan tajua, mutta kannattaa olla lempeä sottapyttyjä kohtaan ja koettaa ohjata heidät oikeeseen suuntaan.
Pidä sää anoppi vaan huolta omista asioistas äläkä sekaannu nuorten perhe-elämään. Itse kukin elää omassa kotonaan niin ko haluaa.
Ihan ensiksi sanon, ettei tule epäselvyyksiä, että minulla on loistava anoppi ja anoppini pitää minusta kovin miniänään.
Anoppi vain on opettanut poikansa liian laiskaksi. Minä siivoan, pesen pyykin, laitan ruoan, teen kaiken. Avokkini ei oikein tee mitään. Pikku hiljaa yritän opettaa häntä osallistumaan kodinhoitoon, mutta valittamalla ja naputtamalla en sitä viitsi tehdä, siitä seuraisi vaan jatkuvaa riitelyä.
Anoppini aina välillä kyselee, että onko hänen poikansa vieläkään oppinut osallistumaan ja sanon aina suoraan, että ei ole. No yks kerta hän tuli käymään kahvilla kun pyysin ja tarjoutui tiskaamaan. Sanoin ettei tarvitse, mutta hän sanoi tiskaavansa mielellään ellei se minua haittaa. Ja eihän apu todellakaan haittaa.
Minun äitini on sen sijaan kovin huolissaan minun jaksamisestani, sillä olen toisinaan aivan kuollut. Pitkät työpäivät ja sen lisäksi valtava homma aina kotona; minä kun en voi asua sikolätissä vaan kodin pitää olla aina järjestyksessä.
No yleisesti ottaen mitä halusin sanoa: Jokaisessa kodissa pitäisi opettaa lapset jo pienestä pitäen osallistumaan kotitöihin, niin pojat kuin tytöt. Silloin olis kaikilla helpompaa.
Naiset voidaan jakaa kolmeen luokkaan:
1) työssäkäyvät
2) äitiys ja -hoitovapaalla olevat
3) kotiäidit
Työssäkäyvät voivat hyvin vaatia ansaitusti tasapuolista kotihommien jakoa.
Äitiys ja hoitovapaalla myös tasapuolisuutta, isä mukaan kotihommiin.
Mutta, mutta ...kotiäidit, joilla ei ole ammattiuraa, ovat ottaneet kotityöt ja talonpidon ammatikseen.
Se pitää hoitaa marmattamatta. Onko näin? Ei.
Työstä palaavaa miestä vastassa on harmaa homssantuusa, joka ei osaa kuin paistaa kalapuikot pannulla. Ei jaksa opetella. Ei viitsi. Ei tajua. Ei tykkää siivota. Lattiat on niin niljakkaan likaiset, että sukat tarttuu kävellessä joka askeleella. Mehua tai mitä mönjää. Semmoisessa huushollissa on hirvittävää sekasotkua, kissat pomppii pöydillä ja nuoleskelevat takapuoltaan kahvikupin vieressä. Mitään ei löydy mistään, kaapit on räjähdyksen jäljiltä, veroilmoitukset ja homeiset leivänkannikat sulassa sovussa, lääkereseptit margariinissa.
Suomessa voi mennä kotitalouskurssille, perehtyä alaan ja siten säästää talousmenoissa. Moniko kotiäiti on mennyt?
Vastaus: ei moni.
Jos valitsee kotiäitiyden AMMATIKSEEN, pitää OSATA säilötä, laittaa ruokaa alkuperäisistä raaka-aineista, säästää, uusiokäyttää vanhaa, neuloa, paikata, ommella uutta, siivota, niin ettei väsytä itseään puhki.
Täytyy osata kasvattaa myös lapset kotitöihin, että ovat aikuisena valmiita ottamaan vastuuta. Se on taito.
Ne kotiäidit, jotka väsyvät tavallisesta pienperheen ylläpidosta ovat ammattitaidottomia, henkisesti laiskoja vätyksiä. Prinsessoja.
Halutaan lukea sisustuslehtiä. Siellä on kivoja kuvia. Ton mä haluun ja ton. Miksei meillä oo tarpeeksi rahaa? Miks sä oot noin köyhä mies? Syödään suklaata ja lihotaan 28 kiloa tai 30. Vähintään kuitenkin 10. Liikkuminen vaikeaa, kun on hormoonihäiriö, ei voi mennä lenkille. Jalat kipeytyy.
He kotiäidit ovat menneet sieltä mistä aita on matalin luullen muka viisaina, että kotiäitiys on tie siihen, ettei tarvitse ikinä laittaa itseään likoon, opiskella ja ahkeroida.
He valittavat ja tekevät itsestään ympäristöä kauhistuttavan marttyyrin, kunnes mies pakenee ja löytää ahkeran, työssäkäyvän naisen sylistä täysipainoisen rakkauden.
Älä, hyvä anoppi takerru lillukan varsiin. Likavaatekasoihin tai pölyyn harvoin kukaan kuolee, mutta huonot aviopuolisoiden välit, iso-vanhempien huomautukset ja negatiivinen puuttuminen voi pahentaa myös poikasi hyvinvointia ja tulevien lastenlapsiesikin.
Auta pyynteettömästi siinä missä voit ja tue poikaasi, kun hän osaa myös kotitöitä. Älä arvostele, vaan iloitse niistä asioista, jotka ovat hyvin ja kannusta nuoria pärjäämään, vaikka joskus sotkuakin syntyy.
Oma anoppini teki näin ja kaipaan häntä parasta tukijaani, ystävääni ja esimerkkiäni. Mutta oma miniäni "vihaa" minua, missä kohdin tein väärin, vaikka yritin. Joskus tulee sairauksia masennus, alkoholin liikakäyttöä jne.. silloin on tosi edessä, ei siinä pyykit ja roskat tule mieleen.
Älä missän nimessä mene puuttumaan muiden asioihin, nuorella parilla on nyt omiakin huolia. Suu siististi suppuun jos haluat pysyä väleissä miniän kanssa. VIHJE: Miniällä on helppo tapa kostaa ilkeytesi, vauva kun on ensimmäisen vuoden ajan VAIN HÄNEN PÄÄTETTÄVISSÄN.