Olen jo 65 v vanha pieru ja muija hieman vanhempi.
Miltei sukupiirissä on noin 3,5 V poika, hänen kanssaan on mukavaa leikkiä, legoilla, piirtää, käydä leikkipaikoissa kaupungilla ym. Pikkupoika on melko kiintynyt minuun ja pitää minua lähes isänään, ja toisinaan sanookin minua isäksi.
Pojan vanhemmat keskittyvät toisinaan lähinnä riitelyyn ja tomppelielämään, kalja maistuu ja isukki on lähes koko elämänsä ollut tosi laiska työtä tekemätön skitsofreeninen vätys, vetelys, tosin lapsen äiti on vakituisessa työssä ahkerasti.
Asuvat onneksi erossa mikä on lapsen kannalta tärkeätä, isukki ei kuitenkaan kykene maksamaan elatusmaksuja.
Lapsen hyvinvointi psyykkisessä sekä fyysisessä mielessä on mielestämme tärkeätä , pöhlövanhemmista emme niinkään välitä.
Joskus tilanne rasittaa , pojan kun noudan päikystä joka viikko ja joka toinen viikonloppu poika on meillä "hoidossa" vieraana" , oma aika on joskus "kortilla".
Poika kertoo useimmiten päikyssä hoitajille aamupäivällä että tulen häntä hakemaan ja on siitä iloinen , toisinaan hän on piirtänyt meille ja tärkeästi muistuttaa ettei hänen piirrustuksiaan saa unohtaa.
Lapsen kiintymys , luottamus ja halu olla kanssamme antaa meille kuitenkin suurta iloa ja mielellämme "uhraamme" aikaamme hänen kanssaan leikeissä ym.
Poika on varsin fiksu ikäisekseen, kielellinen ilmaisu ym. joskus hämmästyttää , yritämme varovaisella normaalilla "vanhanaikaisella" "kasvatuksella" opastaa poikaa elämässä eteenpäin.
Harmittaa jonkin verran , lapsen vanhemmat, sillä he eivät vieläkään ymmärrä , tiukoista keskusteluista, uhkailuista huolimatta, että heidän lapsensa etu on tärkein , ei mikään muu.
Ilmeisesti on "uhrattava" jokunen vuosi lapsen hyväksi.
Miltei sukupiirissä on noin 3,5 V poika, hänen kanssaan on mukavaa leikkiä, legoilla, piirtää, käydä leikkipaikoissa kaupungilla ym. Pikkupoika on melko kiintynyt minuun ja pitää minua lähes isänään, ja toisinaan sanookin minua isäksi.
Pojan vanhemmat keskittyvät toisinaan lähinnä riitelyyn ja tomppelielämään, kalja maistuu ja isukki on lähes koko elämänsä ollut tosi laiska työtä tekemätön skitsofreeninen vätys, vetelys, tosin lapsen äiti on vakituisessa työssä ahkerasti.
Asuvat onneksi erossa mikä on lapsen kannalta tärkeätä, isukki ei kuitenkaan kykene maksamaan elatusmaksuja.
Lapsen hyvinvointi psyykkisessä sekä fyysisessä mielessä on mielestämme tärkeätä , pöhlövanhemmista emme niinkään välitä.
Joskus tilanne rasittaa , pojan kun noudan päikystä joka viikko ja joka toinen viikonloppu poika on meillä "hoidossa" vieraana" , oma aika on joskus "kortilla".
Poika kertoo useimmiten päikyssä hoitajille aamupäivällä että tulen häntä hakemaan ja on siitä iloinen , toisinaan hän on piirtänyt meille ja tärkeästi muistuttaa ettei hänen piirrustuksiaan saa unohtaa.
Lapsen kiintymys , luottamus ja halu olla kanssamme antaa meille kuitenkin suurta iloa ja mielellämme "uhraamme" aikaamme hänen kanssaan leikeissä ym.
Poika on varsin fiksu ikäisekseen, kielellinen ilmaisu ym. joskus hämmästyttää , yritämme varovaisella normaalilla "vanhanaikaisella" "kasvatuksella" opastaa poikaa elämässä eteenpäin.
Harmittaa jonkin verran , lapsen vanhemmat, sillä he eivät vieläkään ymmärrä , tiukoista keskusteluista, uhkailuista huolimatta, että heidän lapsensa etu on tärkein , ei mikään muu.
Ilmeisesti on "uhrattava" jokunen vuosi lapsen hyväksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.