Minä olen mies, hän on nainen, eläke on lähempänä kuin täysi-ikäisyys, yhteistä taivalta sen verran takana että tarvitaan kahden käden sormet.
Suhde ei ole kummoinen, arki toimii ja vapauttakin on mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Alkuaikoina koitin joskus herätellä keskustelua epäkohtina pitämistäni aiheista (lähinnä hänen kielteisyys yhteisten sosiaalisten kontaktien luomiseen, mutta askarrutti mua myös kaikenlainen yhteisen tekemisen olemattomuus ja yleinen passiivisuus) mutta ne päättyivät aina hyvin lyhyeen, ja lopputulos oli lähes poikkeuksetta se että mielipiteeni tyrmättiin kuin ampuisi muurahaista tykillä ja minä olin aivan sanaton - kuten olisi tykillä ammuttu muurahainenkin. Myös seksiasioissa pari ehdotustani (rajuudeltaan luokkaa pukeutumis-/roolileikki) torpattiin yhtä tanakasti, eräänkin kerran ehdotin aamusuikkaria (jota hän kyllä harrasti, silloin kun itselle sopi) johon sain niin tylyn vastauksen että muistan vieläkin paikan ja hetken. Etenkin kun tuossa kohdin elettiin ihan niitä ensimmäisiä kuukausia jolloin yleensä toimitetaan vaikka kuu taivaalta jos pyydetään.
En yleensä ole tyytynyt huonoihin suhteisiin vaan olen viimeistään puolen vuoden kärvistelyn jälkeen ottanut hatkat, mutta tässä nyt vaan jotenkin kävi niin että vuosia alkaa jo olemaan takana. Samat ongelmat ovat edelleen olemassa mutta olen niihin pääasiassa jo tottunut ja lakannut haluamasta esimerkiksi pariskuntaillanviettoja, ja Fleshlight on Ihana.
Aika harvoin viitsin enää noita epäkohtia ottaa esiin, lähinnä ne vaan kerran-pari vuodessa tulevat suustani ulos puolihuolimattomasti kun asia(t) oikein vituttaa ja omasta mielestänikin aika töksähtäen silloin. Kaikki aiheet ovat tuolle kyllä tuttuja ettei niitä tarvitse enää sen tarkemmin käydä läpi, ja sen verran se on pehmentynyt vuosien mittaan että en saa enää tykistä kaaliin vaan tuo menee sitten makuuhuoneeseen pillittämään. Mihin minä tietenkin menen tunnin päästä lässyttämään ja paijailemaan jonka jälkeen asiat taas lakaistaan maton alle ja tilanne normalisoituu parin päivän sisällä.
Viimeisen vuoden-puolentoista aikana olen viettänyt lukemattomia yön tunteja sängyssä makaillen ja funtsinut tätä asiaa ja ymmärrän oikein hyvin että ihan loputtomiin tätä ei voi jatkaa. Jokin aika sitten tapahtui vielä 'asia x' joka herätti huomaamaan että elämä ei ole ikuista, ja kun siinä ei olisi vielä tarpeeksi niin myös eräs pitkäaikainen hyvänpäivän tuttuni on tässä viimeviikkoina osoittautunut ehkä parhaaksi 'matchiksi' mitä olen ikinä tavannut. Ei sillä että meistä mitään ikinä tulisi, mutta tulipahan tähän kohtaan kaiken päälle vielä muistutus että sellaisia ihmisiäkin on jotka kolahtaa.
Monesti olen funtsinut sitäkin että mitähän hän mahtaa suhteestamme tuumata, koska pakko hänenkin on tajuta että ne asiat jotka mua ovat vuosien mittaan kismittäneet, ovat edelleen olemassa.
Mutta miten hitossa tätä kaikkea nyt voi ottaa puheeksi ihmisen kanssa joka menee makkariin pillittämään jo siinä vaiheessa kun käy ilmi että kritiikkiä on tulossa? Saatika jos pistän pöytään kaikki asiat jo alkumetreiltä asti niin hän haluaa lopettaa suhteen sitä istumalta eikä tokene siitä ikinä.
Tästä kaikesta muistuu mieleeni kun eksäni lähti, sanat olivat melkein suoraan kuin omasta tilanteestani. Arkihan meillä menee tosi hienosti mutta on kerääntyny liikaa käsittelemättömiä asioita. Ero vaan on siinä että sillä kertaa mulla ei ollut mitään valittamista ja minä ehkä välttelin keskusteluja, mutta en niitä kuitenkaan tykillä torpannut silloin kun ne nousivat.
Takavuosina kestin hammasta purren minkä kestin ja sitten vaan ilmotin että tää oli tässä ja perustelin ympäripyöreästi jos perustelin, mutta ihan noin en kuitenkaan viitsi toimia.
Paitsi ehkä sinä päivänä kun olen kestänyt minkä kestän?
Suhde ei ole kummoinen, arki toimii ja vapauttakin on mutta mitään muuta ei sitten olekaan. Alkuaikoina koitin joskus herätellä keskustelua epäkohtina pitämistäni aiheista (lähinnä hänen kielteisyys yhteisten sosiaalisten kontaktien luomiseen, mutta askarrutti mua myös kaikenlainen yhteisen tekemisen olemattomuus ja yleinen passiivisuus) mutta ne päättyivät aina hyvin lyhyeen, ja lopputulos oli lähes poikkeuksetta se että mielipiteeni tyrmättiin kuin ampuisi muurahaista tykillä ja minä olin aivan sanaton - kuten olisi tykillä ammuttu muurahainenkin. Myös seksiasioissa pari ehdotustani (rajuudeltaan luokkaa pukeutumis-/roolileikki) torpattiin yhtä tanakasti, eräänkin kerran ehdotin aamusuikkaria (jota hän kyllä harrasti, silloin kun itselle sopi) johon sain niin tylyn vastauksen että muistan vieläkin paikan ja hetken. Etenkin kun tuossa kohdin elettiin ihan niitä ensimmäisiä kuukausia jolloin yleensä toimitetaan vaikka kuu taivaalta jos pyydetään.
En yleensä ole tyytynyt huonoihin suhteisiin vaan olen viimeistään puolen vuoden kärvistelyn jälkeen ottanut hatkat, mutta tässä nyt vaan jotenkin kävi niin että vuosia alkaa jo olemaan takana. Samat ongelmat ovat edelleen olemassa mutta olen niihin pääasiassa jo tottunut ja lakannut haluamasta esimerkiksi pariskuntaillanviettoja, ja Fleshlight on Ihana.
Aika harvoin viitsin enää noita epäkohtia ottaa esiin, lähinnä ne vaan kerran-pari vuodessa tulevat suustani ulos puolihuolimattomasti kun asia(t) oikein vituttaa ja omasta mielestänikin aika töksähtäen silloin. Kaikki aiheet ovat tuolle kyllä tuttuja ettei niitä tarvitse enää sen tarkemmin käydä läpi, ja sen verran se on pehmentynyt vuosien mittaan että en saa enää tykistä kaaliin vaan tuo menee sitten makuuhuoneeseen pillittämään. Mihin minä tietenkin menen tunnin päästä lässyttämään ja paijailemaan jonka jälkeen asiat taas lakaistaan maton alle ja tilanne normalisoituu parin päivän sisällä.
Viimeisen vuoden-puolentoista aikana olen viettänyt lukemattomia yön tunteja sängyssä makaillen ja funtsinut tätä asiaa ja ymmärrän oikein hyvin että ihan loputtomiin tätä ei voi jatkaa. Jokin aika sitten tapahtui vielä 'asia x' joka herätti huomaamaan että elämä ei ole ikuista, ja kun siinä ei olisi vielä tarpeeksi niin myös eräs pitkäaikainen hyvänpäivän tuttuni on tässä viimeviikkoina osoittautunut ehkä parhaaksi 'matchiksi' mitä olen ikinä tavannut. Ei sillä että meistä mitään ikinä tulisi, mutta tulipahan tähän kohtaan kaiken päälle vielä muistutus että sellaisia ihmisiäkin on jotka kolahtaa.
Monesti olen funtsinut sitäkin että mitähän hän mahtaa suhteestamme tuumata, koska pakko hänenkin on tajuta että ne asiat jotka mua ovat vuosien mittaan kismittäneet, ovat edelleen olemassa.
Mutta miten hitossa tätä kaikkea nyt voi ottaa puheeksi ihmisen kanssa joka menee makkariin pillittämään jo siinä vaiheessa kun käy ilmi että kritiikkiä on tulossa? Saatika jos pistän pöytään kaikki asiat jo alkumetreiltä asti niin hän haluaa lopettaa suhteen sitä istumalta eikä tokene siitä ikinä.
Tästä kaikesta muistuu mieleeni kun eksäni lähti, sanat olivat melkein suoraan kuin omasta tilanteestani. Arkihan meillä menee tosi hienosti mutta on kerääntyny liikaa käsittelemättömiä asioita. Ero vaan on siinä että sillä kertaa mulla ei ollut mitään valittamista ja minä ehkä välttelin keskusteluja, mutta en niitä kuitenkaan tykillä torpannut silloin kun ne nousivat.
Takavuosina kestin hammasta purren minkä kestin ja sitten vaan ilmotin että tää oli tässä ja perustelin ympäripyöreästi jos perustelin, mutta ihan noin en kuitenkaan viitsi toimia.
Paitsi ehkä sinä päivänä kun olen kestänyt minkä kestän?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisi mukava kuulla toisen osapuolen käsitys asiasta.
Sen voin sanoa, että ne täydelliset matchit osoitautuvat yleensä parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen ihan tavallisiksi.
Jos kumppanin ensimmäinen reaktio on paeta pillittämään niin joko olet surkea keskustelija tai hän erittäin herkkä. Ehdota hänelle että haluat parantaa teidän kommunikaatiota. Älä aloita keskustelua toteamalla "oot ihan surkea kuuntelemaan" vaan esitä asiat neutraalisti ja rakentavasti. Miehet on yleensä tylympiä eivätkä edes tajua sitä kuinka välillä sivaltavat sanoillaan.
Ja jos hän vaan on niin passiivinen asioiden suhteen, niin ala sitten käydä itse muiden luona kyläilemässä, mutta kutsu hänet toki aina mukaan ja katso alkaako häntä koskaan kiinnostaa lähteminen? Vähän kuulostaa masentuneelta jos mikään seurustelu ei kiinnosta.