Kävin tutustumassa työpaikkakiusattujen tarinoihin ja kaikista tarinoista paistoi läpi jonkunlainen itsekorostus. Kaikki ovat mielestään olleet niin paljon parempia kuin muut. Eräskin nimimerkki tituleerasi itseään "luonnonlahjakkuudeksi", jos ihminen on tosiaankin noin täynnä itseään, niin kyllä silloin on ansainnut kaiken paskan mikä niskaan tippuu.
En usko että ketään kiusataan syyttä, vaan varmasti vikaa on kummassakin osapuolessa
En usko että ketään kiusataan syyttä, vaan varmasti vikaa on kummassakin osapuolessa
Vastaukset 14
Vanhimmat
Et siis lainkaan ymmärtänyt mistä on kyse.
Jos kiusattujen kertomuksista "paistoi läpi jonkunlainen itsekorostus", niin se puolestaan kertoo sinusta, ettet tiedä kiusaamis asiasta yhtään mitään.
"Eräskin nimimerkki tituleerasi itseään "luonnonlahjakkuudeksi", jos ihminen on tosiaankin noin täynnä itseään, niin kyllä silloin on ansainnut kaiken paskan mikä niskaan tippuu."
Jos oikeasti olet itse niin täynnä itseäsi, ettet voi ymmärtää ihmisten kateutta, niin turhaan kirjoitat tälle palstalle.
Odotahan vaan, kun joskus saat itse "kaiken paskan mikä niskaan tippuu" ja kirjoita sitten tänne!
"En usko että ketään kiusataan syyttä, vaan varmasti vikaa on kummassakin osapuolessa."
Entäs jos onkin vikaa vain toisessa osapuolessa?
Kiusaamisen syyksi, kun kelpaa mikä vain, ulkonäkö, työpanos, työajat, ystävät työpaikalla, mikä tahansa henkilökohtainen syy käy.
Eli jos joku ihminen tulee työpaikalleni ja kertoo olevansa luonnolahjakkuus ja puolet parempi kuin muut, niin olen vaan kateellinen?Eli tälläisellä ihmisellä ei ole persoonassa ja luonteessa mitään vikaa?Vaan vika on minussa jos itsekehu ärsyttää?
Niin mikä on ongelma?
Tuosta lukemastasi kertomuksesta ei selvinnyt se, että ko. henkilö olisi kertonut etukäteen olevansa "luonnonlahjakkuus" vai mitä?
Lue ensin kunnolla ja ymmärrä lukemasi.
Sen jälkeen on kommentoinnin aika.
Useat kiusaaja/narsistit kehuvat itseään jatkuvasti se on eri asia.
Tässä linkki.
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/index.php
Tarkoitan, että jos joku työntekijä "korottaa" itsensä pomoksi, vaikka ei sitä olekkaan, niin silloin pitää alkaa miettiä, mikä on ko. henkilön motivaatio tähän toimintaan.
Tai jos joku työporuksta jää ulkopuolelle siksi, että on erimieltä muun porukan kanssa tai eri kansalaisuutta, uskontoa, sukupuolta, erilainen muuhun porukkan nähden, silloin alkaa olla kyse kiusaamisesta, ymmärrätkö mitä tarkoitan?
Minun kiusaajani oli sanallisesti ja sosiaalisesti taitava, mutta inhosi kouluttautumisia. Minä olin hissukka, mutta nautin koulutuksista. Siksikö hän rääkkäsi minua henkisesti ja ruumiillisesti? Minä en tiedä, tiedätkö sinä?
Ehkä hän tajusi, että hänellä on muuten kaikki OK paitsi ei päätä/lukuhaluja kuten sinulla ja oli siksi kateellinen.
Mielestäni kirjoituksesta paistoi vaan läpi jonkin sortin asenneongelmat. Vaikutat fiksulta ja olet varmaan tietoinen, että eri ihmiset tulkitsevat tekstiä eri tavalla esim. saman kirjan voi analysoida tuhannella eri tavalla. Tämä on minun mielipiteeni kirjoituksesta.
Olen täysin vastaan kiusaamista kaikissa muodoissa. Mielestäni koulukiusaaminen on ehkä vielä vakavampi juttu kuin työpaikkakiusaaminen, sillä silloin nuori /lapsi on vielä hyvin herkässä kehitysvaiheessa, toisaalta taas ehkä nuoret kiusaajat kasvavat hieman henkisesti ja lopettavat sen, kun taas esim. 30 v kiusaaja tuskin miksikään muuttuu.
Itse minua yritettiin kiusata koulussa, mutta lopetin sen murtamalla kiusaajani nenän.
Työelämässä minua ei ole kiusattu, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan tilanteen, sillä on työelämä nykyään niin raadollista ja kaikki haluavat sen 300 neliö merenrannasta ja purjeveneen laituriin.
Kiusaajaasi paremmin.
Kun kiusaajasi ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi koulutusta, niin siitä hän sai aiheen/kateuden kiusata juuri sinua.
Muista, että kiusaamisnen ei ole sinun syytäsi!
Kiusaaja on aina se jota pitää syyttää.
Kiusatut ottavat aina syyn omaan niskaansa ja siksi kiustut saavat potkut ja kiusaajat jäävät.
"Luonnonlahjakkuus" vastaa itse:
Muutama entisen työyhteisöni jäsen nimitti minua luonnonlahjakkuudeksi, ei se ole itseni keksimä tuo nimitys. Perustui kait siihen, että tein samoja töitä ammattikoulupohjalla kuin mitä muut tekivät insinöörin/diplomisellaisen koulutuksella - johtuu elinikäisestä kiinnostuksesta ko. alaa kohtaan; harrastuksesta tuli lopulta ammatti. Tällaisen taustan omaava ihminen suhtautuu työhönsä hieman eri tavalla kuin ne, jotka "ovat vain töissä". Olen kuullut että kaltaisiani on muitakin ja tiedän myös itseäni pätevämpiä luonnonlahjakkuuksia.
Minulla ei ole mitään koulutusta vastaan enkä halveksu koulutetumpia. Mutta olen itse köyhästä perheestä, ei ollut sillätavalla helppoa lähteä opiskelemaan ja toisaalta olen ollut työelämässä silloin kun muut vielä jatkoivat kouluja, koska oli pakko elättää itsensä jo alle 18 vuotiaana ja nykyään pitää koittaa elätellä perhettä. Kun sitten työllistyin paikkaan jossa jouduin kiusatuksi, mietittiin insinöörikoulutusta aluksi mutta sitten esimies totesi ettei tarvitse koska omaan vastaavat tiedot jo ennestään ja pärjään työssäni ihan hyvin. Pari vuottahan menikin ihan kivasti, kunnes Oulusta muutti yksi kusipää yksikköömme ja siitä se kaikki sitten alkoi.
Mitä ylpeyteen tulee, niin erilainen varmasti olen ja siitä olen ylpeä. Ammattitaitoni minulla myös on ja se on keskivertoa laaja-alaisempi. Mutta muuten vietän kyllä ihan vaatimatonta ja tavallista perheenisän elämää ja ei siinä ole mitään kateuden aihetta kellään. Usko pois - elämäntarinassani ei ole mitään kadehdittavaa, moni asia on ollut ja on huonommin kuin muilla!
Tavallisia ihmisiä me kuitenkin kaikki lopulta ollaan, itse kukin onnineen ja ongelmineen. Erilaisuus on ihmiskunnan vahvuus ja sopivan erilaiset työkaverukset muodostavat hyvän tiimin. Mutta jos tiimissä on yksikin mätämuna joka ei suvaitse erilaisuutta, on koko tiimi pilalla.
Olen itse myös ammattikoulupohjalta.
Työkokemuksenani yli 4 vuotta (Nokia ja HP) Tietokannat (Lotus Domino ja Oracle)
Eikä se merkitse mitään, kun asiakas on tyytyväinen ja homma sujuu.
Ikävä kyllä kateus on suomalainen kansantauti, eli et saa olla liian "vähän" koulutettu, koska olet inssien mielestä uhka.
Kasvaisivat aikuiseksi lapselliset ihmiset.
Meni nimettömäksi tuo edellinen viesti...
Jäi vaivaamaan tuossa tekstissäni tuo maininta Oulusta tulleesta "kusipäästä", joka sitten pisti tuhon kierteen työpaikalla alulleen...
Eli tuo ei sitten ollut mikään kannanotto Oululaisia vastaan. Muut kokemukset Oululaisista ovat olleet pelkästään positiivisia, ei ole pahaa sanottavaa. Itseasiassa tarinani henkilö ei edes ollut puhdasjalkainen Oululainen, vaan savolainen. Mistä syystä sitten lieneekään takaisin kotiseudulleen muuttanut, sitä en tiedä. Lieneekö harjoittanut kiusaamistaan jo Oulussa tms - sillä siellä päin olisi ollut kyseisen alan työmahdollisuuksia paljon enemmän kuin täällä. Jostain syystä kuitenkin halusi tulla tänne ja tuhota elämämme...
Ei minuakaan kiusattu sen takia, että olisin kuvitellut olevani parempi kuin muut. Päinvastoin, olen hyvinkin epävarma itsestäni ja itsekriittinen. Siksi, olisin tarvinnut esimieheltäni enemmänkin tukea kuin haukkuja.
Itse en ajattele, että olisin mitenkään täydellinen. Kukaan ei ole. Mutta, en silti järjestelmällisesti kiusaa ketään, vaikka joskus varmasti loukkaankin ihmisiä enkä mieti mitä sanon.
Itsekorostuksen kuva johtuu varmasti siitä, että kiusatut yrittävät koota itseänsä ja saada kerättyä uskoa itseensä jälleen. Sitä paitsi kateus on todellakin kiusaamisen yksi merkittävin aiheuttaja.
Niinpä. Ihan turha selittää, että kiusattu jotenkin kehuisi tai pitäisi itseään parempana.
Useinkin kiusatulla voi olla heikompi itseluottamus ja juuri tuo itsekriittisyys huipussaan. Silloin pomon ja muun ympäristön tehtävä olisi rohkaista työntekijää!
Minusta tuo itsekorostus näkyy juuri näissä kiusaajissa. He luulevat olevansa kaikkivaltiaita ja oikeutettuja haukkumaan muita. Heissä elää narsismi parhaimmillaan.
Ei tervesieluisella ihmisellä ole tarvetta kiusata muita, vaikka välillä vähän nyppisikin!
Kateus ja epis, eli epäoikeudenmukaisuus ovat suurimpia syitä. Tietenkin jos luonteessa on vikaisuutta kuin jollain koiralla niin sitä sitten räksyttää pahailkisesti vaikka ei olisi aihettakaan.