Heips!
Olen seurustellut kohta kaksi vuotta erään pojan kanssa. Kaikki minun vanhat ystäväni olivat poikia, kun aloimme seurustella jätin ystävät koska tahdoin viettää kaiken aikani poikaystäväni kanssa. En halunnut olla ilman häntä tai tuhlata aikaa jonka olisimme yhdessä voineet olla kavereihin.
Poikaystäväni on aina korostanut kavereiden merkitystä itselleen ja minusta on ok että hän on myös kavereiden kanssa. Minua kuitenkin loukkaa se että hän tekee aina mitä hän itse haluaa, jos hän haluaa lähteä kavereidensa kanssa juopottelemaan hän lähtee halusin minä sitä tai en. En sano hänelle koskaan suoraan että haluaisin hänen olevan kanssini mutta hän kuitenkin tietää sen. Minua loukkaa se että hän sanoo että tahtoisi olla kanssani mutta lähtee kuitenkin kavereiden kanssa vaikka minulla olisi huono olla. Hän ei välitä minusta, tai ainakin siltä se tuntuu...
Olenko jotenkin liian herkkä vai onko minulla oikeus pyytää poikaystävää olemaan kanssani vaikka hän tahtoo olla kavereiden kanssa?
Tilanne ei varmaan olisi lainkaan niin loukkaava, jos minullakin olisi kavereita joiden kanssa voisin olla. Mutta kun ei ole kiitos siitä mustasukkaiselle poikaystävälle.
Voiko parisuhde toimia kuin unelma? voiko kumppani olla sellainen unelmien prinssi kun toivoo hänen olevean?
Tänään ,meidän oli puhe lähteä yhdessä ryyppäämään, mutta minöä tulin kipeäksi, emme ole aikoihin jutelleet ja viettäneet yhdessä kotiiltaa... minä en kuitenkaan voinut lähteä minnekään, mutta poikaystäväni lähti jälleen mieluummin kavereidensa kanssa ryyppäämään kuin oli kanssani...
Onko ketään muita jotka haluisivat viettää kaiken aikansa kullan kanssa yhdessä mutta kulta ei halua samaa?
Tätä meideän juttua leimaa myös se että poikaystäväni ei halua että olen tekemisissään hänen ystäviensä kanssa, mutta hänen kyllä pitäisi päästä olemaan minun ystävieni kanssa... Onko kellään vaastavia kokemuksia???
Olen seurustellut kohta kaksi vuotta erään pojan kanssa. Kaikki minun vanhat ystäväni olivat poikia, kun aloimme seurustella jätin ystävät koska tahdoin viettää kaiken aikani poikaystäväni kanssa. En halunnut olla ilman häntä tai tuhlata aikaa jonka olisimme yhdessä voineet olla kavereihin.
Poikaystäväni on aina korostanut kavereiden merkitystä itselleen ja minusta on ok että hän on myös kavereiden kanssa. Minua kuitenkin loukkaa se että hän tekee aina mitä hän itse haluaa, jos hän haluaa lähteä kavereidensa kanssa juopottelemaan hän lähtee halusin minä sitä tai en. En sano hänelle koskaan suoraan että haluaisin hänen olevan kanssini mutta hän kuitenkin tietää sen. Minua loukkaa se että hän sanoo että tahtoisi olla kanssani mutta lähtee kuitenkin kavereiden kanssa vaikka minulla olisi huono olla. Hän ei välitä minusta, tai ainakin siltä se tuntuu...
Olenko jotenkin liian herkkä vai onko minulla oikeus pyytää poikaystävää olemaan kanssani vaikka hän tahtoo olla kavereiden kanssa?
Tilanne ei varmaan olisi lainkaan niin loukkaava, jos minullakin olisi kavereita joiden kanssa voisin olla. Mutta kun ei ole kiitos siitä mustasukkaiselle poikaystävälle.
Voiko parisuhde toimia kuin unelma? voiko kumppani olla sellainen unelmien prinssi kun toivoo hänen olevean?
Tänään ,meidän oli puhe lähteä yhdessä ryyppäämään, mutta minöä tulin kipeäksi, emme ole aikoihin jutelleet ja viettäneet yhdessä kotiiltaa... minä en kuitenkaan voinut lähteä minnekään, mutta poikaystäväni lähti jälleen mieluummin kavereidensa kanssa ryyppäämään kuin oli kanssani...
Onko ketään muita jotka haluisivat viettää kaiken aikansa kullan kanssa yhdessä mutta kulta ei halua samaa?
Tätä meideän juttua leimaa myös se että poikaystäväni ei halua että olen tekemisissään hänen ystäviensä kanssa, mutta hänen kyllä pitäisi päästä olemaan minun ystävieni kanssa... Onko kellään vaastavia kokemuksia???
Vastaukset 5
Vanhimmat
hengitätkö poikaystäväsi kautta. Se ei ole oikeaa elämää, että suljetaan kaikki ulkopuolelle ja eletään vain kahdestaan, useinkaan miehet eivät halua vain kyhnyttää käsikädessä vaikka rakastavatkin. Nainen taas antautuu täydellisesti, jättää ystävät, harrastukset, menettää oman minänsä ja samalla tulee itsestäänselvyydeksi, joka pian on tylsä ja petettävä. Hanki ihmeessä itsellesi myös sitä omaa elämää. Teillä olisi keskustelun paikka, mutta ehkä pelkäät, että sinut jätetään.
Olen itse tilsnteessa joka vie mun henkisen minäni ihan muualle minne pitäisi. Olen antanut suhteelle ja annan kaikki mutta yhteinen aika on olematonta. Kyse on osittain mieheni työn kuvasta ja siitä miten hän voi aikaa jakaa...viikot poissa...minä joka vaadin yhteisiä hetkiä ja kaverit joita hän ei muuten nää. Nyt tilanne tosi raskas minulle henkisesti, että jo fysiikka pettää "kaverina"!
En tarvitse viestejä joissa sanotaan , että "IHAN PASKA UKKO"
hän on mun rakkauteni!!!!
PS. Hän myös ajattelee? ettei voi olla sellainen kuin mä haluaisin...mutta mä haluan vaan hänet pitää omanain!!! Olen lopullisesti kuollut henkisesti jos tää ei nyt kestä
Hox! Takana 2x5 vuotta ja avoerot!Nyt ei enää pliis!!!!
Me emme asu yhdessä johtuen siitä että olemme molemmat vasta 18, mutta siitä huolimatta suhdettamme ei voi sanoa teinisuhteeksi. Alussa olimme joka yö yhdessä hän minun kotonani tai minä heillä... Nykyään olemme yhdessä 1-4 yötä viikossa... Eli emme paljon mitään, näköjään kaikkeen tottuu.
Mutta eikö olekin loukkaavaa että kun yhteinen aika on muutenkin liian vähäistä, niin kullan täytyy sitten sekin aika kavereiden kanssa viettää? Minua se loukkaa, varsinkin kun olen itse aivan täysillä suhteessa ja haluasin antaa kaiken aikani sille.
Nyt myös minun poikaystäväni on alkanut tiedostaa sen ettei parisuhteemme ole lainkaan minun unelmieni kaltainen. Ja eilen hän sanoi minulle puhelimessa että tietää ettei ole minun odotuksieni kaltainen, mutta tästä huolimatta hän ei tahdo menetellä minun toimimallani tavalla... Kun mielestäni hän on kavereidensa kanssa nykyään muutenkin enemmän kuin minun kanssani. Jotenkin se vain tuntuu niin pahalta, että hän valitsee kavereiden kanssa olemisen eikä tahdo olla sitäkin aikaa minun kanssani, ja se loukkaa vain siksi että itse tahtoisin viettää senkin ajan hänen kanssaan, mutta hän ei ajattele samoin.
Kuinka pitkään te olette seurustelleet? Minä ajattelin aina alussa etten välitä siitä koska rakastan häntä niin paljon, jne. mutta siitä huolimatta se satutti minua aina aivan kamalasti. Minusta tuntuu että se on alkanut vaikuttaa pikku hiljaa pari suhteeseemme hyvin paljon. Minä en tunne olevaini hänelle tärkeä ja siksi varmaan seksikään ei enää minulle maistu. Nyt olen alkanut miettiä, että rakastanko häntä enää?
Mutta voimia sinulle, ymmärrän sinun tunteesi täysin, rakastat häntä. Toivottavasti tilanteenne ei ala syödä sinua niin kuin se on minua syönyt..
Tuolla tavalla tuhoat varmasti parisuhteesi piakkoin. Olette nuoria, anna teille tilaa hengittää! Varmasti poikaystäväsi kiinnostus kavereitaan kohtaan johtuu osin sinun pyrkimyksistäsi ahdistaa hänet purkkiin vain sinua varten. Toki olisitte silloin yhdessä, kaksin, toistenne seurana ja käsivarsilla siellä purkissa, mutta yhtä kaikki - purkissa.
Ei kukaan halua eikä voi elää vain yhdelle ihmiselle. Olet 18 vuotta, elät vielä vaikkapa 60 tai 70, siitä aikamäärästä riittää kyllä murrettavaksi muillekin. Haluatko viettää loppuelämäsi ilman kavereita? Ihmissuhteet, niin pari- kuin kaverisuhteetkin vaativat aikaa ja panostusta, ei poikakaverisi voi tavata kavereitaan vaan sillon tällön kun sinulle sopii, tai hänellä ei laiminlyöntiensä takia kauaa kavereita ole.
Ei kaiken mahdollisen ajan viettäminen yhdessä ole rakkautta, se on läheisriippuvuutta ja takertumista!
Mä olen sua useamman vuoden vanhempi.
Mä olen seurustellut mun miehen kanssa kohta 2½ vuotta.
Se on ollut välillä tappelua ja välillä taas mennyt ihan hyvin.
Mun mies on vähä samanlainen kun sä.
Se haluaa olla usein tiiviisti mun kanssa eikä haluaisi että mä näkisin mun kavereita.
Itellä sillä tuntuu että ei ole montaa kaveria ja tuntuu että vaikka se vois olla kavereiden kanssa niin se ei ole. en ole kieltäny, mut ei. Pitäas olla omaakin elämää.
Meillä on välimatkaa ja nähään vaan vloppusin kun ei vielä asuta yhessä mutta silti mä en tahdo aina jaksaa.
Jos sä ahdistat tollai sun poikaystävää niin suhde voi huonosti ja sun poikaystävä tuntee olevansa "häkissä".
Rakkautta ei ole se että halua täysin omistaa toisen koska toista ei voi täysin omistaa eikä se että sitoo toista liikaa. Suhde saattaa ennenpitkää päättyä siihen kun toinen ei jaksa jatkuvaa toisen omistavaa käytöstä.
Ja vaikka yhdessä oltais niin silti molemmilla pitää olla omaa elämää. Mä en tiedä kauanko mä jaksan tukahtumatta mun miehen käytöstä.
Kysymys:Luotatko sä poikaystävääs vai et? Eli onko sulla syytä epäillä että hän kavereiden kanssa ollessaan tekis jotain mistä pitäis olla mustasukkanen?