Ei kantsi ottaa liian vakavasti. Tän kun sisäistin aloin voida hyvin näin se on. Puolisoni on taas täysin eri maata, oikein suorittaja, työ on tärkeintä, odotan koska hyytyy. Nainen pitää mua pakollisena pahana, käytti kun tarvetta ilmeneni vaan eipä käytä enää, opin sanomaan sen yhden sanan, EI. Sen jälkeen on akku kestänyt, ei tarvii venyä joka suuntaan, naista ei kannata päästää niskan päälle sit alkaa lopun alku. Ai hitto mitä touhuu kun piti tiettynä hetkenä seksiikin olla, ei siis spontaanisti vaan sekin suoritus naiselle, tiettynä päivänä. Sit käsittelee työjuttuja kotona, kertoilee mulle ihmisistä joista ei hajuukaan se ja se mies tai nainen mahdollisesti. Helppo olo kun ei mieti, kun nainen lopettaa kysyy kuuntelitko mua, joo vastaan. Jos sanon jotakin kuulin niin nainen arsyyntyy, niin en jaksais uudelleen kertoa joten voisitko kuunella keralla. Sit alkaa se tyypillinen, kaikki te miehet olette samanlaisia, mun mielestä naisella on jotakin vikaa päässä, täysin muuttunut siitä mitä ollut, onko kenties työpaikassa kerääntynyt vastuu nostanut pissiä päähän kun alkoi kotonakin komenella mua tai ainakin yritti. Sanoinkin kerran et jos töissä pääset etenemään ei tarkoita et kotona olet parempi kuin minä, nainen hiljeni.
Relatkaa hei
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.