Mitä voin tehdä kun kaveri käy hermoille?

Kuulostaa valtapeliltä. Kaveri on jostain salaa vihainen, ärsyyntynyt sinuun tai jotain muuta sellaista. Mutta voihan se olla sitäkin, että alatte olla niin erilaisia ja on oikeasti aika erota ja hakea sopivampia kavereita. Itselläkin vaihtui joskus kaveri tästä syystä.

Voithan kysyä häneltä suoraan, haluaako hän lopettaa ystävyyden. Itse aikanaan sanoin ex-kaverille, että en enää jaksa, kun aina tehdään samaa ja ystävyys päättyi sitten vähän töksähtäen ja nurjalla mielellä.

Lisään äskeiseen vielä, että vuosia myöhemmin tämä ex-kaveri olis halunnut taas uudelleen kanssani tekemisiin, mutta itse en edelleenkään kokenut olevani hänen kanssaan samalla aaltopituudella, joten emme ole enää tekemisissä. Jos ystävyys vain ottaa, eikä anna mitään, tai ollaan liian erilaisia, esim. mielipiteet alkavat erota liikaa, anna sellaisten suhteiden jäädä historiaan, joista tulee vain paha mieli tai riitaa.

Huono kaveri, suosittelen jättämään omaan arvoonsa. Koulussa joudutte toki tapaamaan. Koulun jälkeen ei ole mikään pakko.
Monesti nuo pienet haukkumiset kasvavat ja kasvavat ja lyönnit kovenevat ja kovenevat.

En tiedä miten vahva olet, mikäli uskot voittavasi hänet, voi seuraavan kerran kun hän lyö sinua kysyä "Onko nyt minun vuoroni lyödä sinua?"
Mikäli hän sanoo ettei ole, voit laittaa ystävyyden katkolle

Hän ei todellakaan ole ystävyytesi arvoinen. Ei kannata alistua väkivaltaan.

Mulla alkoi hyvä ystävä käydä hermoille. Oltiin tunnettu 20 vuotta, opiskeltiin samassa oppilaitoksessa. Viime kesän- syksyn aikana huomasin, ettei hän oikein muistanut aiemmin hänelle kertomuani asioita. Sitten hän vähemmän enää otti yhteyttä eikä tapaamisillmme kysynyt minun kuulumisiani. Minä kysyin aina hänen kuulumisensa ja lastensa ( jo aikuisia nyt) kuulumiset. Minusta sellainen on kohteliasta ja osoittaa, että on kiinnostunut toisen elämästä. Sitten aloin tehdä " testejä": enpäs kyselemään enää niin paljoa. Saatoimme istua hiljaa pitkiä toveja, kun hän ei osoittanut kiinnostusta minun elämääni kysymällä kuulumisiani. Syksyllä eräässä keskustelussamme kävi ilmi, ettei hän tiedä mitään ammattini taito vaatimuksista ja puhui slastani alentuvaan sävyyn ( ehkä sopii opiskelijoille) . Olen erikoisammatissa, jossa on tiukat osaamis- ja pätevyysvaatimukset. Olin niin hämmästynyt hänen tietämättömyydestä tuossa tilanteessa, että menin sanattomaksi. Talvella olin hiihtotapaturmassa, tästäkään hän ei kysellyt mitään. Viimeinen niitti oli viikko sitten, kun palasin dukellusmstkaltani Karibialta. Hän laittoi valokuvan muutaman vuoden takaa yhteisestä saaristoprojektistamme. Kehiin kuvaa ja saaristoprojektin olleen antoisa. Kerroin myös, että olen juuri palaamassa sukellusreissulta Karibialta. Hän ei kysynyt matkastani mitään, vaan kertoi omista työnhskuprojekteistaan. Kannustin hakemaan töitä. Seuraavassa viestissä hän selitti pitkät pätkät eräästä televisio-ohjelmasta ja ei vieläkään kysellyt matkastani. Tämä nonchaleeraamisen sai mut lähes raivon partaalle. Hän ei uhallakaan halunnut kysellä matkastani. Sukeltaminen on minulle yksi elämän tärkeimpiä asioita ja hän viis veisaa siitä. Kiukkuisena laitoin viestiä, että käsittelet jostakin TV - ohjelmasta, mutta et halua kuulla matkastani, etkä muutenkaan enää ole kysellyt kuulumisiani. Hänen kommenttinsa oli, että puhun hänelle rumadtivja se ei ole oikeutettua. No lopulta hän päätti laittaa välit poikki. Oliko siis niin vaikea tehtävä kysyä minulle tärkeästä matkasta? Ja kun tätä puutetta kritisoin, hän päättää laittaa välit poikki.