Rakas vankilassa

Siitä minkä takia, jos kyse olisi esim. "ymmärrettävästä" (oma lapsi raiskattu ja tapettu ja kostaisi sen) niin kyllä, mutta ellei tälläistä selkeää syytä, niin en sitten.

Tää on niin tätä. Miksi ihmeessä vankilakundit kiinnostaa naisia? Normaalit ja rehelliset miehet itkee samaan aikaan yksinäisyyttään, kun rikolliset rellestää perkele.

Mutta ota toki riski ja hyppää suhteeseen. Ehkä sut sitte nähdään iltalehdessä paloiteltuna myöhemmin.

tiili alkaa puremaan. En usko että kannattaa uhrata omaa elämää odottamiseen ja suhteeseen jossa olet kuitenkin yksin. Tulee mustasukkaisuutta, valvontaa... toiselle ajankuluksi kirjeystävyyksiä (suhteita). Sitä paitsi linna muuttaa ihmistä tosi paljon. Ei se joka sieltä pois tulee ole enää se mihin rakastuit.

en todellakaan. Syy siihen on se, etten pystyisi kunnioittamaan miestä enkä arvostaisi häntä ihmisenä ollenkaan jos hän on riistänyt ihmishengen.

En hyväksy murhaa - no joo, kukapa hyväksyisi, itsestäänselvyys, mutta selventää seuraavaa. EN hyväksy kumppanikseni ihmistä, jonka moraalinen arvomaailma on niin erilainen kuin minun, että on moiseen päätynyt.

Vanginvartijan vaimona tunnen vankilamaailmaa, ja tiedän ettei sieltä murhasta istuneena sama mies ulos tule - jos ei ole jo aiemminkin istunut.

Rakkaus on toki sokeaa, mutta niin sokeaa se ei saa olla että kuvittelet todellisuuden (murhaajan mielenlaadun omaavan "rakkaasi") tilalle unelmiesi prinssin, joka maailman pahuus on ajanut vastoin tahtoaan tuohon tekoon ja vielä vangittu pahan yhteiskunnan toimesta pois rakkaimpansa sylistä.

Ekalle vastaajalle, ei tuollaista "hyväksyttävästä syystä" tappanutta tuomita murhasta, johtuen joko tunnusmerkistön täyttymättä jäämisestä tai lieventävistä asianhaaroista. Ennemminkin tappona/kuolemantuottamuksena tuollaiset tapaukset.

Kieron rikollisen haistan jo kaukaa. Jätän ne tyhmille naisille! Hyi helvetti. Jos pystyy toisen ihmisen murhaamaan, niin se pystyy sen tekemään sullekin. Mielenvikainen hän on. Ja oikeassa paikassa. Toivottavasti elinkautisessa.

Olen itse kihloissa miehen kanssa, joka on tuomittu taposta. Hän on jo tuomionsa kärsinyt. Ollaan oltu yhdessä vähän yli viisi vuotta. Vaikeuksia on ollut, niistä on aina selvitty. Hän on ollut nyt tuomion jälkeen vapaana yli neljä vuotta, eikä ole syyllistynyt mihinkään lainvastaiseen. Muuten en olisikaan hänen kanssaan. Jos ihminen pystyy elämään ns. kunnolla ja häneen voi luottaa, ei ole syytä karttaa häntä. Tai tuomita lisää. Sen saavat tehdä toiset ihmiset ja takuulla ovat tehneetkin. Itse näen sen kokonaisuuden, joka johti aikoinaan hänellä tuhoisaan käytökseen ja rikokseen. Eli jo vauvana hylkääminen lastenkotiin ja muutenkin vaikea lapsuus. Tämä ei tietenkään oikeuta mihinkään rikokseen, mutta voi olla yhtenä syynä väärään suuntaan ajautumiseen. En osaa neuvoa sinua, kun en tunne kumpaakaan. Mutta kerroin vain, että voi suhde onnistuakin.