Elikkä tilanne on tämä.
Sain kuulla viime viikonloppuna että rakkaani haluaa avoimen suhteen tai tauon. Avoimeen suhteeseen tein selväksi etten sitä halua ja etten kestäisi sitä. Tunteeni olivat tuolloin suuttumus ja suru omasta riittämättömyydestä mutta rakas sanoi ettei asia ole näin kun sen hänelle ilmaisin. Päädyimme taukoon . Aluksi en tätä halunnu ja en halua vieläkään. Ehkä rakkaani tosissaan tarvitsee tätä, perustelut tälle olivat että " haluaa elää omaa nuoruuttaan" ja olla vapaa, siihen sisältyy aika paljon joka minua pelottaa tulevaisuuden kannalta. Sen tiedostan että viime aikoina olen antanut liian vähän huomiota ja petihommatkin ovat jääneet vähäiseksi(ei kuitenkaan nollalukemiin). Rakkaani kertoo rakastavansa minua edelleen mutta tarvitsee omaa aikaa, haluaa reissata ja elää nuoruuttaan, en tiedä mitä tämä tarkoittaa mutta pelkään pahinta...
Kertoo myös että haluaa jatkaa minun kanssani ja perustaa perheen mutta juuri nyt ei ole valmis siihen, haluaa saada ajatuksiin selvyyttä ja molempien elämän tasaiselle pohajlle. En haluaisi odottaa päivääkään enää vaikka ollaan virallisesti oltu erossa vasta 2päivää, molempina päivinä olen käynyt puhumassa asioista ja halailemassa, lopulta olemme päätyneet petihommiin, molemmat ollaan tyytyväisiä meidän seksiin ja olemme tämän myös molemmat kuulleet toistemme suusta monesti.nämä ovat olleet elämäni pahimpia päiviä ja jatkuvat edelleen.
Tuli ehkä sekava teksti mutta ajatuksen harhailevat tällähetkellä todella pahasti etten oikein saa ajatuksistani selkoa. Sen tiedän että sydämeni sanoo että haluan olla rakkaani kanssa ja arvostaa häntä sellaisena kuin on ja että haluan muuttua. Varsinkin kun olen tajunnut kuinka olen rajoittanut rakkaani elämää ihan liikaa ja tässä sitä nyt ollaan! En tiedä luottaako rakkaani enää tähän mitä olen sille kertonut muuttumisestani mutta rakastan häntä todella paljon ja juuri nyt en haluaisi muuta kuin että hän tulisi takaisin ja antaisi minun korjata virheeni.
Ollaan molemmat nuoria rakkaani 17v ja itse täytän 20v tässä ihan piakkoin.
Auttakaa minua ja kertokaa mitä minun tulisi tehdä ja ideani alkavat olla lopussa, tiedän että 2pv on ihan liian vähän aikaa miettimiselle mutta tämä on täyttä hel*ettiä, pahinta on epätietoisuus asioista ja olen yrittänyt saada rakastani puhumaan asioista mutta ulosanti häneltä on vaisua ja epämääräistä. Kertoo ettei tiedä ja että uskoo että palataan yhteen vielä joskus. Pettämishommiin hän ei ainakaan lähtisi ja sen kyllä huomaisin... En kuitenkaan ole varma, en tiedä mihin luottaa mutta ehkä seuraan vain sydäntäni.
Sain kuulla viime viikonloppuna että rakkaani haluaa avoimen suhteen tai tauon. Avoimeen suhteeseen tein selväksi etten sitä halua ja etten kestäisi sitä. Tunteeni olivat tuolloin suuttumus ja suru omasta riittämättömyydestä mutta rakas sanoi ettei asia ole näin kun sen hänelle ilmaisin. Päädyimme taukoon . Aluksi en tätä halunnu ja en halua vieläkään. Ehkä rakkaani tosissaan tarvitsee tätä, perustelut tälle olivat että " haluaa elää omaa nuoruuttaan" ja olla vapaa, siihen sisältyy aika paljon joka minua pelottaa tulevaisuuden kannalta. Sen tiedostan että viime aikoina olen antanut liian vähän huomiota ja petihommatkin ovat jääneet vähäiseksi(ei kuitenkaan nollalukemiin). Rakkaani kertoo rakastavansa minua edelleen mutta tarvitsee omaa aikaa, haluaa reissata ja elää nuoruuttaan, en tiedä mitä tämä tarkoittaa mutta pelkään pahinta...
Kertoo myös että haluaa jatkaa minun kanssani ja perustaa perheen mutta juuri nyt ei ole valmis siihen, haluaa saada ajatuksiin selvyyttä ja molempien elämän tasaiselle pohajlle. En haluaisi odottaa päivääkään enää vaikka ollaan virallisesti oltu erossa vasta 2päivää, molempina päivinä olen käynyt puhumassa asioista ja halailemassa, lopulta olemme päätyneet petihommiin, molemmat ollaan tyytyväisiä meidän seksiin ja olemme tämän myös molemmat kuulleet toistemme suusta monesti.nämä ovat olleet elämäni pahimpia päiviä ja jatkuvat edelleen.
Tuli ehkä sekava teksti mutta ajatuksen harhailevat tällähetkellä todella pahasti etten oikein saa ajatuksistani selkoa. Sen tiedän että sydämeni sanoo että haluan olla rakkaani kanssa ja arvostaa häntä sellaisena kuin on ja että haluan muuttua. Varsinkin kun olen tajunnut kuinka olen rajoittanut rakkaani elämää ihan liikaa ja tässä sitä nyt ollaan! En tiedä luottaako rakkaani enää tähän mitä olen sille kertonut muuttumisestani mutta rakastan häntä todella paljon ja juuri nyt en haluaisi muuta kuin että hän tulisi takaisin ja antaisi minun korjata virheeni.
Ollaan molemmat nuoria rakkaani 17v ja itse täytän 20v tässä ihan piakkoin.
Auttakaa minua ja kertokaa mitä minun tulisi tehdä ja ideani alkavat olla lopussa, tiedän että 2pv on ihan liian vähän aikaa miettimiselle mutta tämä on täyttä hel*ettiä, pahinta on epätietoisuus asioista ja olen yrittänyt saada rakastani puhumaan asioista mutta ulosanti häneltä on vaisua ja epämääräistä. Kertoo ettei tiedä ja että uskoo että palataan yhteen vielä joskus. Pettämishommiin hän ei ainakaan lähtisi ja sen kyllä huomaisin... En kuitenkaan ole varma, en tiedä mihin luottaa mutta ehkä seuraan vain sydäntäni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kovin nuoria olette molemmat. Hyvin harvoin noin nuorena sitoutuminen tulee kovinkaan pitkälle kestämään, poikkeuksia tietysti on mutta harvassa.
Kyllä teidän ikäisten pitäisi vielä nautti nuoruudesta ja ajatella vakavampaa parisuhdetta vasta myöhemmin, jos sellaisen haluaa.
Tunnut olevan hyvin takertuva ja itsekin kerrot olleesi rajoittava. Tyttöystäväsi on oikeassa; hellittäkää ja eläkää nuoruutta! Jos alat nyt painostaa tyttöystävääsi ja kontrolloida hänen tekemisiään melkoisella varmuudella menetät hänet kokonaan.
Olisi syytä nyt keskittyä kasvamaan henkisesti ennen kuin ajatteleekaan mitään perheen perustamista!
On hyvä että tiedostat omat virheesi. Niistä on myös opittava! Se on aikuiseksi kasvua ja se voi olla aikas tuskallista. Jos nyt kuitenkin ajaudutte eroon kokonaan, elämä jatkuu. Ehkä olisi hyvä työskennellä tuon takertuvuutesi ja kovin suuren menettämisen pelkosi kanssa vaikka jonkun asiantuntijan kanssa? Mitä siellä on taustalla?
Tiedostan omat virheeni ja että olemme molemmat hyvin nuoria ja että nuorena sitoutuminen tulee harvoin kestämään. Tämä vain tuntuu siltä oikealta mutta usko hänellä minuun on osittain hiipumassa. Olen huomannut sen että haluaa kuitenkin uskoa meihin ja on sen itse myös sanonut. Oma kultani on vain niin herkkä ja tiedän että hän rakastaa minua edelleen kovasti. Perheen perustaminen ei ole prioriteettilistalla ensimmäisenä vaan kaikki ajan kanssa enemmänkin yhdessä oloa ja tekemistä molemmille. Luulen että syy tauolle on enimmäkseen ympäristö jossa rakkaani ei mielellään haluaisi olla, tähän vaikuttaa alkoholi ja muu tällainen joka muistuttaa häntä lapsuudesta. On ollut väkivaltaa hänen äidin miesystävän puolelta jotka ovat eronneet jonkunaikaa sitten. Hyvä niin. Olen jutellut paljon rakkaani kanssa ja hän on edelleen sitä mieltä että haluaa palata yhteen viimeistään kk päästä kun on saanut miettiä rauhassa ja hänelläkin ehkä oma asunto ja itse olen saanut mietittyä omia virheitäni ja hän omia. Aion muuttua, sen tiedän. Omasta mielestäni rakkaallani ei niitä ongelmia ole niin paljon kuin minulla vaikka on vakavaa masennusta ja lääkitys siihen mutta se on vain osa häntä! Rakastan häntä todella paljon ja hän tietää sen ja sen tiedän että hän minua. Kaikista pahin on aika kun ei jaksaisi odottaa hyvää. Sanoit että meidän tulisi nauttia nuruudesta mutta ennemmin teen sen kultani kanssa ja annan hänelle tulevaisuudessa enemmän huomiota ja rakkautta. Sitä hän tarvitsee...
Älä ole varma tapaus,kerro tunteistasi johonkin sellaiseen
mieheen ,joka saa
karvat nousemaan
vihasta kavereillasi.
Vanha virsi pukeudu seksistimmin,laita
mies kerjäämään sitä jan....
Homoseksualliksi en ala.
T. J040
17 ja 20v.
Kuulostat siltä, että olisit halunnut jo perustaa perheen?
Hiillostiko häntä jo tekemään ISOJA päätöksiä?
Entä koulutus, asunto ja teidän elämä?
Olisko kannattanut ensin vain kasvaa yhdessä?
Vahvistua, aikuistua?
Oikeasti, 17 v on just vuosi sitten päässyt ripille. Ja heti pitäisi tietää perheet ja koko loppuelämä. Kuulostaa ahdistavalta.
En ole hiillostanut mitään päätöksiä tekemään vai koetko tietäväsi enemmän asioistamme? Perheen perustamisesta on ollut molemmilla puhetta mutta ei heti vaan tulevaisuuden kannalta, yhdessä olemme suunnitelleet ja puhuneet asiasta ja se en edes ollut minä joka asian otti puheeksi... Tiedän että se kuulostaa ahdistavalta mutta olen myös valmis luopumaan ajatuksesta vaikka se sattuu.
Kauanko te oikein olette olleet yhdessä, kun tyttöystäväsi kerran on vasta 17 vuotias!
Ei tuon ikäisenä kannata kenenkään loppuiäkseen sitoutua yhteen ihmiseen.
Nuoruus jää elämättä. Enkä tarkoita tällä seksia monien kumppanien kanssa, vaan sitä, että maailmassa on erilaisia ihmisiä, tapoja elää ja rakentaa maailmankatsomustaan.
Jos on kiinni jo 15-16 vuotiaasta asti tiiviisti, jossain yhdessä henkilössä, joutuu luopumaan väkisinkin siitä mitä itse haluaisi tehdä, Joutuu tekemään liikaa kompromisseja, jolloin jää monia asioita kokematta.
Ensin pitää elää ja katsella ympärilleen, opiskella, nähdä ja kokea, elää yksin, tehdä yksin päätöksiä. Sitten kun on elämänkokemusta, pystyy tekemään loppuelämän mittaisia päätöksiä.
Koetko tyttöystäväni iän joksikin esteeksi?
Sinun neuvoja ei selvästikkään kannata kuunnella :D
Tilanne meillä on tällähetkellä parempaan päin mutta ei aivan varmaa vielä.
" Rakkaani kertoo rakastavansa minua edelleen mutta tarvitsee omaa aikaa, haluaa reissata ja elää nuoruuttaan, en tiedä mitä tämä tarkoittaa mutta pelkään pahinta..."
Jos toinen haluaa reissata ja kokea, niin ei siihen kaksi päivää riitä. Siihen tarvitaan vuosia.
Minä sanoisin, että sinun kohdallasi peli on menetetty, varsinkin kun rakkaasi puhuu myös avoimesta suhteesta. Suomeksi se tarkoittaa, että hän näkee jatkuvasti paljon häntä kiinnostavia miehiä, jotka ovat myös kiinnostuneita hänestä ja hän haluaa nussia noiden miesten kanssa.
Lähinnä uskon, että jos hän sanoo haluavansa tauon, rakastavansa sinua vielä jne on kyse lähinnä yrityksestä pehmentää eron tuomaa tuskaa sinulle.
Neuvoni sinulle siis on, että jos haluat ansaita naisesi kunnioituksen ja ehkä joskus vuosien päästä palata yhteen, niin nyt lopetat tuon vinkumisen hänen peräänsä kerralla ja kokonaan. Otat asiasta henkisen yliotteen seuraavasti:
Tapaat hänet vielä kerran, ilmoitat siitä ottavasi lopullisen eron, pyydät anteeksi roikkumista hänessä, annat jonkun kivan muistoesineen.
Sen jälkeen et ole häneen missään yhteydessä, mutta vastaat tietysti ystävällisesti ja neutraalisti jos hän on yhteydessä sinuun.
Jos pystyt, niin hommaa itsellesi vanhempi rakastajatar ja opettele hänen kanssaan panemaan, että osaat nussia naiseltasi aivot pellolle jos päädytte joskus samaan sänkyyn (usko minua niinkin voi käydä).
Tärkeää kuitenkin on, että lopetat vinkumisen. Olen naisystäväni kautta päässyt tutustumaan kolmen naisen sielunelämään ja heidän arvoasteikollaan kaikkein alimpana ovat ne, jotka yrittävät katkenneeseen suhteeseen ja lähettelevät jotain kummallisia viestejä milloin mistäkin asiasta.