Liiasta kiltteydestä

ei taida tosin koskea valtaosaa palstalaisista, koska suuri osa aktiivikirjoittajista ei taida olla näitä ylikilttejä.
Minä löysin tästä jutusta parikin sellaista ahaa-elämystä.
https://hidastaelamaa.fi/2019/10/ylikiltteys-loppuu-vasta-kun-se-tuottaa-riittavasti-tuskaa/?utm_content=buffer1effb&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer&fbclid=IwAR3shDntEaWv3xKmPlUm9IoTL2NLcZ9EGaU0847lTJgFQ26n85Cely18oAY#4f8baca9

151

113

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Lämmin kiitos laittamastasi linkistä. Aamullinen kyläkaaos unohtui saman tien... Näin se toimi minun kohdallani.
      Kiitos!

    • On puhuttu kiltin tytön syndroomasta, sukupolvemme tyttöjen keskuudessa esiintyneestä tilanteesta, jossa omat tarpeet ovat taka-alalla. Mahtaako se tarkoittaa samaa kuin ylikiltteys. Itsessäni en sitä ole sellaista tyttöä tunnistanut, en ole kokenut joutuvani uhrautumaan tai alistumaan. Vanhempien vaatimukset eivät olleet kohtuuttomia, ei niitä ollut vastenmielistä täyttää ja kyllähän kiltti tyttö sai myös osakseen vastakaikua. Sai olla välillä raisu tai laiskamato, kiukutella ja kapinoidakin , olla oma itsensä, mutta rehellisyyttä aina terotettiin, toisten kiusaamista pidettiin pahana. Anteeksi piti pyytää jos oli toisen mielen pahoittanut, usein riidoissa todettiinkin molempien pukareiden osuus. Koin "kiltteyden" vaatimukset aiheellisiksi, asianmukaiseksi käyttäytymiseksi, joka tuki muiden ja myös omaa hyvää oloa.

      Omien lasten ja perheen hyvinvoinnin eteen oli tietysti valmis tekemään uhrauksia, tai paremminkin asettamaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Asiat pitää tehdä ajallaan, lasten tarpeet eivät voi odottaa. Ehkäpä olen ottanut hoitaakseni joskus muidenkin tehtäviä yleisen viihtyvyyden nimissä, kuten työpaikan kahvihuoneessa ladannut muita useammin kahvinkeittimen, tiskannut muidenkin kahvimukeja ja vienyt pullaa , hoitanut kukkaistytön tehtäviä huomioitaessa työkavereiden merkkipäiviä . Hoitelen merkkipäivien muistamisia miehenkin sukuun, "olen niin hyvä siinä " :). Saan tuollaisesta itsekin hyvää mieltä, on mukavaa ilahduttaa vaikka ihan pienillä eleillä läheisiä ja vähän etäisempiäkin.

      Ruotsalaisen syöpälääkäri Stefan Einhornin teoksessa "Aidosti kiltti" on paljon samaa mitä itse ajattelen. Tässä pieni katkelma :

      Yksi kirjan läpi kantavista teemoista on kiltteys itseään kohtaan. Yksi parhaista tavoista sen saavuttamiseksi on tehdä muille hyvää. Aito antaminen lähimmäisillemme ja aito antaminen itsellemme eivät varasta energiaa toisiltaan vaan sen sijaan synnyttävät lisää voimaa.

    • Anonyymi

      Kiltti
      Sehän ei ole hyvä
      Vaan nynnyilevä välttelijä
      Jos ei taistella rinteen tyyppisiä haloslaisia sensuroijia vastaan saa lisää ahaa-elämyksiä vetelien älymystöläisten ollessa hiljaa kiltteinä
      Als die Nazis dieKommunisten holten habe ich geschwiegen ...

      Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
      Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
      Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
      Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani


    • "Piilotettu keitos
      Moni meistä ei tiedosta kunnolla omaa ylikiltteyttään. Helposti koemme tekevämme kaiken puhtaasti omasta tahdostamme käsin. Aina se ei kuitenkaan ole totta: Keitokseen sekoittuu salakavalasti hyppysellinen läheisriippuvaisuutta ja rakkaudettomuutta, kourallinen huonoa itsetuntoa ja suorittamista sekä muutama kärvistynyt korpinjalka. Aivan kuten ruoassa voi olla piilosokereita tai -rasvaa, voi ”viattomassa” kiltteydessä piillä vaarallisia ainesosia."

      kirjoittaa Riikka Lauanne Hidas elämä- sivulla.
      Läheisriippuvuutta ainakin, mutta onko se aina niin pahasta? Eikö rakkaudessakin ole läheisriipuvuuden aineosaa? Entä huono itsetunto? Tuonko minä rakkaalleni kupin teetä joka ilta kello kymmenen, koska minulla on huono itsetunto ja toivon että minusta ajateltaisi paremmin jos olen huomaavainen toisen ihmisen tarpeiden ja toivomuksien suhteen? Tai siksi että vain tuntuu mukavalta tehdä niin, koska tiedän että hän hiljaa toivoo etten unohtaisi? Onko tuo sitä läheisriippuvuutta jota verrataan kärvistyneeseen korpinjalkaan?

      • Anonyymi

        Miten tuo kun svedut levittivät kiltisti sinulle punaisen maton kun sinne tulit englantiapuhuvana

        Oliko se matto sittenkin liian lyhyt kun se ei ulottunut ruotsalaissukuun tai edes lidingöön vaan ruosuun ja gävleen

        Kannattako kehua kiltteyttä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten tuo kun svedut levittivät kiltisti sinulle punaisen maton kun sinne tulit englantiapuhuvana

        Oliko se matto sittenkin liian lyhyt kun se ei ulottunut ruotsalaissukuun tai edes lidingöön vaan ruosuun ja gävleen

        Kannattako kehua kiltteyttä

        Ihan varhaiseen nuoruuteen voi kuulua tuo ns. kiltteys, enpä ole ottanut kantaa siihen, ajatus jo herättää vastenmielisyyden tunteen.
        Itse kokisin ihmisen, joka vain toisen mielihyvää ajatellen, kantaisi teetarjottimen vuoskymmeniä miehelleen iltaisin, hieman nynnynä

        Niin työntäyteistä on ruuhkavuosien arki ollut täällä molemmilla, ettei kumpikaan ole nähnyt syytä uhrautua henk.kohtaisesti palvelijaksi 😄))

        Martyyrejäkin taitaa löytyä meistä naiseläjistä, vaikka yhtä vastenmieliseltä sekin tuntuu,...miksi ihmeessä sitten pitää "uhrautua" minusta se on käsittämätöntä !

        Normaalisti aikuistuttuaan ihmiset yleensä tuntevat oman arvonsa ja voimavaransa, niin puolisoina perhepiirissään, kuin yhteiskunnankin jäseninä.


      • Anonyymi
        sini.s kirjoitti:

        Ihan varhaiseen nuoruuteen voi kuulua tuo ns. kiltteys, enpä ole ottanut kantaa siihen, ajatus jo herättää vastenmielisyyden tunteen.
        Itse kokisin ihmisen, joka vain toisen mielihyvää ajatellen, kantaisi teetarjottimen vuoskymmeniä miehelleen iltaisin, hieman nynnynä

        Niin työntäyteistä on ruuhkavuosien arki ollut täällä molemmilla, ettei kumpikaan ole nähnyt syytä uhrautua henk.kohtaisesti palvelijaksi 😄))

        Martyyrejäkin taitaa löytyä meistä naiseläjistä, vaikka yhtä vastenmieliseltä sekin tuntuu,...miksi ihmeessä sitten pitää "uhrautua" minusta se on käsittämätöntä !

        Normaalisti aikuistuttuaan ihmiset yleensä tuntevat oman arvonsa ja voimavaransa, niin puolisoina perhepiirissään, kuin yhteiskunnankin jäseninä.

        Etkös sinäkin ss ollut miehesi omaishoitaja ? Kyllä se aikamoista uhrimieltä vaatii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etkös sinäkin ss ollut miehesi omaishoitaja ? Kyllä se aikamoista uhrimieltä vaatii.

        En herrajesta omaishoitaja eiole varsinaisesti tarvinnut olla, kaikenlaisia väärinkäsityksiä näissä syntyy😊! Vasta pari kk ennen menehtymistään hän vähitellen menetti voimiaan, siihen asti hän kantoi kauppakassitkin ihan kevyesti,...

        Ei luonteessani ole ollut uhrimieltä, mihinkä sellaista tarvitsisin ? 🤫

        sini.s


      • sini.s kirjoitti:

        Ihan varhaiseen nuoruuteen voi kuulua tuo ns. kiltteys, enpä ole ottanut kantaa siihen, ajatus jo herättää vastenmielisyyden tunteen.
        Itse kokisin ihmisen, joka vain toisen mielihyvää ajatellen, kantaisi teetarjottimen vuoskymmeniä miehelleen iltaisin, hieman nynnynä

        Niin työntäyteistä on ruuhkavuosien arki ollut täällä molemmilla, ettei kumpikaan ole nähnyt syytä uhrautua henk.kohtaisesti palvelijaksi 😄))

        Martyyrejäkin taitaa löytyä meistä naiseläjistä, vaikka yhtä vastenmieliseltä sekin tuntuu,...miksi ihmeessä sitten pitää "uhrautua" minusta se on käsittämätöntä !

        Normaalisti aikuistuttuaan ihmiset yleensä tuntevat oman arvonsa ja voimavaransa, niin puolisoina perhepiirissään, kuin yhteiskunnankin jäseninä.

        Sinisirkulta piti vielä kysymäni tuosta teekupin viemisestä puolisolle tv-huoneeseen? Koetko sinä jotenkin alentavana ottaa huomioon toisen ihmisen tarpeet ja toivomukset normaalissa perhe-elämässä? Ruuhkavuodet on meillä olleet varmaan jokaisella, mutta ei kai ne ole olleet mikään selitys siihen että henkilökohtaisella tasolla lopetettiin ottamaan toinen ihminen huomioon?
        Minua ei ole koskaan kukaan sanonut nynnyksi (en tiedä onko joku ajatellut) kun kaadan kaksi kuppia teetä iltauutisten alkaessa ja tuon sen toisen miehelleni.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Sinisirkulta piti vielä kysymäni tuosta teekupin viemisestä puolisolle tv-huoneeseen? Koetko sinä jotenkin alentavana ottaa huomioon toisen ihmisen tarpeet ja toivomukset normaalissa perhe-elämässä? Ruuhkavuodet on meillä olleet varmaan jokaisella, mutta ei kai ne ole olleet mikään selitys siihen että henkilökohtaisella tasolla lopetettiin ottamaan toinen ihminen huomioon?
        Minua ei ole koskaan kukaan sanonut nynnyksi (en tiedä onko joku ajatellut) kun kaadan kaksi kuppia teetä iltauutisten alkaessa ja tuon sen toisen miehelleni.

        En tietenkään koe ketään nynnynä, jos puolisot yhdessä juovat teetä/kahvia. Käsitin eritoten vain miehelleen vietävää iltateetä, jota itse pitäisin liikana, päivällisen valmistamisen ja tajoamisen jälkeen.
        Nyt en puhunut kotona olevista hengettäristä, heistä jokainen valitsee, (jos mahdollista ) itseäänkin miellyttävät elinolot.

        sini.s tiskaa antiikkista liköörikarahvia, jonka vie tupaatulijaisiksi huomenna suvun pojanpojan ( isä hänkin ) uuteen kotiin.

        Hauskaa Isänpäivää myös sinne Dalajoen tietämille 🌿🥀


    • Anonyymi

      Mikä on ylikiltteyttä ikä-ihmisille?

    • Yrittänyt olla tavallinen, nuorena huomasin mihin pystyn, mihin en.
      Kiltteys luottaa toiseen ihmiseen on tuonut pettymyksiä, on kasvattanut kovuutta.
      Ihmisiä käytetään hyväksi se risoo ja risoo vielä enemmän jos itse joutuu sen kohteeksi, monet oppirahat kun joku on ollut olevinaan ystävä, kaveri ei sitten ollutkaan.

      Lähiomaisten kanssa luonnistuu, ei tarvitse teeskennellä, löytyy apua puolin toisin, rehellisyys on aitoa.
      Mitä etäisempi suhde, sen välipitämätöntä se on, ei aina joskus ihan tuiki tuntematon voi osoittautua samanhenkiseksi heti tutustumisen jälkeen.

      Onko ihmiset peruskilttejä, pääosin ovat toisille peruskohteliaita, tarviiko muuta !

    • Anonyymi

      Jokainen ihmissuhde perustuu johonkin tarpeeseen. Ei ole suhdetta, jossa kumpikaan ei yhtään toistaan tarvitsisi. Ikävästi sanottuna se sama asia on hyväksikäyttöä. Kun itse autan toista, on siinä takana jokin tarve.
      Hoidan ja autan huonosti liikkuvaa ystävää, koska hänen avullaan olen saanut paljon uusia ihmisiä elämääni ja paljon kokemuksia. Siis kiitokseksi ja saan itselleni hyvän mielen. Hän on kyllä kiitollinen avustani. Ja mitä sitten sen ajan tekisin, kiertäisin lenkkiä, istuisin konsertissa tai elokuvissa, shoppailisin, ehdin tehdä niitä kaikkia muutenkin.
      Hoidan lapsenlapsia koska tykkään heistä, jos en hoitaisi olisi heitä ikävä ja senkin ajan olisin yksin. Ja mitä ihmisetkin sanoisivat, jos mummu ei hoitaisi lastenlapsia, istuisi sen ajan vaikka kirjastossa, kahvilassa tai viinituvassa.
      Siedän ja mielistelenkin oikuttelevaa ystävää, koska hänen kanssaan on turvallista matkustaa, enkä yksin osaisi ulkomailla kulkea.
      Jos jollakin ihmisellä ei olisi minulle mitään annettavaa, en auttelisi, en kai olisi missään tekemisissäkään. Miksi olisin.
      Vai sitäkö tarkoittaa liika kiltteys, että auttaa vaan eikä itse saa mitään. Että passaa puolisoaan, tämä vaan komentaa, vaatii lisää palvelua eikä kiitä mistään. Joskus on kai tehnyt perheessä enemmän kotitöitä kuin mies, mutta onhan siitä itsekin saanut, perheen, turvallisuuden tunteen ja moneksi vuodeksi seuraa.

    • Kirjallisessa kommunikoinnissa ei voi koskaan olla varma miten vastapuoli ymmärtää viestin tarkoituksen. Tästä johtuu ovien paukkuminen (kuvainnollisesti) et ole enää ystävä, asetit sanasi väärin.

      Yksipuolinen irtisanonoutuminen ystävyyssuhteessa voi olla jopa helpotus, tapauksissa, joissa joudut miettimään sanojesi asettelua siten, että et missään nimessä loukkaa toista osapuolta, kuitenkin loukkaat, huulipyöreenä otat vastaan lastillisen paskaa.

      No, aloitus on viimeaikaisiin kokemuksiini ystävyydestä hyvin osuva.

      • Anonyymi

        Nämä palstojen ja veispuukkien ystävyydet on korvike-elämää. Miten tällaisilta palstoilta joku voi edes odottaa ystävyyttä ? Eikö olisi parempi hoitaa suhteensa livessä, ettei syli olisi aina täynnä paskaa ? Tuskin täällä kukaan oikeasti loukkaantuu mitä ventovieraat lätisee, se on enemmänkin tympiintymistä tietynlaista esiintymistä kohtaan .


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nämä palstojen ja veispuukkien ystävyydet on korvike-elämää. Miten tällaisilta palstoilta joku voi edes odottaa ystävyyttä ? Eikö olisi parempi hoitaa suhteensa livessä, ettei syli olisi aina täynnä paskaa ? Tuskin täällä kukaan oikeasti loukkaantuu mitä ventovieraat lätisee, se on enemmänkin tympiintymistä tietynlaista esiintymistä kohtaan .

        Korvike sanana ei vastaa nykyaikaa. Netti on tullut jäädäkseen mm. ihmiskontaktien etsijöille. Eihän tältä palstalta ystäviä etsitä vain keskustelua eri aiheista. Livessä ei pintapuoliset ihmissuhteet kestä. Rehellisyys on aina kysyynnalaista jos siihen liitetään ehtoja ja uhkailuja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nämä palstojen ja veispuukkien ystävyydet on korvike-elämää. Miten tällaisilta palstoilta joku voi edes odottaa ystävyyttä ? Eikö olisi parempi hoitaa suhteensa livessä, ettei syli olisi aina täynnä paskaa ? Tuskin täällä kukaan oikeasti loukkaantuu mitä ventovieraat lätisee, se on enemmänkin tympiintymistä tietynlaista esiintymistä kohtaan .

        Vorssassa rillattiin vileitä, laitettiin vetaa mukaan, ja sitten veispuukkiin kuvattiin!
        Pahoinvointia aiheutta moinen kielellinen vajavuus!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nämä palstojen ja veispuukkien ystävyydet on korvike-elämää. Miten tällaisilta palstoilta joku voi edes odottaa ystävyyttä ? Eikö olisi parempi hoitaa suhteensa livessä, ettei syli olisi aina täynnä paskaa ? Tuskin täällä kukaan oikeasti loukkaantuu mitä ventovieraat lätisee, se on enemmänkin tympiintymistä tietynlaista esiintymistä kohtaan .

        Minulla on ollut etupäässä positiivisia kokemuksia netin kautta löydetyistä ystävistä, lähinnä juuri keskustelupalstoilta, koska Facebookissa en etsi uusia ystäviä vaan hoidan kontakteja niiden kanssa jotka jo tunnen. Keskustelupalstoilla oppii tuntemaan vuosien saatossa toisen ihmisen kohtalaisen hyvin, verkostoituminen on täysin mahdollista, mutta koska yhteydenpito kärsii pitkästä välimatkasta, niin voi tulla väärinkäsityksiä. Tällaisella anonyymipalstalla on vaikea muodostaa yhteisöjä tai löytää ystäviä vaikka synkkaisikin, mutta siltä ajalta kun moderoin Kolumbiafoorumia minulla on vieläkin ueampikin henkilökohtainen ystävä, jonka kanssa tapaamme livessä aina kun vain mahdollista. Ystävät on kuin kukkia joita pitää hoitaa: toiset kaipaavat huomiota päivittäin, jotkut vain harvoin, mutta sinnikkäinkin kukka kuolee, jos et koskaan kaada sille vettä.


      • Anonyymi

        Se on sitä paskan kierrätystä. Saat takaisin mitä itse työnnät toisille.


    • Anonyymi

      Liika kiltteys juontaa siitä, että itsetunto on lapsena nitistetty.
      Ei tunne itseään hyväksytyksi.
      Niinpä sitten alkaa hakea hyväksymistä olemalla kiltti kaikille,
      että saisi sitä hyväksyntää, ei lisää nitistämistä, joka vie itsetunnon yhä pienemmäksi.
      Aiheesta on kirjoitettu yksi hyllykilometri suomeksikin, esim. Alice Miller
      "Ensin oli kasvatus" ja Liisa-Keltikangas-Järvinen ja monet muut.

    • Anonyymi

      On niitä ylikilttejä poikiakin, jotka äiti on sitonut essunsa nauhoihin. Äitin mieliksi ollaan vielä aikuisina miehinä, siinä vaimokin lää kakkoseksi , jos vaimon ylipäätään on saanut . Äiti voi heittäytyä avuttomaksi ja odottaa koko ajan huomiota ja loukkaantuu jos ei sitä saa. varsinkin yksin jääneillä naisilla on tätä tapaa. Pojan pitää korvata jotain.

    • Anonyymi

      MeeToo löpinää, ei sitä enää miehenä viitsi kuunnella Överiksi on mennyt, nyt on MIESTEN aika ,pärpättäjät päät kiinni.

      • Kenelle tämä oli osoitettu?
        Eipä tarvi osallistua tai edes pakosti lukea, ei tule sanktioita jos jättää väliin.


    • Anonyymi

      Jos haluat kirjoittaa liiasta kiltteydestä, niin miksi piti vetää palstalaiset aloitukseesi,
      joten tulee tunne, että haluat taas kirjoitellakin palstalaisista.

      • Anonyymi

        Johan se palma selitti, että hänellä on ihan livessä tavattuja ystäviä palstalla. Nehän on ihan eri kastia kuin muut.


      • Tämä oli vain sivuraide ja vastaus korppiksen kommenttiin saamasta kritiikistä, lähinnä
        Anonyymi
        Tänään 16:04
        aiheuttama.
        Mutta ei, aloitus on ylikiltteydestä yleensä, miten se ymmärretään ja koetaan. En halua mitenkään erityisesti johdatella keskustelua suuntaan tai toiseen, mutta tarkoitushan ei ollut puhua palstalaisista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Johan se palma selitti, että hänellä on ihan livessä tavattuja ystäviä palstalla. Nehän on ihan eri kastia kuin muut.

        Minulla on runsaasti netissä ensi kontaktin saamia ystäviä, sekä tältä palstalta että aikaisemmista yhteyksistä; tavannut heidät livessä sitten ja todennut että hei tää oli ihan yhtä mukava, huumorintajuinen ja reilu livessä kuin oli kuvitellutkin. Harvoin olen erehtynyt ihmisten suhteen. Ketkään ei ole eri kastia kuin muut, toiset on vain tulleet tutummiksi ja anonymaatti ei kauheesti houkuttele tuntemaan mitään yhteisöllisyyttä, joten se siitä.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tämä oli vain sivuraide ja vastaus korppiksen kommenttiin saamasta kritiikistä, lähinnä
        Anonyymi
        Tänään 16:04
        aiheuttama.
        Mutta ei, aloitus on ylikiltteydestä yleensä, miten se ymmärretään ja koetaan. En halua mitenkään erityisesti johdatella keskustelua suuntaan tai toiseen, mutta tarkoitushan ei ollut puhua palstalaisista.

        Yritä nyt lukea. Kirjoitin aloituksestasi, jossa pohdit palstalaisten kiltteyttä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yritä nyt lukea. Kirjoitin aloituksestasi, jossa pohdit palstalaisten kiltteyttä.

        Yritähän nyt ymmärtää aloitus kokonaisvaltaisesti. Ylikiltteydestä oli kysymys, ei palstalaisista, joten lopetetaan tää tähän.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Yritähän nyt ymmärtää aloitus kokonaisvaltaisesti. Ylikiltteydestä oli kysymys, ei palstalaisista, joten lopetetaan tää tähän.

        "ei taida tosin koskea valtaosaa palstalaisista, koska suuri osa aktiivikirjoittajista ei taida olla näitä ylikilttejä."

        No tämähän on nyt selvinnyt, miksi tuollainen viittaus kopsattuun linkkiin.
        Kukin tyylillään, vaikka menisikin alta riman.


    • Ramoonan mainitsema Einhornin kirja vaikutti minuunkin. Ja monet muut. Onhan meitä naisia nyt valistettu, ohjattu vapautuksen tielle, "kuuntelemaan itseämme".

      "Uhrautuminen" nähtiin suurena tyhmyytenä ja analysoitiin rikki, vaikka sen voisi yhtä hyvin nähdä tilanne- tai kokonaisuudentajun ilmentymänä, terveenä suhtautumisena käsillä olevaan. Ramoona kuvasi sitä hyvin.

      Totta kai liika kiltteys tulee tiensä päähän, ellei muulloin niin silloin kun voimat loppuvat.
      Miksi siitä pitäisi tehdä numeroa, päästä irti ?

      "Ylistämällä alistettu" sanaparilla kuvattiin meidän, tai edellisen sukupolven äitejä, jotka tekivät kahta työpaivää ilman ulkopuolista apua. Kukahan keksi, että he olisivat kaikki "uhreja" ? Varmasti sama taho, joka leimasi perheenemännät, kotiäidit,"siivelläeläjiksi"...

      Onneksi minua ei ole kukaan - ainakaan viime vuosina - sanonut kiltiksi, ystävälliseksi kyllä ja sellainen tahdonkin olla..)) Eihän ystävällisyys edellytä itsensä väärentämistä eikä sopuiluakaan...

      • " Eihän ystävällisyys edellytä itsensä väärentämistä eikä sopuiluakaan…"
        Kuulen ikään kuin mammani äänen tuossa demeterin kommentissa. Minulle jää roikkumaan ilman epäily siitä tahdikkuus ja diplomaattisuus on usein ystävällisempää, etenkin jos ystävyys ei ole kovin syvää tai pitkäaikaista ja ei ole tarkkaan selvillä missä toisen kipupisteet ovat. Kysymys: kumpi on tärkeämpää olla pahoittamatta toisen mieltä vai pysyä itselleen rehellisenä ja sanoa suoraan vaikka asia ei olisikaan niin miellyttävä?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        " Eihän ystävällisyys edellytä itsensä väärentämistä eikä sopuiluakaan…"
        Kuulen ikään kuin mammani äänen tuossa demeterin kommentissa. Minulle jää roikkumaan ilman epäily siitä tahdikkuus ja diplomaattisuus on usein ystävällisempää, etenkin jos ystävyys ei ole kovin syvää tai pitkäaikaista ja ei ole tarkkaan selvillä missä toisen kipupisteet ovat. Kysymys: kumpi on tärkeämpää olla pahoittamatta toisen mieltä vai pysyä itselleen rehellisenä ja sanoa suoraan vaikka asia ei olisikaan niin miellyttävä?

        Olet tehnyt sen selväksi että möläyttelet mitä sylki suuhun tuo ja sitten puolustaudut että olet ollut itsellesi rehellinen. Kenenkään tavallisen, normaalin ihmisen ei tarvitse tuollaisia vakuutella . Normaalilla ihmisellä on yksityisyyden ja hyvän käytöksen rajat, joita hän kunnioittaa muillakin. Ei tarvitse valita mitään moukkamaisuuksia rehellisyyden nimissä, vaan voi elää ihmisenä ihmisten keskellä. Mikä helevatin tuomari luulet olevasi ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet tehnyt sen selväksi että möläyttelet mitä sylki suuhun tuo ja sitten puolustaudut että olet ollut itsellesi rehellinen. Kenenkään tavallisen, normaalin ihmisen ei tarvitse tuollaisia vakuutella . Normaalilla ihmisellä on yksityisyyden ja hyvän käytöksen rajat, joita hän kunnioittaa muillakin. Ei tarvitse valita mitään moukkamaisuuksia rehellisyyden nimissä, vaan voi elää ihmisenä ihmisten keskellä. Mikä helevatin tuomari luulet olevasi ?

        Taisit puhua jostain toisesta kirjoittajasta, kun en löydä mitään itseäni viittaavaa mistään kohtaa kommenttiasi ja silti osoitat sen minulle???


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet tehnyt sen selväksi että möläyttelet mitä sylki suuhun tuo ja sitten puolustaudut että olet ollut itsellesi rehellinen. Kenenkään tavallisen, normaalin ihmisen ei tarvitse tuollaisia vakuutella . Normaalilla ihmisellä on yksityisyyden ja hyvän käytöksen rajat, joita hän kunnioittaa muillakin. Ei tarvitse valita mitään moukkamaisuuksia rehellisyyden nimissä, vaan voi elää ihmisenä ihmisten keskellä. Mikä helevatin tuomari luulet olevasi ?

        Sinä käyttäydyt omien kirjoitustesi vastaisesti.

        "Normaalilla ihmisellä on yksityisyyden ja hyvän käytöksen rajat, joita hän kunnioittaa muillakin."

        "Mikä helevatin tuomari luulet olevasu?"

        Jumalaton ristiriita. Rehellisyyttäkö, vai moukkamaisuutta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä käyttäydyt omien kirjoitustesi vastaisesti.

        "Normaalilla ihmisellä on yksityisyyden ja hyvän käytöksen rajat, joita hän kunnioittaa muillakin."

        "Mikä helevatin tuomari luulet olevasu?"

        Jumalaton ristiriita. Rehellisyyttäkö, vai moukkamaisuutta?

        Ootko kallistanut väkijuomia kenties liikaa , kun agressiot pyrkivät pintaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ootko kallistanut väkijuomia kenties liikaa , kun agressiot pyrkivät pintaan?

        Kun käytän alkoholia olen hyvän tuulinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä käyttäydyt omien kirjoitustesi vastaisesti.

        "Normaalilla ihmisellä on yksityisyyden ja hyvän käytöksen rajat, joita hän kunnioittaa muillakin."

        "Mikä helevatin tuomari luulet olevasu?"

        Jumalaton ristiriita. Rehellisyyttäkö, vai moukkamaisuutta?

        Moukkamaisuutta ja suoranaista ilkeyttä rehellisyyden varjolla. Sitten ei ole vielä ymmärtävinään, mistä puhutaan.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        " Eihän ystävällisyys edellytä itsensä väärentämistä eikä sopuiluakaan…"
        Kuulen ikään kuin mammani äänen tuossa demeterin kommentissa. Minulle jää roikkumaan ilman epäily siitä tahdikkuus ja diplomaattisuus on usein ystävällisempää, etenkin jos ystävyys ei ole kovin syvää tai pitkäaikaista ja ei ole tarkkaan selvillä missä toisen kipupisteet ovat. Kysymys: kumpi on tärkeämpää olla pahoittamatta toisen mieltä vai pysyä itselleen rehellisenä ja sanoa suoraan vaikka asia ei olisikaan niin miellyttävä?

        Olet oikeassa Paloma. "Vain kaukaa pystyy rakastamaan, läheltä ei juuri koskaan" (Dostojevski).
        Lähipiiri ja kauempana olevat ovat kaksi eri asiaa. Se ei mielestäni kovin hyvin tullut esille tuossa blogikirjoituksessa. Vaikka diplomatia ja tahdikkuus eivät ole kovin hyvässä huudossa tällä hetkellä, liputan niiden puolesta - siis silloin kun on kyse etäisimmistä sosiaalisista suhteista.
        Tuntuu, että kun suomalainen on ollut hyvin reviiritietoinen, tällä hetkellä yksityisen ja

        yleisen raja on rikottu, tai ainakin hämärtynyt ja se on omalta osaltaan vaikuttanut hyvien tapojen haaksirikkoon.
        Demokratian tarjoaman sananvapauden turvin on "lupa" sanoa mitä vain kenelle tahansa, noin kärjistäen.
        Minusta se "rehellisyys" joka kai tuossa blogikirjoituksessa tahdottiin nostaa pintaan kuuluu eri tasolle, yksityisen piiriin. "Ei oma itsensä tahdo kaikille olla", kirjoittaa Eeva Kilpi runossaan. Eikä toisen reviirille pidä mennä ovet rymisten vaan kolkuttaen ja kuulostellen, näin ajattelen ja uskon, että näin toimitaan ihan yleisestikin. Ainakin meidän ikäisten keskuudessa...


      • Anonyymi

        Kun olin lapsi äiti luuli, että minussa on jotain vikaa, kun uskalsin panna hanttiin.
        5 vuotta vanhempi sisareni oli kiltti, joka teki aina kaiken mitä käskettiin, minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä.
        Elämässäni olen kuitenkin yrittänyt olla ystävällinen ja toiset huomioon ottava, myös silloin, kun olen eri mieltä jostakin.
        Kasvatuksessahan sitä ennen vanhaan kiltteyttä yritettiin lapsiin iskostaa ja tavat olivat yleensä negatiivisia.
        Kunnes sitten ns. vapaa kasvatus sai vallan ja meni joidenkin kohdalla ihan överiksi ja lapset rupesivat määräilemään.
        Nykyäänkin osa vanhemmista katsoo, ettei meidän kullanmuruissa ole mitään puutteita.
        Mikä olisi liian kiltteyden vastakohta? Ei kuulosta onnistuneelta sanoa liika tuhmuus.

        Eliaana (en tiedä miksi kirjautuminen ei ollenkaan onnistu, tulee vaan sininen sivu, joka sanoo, että sivua ei löytynyt)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kun olin lapsi äiti luuli, että minussa on jotain vikaa, kun uskalsin panna hanttiin.
        5 vuotta vanhempi sisareni oli kiltti, joka teki aina kaiken mitä käskettiin, minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä.
        Elämässäni olen kuitenkin yrittänyt olla ystävällinen ja toiset huomioon ottava, myös silloin, kun olen eri mieltä jostakin.
        Kasvatuksessahan sitä ennen vanhaan kiltteyttä yritettiin lapsiin iskostaa ja tavat olivat yleensä negatiivisia.
        Kunnes sitten ns. vapaa kasvatus sai vallan ja meni joidenkin kohdalla ihan överiksi ja lapset rupesivat määräilemään.
        Nykyäänkin osa vanhemmista katsoo, ettei meidän kullanmuruissa ole mitään puutteita.
        Mikä olisi liian kiltteyden vastakohta? Ei kuulosta onnistuneelta sanoa liika tuhmuus.

        Eliaana (en tiedä miksi kirjautuminen ei ollenkaan onnistu, tulee vaan sininen sivu, joka sanoo, että sivua ei löytynyt)

        Kyllä minullakin on tökkinyt tämä sivusto monin eri tavoin, Eliaana. Kirjautumisenkin joutuu uusimaan jokaisen viestin jälkeen.
        Olipa kiva kuulla tarinasi. Oletkin sitten ollut oman tiesi kulkija lapsesta saakka..)) Ja mukavaa että olet täällä kirjoittamassa, jälkeenpäin huomasin tuon tuttuuden..
        Kiitos vain kannustuksesta Kahvipirtissä...

        Meidän perhe kun oli aika ongelmallinen niin kai se oma kiltteys oli enempi sellaista näkymättömyyttä, ei tahtonut olla vaivaksi, kuormittaa äitiä, joka oli lujilla muutenkin.
        Luulen, että tämäkin on aika tavallinen tarina, tyttölapsen osa, etenkin isoissa perheissä. Eikä siitä tarvitse traumatisoitua, eikä pysyä kilttinä lopun ikäänsä. Ja vaikka pysyisi ei senkään tarvitse mikään tragedia olla. Kilttejä tarvitaan aina..))

        Vähän nämä jokanaisen blogit uuvuttavat välillä: jauhetaan samaa peruskauraa, tarjoillaan sitä uudessa paketissa ja esitetään se kuin se olisi jotakin käänteentekevää.
        Parhaassa tapauksessa blogit voivat tietysti tarjota vertaisuutta, mutta ei näin vanhalle..))

        Aihe on tietysti kiinnostava, ei aloituksessa mitään vikaa ollut, kaikki arvotus Palomalle, että hän jaksaa aloituksia tehdä ja osallistua keskusteluun.
        Ei se aina niin helppoa taida olla...


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kyllä minullakin on tökkinyt tämä sivusto monin eri tavoin, Eliaana. Kirjautumisenkin joutuu uusimaan jokaisen viestin jälkeen.
        Olipa kiva kuulla tarinasi. Oletkin sitten ollut oman tiesi kulkija lapsesta saakka..)) Ja mukavaa että olet täällä kirjoittamassa, jälkeenpäin huomasin tuon tuttuuden..
        Kiitos vain kannustuksesta Kahvipirtissä...

        Meidän perhe kun oli aika ongelmallinen niin kai se oma kiltteys oli enempi sellaista näkymättömyyttä, ei tahtonut olla vaivaksi, kuormittaa äitiä, joka oli lujilla muutenkin.
        Luulen, että tämäkin on aika tavallinen tarina, tyttölapsen osa, etenkin isoissa perheissä. Eikä siitä tarvitse traumatisoitua, eikä pysyä kilttinä lopun ikäänsä. Ja vaikka pysyisi ei senkään tarvitse mikään tragedia olla. Kilttejä tarvitaan aina..))

        Vähän nämä jokanaisen blogit uuvuttavat välillä: jauhetaan samaa peruskauraa, tarjoillaan sitä uudessa paketissa ja esitetään se kuin se olisi jotakin käänteentekevää.
        Parhaassa tapauksessa blogit voivat tietysti tarjota vertaisuutta, mutta ei näin vanhalle..))

        Aihe on tietysti kiinnostava, ei aloituksessa mitään vikaa ollut, kaikki arvotus Palomalle, että hän jaksaa aloituksia tehdä ja osallistua keskusteluun.
        Ei se aina niin helppoa taida olla...

        Joo Demeter
        Minähän se, vanha Eppu.
        Harvoin kesäaikana, jota vietän puoli vuotta, täällä pistäydyin, joskus sentään ehdin.
        Joku oli 60 laittanut jutun, että missä olen.
        Sen sitten bongasin ja kävin kertomassa, että kun 70 mittari tuli täyteen, myös ´´takkini käänsin´´. Otin nimen Eliaana ja jossain ketjussa sen saman myön 70 kerroin.
        Ei tietenkään se kaikkia vakikirjoittajiakaan tavoittanut, mutta kun en pidä mistään arvuutteluista, niin kerroin ´´takinkääntöni.´´
        Minä nyt vaan olen sellainen, että kirjoitan nimimerkilläni, sen kummenpia kiemuroita käyttämättä.
        Sille en nyt mitään voi, etten kirjautumaan pääse. Liekö vika omassa koneessani, kun näen, että muut monet ovat ´´sinisiä´´.

        Eliaana


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo Demeter
        Minähän se, vanha Eppu.
        Harvoin kesäaikana, jota vietän puoli vuotta, täällä pistäydyin, joskus sentään ehdin.
        Joku oli 60 laittanut jutun, että missä olen.
        Sen sitten bongasin ja kävin kertomassa, että kun 70 mittari tuli täyteen, myös ´´takkini käänsin´´. Otin nimen Eliaana ja jossain ketjussa sen saman myön 70 kerroin.
        Ei tietenkään se kaikkia vakikirjoittajiakaan tavoittanut, mutta kun en pidä mistään arvuutteluista, niin kerroin ´´takinkääntöni.´´
        Minä nyt vaan olen sellainen, että kirjoitan nimimerkilläni, sen kummenpia kiemuroita käyttämättä.
        Sille en nyt mitään voi, etten kirjautumaan pääse. Liekö vika omassa koneessani, kun näen, että muut monet ovat ´´sinisiä´´.

        Eliaana

        Satunnaista ja vähäistä (entiseen verrattuna) minunkin kirjoitteluni on ollut täällä, Eliaana. On niin paljon muuta.
        Tuttua väkeä täällä on käynyt pistäytymässä ja ainakin kolme meistä 60-plussalaisista kirjoittelee vakituisesti - paljon ahkerammin kuin minä...
        demeter1. En jaksa aina käydä kirjautumassa...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kun olin lapsi äiti luuli, että minussa on jotain vikaa, kun uskalsin panna hanttiin.
        5 vuotta vanhempi sisareni oli kiltti, joka teki aina kaiken mitä käskettiin, minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä.
        Elämässäni olen kuitenkin yrittänyt olla ystävällinen ja toiset huomioon ottava, myös silloin, kun olen eri mieltä jostakin.
        Kasvatuksessahan sitä ennen vanhaan kiltteyttä yritettiin lapsiin iskostaa ja tavat olivat yleensä negatiivisia.
        Kunnes sitten ns. vapaa kasvatus sai vallan ja meni joidenkin kohdalla ihan överiksi ja lapset rupesivat määräilemään.
        Nykyäänkin osa vanhemmista katsoo, ettei meidän kullanmuruissa ole mitään puutteita.
        Mikä olisi liian kiltteyden vastakohta? Ei kuulosta onnistuneelta sanoa liika tuhmuus.

        Eliaana (en tiedä miksi kirjautuminen ei ollenkaan onnistu, tulee vaan sininen sivu, joka sanoo, että sivua ei löytynyt)

        minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä." kirjoittaa Eliaana tuossa ylempänä. On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana, mutta katsoin myös joskus tuntikausiksi järvelle vuotavalla ruuhella. En tainnut edes osata kunnolla uida silloin vielä alle kouluikäisenä. Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan, en koskaan Jane.
        Äitini ihmetteli myös ja sanoi että olivat antaneet minulle kiltin tytön nimenkin...ja sitten ope koulussa valitti että oli välitunnilla joutunut tappeluun poikien kanssa ja mites nyt tytöt tuolleen…
        No joo, melkein ylikiltti nynnyhän minusta sitten isona kuitenkin tuli, huolta pitävä, toisten hyvinvointiin satsaava, joskus liikaakin?
        Tuhmaksi me sanomme lapsia jotka eivät sopeudu yhteiskunnan heille asettamiin sääntöihin ja toiseksi sellaisia joilta puuttuu empatia ja myötäelämisen kyky. He eivät tunne toisen kipua eivätkä välitä siitä pätkääkään. Aikuisina heistä voi tulla mitä tahansa, esim poliitikkoja, liikemiehiä, firmojen pomoja, vallankumouksellisia, tiedemiehiä…. tai sitten rikollisia ja syrjäytyneitä. Alkoholisteja, narsisteja ja sosiopaatteja. Parhaassa tapauksessa normista poikkeavasta lapsesta voi tulla Greta Thunberg.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä." kirjoittaa Eliaana tuossa ylempänä. On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana, mutta katsoin myös joskus tuntikausiksi järvelle vuotavalla ruuhella. En tainnut edes osata kunnolla uida silloin vielä alle kouluikäisenä. Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan, en koskaan Jane.
        Äitini ihmetteli myös ja sanoi että olivat antaneet minulle kiltin tytön nimenkin...ja sitten ope koulussa valitti että oli välitunnilla joutunut tappeluun poikien kanssa ja mites nyt tytöt tuolleen…
        No joo, melkein ylikiltti nynnyhän minusta sitten isona kuitenkin tuli, huolta pitävä, toisten hyvinvointiin satsaava, joskus liikaakin?
        Tuhmaksi me sanomme lapsia jotka eivät sopeudu yhteiskunnan heille asettamiin sääntöihin ja toiseksi sellaisia joilta puuttuu empatia ja myötäelämisen kyky. He eivät tunne toisen kipua eivätkä välitä siitä pätkääkään. Aikuisina heistä voi tulla mitä tahansa, esim poliitikkoja, liikemiehiä, firmojen pomoja, vallankumouksellisia, tiedemiehiä…. tai sitten rikollisia ja syrjäytyneitä. Alkoholisteja, narsisteja ja sosiopaatteja. Parhaassa tapauksessa normista poikkeavasta lapsesta voi tulla Greta Thunberg.

        Onhan se nyt tosi nynnyä satsata toisten hyvinvointiin. varmaan nyt harmittaa, olsi pitänyt tehdä ne ferrantet .


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se nyt tosi nynnyä satsata toisten hyvinvointiin. varmaan nyt harmittaa, olsi pitänyt tehdä ne ferrantet .

        Näin unta Elena Ferrantesta se seisoi kadunkulmassa ja katseli merelle päin olimme siis Napolissa ja Lego oli mukana.
        Mistä minä tiedän mitä on tehdä "ferrantet". Kirjasarjassa Napolista päähenkilö pitää hyvää huolta perheestään ja lapsistaan, miehestään ja vanasta, sairaasta äidistään, empaattinen ja huolehtiva viimeiseen saakka lapsuudenystävästään, mutta sitten jossain vaiheessa jättää tyttäret naapurinhoiviin ja lähtee nuoruudenrakastettunsa mukaan ulkomaanmatkalle. Hän ottaa sitten avioeron ja tytöt uudelleen hoitoonsa ja isälle ja isovanhemmille täydet tapaamisoikeudet.

        Mutta edelleenkin, tämä on vain mielikuvitusta, siis fiktiota, ei omaelämänkertaa. Yritetään pitää todellisuus ja taru kuitenkin erossa.

        Omassa elämässäni minulla on ollut kausia jolloin olen satsannut vahvasti muiden läheisten hyvinvointiin. Esimerkkinä Ruotsiin muuttamiseni kun lapset oli tulossa murrosikään. Katsoin pystyväni tarjoamaan heille paremmat mahdollisuudet opiskeluun ja turvallisemman kasvuympäristön kuin yksinhuoltajan USA:ssa ja olin juuri eronnut silloisesta avokistani.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä." kirjoittaa Eliaana tuossa ylempänä. On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana, mutta katsoin myös joskus tuntikausiksi järvelle vuotavalla ruuhella. En tainnut edes osata kunnolla uida silloin vielä alle kouluikäisenä. Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan, en koskaan Jane.
        Äitini ihmetteli myös ja sanoi että olivat antaneet minulle kiltin tytön nimenkin...ja sitten ope koulussa valitti että oli välitunnilla joutunut tappeluun poikien kanssa ja mites nyt tytöt tuolleen…
        No joo, melkein ylikiltti nynnyhän minusta sitten isona kuitenkin tuli, huolta pitävä, toisten hyvinvointiin satsaava, joskus liikaakin?
        Tuhmaksi me sanomme lapsia jotka eivät sopeudu yhteiskunnan heille asettamiin sääntöihin ja toiseksi sellaisia joilta puuttuu empatia ja myötäelämisen kyky. He eivät tunne toisen kipua eivätkä välitä siitä pätkääkään. Aikuisina heistä voi tulla mitä tahansa, esim poliitikkoja, liikemiehiä, firmojen pomoja, vallankumouksellisia, tiedemiehiä…. tai sitten rikollisia ja syrjäytyneitä. Alkoholisteja, narsisteja ja sosiopaatteja. Parhaassa tapauksessa normista poikkeavasta lapsesta voi tulla Greta Thunberg.

        Ihanaa kerrontaa Paloma, sinultahan se on aina sujunut. Vaikka mennyttä ei kannata haikailla, joskus kaipaan tuota intiimiä jutustelua, mitä koin olleen enemmän 60 :lla.
        Ei kai mikään estä alkamasta sitä täälläkin, mutta oma "tutkani" kyllä vähän varoittelee siitä..)) Kahdenkeskisyyden koetaan sulkevan muita ulkopuolelle, vaikka "kutsu" keskusteluun on minusta aina voimassa kaikille.

        Metsän tyttöjä olemme sitten olleet kaikki kolme, emmekä varmasti ole ainoita.
        Meidänkin naapurissa oli poikia enemmän kuin tyttöjä ja kun kotona oli neljä veljeä "miesnäkökulma", josta minua on joskus syytettykin, juontaa varmasti juurensa sieltä,

        Kyllä minä näen meissä "poikatytöissä" rohkeutta ja itsenäisyyttä silloinkin kun hoivapuoli olisi näkyvästi läsnä. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin taitaa myös olla yhteistä meillä..))


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Näin unta Elena Ferrantesta se seisoi kadunkulmassa ja katseli merelle päin olimme siis Napolissa ja Lego oli mukana.
        Mistä minä tiedän mitä on tehdä "ferrantet". Kirjasarjassa Napolista päähenkilö pitää hyvää huolta perheestään ja lapsistaan, miehestään ja vanasta, sairaasta äidistään, empaattinen ja huolehtiva viimeiseen saakka lapsuudenystävästään, mutta sitten jossain vaiheessa jättää tyttäret naapurinhoiviin ja lähtee nuoruudenrakastettunsa mukaan ulkomaanmatkalle. Hän ottaa sitten avioeron ja tytöt uudelleen hoitoonsa ja isälle ja isovanhemmille täydet tapaamisoikeudet.

        Mutta edelleenkin, tämä on vain mielikuvitusta, siis fiktiota, ei omaelämänkertaa. Yritetään pitää todellisuus ja taru kuitenkin erossa.

        Omassa elämässäni minulla on ollut kausia jolloin olen satsannut vahvasti muiden läheisten hyvinvointiin. Esimerkkinä Ruotsiin muuttamiseni kun lapset oli tulossa murrosikään. Katsoin pystyväni tarjoamaan heille paremmat mahdollisuudet opiskeluun ja turvallisemman kasvuympäristön kuin yksinhuoltajan USA:ssa ja olin juuri eronnut silloisesta avokistani.

        Kiinnostuin heti tuosta Ferrantesta kun siitä kerroit, Paloma. Minusta olisi enempi outoa, ellei tässä iässä pohtisi omaa elämäänsä ja omia ratkaisujaan. "Entä jos kaikki olisi mennyt toisin" ei minusta tarkoita sitä, että olisi tyytymätön omaan elämäänsä tai valintoihinsa.

        Ja rakkaus on joskus niin väkevä voima, ettei ihminen pysty torjumaan sitä, vaikka hyvin tietäisi, ettei se välttämättä jatku samalla intensiteetillä pitkään, puolitoista vuotta, sanovat..)) Se voi myös aiheuttaa suurta tuskaa ja vaikeutta. Ei se, joka rakkauden perään lähtee, pääse helpolla vaikka niin luullaan. Muistelen joskus lukeneeni, että äidit jossakin etelän maassa rukoilivat, että tytär säästyisi suurelta intohimolta..))


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä." kirjoittaa Eliaana tuossa ylempänä. On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana, mutta katsoin myös joskus tuntikausiksi järvelle vuotavalla ruuhella. En tainnut edes osata kunnolla uida silloin vielä alle kouluikäisenä. Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan, en koskaan Jane.
        Äitini ihmetteli myös ja sanoi että olivat antaneet minulle kiltin tytön nimenkin...ja sitten ope koulussa valitti että oli välitunnilla joutunut tappeluun poikien kanssa ja mites nyt tytöt tuolleen…
        No joo, melkein ylikiltti nynnyhän minusta sitten isona kuitenkin tuli, huolta pitävä, toisten hyvinvointiin satsaava, joskus liikaakin?
        Tuhmaksi me sanomme lapsia jotka eivät sopeudu yhteiskunnan heille asettamiin sääntöihin ja toiseksi sellaisia joilta puuttuu empatia ja myötäelämisen kyky. He eivät tunne toisen kipua eivätkä välitä siitä pätkääkään. Aikuisina heistä voi tulla mitä tahansa, esim poliitikkoja, liikemiehiä, firmojen pomoja, vallankumouksellisia, tiedemiehiä…. tai sitten rikollisia ja syrjäytyneitä. Alkoholisteja, narsisteja ja sosiopaatteja. Parhaassa tapauksessa normista poikkeavasta lapsesta voi tulla Greta Thunberg.

        Kommentistasi tuli heti kaksi muistoa nieleen.
        Meitä oli kolme, minä ja pari naapurin muksua. Kaadettiin ruuhi järvellä nurinpäin ja keikuttiin päällä seisten.
        Sattui juuri äiti tulla rannalle, siellä hän pelästyneenä huusi ja komensi pois.
        Naapurissa oli kolme poikaa. Veli ja minä (ainoa tyttö porukassa) kävimme siellä ja mentiin nurkissa juosten pum-sotaa.
        Silti minustakin tuli vanhemmiten tuo ´´nynny.´´


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kommentistasi tuli heti kaksi muistoa nieleen.
        Meitä oli kolme, minä ja pari naapurin muksua. Kaadettiin ruuhi järvellä nurinpäin ja keikuttiin päällä seisten.
        Sattui juuri äiti tulla rannalle, siellä hän pelästyneenä huusi ja komensi pois.
        Naapurissa oli kolme poikaa. Veli ja minä (ainoa tyttö porukassa) kävimme siellä ja mentiin nurkissa juosten pum-sotaa.
        Silti minustakin tuli vanhemmiten tuo ´´nynny.´´

        Nimi unohtui siis Eliaana


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kommentistasi tuli heti kaksi muistoa nieleen.
        Meitä oli kolme, minä ja pari naapurin muksua. Kaadettiin ruuhi järvellä nurinpäin ja keikuttiin päällä seisten.
        Sattui juuri äiti tulla rannalle, siellä hän pelästyneenä huusi ja komensi pois.
        Naapurissa oli kolme poikaa. Veli ja minä (ainoa tyttö porukassa) kävimme siellä ja mentiin nurkissa juosten pum-sotaa.
        Silti minustakin tuli vanhemmiten tuo ´´nynny.´´

        Heh. Eleena. On meillä "nynnyilläkin" ollut hetkemme, selvästi..))

        Minä olin kotona kiltisti, mutta en koulussa. Siihen aikaan ei juuri kotimuistutuksia annettu, minulle annettiin. En ollut ilkeä, mutta kapinoin "turhia" sääntöjä vastaan. Kapinamieii kyllä säilyi "korkeaan ikään" saakka.

        Tuosta kiltteydestä muuten sanotaan Isossa Kirjassa aika kauniisti: "Suurin on se, joka on muiden palvelija" (Jeesus). Että reteesti vaan..))


      • demeter1 kirjoitti:

        Heh. Eleena. On meillä "nynnyilläkin" ollut hetkemme, selvästi..))

        Minä olin kotona kiltisti, mutta en koulussa. Siihen aikaan ei juuri kotimuistutuksia annettu, minulle annettiin. En ollut ilkeä, mutta kapinoin "turhia" sääntöjä vastaan. Kapinamieii kyllä säilyi "korkeaan ikään" saakka.

        Tuosta kiltteydestä muuten sanotaan Isossa Kirjassa aika kauniisti: "Suurin on se, joka on muiden palvelija" (Jeesus). Että reteesti vaan..))

        Tulipa mieleeni sellainen viisaus, jostain sen olen kopioinut, että ´´ei suuri ole se, joka valloittaa kaupungin tai kukistaa kansakunnan, vaan se, joka panee oman kielensä kuriin.´´


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        minä hävisin metsiin vaeltelemaan ja katselemaan taivaan pilviä ja kuuntetemaan luonnon ääniä." kirjoittaa Eliaana tuossa ylempänä. On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana, mutta katsoin myös joskus tuntikausiksi järvelle vuotavalla ruuhella. En tainnut edes osata kunnolla uida silloin vielä alle kouluikäisenä. Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan, en koskaan Jane.
        Äitini ihmetteli myös ja sanoi että olivat antaneet minulle kiltin tytön nimenkin...ja sitten ope koulussa valitti että oli välitunnilla joutunut tappeluun poikien kanssa ja mites nyt tytöt tuolleen…
        No joo, melkein ylikiltti nynnyhän minusta sitten isona kuitenkin tuli, huolta pitävä, toisten hyvinvointiin satsaava, joskus liikaakin?
        Tuhmaksi me sanomme lapsia jotka eivät sopeudu yhteiskunnan heille asettamiin sääntöihin ja toiseksi sellaisia joilta puuttuu empatia ja myötäelämisen kyky. He eivät tunne toisen kipua eivätkä välitä siitä pätkääkään. Aikuisina heistä voi tulla mitä tahansa, esim poliitikkoja, liikemiehiä, firmojen pomoja, vallankumouksellisia, tiedemiehiä…. tai sitten rikollisia ja syrjäytyneitä. Alkoholisteja, narsisteja ja sosiopaatteja. Parhaassa tapauksessa normista poikkeavasta lapsesta voi tulla Greta Thunberg.

        Aina sitä oppii uutta.

        """On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana,"""
        """ Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan,"""

        En minä ole tiennyt, että Tarzan on prinsessa.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Aina sitä oppii uutta.

        """On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana,"""
        """ Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan,"""

        En minä ole tiennyt, että Tarzan on prinsessa.

        Tuossakin sen näkee, miten falskia tuo itsestään kertominen on. Milloin sitä, milloin tätä. Kaikkea pitää olla mitä muut ja aina paljon enemmänkin. Ei tunnu itsekkään muistavan, mitä on satuillut. Jos se on sitä kirjailijan taiteellista vapautta !


      • Tellukka kirjoitti:

        Aina sitä oppii uutta.

        """On kuin kopio omasta lapsuudestani maalla metsän prinsessana,"""
        """ Leikin lähinnä poikien kanssa ja poikien leikkejä, kiipesin puissa ja olin Tarzan,"""

        En minä ole tiennyt, että Tarzan on prinsessa.

        Sun pitäis ehkä neuvotella jonkun kanssa tuosta pakkomielteestäsi joka sulla on. Että jokaiseen liaaniin on pakko tarttua.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Sun pitäis ehkä neuvotella jonkun kanssa tuosta pakkomielteestäsi joka sulla on. Että jokaiseen liaaniin on pakko tarttua.

        👎👎👎


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Sun pitäis ehkä neuvotella jonkun kanssa tuosta pakkomielteestäsi joka sulla on. Että jokaiseen liaaniin on pakko tarttua.

        Hyvä että on tuo tarkkanäköinen tellukka, joka huomaa potaskan puhumisen. On dementian merkki, kun ei edes samassa viestissä muista mitä alkuun kirjoitti. Ja sekoaahan siinä omiin liaaneihinsa , kun pitää olla samaan aikaan sekä supersankari että prinsessa. No tietenkin kirjailijan taiteen vapautta sepittää arkipäivään vähän hohtoa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä että on tuo tarkkanäköinen tellukka, joka huomaa potaskan puhumisen. On dementian merkki, kun ei edes samassa viestissä muista mitä alkuun kirjoitti. Ja sekoaahan siinä omiin liaaneihinsa , kun pitää olla samaan aikaan sekä supersankari että prinsessa. No tietenkin kirjailijan taiteen vapautta sepittää arkipäivään vähän hohtoa.

        Minulla oli monta leikkiä ja monta rooliasua. Monta ajatusta ja monta kiinnostuksen kohdetta. Onhan se dementian merkki kun vanhus istuu tietokoneen ääressä ja stalkkaa ja vainoaa ja etsii virheitä muiden keskustelusta ja sitten kutsuu omaa aktiviteettiaan KESKUSTELUKSI. Anna mun nauraa.


      • demeter1 kirjoitti:

        Heh. Eleena. On meillä "nynnyilläkin" ollut hetkemme, selvästi..))

        Minä olin kotona kiltisti, mutta en koulussa. Siihen aikaan ei juuri kotimuistutuksia annettu, minulle annettiin. En ollut ilkeä, mutta kapinoin "turhia" sääntöjä vastaan. Kapinamieii kyllä säilyi "korkeaan ikään" saakka.

        Tuosta kiltteydestä muuten sanotaan Isossa Kirjassa aika kauniisti: "Suurin on se, joka on muiden palvelija" (Jeesus). Että reteesti vaan..))

        Saattoi johtua siitä, että koulussa oli ennenvanhaan ihan eri kriteerit kiltteydelle kuin kotioloissa.
        Kiltti minäkin mielestäni olin koulussa, yhtä kiltti kuin kotonakin, mutta silti jouduin jälkkäriin aina silloin tällöin.


    • Anonyymi

      Kiltti Toisa Marppa
      jonka ulkominä on rempattu kondikseen kiteyttää kiltteyden olemuksen

      Tiedän, että minut tuomitaan, kun vaihdan läpsystä toiseen. Lähden uuteen suhteeseen haastavalta pohjalta. Ajattelen, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Nyt yritän selvittää, miten se onnistuu. Mielestäni olen ansainnut sen

    • Anonyymi

      Kyllä voi olla suoraan keskustelussa kuvan ollessa netissä tai puhelimessa.

      Kiltteydestä siinä olen ollut liika, siis antanut tavaroita jopa vähän rahaa koska olen halunut auttaa no jaa se aika on pois mutta lapset ja oma samponi on eri asia häntä täytyy auttaa nykyään paljon monia sairauksia jne.

      Pidän kirjoituksista.

    • Anonyymi

      Vaikutti mielenkiintoiselta aiheelta mutta ajanpuutteen vuoksi en ehdi juuri nyt ketjua läpi lukemaan saatikka linkkejä pläräämään.
      Voisiko joku tiivistää muutamalla rivillä niin yritän huomisaamuna katsoa tarkemmin jos on aihetta.
      LaPaloma.fi

      • Anonyymi

        Mikä kiire se nyt iski, kun vielä eilen iltamyöhään muita ryöpytit ja oli kuitenkin aikaa ja mielenkiintoa tulla tänne ajanpuutetta valittamaan . Vai oikein tiivisteitä tilailet joltain vähempiarvoiselta. Ja tuomaroit, antaako joku kirjoitus aihetta katsoa tarkemmin. Odotetaan koko palsta henkeä pidätellen, josko olisi sinulla aikaa vilkaista jossain välissä rahvaan puoleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä kiire se nyt iski, kun vielä eilen iltamyöhään muita ryöpytit ja oli kuitenkin aikaa ja mielenkiintoa tulla tänne ajanpuutetta valittamaan . Vai oikein tiivisteitä tilailet joltain vähempiarvoiselta. Ja tuomaroit, antaako joku kirjoitus aihetta katsoa tarkemmin. Odotetaan koko palsta henkeä pidätellen, josko olisi sinulla aikaa vilkaista jossain välissä rahvaan puoleen.

        Niin....minulla 70 ei ole kiireitä. Katsoin juuri Bloomerg tv skr kurssi oli laskussa dollariin hyvä minulle.

        Vastaus voi olla keneltä tahansa, luulen ei Paloma (minun sala rakas).


    • Anonyymi

      hehehehehehhehe
      Mä olen kloonattu!
      Yksi kopio Suomessa.

      • Anonyymi

        Ja tää oli tietenkin minulta, Ruotsista :)
        Paloma Blanca De Las Nieves Perpetuas


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja tää oli tietenkin minulta, Ruotsista :)
        Paloma Blanca De Las Nieves Perpetuas

        Miten kiireinen paloma ehtii kyylätä jopa lauantai- iltana täällä paskapalstalla?


      • Anonyymi

      • Anonyymi

    • Anonyymi

      Lesboillaanko täällä.

      • Anonyymi

        Kyrpiä ei muita.... .


    • Anonyymi
    • Minä seuraan aina mitä tapahtuu omissa aloituksissani, elikkä "paimennan" omia ketjujani. Varsinkin nyt, kun minulla on taas aikaa. Kirjoitin tänä aamuna viimeiset viisi sivua käännöstäni valmiiksi. Nyt pidän paussin, alan pikkuhiljaa oikolukemaan, laitan korjausohjelman päälle ja sitten tarkistutan kielen ettei tule mitään suurempia mokia.

      Sweet dreams Dalan alajuoksulta.

      • Anonyymi

        Hyvää jatkoa sinulle minulta huumorilla.

        Länsi ruotsista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää jatkoa sinulle minulta huumorilla.

        Länsi ruotsista.

        Kiitos samoin.
        Jos olet isä, niin hyvää isänpäivää :)


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Kiitos samoin.
        Jos olet isä, niin hyvää isänpäivää :)

        Terveiseni aurinkoisesta Heemstedestä.
        Täällä, joka toinen päivä sataa ja joka toinen paistaa, vuorotellen.

        Hollannissa vietetään isäinpäivää keväällä. Miksiköhän Suomessa alkutalven hämärässä?
        Kilttinä olen pääsääntöisesti ollu, liian kilttiä ei ole tarvinnut ikään esittää.

        Sukkapuikot ovat kilisseet ja joululahjasukkia kertynyt paketoimista vaille.
        Tänään taas jazzia.

        Älkää syöttäkö isille possua, älkää sokerisia kakkuja niistä lihoo ja saa ähkyn.


      • korppis kirjoitti:

        Terveiseni aurinkoisesta Heemstedestä.
        Täällä, joka toinen päivä sataa ja joka toinen paistaa, vuorotellen.

        Hollannissa vietetään isäinpäivää keväällä. Miksiköhän Suomessa alkutalven hämärässä?
        Kilttinä olen pääsääntöisesti ollu, liian kilttiä ei ole tarvinnut ikään esittää.

        Sukkapuikot ovat kilisseet ja joululahjasukkia kertynyt paketoimista vaille.
        Tänään taas jazzia.

        Älkää syöttäkö isille possua, älkää sokerisia kakkuja niistä lihoo ja saa ähkyn.

        Hmmm….Hollantia, jazzia ja villasukkia. Ei liiallista kiltteyttä. Hyvältä kuulostaa.
        Me juhlitaan nyt sopivasti Halloweenin ja joulun välissä, jenkeissä olisi kohta Kiitospäivää kalkkunoineen ja mustaa perjantaita kun kaikki hyökkää alennusmyynteihin.
        Minä ostin Legolle keltaisen orkidean ja Maraboun suklaasydämiä. Isä hän on, joskaan ei meille, mutta kyllä hänellä isällisiä ominaisuuksia ja asenteita on minunkin lapsiini kohtaan.
        Aamiaiseksi tulee tuorepuuroa maidossa liotetuista kauraryyneistä, maustamattomasta jugurtista ja hedelmistä ja marjoista. Päivälliseksi aion tehdä Lyonin kanapataa jossa on punaviinietikkaa ja ranskankermaa ja yrttejä.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Terveiseni aurinkoisesta Heemstedestä.
        Täällä, joka toinen päivä sataa ja joka toinen paistaa, vuorotellen.

        Hollannissa vietetään isäinpäivää keväällä. Miksiköhän Suomessa alkutalven hämärässä?
        Kilttinä olen pääsääntöisesti ollu, liian kilttiä ei ole tarvinnut ikään esittää.

        Sukkapuikot ovat kilisseet ja joululahjasukkia kertynyt paketoimista vaille.
        Tänään taas jazzia.

        Älkää syöttäkö isille possua, älkää sokerisia kakkuja niistä lihoo ja saa ähkyn.

        Meillä isät saa valita itse, mitä ja miten paljon syövät. Kun arkiruoka on terveellistä, juhlapäivinä saa hemmotella kakulla ja vaikka sillä possulla jos siitä tykkää. On täällä kyllä paljon parempiakin liha ja kalaruokia, mutta Hollantihan on sikaloiden maa. Siellä on lapsilla koulueväänä hunajalla ympättyjä keksejä, tiedän koska tyttären perhe on siellä asunut. Täällä isät harrastaa liikuntaa , on paljon puhdasta luontoa, käyvät kuntosalilla, ei siinä lihomaan pääse. Ainakin nämä meidän perhepiirin miehet on salskeita.Ihan mukavaa kun on marraskuussa edes tämä juhla, meillä on sähkövaloa ulkona ja sisällä. Meillä juhlittiin ravintolassa jo eilen, kun pojalla on tänään päivystys sairaalassa. Menu oli mukavan kevyt, graavisiikaa ja poronfilettä, lakkakakkua jälkkärinä.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Hmmm….Hollantia, jazzia ja villasukkia. Ei liiallista kiltteyttä. Hyvältä kuulostaa.
        Me juhlitaan nyt sopivasti Halloweenin ja joulun välissä, jenkeissä olisi kohta Kiitospäivää kalkkunoineen ja mustaa perjantaita kun kaikki hyökkää alennusmyynteihin.
        Minä ostin Legolle keltaisen orkidean ja Maraboun suklaasydämiä. Isä hän on, joskaan ei meille, mutta kyllä hänellä isällisiä ominaisuuksia ja asenteita on minunkin lapsiini kohtaan.
        Aamiaiseksi tulee tuorepuuroa maidossa liotetuista kauraryyneistä, maustamattomasta jugurtista ja hedelmistä ja marjoista. Päivälliseksi aion tehdä Lyonin kanapataa jossa on punaviinietikkaa ja ranskankermaa ja yrttejä.

        Piipahdimme eilen illalla lähipubissa ostoksilta palatessamme. Tilasimme lasit italialaista punaviiniä, tarjoilija kysyi haluammeko kulholliset kanakeittoa jota tarjoamme tänään asiakkaille veloituksetta. Tottahan halusimme, nälkäkin jo oli. Keitto oli taivaallisen hyvää kun kysyin sen koostumusta tarjoilija sanoi sen olevan thaimaalaista kanakeittoa, ei hän sen tarkemmin osannut keiton koostumusta kertoa.

        Aamupuuroainekset ovat nyt uudelleen etsinnässä. Hienojakoinen puuroaines, jota käytin aiheutti ongelmia.

        Meillä on myös kanaa päivälliseksi. Kanaa ja kukkavihanneksia sekä nuudeleita. Syömme myöhään vasta palatessamme iltapäivän Jazzeilta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meillä isät saa valita itse, mitä ja miten paljon syövät. Kun arkiruoka on terveellistä, juhlapäivinä saa hemmotella kakulla ja vaikka sillä possulla jos siitä tykkää. On täällä kyllä paljon parempiakin liha ja kalaruokia, mutta Hollantihan on sikaloiden maa. Siellä on lapsilla koulueväänä hunajalla ympättyjä keksejä, tiedän koska tyttären perhe on siellä asunut. Täällä isät harrastaa liikuntaa , on paljon puhdasta luontoa, käyvät kuntosalilla, ei siinä lihomaan pääse. Ainakin nämä meidän perhepiirin miehet on salskeita.Ihan mukavaa kun on marraskuussa edes tämä juhla, meillä on sähkövaloa ulkona ja sisällä. Meillä juhlittiin ravintolassa jo eilen, kun pojalla on tänään päivystys sairaalassa. Menu oli mukavan kevyt, graavisiikaa ja poronfilettä, lakkakakkua jälkkärinä.

        Että silleen 🎅


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Että silleen 🎅

        Voi raukkaa, kun kateus paistaa . Onko se sulta pois, jos Suomessa osataan nauttia ja olla onnellisia hienosta maastamme ja perheistämme ja perinteistämme ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi raukkaa, kun kateus paistaa . Onko se sulta pois, jos Suomessa osataan nauttia ja olla onnellisia hienosta maastamme ja perheistämme ja perinteistämme ?

        Joo. Se on huomattu että jos joku kertoo menestyksestä , tyytyväisyydestä ja onnellisesta elämästä, se on korppiksen mielestä vain satua. Sehän on merkki siitä, että kun oma elämä ei ole kohdillaan, ei kenenkään muunkaan saisi olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi raukkaa, kun kateus paistaa . Onko se sulta pois, jos Suomessa osataan nauttia ja olla onnellisia hienosta maastamme ja perheistämme ja perinteistämme ?

        😂
        Olen suomalainen, olen saanut nauttia pohjolan neljästä vuodenajasta ja perinteisistä suomalaisista juhlista kotona, kirkoissa ja ravintoloissa. Luontokaan ei ole jäänyt kokematta tai koluamatta siellä rakkaassa kotimaassani Suomessa. Ylläksellä olen lasketellut ja Kotkan saaristossa retkeillyt jne. jne.

        Nyt asun täällä sikaloiden maassa, jossa tyttäresi kaiketi asui sikalaympäristössä, jossa koululaiset söivät hunajakekseja, kun muuta ei ollut tarjolla. Täällähän ei osata nauttia perheistä eikä perinteistä se nyt on selvä, kyllä tyttäresi tietää.

        Harmihan se on kun kauniissa kotikylässämme ei ole sikaloita, ja lapsetkin syövät monipuolisia välipaloja..

        Päivystääkö poikasi vahtimestarina, sunnuntaistahan saa lisä liksaa?

        Otitko selvää oliko eilinen ravintolassa nauttimasi pääruoka saksahirveä vai poroa?

        Sama se kun miten on juttusihan ovat sianpaskaa sitä ihtiään.🤣

        Korppis


      • Anonyymi

        Miksi Korppis noin teet että itsellesi vastailet?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi Korppis noin teet että itsellesi vastailet?

        Luulin korpin ja pauluksen jo lähteneen 9.11.2019 Holland America line (M/S Westerdam) - risteilylle.
        Vahingossa kai oli kertomassaan (6.9.2019) reitissä lähtö- ja määränpääsatamat menneet sekaisin...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulin korpin ja pauluksen jo lähteneen 9.11.2019 Holland America line (M/S Westerdam) - risteilylle.
        Vahingossa kai oli kertomassaan (6.9.2019) reitissä lähtö- ja määränpääsatamat menneet sekaisin...

        Ainakin vuoden on tuosta reisusta etukäteen vouhkannut. Hohhhoijaaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        😂
        Olen suomalainen, olen saanut nauttia pohjolan neljästä vuodenajasta ja perinteisistä suomalaisista juhlista kotona, kirkoissa ja ravintoloissa. Luontokaan ei ole jäänyt kokematta tai koluamatta siellä rakkaassa kotimaassani Suomessa. Ylläksellä olen lasketellut ja Kotkan saaristossa retkeillyt jne. jne.

        Nyt asun täällä sikaloiden maassa, jossa tyttäresi kaiketi asui sikalaympäristössä, jossa koululaiset söivät hunajakekseja, kun muuta ei ollut tarjolla. Täällähän ei osata nauttia perheistä eikä perinteistä se nyt on selvä, kyllä tyttäresi tietää.

        Harmihan se on kun kauniissa kotikylässämme ei ole sikaloita, ja lapsetkin syövät monipuolisia välipaloja..

        Päivystääkö poikasi vahtimestarina, sunnuntaistahan saa lisä liksaa?

        Otitko selvää oliko eilinen ravintolassa nauttimasi pääruoka saksahirveä vai poroa?

        Sama se kun miten on juttusihan ovat sianpaskaa sitä ihtiään.🤣

        Korppis

        Ossoot olla ilkee, kun satut sille päälle, korppis!
        Ehkä , joku provos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ossoot olla ilkee, kun satut sille päälle, korppis!
        Ehkä , joku provos.

        Se on siitäkin kateellinen, että jonkun poika on lääkäri. Lääkärien rouviakin varmaan vihaa ja kadehtii . Ei erota kirurgia vahtimestarista, tai vartijoitahan ne nykyisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        😂
        Olen suomalainen, olen saanut nauttia pohjolan neljästä vuodenajasta ja perinteisistä suomalaisista juhlista kotona, kirkoissa ja ravintoloissa. Luontokaan ei ole jäänyt kokematta tai koluamatta siellä rakkaassa kotimaassani Suomessa. Ylläksellä olen lasketellut ja Kotkan saaristossa retkeillyt jne. jne.

        Nyt asun täällä sikaloiden maassa, jossa tyttäresi kaiketi asui sikalaympäristössä, jossa koululaiset söivät hunajakekseja, kun muuta ei ollut tarjolla. Täällähän ei osata nauttia perheistä eikä perinteistä se nyt on selvä, kyllä tyttäresi tietää.

        Harmihan se on kun kauniissa kotikylässämme ei ole sikaloita, ja lapsetkin syövät monipuolisia välipaloja..

        Päivystääkö poikasi vahtimestarina, sunnuntaistahan saa lisä liksaa?

        Otitko selvää oliko eilinen ravintolassa nauttimasi pääruoka saksahirveä vai poroa?

        Sama se kun miten on juttusihan ovat sianpaskaa sitä ihtiään.🤣

        Korppis

        Siinä taas paljastui petolinnun todellinen taso ihmisenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä taas paljastui petolinnun todellinen taso ihmisenä.

        Ihana perhe, urheilullinen aviomies ja menestyneet lapset, kodin lämmössä perinteiset juhlat, mutta mitä ihmettä teet isäinpäivänä palstalla?

        Me oltiin viettämässä iltaa yhdessä, tosin ei isänpäivää juhlittu 😁

        Korppis 🦅🦅


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihana perhe, urheilullinen aviomies ja menestyneet lapset, kodin lämmössä perinteiset juhlat, mutta mitä ihmettä teet isäinpäivänä palstalla?

        Me oltiin viettämässä iltaa yhdessä, tosin ei isänpäivää juhlittu 😁

        Korppis 🦅🦅

        Sinähän se päivystät palstalla yötäpäivää, oli juhla tai arki. Kyllä palstan oli nytkin saatava tietää että vietit iltaa miesystäväsi kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihana perhe, urheilullinen aviomies ja menestyneet lapset, kodin lämmössä perinteiset juhlat, mutta mitä ihmettä teet isäinpäivänä palstalla?

        Me oltiin viettämässä iltaa yhdessä, tosin ei isänpäivää juhlittu 😁

        Korppis 🦅🦅

        Tarkoititko tämän Palomalle, koska ei täällä muut ole kertoneet isänpäivän vietosta kodissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoititko tämän Palomalle, koska ei täällä muut ole kertoneet isänpäivän vietosta kodissaan.

        Niin varmaan, mutta onko ne lapset menestyneitä ja lego urheilullinen ? Ihmeen paljon palomakin ehti olla palstalla juhlapäivänä. Puhumattakaan k:sta joka ei pääse kilometrin säteelle kyläpaikastaan ettei kuuluttaisi sitä kaikelle kansalle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ossoot olla ilkee, kun satut sille päälle, korppis!
        Ehkä , joku provos.

        Huomenta pilvisestä Heemstedestä@

        Osaan leikkiä kanssanne piirileikkiä. Ilkeä en suinkaan ole vaan sanavalmis. Joku kirjoitti, että ei ole elämänsä aikana saanut niin pahaa arvostelua itsestään kuin minä annoin. Mietin, kovin onpa henkilö kilttien ihmisten kanssa kasvanut. Vaikka taitaa kuitenkin olla kysymys siitä, että kun on kerran kepillä kopassut jäätä ja se hajoaa tietää, sitä oppii asettelemaan sanansa siten, että ne miellyttää jatkossa. Onko se imartelua vai itsesuojeluvaistoa.

        Ilkeyksiä kirjoittaville anonyymeille voi heittää pallon takaisin sitähän he kerjäävät, tulla huomatuksi.

        Minä olen parkkiintunut, olen immuuni arvosteluille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin varmaan, mutta onko ne lapset menestyneitä ja lego urheilullinen ? Ihmeen paljon palomakin ehti olla palstalla juhlapäivänä. Puhumattakaan k:sta joka ei pääse kilometrin säteelle kyläpaikastaan ettei kuuluttaisi sitä kaikelle kansalle.

        Lapset eivät sen kummemmin menestyneitä, kun emme ole satsanneetkaan minkäänlaiseen "menestykseen". Ihmisiä niistä tuli. Legosta sen verran vain että käväsin toissa perjantaina katsomassa sen lentopallopelejä (pelaa joka perjantaina) ja hyvin se liikkui ja hyppäsi ja osui palloon, yli 70-vuotiaaksi.
        Ei meillä sen kummemmin juhlita isänpäivää. Ajanpuutetta ei nyt taas ole, kun olen saanut käännökseni loppuun.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Lapset eivät sen kummemmin menestyneitä, kun emme ole satsanneetkaan minkäänlaiseen "menestykseen". Ihmisiä niistä tuli. Legosta sen verran vain että käväsin toissa perjantaina katsomassa sen lentopallopelejä (pelaa joka perjantaina) ja hyvin se liikkui ja hyppäsi ja osui palloon, yli 70-vuotiaaksi.
        Ei meillä sen kummemmin juhlita isänpäivää. Ajanpuutetta ei nyt taas ole, kun olen saanut käännökseni loppuun.

        Niinpä, monelle tuntuu olevan menestyksen huippu lasten yliopistotutkinnot. Halutaanko ehkä pönkittää, pettymystä omaan työuraa, en osaa sanoa.

        Ihmisiä olen minäkin yrittänyt kasvattaa ja iloinnut lasteni menestyksistä ja surrut heidän murheitaan. Elämää opetellaan onnistumisien ja epäonnistumisien myötä. Ei elämä ole kellekään auvoista pumpulissa pyörimistä (näin kuvittelen) vaan onnistumiset vaativat työtä saavuttaa pettymyksen jälkeen onnistuminen. Sitä se on ollut ainakin minulla.

        Se, että olen vapaa kasvatusvelvotteista ei sulje pois sitä, että osallistuu lasten elämään. Kaukosuhteessa se onnistuu lähinnä puhelimen välityksellä kuuntelijan ja ohjeistajan roolissa.

        Isänpäivän muistivat Suomessa asuvat P.n lapset viesteillään. Kiva ilta meillä oli, laitoin jotain facen tarinoihin.


      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Niinpä, monelle tuntuu olevan menestyksen huippu lasten yliopistotutkinnot. Halutaanko ehkä pönkittää, pettymystä omaan työuraa, en osaa sanoa.

        Ihmisiä olen minäkin yrittänyt kasvattaa ja iloinnut lasteni menestyksistä ja surrut heidän murheitaan. Elämää opetellaan onnistumisien ja epäonnistumisien myötä. Ei elämä ole kellekään auvoista pumpulissa pyörimistä (näin kuvittelen) vaan onnistumiset vaativat työtä saavuttaa pettymyksen jälkeen onnistuminen. Sitä se on ollut ainakin minulla.

        Se, että olen vapaa kasvatusvelvotteista ei sulje pois sitä, että osallistuu lasten elämään. Kaukosuhteessa se onnistuu lähinnä puhelimen välityksellä kuuntelijan ja ohjeistajan roolissa.

        Isänpäivän muistivat Suomessa asuvat P.n lapset viesteillään. Kiva ilta meillä oli, laitoin jotain facen tarinoihin.

        Eikös sinulla ja Palomalla ole viellä opiskelevia lapsia ja niitä opiskeluja olette myös täällä mainostaneet eli haittaako se sitten, jos muutkin mainostaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös sinulla ja Palomalla ole viellä opiskelevia lapsia ja niitä opiskeluja olette myös täällä mainostaneet eli haittaako se sitten, jos muutkin mainostaa?

        Niillä vielä keski ikäiset lapset opiskelee, sekös vasta hienoa heidän mielestään, muilla sen ikäisillä on jo ura pitkällä. Tuollaista se on aina ollut, itse leuhkivat jutuillaan minkä ehtivät, mutta muitten kertomat asiat teilataan, kuten tuo, ettei jonkun muun poika ja myös aviomies voi olla lääkäri , ainakaan sitä ei saa kertoa. Useinhan se ammatti menee suvussa, kuten meillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös sinulla ja Palomalla ole viellä opiskelevia lapsia ja niitä opiskeluja olette myös täällä mainostaneet eli haittaako se sitten, jos muutkin mainostaa?

        Kuopukseni aloitti opiskelun oltuaan ensin kuusi vuotta työelämässä. Esikoiseni on valmistunut ammattiinsa jo vuosia sitten.

        Ei haittaa jos keskustellaan asiallisesti.

        Korppis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuopukseni aloitti opiskelun oltuaan ensin kuusi vuotta työelämässä. Esikoiseni on valmistunut ammattiinsa jo vuosia sitten.

        Ei haittaa jos keskustellaan asiallisesti.

        Korppis

        Tee itse kuten muilta odotat eli keskustele asiallisesti . Jos olet kohta 15 v saanut vastustavaa ja kritisoivaa palautetta, tee johtopäätös, että omassa asenteessasi on vikaa. Olet lastesi älykkyyttä ja menestystä niin paljon kehunut vuosien aikana, joten mikset voi hyväksyä, että muittenkin lapset menestyvät, vaikka ilmeisesti eri aloilla. Ja vaikka eivät menestyisikään , miksi ihmeessä omaistensa asioita pitää levitellä täällä ? Ihmisen arvo ei sitä paitsi ole oppiarvoista kiinni, ei rahasta eikä muustakaan ulkoisesta.Jo pelkkä maininta, että kirjoittajan pojalla oli sairaalassa päivystys sunnuntaina, sai sinut hyppimään seinille. Kateutesi näkyy läpi niin monessa muussakin asiassa, mutta itseppä olet soppasi keittänyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tee itse kuten muilta odotat eli keskustele asiallisesti . Jos olet kohta 15 v saanut vastustavaa ja kritisoivaa palautetta, tee johtopäätös, että omassa asenteessasi on vikaa. Olet lastesi älykkyyttä ja menestystä niin paljon kehunut vuosien aikana, joten mikset voi hyväksyä, että muittenkin lapset menestyvät, vaikka ilmeisesti eri aloilla. Ja vaikka eivät menestyisikään , miksi ihmeessä omaistensa asioita pitää levitellä täällä ? Ihmisen arvo ei sitä paitsi ole oppiarvoista kiinni, ei rahasta eikä muustakaan ulkoisesta.Jo pelkkä maininta, että kirjoittajan pojalla oli sairaalassa päivystys sunnuntaina, sai sinut hyppimään seinille. Kateutesi näkyy läpi niin monessa muussakin asiassa, mutta itseppä olet soppasi keittänyt.

        Jatkoa vielä. Jopa sen ravintolassa nautitun aterian lynkkasit, ihan kuin kukaan muu ei söisi koskaan ravintolassa eikä tietäisi mitä siellä syö. Itse samaan hengenvetoon mainostit omia sapuskoitasi, joita poikaystäväsi kanssa söit .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tee itse kuten muilta odotat eli keskustele asiallisesti . Jos olet kohta 15 v saanut vastustavaa ja kritisoivaa palautetta, tee johtopäätös, että omassa asenteessasi on vikaa. Olet lastesi älykkyyttä ja menestystä niin paljon kehunut vuosien aikana, joten mikset voi hyväksyä, että muittenkin lapset menestyvät, vaikka ilmeisesti eri aloilla. Ja vaikka eivät menestyisikään , miksi ihmeessä omaistensa asioita pitää levitellä täällä ? Ihmisen arvo ei sitä paitsi ole oppiarvoista kiinni, ei rahasta eikä muustakaan ulkoisesta.Jo pelkkä maininta, että kirjoittajan pojalla oli sairaalassa päivystys sunnuntaina, sai sinut hyppimään seinille. Kateutesi näkyy läpi niin monessa muussakin asiassa, mutta itseppä olet soppasi keittänyt.

        Älä viitsi perustella viestiesi totuutta. Eihän niissä ole totuuden siementäkään. Siksi jatkat ja jatkat vakuuttaaksesi itsellesi, että olen kade mielikuvitustohtorisedälle.

        Onhan näitä lääkäreitä ja maistereita joka suvussa, mutta sinulla vain mielikuvituksessa.


        Älä viitsi, länkyttää viidestätoistavuodesta jotka sinä olet kirjoitellut, en minä. Laita linkkejä todistaaksesi väitteittesi alkuperää. Kaikki muu mitä kirjoitat on huuliesi lepatusta tuulessa.

        Höpskukkuuta ja juo.enna lissää 😁


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lapset eivät sen kummemmin menestyneitä, kun emme ole satsanneetkaan minkäänlaiseen "menestykseen". Ihmisiä niistä tuli. Legosta sen verran vain että käväsin toissa perjantaina katsomassa sen lentopallopelejä (pelaa joka perjantaina) ja hyvin se liikkui ja hyppäsi ja osui palloon, yli 70-vuotiaaksi.
        Ei meillä sen kummemmin juhlita isänpäivää. Ajanpuutetta ei nyt taas ole, kun olen saanut käännökseni loppuun.

        Antaako Lego aloituksen leijana, vai lyökö pallon verkkoon tai laittomaksi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Antaako Lego aloituksen leijana, vai lyökö pallon verkkoon tai laittomaksi?

        Yleensä ässinä.
        Mutta totta kai joskus tapahtuu virheitäkin.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Yleensä ässinä.
        Mutta totta kai joskus tapahtuu virheitäkin.

        Ahaa, käsi ja olkapää on kunnossa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Yleensä ässinä.
        Mutta totta kai joskus tapahtuu virheitäkin.

        Hän pelaakin sitten jossain sarjassa/liiga?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hän pelaakin sitten jossain sarjassa/liiga?

        Harrastus se vain on. Tosin on pelannut säännöllisesti koko elämänsä, silloin kun tapasimme hän pelasi kolme kertaa viikossa, nyt vain kerran. On ne käyneet kilpailemassa ja silleen, Suomessakin, mutta ei koskaan liigassa, vaikka heidän jengissä pelaa muutama liigatasoinen pelaaja. Hän on toiseksi vanhin pelaajista.


    • Anonyymi

      80-palstaa elämäni ensikerran katsoin

      tulee kaihoinen olo vähän kuin kävisi luokkakokouksissa
      joissa ihmiset alkavat vähitellen kadota kuollessaan

      80-palstalla on äärikilttejä ihmisiä joita on kohdeltu niin väärin
      Suomi köyhänä rys hyökkäsivät osa on ollut Ruotsissa paossa vähäiset opiskelut takana mollamaija-nuket ...

      Silti kilttejä. (Ehkä osin johtuu siitä että ovat pääosin naisia???)

      Raakalaiskulttuureja rys shiiat sunnit pitäsi pystyä kurittamaan

      • Anonyymi

        Kyllä näin ovat asiat, aivan ytimeen osuit viestissäsi.


    • Anonyymi

      Olisi pitänyt olla kiltti, ja kuinka suurta syyllisyttä tunsin murrosiässä kun lapsista vanhimpana taistelin itsenäisyydestäni, ei olisi saanut sanoa tai näyttää negatiivisia tunteitaan,.ja miten vaikeaa se on vieläkin, oman vastakkaisen mielipiteen sanominen, ja riitoja on ihan pakko välttää, ne saa minut voimaan pahoin, vieläkin..

      Pirmiina..

      • Anonyymi

        Eikä olisi. Ihmisen kiltteys ja hyvyys ovat kaksi eri asiaa, jotka ihmiset käsittävät tahallaan väärin. Kilttejä on helppoa manipuloida ja käyttää hyväkseen, kun he eivät osaa sanoa EI ja alistuvat.

        Hyvä ihminen on hyvä ensin itselleen, jotta jaksaa sitten olla hyvä ja auttaa muitakin eikä sairastu mustaan mieleen kiltteystaakkoineen. Oikein hyvä, että taistelit, siitä ei tarvitse potea eikä kokea huonoa omaatuntoa pätkänkään vertaa. Päinvastoin; ole ylpeä, että sisua löytyi. - Nm. Kiltteys on tyhmyyttä


    • Kiltteys on jäänyt pois muodista ja nyt emme edes kasvata lapsiamme liikaan kiltteyteen. Se on jotenkin niin kauhean vanhanaikaista olla kiltti ja tottelevainen ja käyttäytyä sievästi ja vastata kaikkien odotuksiin tekemättä numeroa. Sitähän se kiltteys pääsääntöisesti on: sopeutua ja ja mukautua vastaansanomatta yhteiskunnan meille asettamiin rajoihin, toivomuksiin ja sääntöihin.
      Kyllä kiltit ihmiset ovat usein myös hyväsydämisiä ja lempeitä ja auttavaisia. Mutta nyt on kova sana olla yksilöllinen, uhmaava, rajoja rikkova, ei kiltti ainakaan.
      Olen muuten oppinut uuden sanan lukiessani ahkerasti uudempaa suomalaista proosaa:
      mvp.
      Kuvaava termi aikamme tapakasvatukselle.

      • Anonyymi

        Höpsistä heijaa!
        Eihän kiltteys ole yhtä tottelevaisuuden kanssa. Kiltti saa olla myös omin aivoin ajatteleva ja toimiva. Nykyaika ei aja kaikkia olemaan koviksia tai rajoja rikkovia. Kiltti/huomaavainen osaa huomioida ajan menon ja toimia sen mukaan.
        Minä en kyllä tunne ketään pariskuntaa, joka kasvattaa lapsensa nykytermin mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpsistä heijaa!
        Eihän kiltteys ole yhtä tottelevaisuuden kanssa. Kiltti saa olla myös omin aivoin ajatteleva ja toimiva. Nykyaika ei aja kaikkia olemaan koviksia tai rajoja rikkovia. Kiltti/huomaavainen osaa huomioida ajan menon ja toimia sen mukaan.
        Minä en kyllä tunne ketään pariskuntaa, joka kasvattaa lapsensa nykytermin mukaan.

        Kumma kun mummoihmisenkin pitää ihannoida löperöä meininkiä moraalissa ja kasvatuksessa, se kun on olevinaan niin trendikästä ja nuorekasta. Oliskohan vähän hakusessa juureva itseluottamus siellä vieraalla maalla ?

        Hyvätapaisuus ja hyvä itseluottamus on aina kunnon perusta elämälle. Kestävät arvot jäävät perinnöksi , ei niitä joka tuuli heiluttele.


      • En minä pidä yksilöllisyyttä ja kiltteyttä toistensa vastakohtina.

        Ja ainahan nuoret rebellit ovat kokeilleet rajojaan, varmaan meistäkin jokainen uhmaisessa murrosiässään. Sehän kuuluu yhtenä vaiheena ihmisen aikuiseksi kehittymiseen.
        Ei se ole pelkästään nykyajan trendi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kumma kun mummoihmisenkin pitää ihannoida löperöä meininkiä moraalissa ja kasvatuksessa, se kun on olevinaan niin trendikästä ja nuorekasta. Oliskohan vähän hakusessa juureva itseluottamus siellä vieraalla maalla ?

        Hyvätapaisuus ja hyvä itseluottamus on aina kunnon perusta elämälle. Kestävät arvot jäävät perinnöksi , ei niitä joka tuuli heiluttele.

        Jos tarkoitat minua kommentillasi, niin missä kohtaa sanoin että ihannoin?
        Itseluottamuksessani ei kai ole koskaan ollut mitään suurempaa vikaa. Minusta hyvät tavat ja sosiaalisten koodien toimiva hallinta on erittäin tärkeitä lasten kasvatuksessa. Empatia ja muiden huomioonottaminen on kaiken a ja o.
        Kiltteys ja hyväluonteisuus, sosiaalisten koodien hallinta ja empatia on tärkeää, mutta kiltteys ei ole mikään itseisarvo nykyajan kasvatuksessa, vaan lähinnä luonteenpiirre. Siihen liittyy koko joukko negatiivisia tuntomerkkejä, kuten arkuus, pelko, silmänpalvonta, mieliksi oleminen ettei tulisi rangaistuksia, kun taas nykyaikana panostetaan toisenlaisiin arvoihin. Lasten ei tarvi olla kilttejä, hiljaa, myöntyväisiä ja tottelevaisia. Yksi aikamme ilmiöistä on se että lastemme ja lastemme sankareita eivät ole enää mitkään muuminpeikot eikä mikkihiiret, vaan räppärit, lohikäärmekuningattaret, amerikkalaiset poptähdet, aggressiiviset ja väkivaltaiset mielikuvitushahmot, yhdellä sanalla BADASS.
        Minä toivoisin saavani elää niin kauan että pehmeät arvot palaisivat kunniaan ja kaikkeen ei olisi valmiina tää repliikki MVP!!!


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Jos tarkoitat minua kommentillasi, niin missä kohtaa sanoin että ihannoin?
        Itseluottamuksessani ei kai ole koskaan ollut mitään suurempaa vikaa. Minusta hyvät tavat ja sosiaalisten koodien toimiva hallinta on erittäin tärkeitä lasten kasvatuksessa. Empatia ja muiden huomioonottaminen on kaiken a ja o.
        Kiltteys ja hyväluonteisuus, sosiaalisten koodien hallinta ja empatia on tärkeää, mutta kiltteys ei ole mikään itseisarvo nykyajan kasvatuksessa, vaan lähinnä luonteenpiirre. Siihen liittyy koko joukko negatiivisia tuntomerkkejä, kuten arkuus, pelko, silmänpalvonta, mieliksi oleminen ettei tulisi rangaistuksia, kun taas nykyaikana panostetaan toisenlaisiin arvoihin. Lasten ei tarvi olla kilttejä, hiljaa, myöntyväisiä ja tottelevaisia. Yksi aikamme ilmiöistä on se että lastemme ja lastemme sankareita eivät ole enää mitkään muuminpeikot eikä mikkihiiret, vaan räppärit, lohikäärmekuningattaret, amerikkalaiset poptähdet, aggressiiviset ja väkivaltaiset mielikuvitushahmot, yhdellä sanalla BADASS.
        Minä toivoisin saavani elää niin kauan että pehmeät arvot palaisivat kunniaan ja kaikkeen ei olisi valmiina tää repliikki MVP!!!

        Turha yleistää siinäkään asiassa, että kaikkien lasten idoleita nykyisin olisivat """räppärit, lohikäärmekuningattaret, amerikkalaiset poptähdet, aggressiiviset ja väkivaltaiset mielikuvitushahmot, yhdellä sanalla BADASS."""
        Puhut, ikävä kyllä, ehkä vain omista lapsistasi ja lapsenlapsistasi.


      • Tellukka kirjoitti:

        Turha yleistää siinäkään asiassa, että kaikkien lasten idoleita nykyisin olisivat """räppärit, lohikäärmekuningattaret, amerikkalaiset poptähdet, aggressiiviset ja väkivaltaiset mielikuvitushahmot, yhdellä sanalla BADASS."""
        Puhut, ikävä kyllä, ehkä vain omista lapsistasi ja lapsenlapsistasi.

        Ikävä kyllä, olet taas kerran hakoteillä.
        Lapseni ja lapsenlapseni eivät olleet lainkaan mielessäni. Minulla nyt vain sattuu olemaan suuri ja ajankohtainen kosketuspinta vallitsevaan nuoriso-ja lapsikulttuuriin. Internetin ja tietokonepelien avulla ne ovat kansainvälisesti hyvin homogeenisiä asuitpa missä tahansa. Tai jos ei ole juuri tekemisissä lasten ja nuorison kanssa niin voi luulla että kymmenvuotiaat lukevat vielä akuankkoja.
        Sinulla on ihme tarve kääntää jokainen kommenttini minua itseäni vastaan.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ikävä kyllä, olet taas kerran hakoteillä.
        Lapseni ja lapsenlapseni eivät olleet lainkaan mielessäni. Minulla nyt vain sattuu olemaan suuri ja ajankohtainen kosketuspinta vallitsevaan nuoriso-ja lapsikulttuuriin. Internetin ja tietokonepelien avulla ne ovat kansainvälisesti hyvin homogeenisiä asuitpa missä tahansa. Tai jos ei ole juuri tekemisissä lasten ja nuorison kanssa niin voi luulla että kymmenvuotiaat lukevat vielä akuankkoja.
        Sinulla on ihme tarve kääntää jokainen kommenttini minua itseäni vastaan.

        Mistähän sinä eläkkeellä oleva ja kirjoitustesi perustelee pienellä paikkakunnalla asuva olet saanut tuollaisen kosketuspinnan?


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ikävä kyllä, olet taas kerran hakoteillä.
        Lapseni ja lapsenlapseni eivät olleet lainkaan mielessäni. Minulla nyt vain sattuu olemaan suuri ja ajankohtainen kosketuspinta vallitsevaan nuoriso-ja lapsikulttuuriin. Internetin ja tietokonepelien avulla ne ovat kansainvälisesti hyvin homogeenisiä asuitpa missä tahansa. Tai jos ei ole juuri tekemisissä lasten ja nuorison kanssa niin voi luulla että kymmenvuotiaat lukevat vielä akuankkoja.
        Sinulla on ihme tarve kääntää jokainen kommenttini minua itseäni vastaan.

        Sinullako "suuri ja ajankohtainen kosketuspinta vallitsevaan nuoriso- ja lapsikulttuuriin"?

        Aika paljon sanottu. Onko edes olemassa joku yhtenäinen, vallitseva nuoriso- ja lapsikulttuuri? Mielestäni ei, ei ainakaan vallitsevaa nuorisokulttuuria. Ehkä arvelet kaikkien nuorten ottaneen ja ottavan heille tyrkytetyn kaupallisen nuorisokulttuurin (jossa siinäkin erilaisia alakulttuureja) omakseen, mutta niinhän asia ei suinkaan ole.

        Bessie


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinullako "suuri ja ajankohtainen kosketuspinta vallitsevaan nuoriso- ja lapsikulttuuriin"?

        Aika paljon sanottu. Onko edes olemassa joku yhtenäinen, vallitseva nuoriso- ja lapsikulttuuri? Mielestäni ei, ei ainakaan vallitsevaa nuorisokulttuuria. Ehkä arvelet kaikkien nuorten ottaneen ja ottavan heille tyrkytetyn kaupallisen nuorisokulttuurin (jossa siinäkin erilaisia alakulttuureja) omakseen, mutta niinhän asia ei suinkaan ole.

        Bessie

        Tiedän että oli aika paljon sanottu ja siitä huolimatta en mene perumaan puheitani. Olen koko ikäni ollut kosketuksessa sekä työni puolesta että vanhempana ja kasvattajana lasten kulttuuriin ja myös nuorisokulttuureihin eri puolilla maailmaa, viimeiset 30 vuotta Ruotsissa. Suomesta minulla ei ole kokemusta, paitsi mitä media tuo esille, mutta jonkinlaista kaikupohjaa saa kun lukee uutta suomalaista proosaa (nuoria kirjailijoita) joiden tekstissä vilahtelee referenssejä amerikkalaiseen nuorisokulttuuriin tuon tuostakin. Rihannaa, Beyoncea, JLota jne.
        Näin juuri uutisen että 13-vuotiaan tyttärenpoikani suosikkibändi, e-korealainen BTS on tullut Suomeen konsertoimaan. Poika kävi alkuvuodesta Lontoossa Wimbledonilla heidän konsertissaan toisen isoäitinsä kanssa. Aika globaalia on nuorisokulttuuri ja kyllä some, Youtube ja netti yleensäkin on ollut se suuri homogenisoiva tekijä ympäri maailmaa ja paikalliset lahjakkuudet ovat saaneet antaa sijaa kansainvälisille lastenkulttuurin tuottajille.
        Muumit ja Bamset ovat pikkulasten juttuja nykyisin. Jo ala-asteella koulussa on lapsilla jo uudet kiinnostuksen kohteet.
        Tämä on luonnollisestikin vain minun kokemukseni ja arvioni lastenkulttuurista ja nuorisokulttuurista (tai oikeammin niiden eri muodoista ja lajeista) tämän päivän yhteiskunnassa. Jos omat kokemuksesi eroavat niin kerro ja referoi mielellään.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tiedän että oli aika paljon sanottu ja siitä huolimatta en mene perumaan puheitani. Olen koko ikäni ollut kosketuksessa sekä työni puolesta että vanhempana ja kasvattajana lasten kulttuuriin ja myös nuorisokulttuureihin eri puolilla maailmaa, viimeiset 30 vuotta Ruotsissa. Suomesta minulla ei ole kokemusta, paitsi mitä media tuo esille, mutta jonkinlaista kaikupohjaa saa kun lukee uutta suomalaista proosaa (nuoria kirjailijoita) joiden tekstissä vilahtelee referenssejä amerikkalaiseen nuorisokulttuuriin tuon tuostakin. Rihannaa, Beyoncea, JLota jne.
        Näin juuri uutisen että 13-vuotiaan tyttärenpoikani suosikkibändi, e-korealainen BTS on tullut Suomeen konsertoimaan. Poika kävi alkuvuodesta Lontoossa Wimbledonilla heidän konsertissaan toisen isoäitinsä kanssa. Aika globaalia on nuorisokulttuuri ja kyllä some, Youtube ja netti yleensäkin on ollut se suuri homogenisoiva tekijä ympäri maailmaa ja paikalliset lahjakkuudet ovat saaneet antaa sijaa kansainvälisille lastenkulttuurin tuottajille.
        Muumit ja Bamset ovat pikkulasten juttuja nykyisin. Jo ala-asteella koulussa on lapsilla jo uudet kiinnostuksen kohteet.
        Tämä on luonnollisestikin vain minun kokemukseni ja arvioni lastenkulttuurista ja nuorisokulttuurista (tai oikeammin niiden eri muodoista ja lajeista) tämän päivän yhteiskunnassa. Jos omat kokemuksesi eroavat niin kerro ja referoi mielellään.

        Tuota samaa oli, kun olin lapsi 50-luvulla tai kun omat lapseni olivat lapsia/nuoria vai nettiä ei silloin ollut.

        ps. Aku Ankan suosio ei ole kadonnut (toki minä olen aina vastustanut kyseistä lehteä)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tiedän että oli aika paljon sanottu ja siitä huolimatta en mene perumaan puheitani. Olen koko ikäni ollut kosketuksessa sekä työni puolesta että vanhempana ja kasvattajana lasten kulttuuriin ja myös nuorisokulttuureihin eri puolilla maailmaa, viimeiset 30 vuotta Ruotsissa. Suomesta minulla ei ole kokemusta, paitsi mitä media tuo esille, mutta jonkinlaista kaikupohjaa saa kun lukee uutta suomalaista proosaa (nuoria kirjailijoita) joiden tekstissä vilahtelee referenssejä amerikkalaiseen nuorisokulttuuriin tuon tuostakin. Rihannaa, Beyoncea, JLota jne.
        Näin juuri uutisen että 13-vuotiaan tyttärenpoikani suosikkibändi, e-korealainen BTS on tullut Suomeen konsertoimaan. Poika kävi alkuvuodesta Lontoossa Wimbledonilla heidän konsertissaan toisen isoäitinsä kanssa. Aika globaalia on nuorisokulttuuri ja kyllä some, Youtube ja netti yleensäkin on ollut se suuri homogenisoiva tekijä ympäri maailmaa ja paikalliset lahjakkuudet ovat saaneet antaa sijaa kansainvälisille lastenkulttuurin tuottajille.
        Muumit ja Bamset ovat pikkulasten juttuja nykyisin. Jo ala-asteella koulussa on lapsilla jo uudet kiinnostuksen kohteet.
        Tämä on luonnollisestikin vain minun kokemukseni ja arvioni lastenkulttuurista ja nuorisokulttuurista (tai oikeammin niiden eri muodoista ja lajeista) tämän päivän yhteiskunnassa. Jos omat kokemuksesi eroavat niin kerro ja referoi mielellään.

        Minunkin tyttärentytär, 13 vuotias , fanittaa tuota mainitsemaasi eteläkorealaista yhtyettä, hän harmitteli ettei sinne oteta vaihto oppilaita, kun opettelee kys. kieltäkin, itekseen vain. PJapaniin kuulemma pääsee..saa nähä, sitku on aika siinä pykälässä..on myös kova japanilaiten kirjojen lukija, niiden mitkä on kuvitettuja, en muista nimeä kävi fani tapaamisessakin Helsingissä..silloin äidin kaa vielä. Eli pikkasen kansainvälisesti tiedostavia näyttäisivät olevan..jos verrataan aikalaisteni maailman kuvaan. :)
        Pirre


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minunkin tyttärentytär, 13 vuotias , fanittaa tuota mainitsemaasi eteläkorealaista yhtyettä, hän harmitteli ettei sinne oteta vaihto oppilaita, kun opettelee kys. kieltäkin, itekseen vain. PJapaniin kuulemma pääsee..saa nähä, sitku on aika siinä pykälässä..on myös kova japanilaiten kirjojen lukija, niiden mitkä on kuvitettuja, en muista nimeä kävi fani tapaamisessakin Helsingissä..silloin äidin kaa vielä. Eli pikkasen kansainvälisesti tiedostavia näyttäisivät olevan..jos verrataan aikalaisteni maailman kuvaan. :)
        Pirre

        Sun tyttärentytär saisi tutustua mun tyttärenpoikaan mun kullanmuru osaa jo laulaa koreaksi…
        kyllä se kansainvälisyys on lisääntynyt melkeinpä räjähdysmäisesti varhaisnuorison keskuudessa molemmissa maissa :)


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tiedän että oli aika paljon sanottu ja siitä huolimatta en mene perumaan puheitani. Olen koko ikäni ollut kosketuksessa sekä työni puolesta että vanhempana ja kasvattajana lasten kulttuuriin ja myös nuorisokulttuureihin eri puolilla maailmaa, viimeiset 30 vuotta Ruotsissa. Suomesta minulla ei ole kokemusta, paitsi mitä media tuo esille, mutta jonkinlaista kaikupohjaa saa kun lukee uutta suomalaista proosaa (nuoria kirjailijoita) joiden tekstissä vilahtelee referenssejä amerikkalaiseen nuorisokulttuuriin tuon tuostakin. Rihannaa, Beyoncea, JLota jne.
        Näin juuri uutisen että 13-vuotiaan tyttärenpoikani suosikkibändi, e-korealainen BTS on tullut Suomeen konsertoimaan. Poika kävi alkuvuodesta Lontoossa Wimbledonilla heidän konsertissaan toisen isoäitinsä kanssa. Aika globaalia on nuorisokulttuuri ja kyllä some, Youtube ja netti yleensäkin on ollut se suuri homogenisoiva tekijä ympäri maailmaa ja paikalliset lahjakkuudet ovat saaneet antaa sijaa kansainvälisille lastenkulttuurin tuottajille.
        Muumit ja Bamset ovat pikkulasten juttuja nykyisin. Jo ala-asteella koulussa on lapsilla jo uudet kiinnostuksen kohteet.
        Tämä on luonnollisestikin vain minun kokemukseni ja arvioni lastenkulttuurista ja nuorisokulttuurista (tai oikeammin niiden eri muodoista ja lajeista) tämän päivän yhteiskunnassa. Jos omat kokemuksesi eroavat niin kerro ja referoi mielellään.

        Vai vielä referoidakin pitäisi... hohhoijaa taas

        Mutta, eiköhän kirjoittamassani "Onko edes olemassa joku yhtenäinen, vallitseva nuoriso- ja lapsikulttuuri? Mielestäni ei, ei ainakaan vallitsevaa nuorisokulttuuria." tullut jo tiivistettyä omat ajatukseni sinun mainitsemastasi VALLITSEVASTA nuorisokulttuurista?
        Olen siis sitä mieltä, että sellaista ei oikeastaan ole, tai jos on, niin minä tosiaan en tiedä mitä se on. Omat lapsenlapseni (kun nyt omista kokemuksistani kysyit) eivät ole erityisen kiinnostuneita mainitsemastasi "amerikkalaisesta nuorisokulttuurista", mitä ikinä se nyt sitten onkaan. Varmasti tiedän sen, että he eivät siedä ollenkaan viihdettä jossa on väkivaltaa ja tiedän heidän myös inhoavan tai yksinkertaisesti vain pitävän jotenkin noloina epäreilun tuntuiseen juonitteluun ja vehkeilyyn yms. perustuvaa viidettä.
        Tähdet ovat sitten asia erikseen, tietenkin nuorilla on omat suosikkinsa ihan kuten meillä aikuisillakin. Omat lapsenlapseni eikä tietääkseni kukaan heidän kavereistaankaan eivät ole fanittamisessaan ehdottomia yhden lajin/tyylin/jne. kannattajia. Oliko viime kuussa kun olivat Ariana Granden konsertissa (molempien pitkäaikainen suosikki) ja juuri eilen Semer Ensemblen. Harrastuksia on laidasta laitaan, luonto ja ympäristöasiat ovat molemmille (ja kavereilleen) tärkeitä, samoin toisten huomioon ottaminen ja hyvät käytöstavat (eli kiltteys?). Jälkimmäisiä on näille vähän yli yksivuotiaina päiväkodin aloittaneille opettamalla opetettu aivan pienestä pitäen, joten jo 'opittu kiltteys' on niin syvässä ettei sitä mikään "nuorisokulttuuri"? pysty pois kitkemään, geenien myötä saadusta kiltteydestä puhumattakaan, "omasta kokemuksesta" tiedän, että se on ja pysyy.

        Bessie


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vai vielä referoidakin pitäisi... hohhoijaa taas

        Mutta, eiköhän kirjoittamassani "Onko edes olemassa joku yhtenäinen, vallitseva nuoriso- ja lapsikulttuuri? Mielestäni ei, ei ainakaan vallitsevaa nuorisokulttuuria." tullut jo tiivistettyä omat ajatukseni sinun mainitsemastasi VALLITSEVASTA nuorisokulttuurista?
        Olen siis sitä mieltä, että sellaista ei oikeastaan ole, tai jos on, niin minä tosiaan en tiedä mitä se on. Omat lapsenlapseni (kun nyt omista kokemuksistani kysyit) eivät ole erityisen kiinnostuneita mainitsemastasi "amerikkalaisesta nuorisokulttuurista", mitä ikinä se nyt sitten onkaan. Varmasti tiedän sen, että he eivät siedä ollenkaan viihdettä jossa on väkivaltaa ja tiedän heidän myös inhoavan tai yksinkertaisesti vain pitävän jotenkin noloina epäreilun tuntuiseen juonitteluun ja vehkeilyyn yms. perustuvaa viidettä.
        Tähdet ovat sitten asia erikseen, tietenkin nuorilla on omat suosikkinsa ihan kuten meillä aikuisillakin. Omat lapsenlapseni eikä tietääkseni kukaan heidän kavereistaankaan eivät ole fanittamisessaan ehdottomia yhden lajin/tyylin/jne. kannattajia. Oliko viime kuussa kun olivat Ariana Granden konsertissa (molempien pitkäaikainen suosikki) ja juuri eilen Semer Ensemblen. Harrastuksia on laidasta laitaan, luonto ja ympäristöasiat ovat molemmille (ja kavereilleen) tärkeitä, samoin toisten huomioon ottaminen ja hyvät käytöstavat (eli kiltteys?). Jälkimmäisiä on näille vähän yli yksivuotiaina päiväkodin aloittaneille opettamalla opetettu aivan pienestä pitäen, joten jo 'opittu kiltteys' on niin syvässä ettei sitä mikään "nuorisokulttuuri"? pysty pois kitkemään, geenien myötä saadusta kiltteydestä puhumattakaan, "omasta kokemuksesta" tiedän, että se on ja pysyy.

        Bessie

        Olisit edes jättänyt ton "hohhoijaan" pois niin olisin voinut ottaa vakavasti kirjoittamasi tekstin.
        Subjektiivisesti en ollenkaan epäile etteikö juuri sinun lapsenlapsesi (kiltteysgeenithän olivat perittyjä?) olisi jotenkin pystyneet välttymään populäärikulttuurin ja maailmanlaajuisten trendien vaikutukselta ja vaikka heillä onkin omat idolinsa (Ariana Grande jne.) he suosivat viihteessä ja harrastuksissa kaikkea kotimaista ja osaavat käyttäytyä joka tilanteessa.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olisit edes jättänyt ton "hohhoijaan" pois niin olisin voinut ottaa vakavasti kirjoittamasi tekstin.
        Subjektiivisesti en ollenkaan epäile etteikö juuri sinun lapsenlapsesi (kiltteysgeenithän olivat perittyjä?) olisi jotenkin pystyneet välttymään populäärikulttuurin ja maailmanlaajuisten trendien vaikutukselta ja vaikka heillä onkin omat idolinsa (Ariana Grande jne.) he suosivat viihteessä ja harrastuksissa kaikkea kotimaista ja osaavat käyttäytyä joka tilanteessa.

        Tietenkään "juuri minun" lapsenlapseni eivät ole "jotenkin pystyneet välttymään populäärikulttuurin ja maailmanlaajuisten trendien vaikutukselta. Eivät taatusti ole yrittäneetkään välttyä, ihan tavallisia kaikkeen avoimesti ja uteliaasti suhtautuvia nuoriahan he ovat. Ja tietenkään he eivät suosi viihteessä ja harrastuksissa "kaikkea kotimaista", mikä ihmeen kohta kirjoituksessani sai sinut tuollaisella heitolla reagoimaan?

        Sinä tiedät varmasti varhaiskasvatuksen tavoitteet ja ja varhaiskasvatussuunnitelmien sisällöt? Arvelen niiden olevan melko samanlaiset Ruotsissa ja Suomessa. Mainitsemistani toisten huomioon ottamisesta ja hyvistä käytöstavoista (muitakin ilmaisuja toki olisin voinut käyttää) varhaiskasvatus päiväkodeissa alkaa ja tavallaanhan niiden opettaminen on koko ajan mukana kaikessa päiväkodin toiminnassa.
        Tämän lisäksi omat lapsenlapseni ja satun tietämään että suurin osa kaveripiireistäänkin ovat saaneet melko tiukan kotikasvatuksen ja mm. heidän netin käyttöään yms. on aina valvottu ja tarvittaessa rajoitettu. Vapautta on sittemmin annettu sitä mukaa kun ovat kasvaneet ja järkeä ja arvostelukykyä on tullut. He nyt yksinkertaisesti eivät vain osaa haluta tai kaivata esim. mitään väkivaltajuttuja tms., ja muutenkaan ihan mikä tahansa ei mene heille läpi. Jatkuvasti yllätyn siitä, miten fiksuja, tiedostavia ja terveen kriittisiä ja kyseenalaistavia ja omilla aivoillaan ajattelevia he ovat.
        Mitä tulee tuohon, että "osaavat käyttäytyä joka tilanteessa, sellaistakaan en sanonut, mutta kyllä he todellakin osaavat ja siitä on kiittäminen paitsi jo mainittua koulukasvatusta myös heidän kotikasvatustaan ja vähän minuakin ja ehkä vielä enemmän kuin minua heidän tätiään. Ajattelu meni niin, että hyvän ja laaja-alaisen tapakasvatuksen antaminen lapselle on velvollisuutemme ja lapsella on siihen oikeus, se on pääomaa joka vahvistaa lapsen ja nuoren itseluottamusta jne. jne..

        "Kiltteysgeeneistä". Ympäristön ja kasvatuksen merkitys varmaan on suuri, mutta kaipa myös perimämme jonkin verran vaikuttaa luonteeseemme ja persoonallisuuteemme?
        Sitäpaitsi, mielestäni suurin osa ihmisistä on hyväntahtoisia ja kanssaihmiset huomioon ottavia jo luonnostaan. Kiltteys on minulle helppoa, vaikeampaa olisi olla olematta kiltti silloin kun kuitenkin voin, varmaan jotenkuten pystyisin mutta hyvin vaikeaa se olisi.

        Bessie


    • Anonyymi

      Kaikki rajatilat on kuitenkin omaa muotoaan, ketään väheksymättä toisia nostaen(kiihoittaen)haaha

    • Anonyymi

      Paloma miten sait itsellesi ja lapsillesi
      Ruotsin kansalaisuuden eli sosiaaliturvan

      Onko Ruotsissa yksinhuoltajavaje?

      • Suomen kansalaisuuden saa vaihdettua tosi helpolla Ruotsin kansalaisuuteen. Nyt mietin josko ottaisin takaisin Suomen kansalaisuuden koska kaksoiskansalaisuus voisi olla ihan hyvä idea. En ole ollut sen suuremmin rasite yhteiskunnalle täälläkään, koska olen aina ollut kokopäivätöissä ja maksanut veroni nurkumatta. Eläkkeet ottanut vastaan, kuten muutkin Ruotsin kansalaiset.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Suomen kansalaisuuden saa vaihdettua tosi helpolla Ruotsin kansalaisuuteen. Nyt mietin josko ottaisin takaisin Suomen kansalaisuuden koska kaksoiskansalaisuus voisi olla ihan hyvä idea. En ole ollut sen suuremmin rasite yhteiskunnalle täälläkään, koska olen aina ollut kokopäivätöissä ja maksanut veroni nurkumatta. Eläkkeet ottanut vastaan, kuten muutkin Ruotsin kansalaiset.

        Ei eläkkeeseen tarvitse olla Ruotsin kansalainen.

        Onkohan se Suomen kansalaisuus kuinka helppo saada takaisin, jos sen kerran olet jättänyt pois, etkä ole noin viiteenkymmeneen vuoteen asunut Suomessa?


      • Tellukka kirjoitti:

        Ei eläkkeeseen tarvitse olla Ruotsin kansalainen.

        Onkohan se Suomen kansalaisuus kuinka helppo saada takaisin, jos sen kerran olet jättänyt pois, etkä ole noin viiteenkymmeneen vuoteen asunut Suomessa?

        Kyllä leskieläkkeeseen ja lasten eläkkeisiin sitä vaadittiin vuonna ´89 kun hain ne.

        En tiedä minkälaiset säännöt on Suomen kansalaisuuden takaisin hakemiseen. Olettaisin että siihen ei syntyperäisenä suomalaisena olemassa asumisvaatimusta. Pitää paikkansa että en ole viiteenkymmeneen vuoteen asunut Suomessa mutta olin Suomen kansalainen siihen saakka kun vaihdoin Ruotsin kansalaisuuteen.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kyllä leskieläkkeeseen ja lasten eläkkeisiin sitä vaadittiin vuonna ´89 kun hain ne.

        En tiedä minkälaiset säännöt on Suomen kansalaisuuden takaisin hakemiseen. Olettaisin että siihen ei syntyperäisenä suomalaisena olemassa asumisvaatimusta. Pitää paikkansa että en ole viiteenkymmeneen vuoteen asunut Suomessa mutta olin Suomen kansalainen siihen saakka kun vaihdoin Ruotsin kansalaisuuteen.

        Olet niin sitä yksinhuoltajuuttasi painottanut. Mutta sait /saat sentään lesken eläkettä ja lapsesi myös eläkettä. Lisäksi olit kokopäiväisesti töissä kertomasi mukaan.


      • """Ruotsin kansalaisuuden eli sosiaaliturvan"""

        Mitäköhän sitä tuolla "eli" tarkoitetaan?
        Sama sosiaaliturvahan täällä on kaikille vaikka ei olisi Ruotsin kansalainenkaan, kunhan on kirjoilla täällä.
        Taitaapa jopa olla sama sosiaaliturva niilläkin, joitten oleskelulupahakemus on hylätty.
        Lapsensa ainakin käyvät koulua ja heillä on ilmainen terveyden- ja hammashoito ...


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        """Ruotsin kansalaisuuden eli sosiaaliturvan"""

        Mitäköhän sitä tuolla "eli" tarkoitetaan?
        Sama sosiaaliturvahan täällä on kaikille vaikka ei olisi Ruotsin kansalainenkaan, kunhan on kirjoilla täällä.
        Taitaapa jopa olla sama sosiaaliturva niilläkin, joitten oleskelulupahakemus on hylätty.
        Lapsensa ainakin käyvät koulua ja heillä on ilmainen terveyden- ja hammashoito ...

        Ymmärsinkö oikein, että paperittomat nauttivat lahden takana sos.-ja terveyspalveluja muitten lailla ja kakarat koulusssa ja tarhassa ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsinkö oikein, että paperittomat nauttivat lahden takana sos.-ja terveyspalveluja muitten lailla ja kakarat koulusssa ja tarhassa ?

        Kyllä.
        Paperittomien lapset käyvät koulua siinä kuin muutkin lapset. Heillä on suojattu identiteetti, eikä koulu- ja terveydenhoitohenkilökunnalla ole oikeutta tehdä ilmiantoa heistä tai vanhemmistaan.


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Kyllä.
        Paperittomien lapset käyvät koulua siinä kuin muutkin lapset. Heillä on suojattu identiteetti, eikä koulu- ja terveydenhoitohenkilökunnalla ole oikeutta tehdä ilmiantoa heistä tai vanhemmistaan.

        Heijaa Sverige.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärsinkö oikein, että paperittomat nauttivat lahden takana sos.-ja terveyspalveluja muitten lailla ja kakarat koulusssa ja tarhassa ?

        Lapset on ihan syyttömiä osaansa. Pitäisikö heidän kärsimyksiään lisätä ?
        Tuhota heidän tulevaisuutensa jättämällä heidät koulun ja terveyspalvelujen ulkopuolelle ?
        Heistähän tulee kuitenkin tod.näk. sen yhteiskunnan jäseniä, missä elävät lapsuutensa.
        Yhteiskunta tekisi karhunpalveluksen itselleen, jos jättäisi lapset yhteiskunnan ulkopuolelle. Ongelmalapsia on jo tarpeeksi, ei yhtäkään saisi olla.
        Aikuisten kuuluu turvata lapsen elämä.
        Kuka lasta puolustaa jos ei aikuinen ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lapset on ihan syyttömiä osaansa. Pitäisikö heidän kärsimyksiään lisätä ?
        Tuhota heidän tulevaisuutensa jättämällä heidät koulun ja terveyspalvelujen ulkopuolelle ?
        Heistähän tulee kuitenkin tod.näk. sen yhteiskunnan jäseniä, missä elävät lapsuutensa.
        Yhteiskunta tekisi karhunpalveluksen itselleen, jos jättäisi lapset yhteiskunnan ulkopuolelle. Ongelmalapsia on jo tarpeeksi, ei yhtäkään saisi olla.
        Aikuisten kuuluu turvata lapsen elämä.
        Kuka lasta puolustaa jos ei aikuinen ?

        Mutta asiassa on rumempikin puoli.
        Kerran ne lapset tulevat täysi-ikäisiksi, eikä heillä ole oleskelulupaa Ruotsissa.
        Koko ikänsä he joutuvat piileksimään ja olemaan paperittomina ja karkoittamisuhan alaisina niinkuin vanhempansa ovat olleet.

        Sillä tavalla heidän vanhempansa ovat pedanneet paskaisesti omille lapsilleen, kun eivät ole häipyneet lapsineen maasta silloin, kun heidän oleskelulupahakemuksensa on evätty.


    • Minullakin on kosketuspintaa lasten- ja nuortenkulttuuriin lähinnä kahdeksan lapsenlapsen kautta, iältään 13-21. Paljon on kansainvälistytty, mutta on myös omia kansallisia idoleita ja ilahduttavasti sitä kautta suomen kielestä ja suomalaisesta kulttuurista ponnistavaa. Heistä jokainen harrastaa jossain muodossa musiikkia, musiikkiluokkalaisia, musiikkiopistossa opiskelevia, kaksi soittaa nuoriso-orkesterissa , sitä kautta musiikkimaku ja kosketus on varmaankin tavallista laajempi, paljon on klassista mukana. Suomessa lasten ja nuorten musiikkikasvatus on korkealla tasolla ja hyvin saavutettavissa isommilla paikkakunnilla, samoin kuvataidekoulut. Nuorison musiikkikasvatus on myös ajan hermolla, ottaa ikäkauden kiinnostukset huomioon. Pian alkaa taas musiikkiopiston ja musiikkiluokkien joulukonsertit, ihanaa aikaa ! Voimme yhdessä katsella telkkarista Vain elämää -musiikkiohjelmaa ja löytää jopa yhteisiä suosikkeja ja ymmärtää toistemme makua.

      Nämä nuoremme harrastavat myös paljon urheilua, ja varsinkin joukkuelajit ovat hyvin sosiaalisuuteen kasvattavia, kuten orkesteri ja kuoro. He liikkuvat paljon ystäväporukoissa, se on turvallistakin, ovat mielestäni sosiaalisempia ja avoimempia kuin oman aikani nuoret, luontevan avoimia muulle maailmalle. Tunnen paljon heidän ystäviäänkin, seurustelukumppaneitakin on mummolaan tuotu näytille. Olemme paljon kuljettaneet lastenlapsia harrastuksissa, on päästy sitäkin kautta heidän maailmaansa. Kyllä näillä nuorilla on selvät rajat asetettu ja tietenkin niitä on koeteltu ja uhmattu . Rajoja ja rakkautta tarvitsee tämänkin päivän nuori. Teinit ovat yhteisymmärryksessä myös puhelimen paikannukseen suostuneet, täysi-ikäisenä ei enää ole tarpeen.

      Suomessa on ollut jo monta vuotta nimitykset alakoulu ja yläkoulu, asteet ovatkin vähän turhan luokittelevia.

      • Olipa mukavaa lukea, Ramoona, kuvauksesi lastenlastesi harrastuksista ja miten somasti sukupolvet tulevat yhteen musiikin ja urheilun ja matkustelun avulla.
        Olipa jäänyt huomaamatta nuo peruskoulun osioiden nimitykset.


      • Paloma.se01 kirjoitti:

        Olipa mukavaa lukea, Ramoona, kuvauksesi lastenlastesi harrastuksista ja miten somasti sukupolvet tulevat yhteen musiikin ja urheilun ja matkustelun avulla.
        Olipa jäänyt huomaamatta nuo peruskoulun osioiden nimitykset.

        Olen usein saanut lukea, että minulla ei olisi kosketuspintaa nuorten elämään koska minulla ei ole lastenlapsia. Eihän nuorten elämän tunteminen ole isovanhemmuudesta kiinni. Itselläni on moneen palstalaiseen verraten nuoret omat lapset ja miehelläni nuorin meidän jälkikasvusta, täyttää kohta 26-vuotta, eli oli 12-vuotias kun astuin mukaan heidän elämäänsä. Yhdessä suunniteltiin hänelle koulutustie ammattiin. Nuorimmaiseni oli tuolloin lukiolainen, vanhempi jo valmistunut ja työskenteli nykyisessä työpaikassaan. Miniöiden ja vävyjen (miniä-/vävyehdokkaiden) nuoria on mukana elämässämme, iältään 25-35-vuotiaita.

        Meidän molempien lapsilla suomessa on laaja ystäväpiiri, joiden mukana olosta elämässämme saamme nauttia. Täällä Hollannissa mieheni omat lapset ovat useamman ikäisemme lasten ikäisiä, joten he ovat hyviä ystäviäni. Mieheni lapsenlapset taas ovat kaukaisempia, tapaamme heitä, mutta tiivistä yhteyden pitoa meidän ja lastenlasten välillä ei ole. Seuraamme taustalla heidän kaikkien elämää.
        Musiikista puheen ollen, mieheni nuorimmainen soittaa hevimetalli-orkesterissa rumpuja.
        Ei ihan meidän musiikkimakua vastaavaa, mutta sitäkin tulee kuunneltua pojan videoilta.

        Koesktuspintaa on 😊


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Olen usein saanut lukea, että minulla ei olisi kosketuspintaa nuorten elämään koska minulla ei ole lastenlapsia. Eihän nuorten elämän tunteminen ole isovanhemmuudesta kiinni. Itselläni on moneen palstalaiseen verraten nuoret omat lapset ja miehelläni nuorin meidän jälkikasvusta, täyttää kohta 26-vuotta, eli oli 12-vuotias kun astuin mukaan heidän elämäänsä. Yhdessä suunniteltiin hänelle koulutustie ammattiin. Nuorimmaiseni oli tuolloin lukiolainen, vanhempi jo valmistunut ja työskenteli nykyisessä työpaikassaan. Miniöiden ja vävyjen (miniä-/vävyehdokkaiden) nuoria on mukana elämässämme, iältään 25-35-vuotiaita.

        Meidän molempien lapsilla suomessa on laaja ystäväpiiri, joiden mukana olosta elämässämme saamme nauttia. Täällä Hollannissa mieheni omat lapset ovat useamman ikäisemme lasten ikäisiä, joten he ovat hyviä ystäviäni. Mieheni lapsenlapset taas ovat kaukaisempia, tapaamme heitä, mutta tiivistä yhteyden pitoa meidän ja lastenlasten välillä ei ole. Seuraamme taustalla heidän kaikkien elämää.
        Musiikista puheen ollen, mieheni nuorimmainen soittaa hevimetalli-orkesterissa rumpuja.
        Ei ihan meidän musiikkimakua vastaavaa, mutta sitäkin tulee kuunneltua pojan videoilta.

        Koesktuspintaa on 😊

        Ihmisillä on taipumus katsella omien elämänvaiheidensa näkökulmasta muidenkin elämää ja jopa kyseenalaistaa erilaisia valintoja ja elämäntapoja. Meidänkin sukupolvessa on vielä kapeakatseista näkemystä siitä, missä iässä ja missä järjestyksessä asioiden pitäisi tapahtua. Eräs ystäväni tuli mummoksi 40-vuotiaana ja harmitteli, että ei voinut antaa lastenlapselle aikaa, kun sai oman vauvan melkein samaan aikaan tyttärensä kanssa. Ystävissäni ja tutuissani on isomummoja, bonusmummoja ja hyvin pienten lasten isoäitejä, osa itsekin lapsettomia. Elämä kuljettaa meitä eri tavoin ja haluamme erilaisia asioita elämältä. Kun täällä kerromme omista valinnoistamme ja elämänkulustamme, siinä voidaan nähdä itsetehostusta, varsinkin jos tyytyväisyyttään ja onnellisuuttaan ilmaisee. Kaikilla on vastoinkäymisiä ja menetyksiä, ilonaiheita kannattaa vaalia ja antaa tilaa elämässään ja ympäristössään.

        Kosketuspinta ihmisiin ei todellakaan tarkoita geeneihin perustuvaa sukulaisuutta, varsinkin uusperhekuvioissa on mahdollisuus saada bonussukulaisia, joihin voi kiintyä syvästi. Ammatillinen kosketuspinta on tietysti oma lukunsa. Meidän nuoret perheet asuivat alkuun melkein kävelyetäisyydellä, oli helppoa tavata usein ja olla tiiviinä osana turvaverkkoa, luoda vahvat siteet lastenlapsiin vauvasta lähtien. Nytkään välimatkat eivät ole kuin muutama kymmen kilometri. Lastenlapsilla on kuitenkin ollut vanhempainvapaiden jälkeen päiväkotipaikat, yhteinen aika on ollut vapaaehtoista. Onneksi on nämä sähköiset viestimet, voi pitää tiiviisti ja hauskasti yhteyttä kauempana asuviin. Sydämessä he kulkevat kaiken aikaa mukana ja tapaamisiin latautuu erityistä lämpöä.

        Ramoona


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisillä on taipumus katsella omien elämänvaiheidensa näkökulmasta muidenkin elämää ja jopa kyseenalaistaa erilaisia valintoja ja elämäntapoja. Meidänkin sukupolvessa on vielä kapeakatseista näkemystä siitä, missä iässä ja missä järjestyksessä asioiden pitäisi tapahtua. Eräs ystäväni tuli mummoksi 40-vuotiaana ja harmitteli, että ei voinut antaa lastenlapselle aikaa, kun sai oman vauvan melkein samaan aikaan tyttärensä kanssa. Ystävissäni ja tutuissani on isomummoja, bonusmummoja ja hyvin pienten lasten isoäitejä, osa itsekin lapsettomia. Elämä kuljettaa meitä eri tavoin ja haluamme erilaisia asioita elämältä. Kun täällä kerromme omista valinnoistamme ja elämänkulustamme, siinä voidaan nähdä itsetehostusta, varsinkin jos tyytyväisyyttään ja onnellisuuttaan ilmaisee. Kaikilla on vastoinkäymisiä ja menetyksiä, ilonaiheita kannattaa vaalia ja antaa tilaa elämässään ja ympäristössään.

        Kosketuspinta ihmisiin ei todellakaan tarkoita geeneihin perustuvaa sukulaisuutta, varsinkin uusperhekuvioissa on mahdollisuus saada bonussukulaisia, joihin voi kiintyä syvästi. Ammatillinen kosketuspinta on tietysti oma lukunsa. Meidän nuoret perheet asuivat alkuun melkein kävelyetäisyydellä, oli helppoa tavata usein ja olla tiiviinä osana turvaverkkoa, luoda vahvat siteet lastenlapsiin vauvasta lähtien. Nytkään välimatkat eivät ole kuin muutama kymmen kilometri. Lastenlapsilla on kuitenkin ollut vanhempainvapaiden jälkeen päiväkotipaikat, yhteinen aika on ollut vapaaehtoista. Onneksi on nämä sähköiset viestimet, voi pitää tiiviisti ja hauskasti yhteyttä kauempana asuviin. Sydämessä he kulkevat kaiken aikaa mukana ja tapaamisiin latautuu erityistä lämpöä.

        Ramoona

        Luin hyvän kannanoton facesta, keskustelusta lasten hankkimisesta. Miksi ohjeistaa ketään milloin lapset on tehtävä. Jokainen tekee valintansa. Ne valinnat ovat itse kullekkin henkilökohtasia.

        Elän uusioperheessä jossa mieheni nuorin lapsenlapsi on vanhempi kuin hänen nuorin oma lapsensa. On selvää, että omat lapset ensin, lapsenlapset sitten.

        No, se siitä. Välimatkojen yhteyden pito nykyisin on vaivattoman helppoa. Lähetin eilen facen välityksellä syntymäpäiväonnitteluviestin ystävällemme Japaniin. Kohta soi puhelimeni, ystävämme soitti. Oli kuin vieressä olisi jutustellut vaikka välimatkaa oli tuhansia kilometrejä.

        Tänään naisten saunailtapäivä Haarlemissa suomalaisessa puu lämmitteisessä saunassa.
        Sekin nauinto mahdollista kaukana Suomesta.

        Korppis


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luin hyvän kannanoton facesta, keskustelusta lasten hankkimisesta. Miksi ohjeistaa ketään milloin lapset on tehtävä. Jokainen tekee valintansa. Ne valinnat ovat itse kullekkin henkilökohtasia.

        Elän uusioperheessä jossa mieheni nuorin lapsenlapsi on vanhempi kuin hänen nuorin oma lapsensa. On selvää, että omat lapset ensin, lapsenlapset sitten.

        No, se siitä. Välimatkojen yhteyden pito nykyisin on vaivattoman helppoa. Lähetin eilen facen välityksellä syntymäpäiväonnitteluviestin ystävällemme Japaniin. Kohta soi puhelimeni, ystävämme soitti. Oli kuin vieressä olisi jutustellut vaikka välimatkaa oli tuhansia kilometrejä.

        Tänään naisten saunailtapäivä Haarlemissa suomalaisessa puu lämmitteisessä saunassa.
        Sekin nauinto mahdollista kaukana Suomesta.

        Korppis

        No siellä kimppasaunassa teillä on sitä kosketuspintaa ainakin. Saako siellä heittää löylyä? Entäs vihtoa?
        Niin, lasten hankkimisesta Monille se nykyään tosiaankin siirtyy pitkälle lähemmäs tai ylikin neljänkymmenen, kun opiskelut, ura jne ovat etusijalla ja sitten alkaa se biologinen kello tikittään tik-tok .
        Uskikset sitä mieltä että lapset olisi hommattava mahdollisimman varhain ja suuret perheet ovat henkistä pääomaa ja piilopirtteihin korpeen kasvatetaan omaa seurakuntaa.
        Tosi yksilöllistä ja jokainen hankkii perhettä miten itselle parhaiten sopii ellei nyt satu osuun pullat vahingossa uuniin. Toisaalta ihan hyvä ottaa huomioon että terveydellisistä syistä on olemassa tietty optimaalinen ikä ja sitten tarvii myös ottaa huomioon että kun lapsi on murrosiässä ja silleen niin itsellä on vielä voimia jäljellä että jaksaa sparraa sen kaa.
        Itselläni heräsi ns. pesimisvaisto kun olimme olleet pari vuotta aviossa ja meillä kävi kerran lapsivieraita ja näytti niin koristeellisilta sohvalla istuessaan.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        No siellä kimppasaunassa teillä on sitä kosketuspintaa ainakin. Saako siellä heittää löylyä? Entäs vihtoa?
        Niin, lasten hankkimisesta Monille se nykyään tosiaankin siirtyy pitkälle lähemmäs tai ylikin neljänkymmenen, kun opiskelut, ura jne ovat etusijalla ja sitten alkaa se biologinen kello tikittään tik-tok .
        Uskikset sitä mieltä että lapset olisi hommattava mahdollisimman varhain ja suuret perheet ovat henkistä pääomaa ja piilopirtteihin korpeen kasvatetaan omaa seurakuntaa.
        Tosi yksilöllistä ja jokainen hankkii perhettä miten itselle parhaiten sopii ellei nyt satu osuun pullat vahingossa uuniin. Toisaalta ihan hyvä ottaa huomioon että terveydellisistä syistä on olemassa tietty optimaalinen ikä ja sitten tarvii myös ottaa huomioon että kun lapsi on murrosiässä ja silleen niin itsellä on vielä voimia jäljellä että jaksaa sparraa sen kaa.
        Itselläni heräsi ns. pesimisvaisto kun olimme olleet pari vuotta aviossa ja meillä kävi kerran lapsivieraita ja näytti niin koristeellisilta sohvalla istuessaan.

        Huomenta sateisesta Heemstedestä@

        No, siinähän kävi niin, että sekasaunominen siitä tuli😊 Löylyhuoneen lämpö oli 100 C eikä saanut vettä heittää vaikka niin mieleni teki, mutta kotoinen puiden lisäyksestä kantautunut savun tuoksu ja hikoilu lauteilla oli ihanaa. Siinä sivussa oli höyrysauna, mutta se ei ollut juurikaan lämmin. Poreallas ja kylmävesiallas, suolahierontahuone, lepohuone, baari jne. Laitan kohta kuvia faceen.

        Korppis


    • Anonyymi

      Minusta pitää erottaa oikea kiltteys ja liika kiltteys. Oikea kiltteys on puhtaasti positiivinen asia. Se pitää sisällään empatian ja muiden ihmisten ymmärtämisen.

      Liika kiltteys on taas sitä, että haluaa miellyttää mahdollisimman monia. Eikä välttämättä tästä johtuen kykene puolustamaan itseään ja omia kantojaan. Liika kiltteys voi pahimmillaan johtaa katkeruuteen ja kaunaisuuteen. Olen tavannut ihmisiä, jotka pitävät itseään "kiltteinä", mutta ovat pahimpia tapaamiani selkäänpuukottajia. He eivät puhu suoraan, eikä heille voi puhua suoraan ("suoralla" en tarkoittaa ilkeyttä, vaan ihan rehellistä asioiden käsittelyä).

      • Anonyymi

        Minulle ei ole tullut mieleen "miellyttää mahdollisimman monia",
        mistä sinä olet sen saanut.

        Minä yritän olle haavoittamatta vanhoja ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle ei ole tullut mieleen "miellyttää mahdollisimman monia",
        mistä sinä olet sen saanut.

        Minä yritän olle haavoittamatta vanhoja ihmisiä.

        Miellyttämisen tarve on valitettavan yleistä, ja se saa ikäviä asioita aikaan ihmisissä. Pyrkikää siis siitä eroon.


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5670
    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3597
    3. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      210
      1732
    4. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1712
    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      92
      1176
    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      29
      1135
    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      927
    8. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      72
      849
    9. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      846
    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      838
    Aihe