Aloitimme seurustelun 17-vuotiaina. Siitä on nyt reilut kaksi vuotta. Olemme eläneet kypsässä parisuhteessa, rakastaneet ja arvostaneet toisiamme, seksielämä on sujunut hienosti ja säännöllisesti. Kauaahan emme ole seurustelleet elämän mittapuuhun verrattuna, mutta alle 20-vuotiaan näkökulmasta jo hyvän aikaa.
Puoli vuotta sitten poikaystävä muutti opiskelemaan 200 km:n päähän. Koko suhteen aikana olemme kasvaneet huimasti, mutta emme erilleen. Silti haluaisin kovasti kokea ja kokeilla vielä paljon muutakin, vapautta, seksiä ja muita suhteita. Ja niin haluaisi hänkin... Kummallakaan ei ole aikaisempien lyhyiden teinisuhteiden lisäksi seurustelukokemuksia.
Olemme puhuneet asiasta jonkin verran. Ongelma tämä on! Rakastamme toisiamme ja olemme suunnitelleet menevämme kihloihin vuoden lopussa, mutta asia vaivaa mieltä todella paljon.
Pitäisikö meidän vielä elää nuoruutta ja kokea? Erota väliaikaisesti/lopullisesti? Itse en kyllä vapaata suhdetta tulisi kestämään... Mutta jääkö kaikki hampaankoloon jos ei nyt toteuta nuoruuttaan kun se on? Rakastan häntä, hän minua. Ero tulisi olemaan tuskallinen. Ja mistä voisin enää löytää yhtä tunnollista ja hyvää miestä, jos nyt päästämme toisemme menemään?
Neuvoja ja näkökulmia! Etenkin te, jotka olette/olette olleet samanlaisessa elämäntilanteessa.
Puoli vuotta sitten poikaystävä muutti opiskelemaan 200 km:n päähän. Koko suhteen aikana olemme kasvaneet huimasti, mutta emme erilleen. Silti haluaisin kovasti kokea ja kokeilla vielä paljon muutakin, vapautta, seksiä ja muita suhteita. Ja niin haluaisi hänkin... Kummallakaan ei ole aikaisempien lyhyiden teinisuhteiden lisäksi seurustelukokemuksia.
Olemme puhuneet asiasta jonkin verran. Ongelma tämä on! Rakastamme toisiamme ja olemme suunnitelleet menevämme kihloihin vuoden lopussa, mutta asia vaivaa mieltä todella paljon.
Pitäisikö meidän vielä elää nuoruutta ja kokea? Erota väliaikaisesti/lopullisesti? Itse en kyllä vapaata suhdetta tulisi kestämään... Mutta jääkö kaikki hampaankoloon jos ei nyt toteuta nuoruuttaan kun se on? Rakastan häntä, hän minua. Ero tulisi olemaan tuskallinen. Ja mistä voisin enää löytää yhtä tunnollista ja hyvää miestä, jos nyt päästämme toisemme menemään?
Neuvoja ja näkökulmia! Etenkin te, jotka olette/olette olleet samanlaisessa elämäntilanteessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla kesti suhde 17-22v. Tuli mullekin samat fiilikset, ja miehelle. Lopulta kaatui kuitenkin eri syihin. Jos teillä menee hyvin, niin en lopettaisi suhdetta vain sen takia että ei ole kokemuksia muista. Ehkä sen tajuat sitten kun olet eronnut ja huomannut ettei se sinkkuelämä niin auvoisaa ole. Joka tapauksessa, puhukaa. Pettohommiin älä lähde, se on pahinta mitä toiselle voi tehdä. Nykyään on juuri tätä että halutaan kokea yhä enemmän..miksei voi kokea yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa? Ei se ruoho ole sen vihreempää aidan toispuolella. Itse kyllä eron jälkeen riemuitsin kun oli jotain vipinää jne, mutta pian sitä huomasi kuinka vaikea on löytää sellainen ihminen jota tosissaan rakastaa ja joka rakastaa sinua. Seuraa sydäntäsi, mutta mieti samalla kannattaako laittaa hyvää parisuhdetta likoon "vain" sen takia ettei ole kokemusta muista.
Kelle niitä kokemuksia haet, jos tarviit itse niitä kokemuksia miksi aloit seurustella?? Jos tarvitsette molemmat eikö homma ole sitten tasan. Taitaa sinulla olla parisuhde vielä aika alaeste hommaa.
Mielestäni teidän ikäisten pitäisi jo pystyä puhumaan asiasta suoraan. Kokemuksiesi jälkeen ei suhteenne ole enää entisensä, mutta jokainen tekee niin kun parhaaksi näkee. Itse en hajoittaisi hyvin alkanutta parisuhdetta.
Itselläni ei tuollaista tilannetta ole, mutta tunnen parin jolla on. Ovat olleet yhdessä 16-vuotiaasta ja ovat nyt 24. Sivustaseuranneena voin sanoa että heillä näyttää näennäisesti menevän hyvin, mutta ainakin toinen osapuoli on pettänyt useaan otteeseen (kokemusten haun takia).Toinen ei tietenkään asiasta tiedä.
Mutta aika hankala tilannehan se teillä on. Sanoisin että älä turhaan anna mielikuvituksesi laukata ja mieti millaista olisi toisen kanssa jne. Olkaa yhdessä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä, kyllä asiat tapahtuvat omalla painollaan...mutta jos pystyt nyt jo arvaamaan että juttu menee jossain vaiheessa pettämiseksi, niin sitä on turha odottamalla odottaa...se loukkaa kaikkein eniten.
Sen voin rehellisesti useamman henkilön kanssa seurustelleena sanoa että näin jälkeenpäin (olen nykyään parisuhteessa) niin suurinpiirtein samat asiat niissä suhteissa toistuu. Esimerkiksi seksi ym. Suunnilleen saman kokoisia ovat kaikki kikkelit olleet, eikä niiden käytössäkään kovin suuria eroja ole ollut. Eli toisinsanoen en nyt tiedä olisinko jäänyt niin paljosta paitsi jos en olisi ollut kuin yhden kanssa...
17-vuotiaasta asti oltu yhdessä, nyt 24v ja naimisissa. Melko kokemattomia mekin oltiin kun toisiimme rakastuttiin.
Minäkin jossain vaiheessa ajattelin, että jään ehkä jostain paitsi. Kerran petin miestäni. Minulla oli suhde hetken aikaa. Eikä se loppujen lopuksi ollut mitään verrattuna siihen, mitä saan mieheltäni.
Tuntuuhan se ensimmäinen suudelma kutkuttavammalta uuden ihmisen kanssa. Voi taas hetken aikaa kuvitella jotain vaaleanpunaisempaa unelmaelämää kuin perusarki. Mutta sitten huomaat, että seksi ilman sitä rakkautta ja luottamusta, joka vakisuhteessa on, ei tunnukaan yhtä ihanalle. Ettei se vieras ihminen ehkä olekaan kiinnostunut sinusta yhtään sen syvemmin. Ja ettei hän todellakaan ole yhtään sen ihmeellisempi kuin oma rakkaasi.
Minä onnekseni sain anteeksi typeryyteni. Olen naimisissa miehen kanssa, joka toivottavasti jaksaa elää kanssani lopun elämäämme. Ei niissä seksi- ja ihmissuhdeseikkailuissa oikeasti ole mitään niin hienoa, että pitkä, hyvä suhde kannattaisi vaarantaa sen takia. Nyt minäkin sen tiedän, tosin opettelin sitä kantapään kautta.
Aloimme seurustella poikaystäväni kanssa kun olin juuri täyttänyt 18-vuotta. Poikaystäväni oli tuolloin 20-vuotias. Nyt yhteistä taivalta on takana pian seitsemän vuotta.
Hyvin paljon ja hyvin monenlaista on matkaan mahtunut. Emme vieläkään asu yhdessä, mutta suhteemme on hyvin vakaa ja onnellinen.
Tässä vuosien varrella on niitä vapauden kaipuita tullut säännöllisesti molemmille. Meillä kummallakaan ei ollut juurikaan seurustelukokemuksia ennen kuin kohtasimme toisemme. Olemme miettineet, että iskeekö "elämättä jäänyt nuoruus" joskus kolmen kympin tuolla puolen takaisin ja kadumme tehtyjä valintoja. Olemme todenneet, että elämästä ei koskaan tiedä. Elämä on tässä ja nyt. Juuri nyt meillä on hyvä näin, miksi pitäisi murehtia sellaisesta, josta emme tiedä, jostain joka kenties odottaa tulevaisuudessa tai todennäköisesti ei.
Hyvä ja onnellinen parisuhde on niin valtavan arvokas asia ja suuri voimavara, etten lähtisi sitä turmelemaan vain kokemusten toivossa. Ainahan sitä halajaa sellaista, mitä ei itsellä ole, mutta väittäisin, että aika nopeasti se arki löisi vasten sinkun kasvoja ja tulisi todettua, ettei tämä nyt niin hohdokasta ole.
Jokaisen tietysti täytyy tehdä omat ratkaisunsa. Jos teistä tuntuu, että tukahdutte suhteessanne ja olette vielä liian nuoria sitoutumaan, täytyy teidän miettiä mikä on teille todella arvokasta. Kokeilkaa vaikka kuukauden taukoa. Sillä tavalla ettette ole sinä aikana yhteydessä ettekä tapaa toisianne. Kannattaisin kuitenkin niin, että ette olisi muiden kanssa tämän tauon aikana. Kuukauden totaali erossa toisesta, saa jo vähän käsitystä siitä, millaista olisi elämä ilman toista.
Vaikka olen alkanut seurustella nuorena, olen mielestäni kuitenkin säilyttänyt itsenäisyyteni hyvin. Vaikka olemme hyvin sitoutuneet toisiimme, emme ole sitoneet elämiämme yhteen. Meillä molemmilla on paljon omia ystäviä, harrastuksia ja vietämme jopa osan lomista erikseen. Jollekin tämä voi tuntua omituiselta, mutta meille tämä sopii.
Viestini sinulle on, että on turha miettiä omia tunteita tulevaisuudessa. Loppuen lopuksi eniten on väliä sillä, mitä tuntee nyt. Tällä hetkellä. Keskustelkaa paljon, puikaa tuntojanne yhdessä.
Kaikkea hyvää teille.
Ei mitään!
Ette tule siitä yhtään onnellisemmaksi jos teillä on muita suhteita. Olkaa onnellisia jos oikea on löytynyt jo nuorena. Itse ainakin olen tosi tyytyväinen ettei puolisollani ja itselläni ole ollut muita suhteita kun nuoresta asti ollaan yhdessä oltu (16 vuotta). Jos nyt eroaisitte niin kukaan ei tuntuisi enää niin "oikealta" kuin tämä ensirakkaus! Sovitte parhaiten toisillenne, kun kumpikaan ei voi verrata kumppaniaan kehenkään toiseen. Tosin kysymyksesi oli mielestäni lapsellinen, että jos tuollaisia mietit, niin oletko edes oikeasti rakastunut... Niin - oikea rakkaus on päätöstä sitoutua toiseen, ei mitään tunteiden pyöritystä vaan sitä että päättää rakastaa toista tunteista huolimatta. Kun rakkautta hoitaa, niin tunteetkin pysyvät. Niin ei käy tässä suhteiden kertakäyttökulttuurissa, missä aina vaihdetaan uuteen, kun ensihuuma haihtuu !
Aloin seurustelemaan kumppanini kanssa juuri täytettyäni 14. Muutaman viikon päästä tulee 19 vuotta täyteen, joten seurustelumme viisivuotispäivä lähenee, ja olemme itse asiassa muuttamassa juuri yhteen.
Itse en ole missään vaiheessa kokenut mitään tarvetta kokeilla mitään muuta. Onhan se toki mahdollista, että sellainen tarve joskus tulee, mutta sitä minun on vaikea kuvitella. Siksi lähestynkin tätä siun ongelmaa siitä näkökulmasta, että MIKSI haluat kokemuksia? Kokemusten hankkiminen ei selvästikään ole mikään itseisarvo, koska läheskään kaikki nuorena sitoutuneet eivät tunne siihen tarvetta.
Nyt kun kysyn miksi, en missään nimessä vihjaa, että suhteessanne pitäisi olla joku vika, mikä aiheuttaa tämän. Mutta jos suhteessa on vika, se ei välttämättä ole selvä: tasapainoinen arki (=liika rutiininomaisuus) ja turvallisuus (=puuduttava turvallisuus) voidaan myös tiedostamatta kokea vioiksi. Sekään ei vielä tarkoita että "suhteessa olisi vikaa", vaan että suhteessa on tietty vaihe. Niitähän tulee ja menee.
Jaa, että neuvoja kaipaat? Niitä en kyllä osaa antaa. Mutta jos voit selvittää itsellesi MIKSI, niin se on varmaan hyvä lähtökohta. Ehkä se on vain nuoruuteen kuuluvaa epävarmuutta, sinusta tuntuu että pitäisi kokea ja nähdä, koska monet muut tekevät niin ja arvostavat sitä. Mutta monet muut myös arvostaisivat ihan helkkaristi sitä mitä sinulla on, enkä väittäisi että vaihtaminen olisi sinulle se edullinen vaihtoehto.
Väliaikainen ero on usein tuhoontuomittu yritys. Jos ero kuitenkin tuntuu oikeasti tarpeelliselta, asiahan on selvä. Ja ainakin tiedätte toistenne olemassa olosta, ja voitte yrittää palata Sen Oikean luo jos myöhemmin siltä tuntuu. Harvalla on noinkaan hyvä tilanne =) Monet vain etsivät hapuillen.
Päätöksen joudut valitettavasti tekemään ihan yksin, koska me nettineuvojat tiedämme hyvin vähän tilanteestasi.
Älä hukkaa tilaisuuttasi! Jos siis oikeasti rakastatte toisianne, pysykää yhdessä. Kokeminen on ihan eri asia kuin "seksi ja muut suhteet".
Miksi lähtisit "tonkimaan paskakaivoja, kun sinulla on oma kultakaivos!"
Itse pysyin nuoruuteni rakkaan rinnalla ja nyt minulla on kaikkea mitä haluan. Vaikeuksia on ollut paljon mutta niistä voi oppia ja kasvaa. Olen hyvin onnellinen vaimoni kanssa.
Naapurini, 50v. mies, oli näistä asioista samaa mieltä kun kerran juteltiin.
Näin Sinua neuvoo kaksi äijää: 40v ja 50v. Hyvää kevättä Sinulle!
löytäväsi tai kokevasi jos jätät miehesi...Ole onnellinen siitä mitä sinulla nyt on! Ei nuoruuden kokeminen tarkoita että sinun olisi pitänyt olla sängyssä monien kanssa...Itse olen alkanut seurustelemaan 15 vuotiaana nykyisen mieheni kanssa ja minulla ei ole ollut ketään muuta miestä! En koe olevani huonompi kuin muut...Miehelläni on toki ollut ennen minua muita sillä meillä on 4 vuoden ikäero. Ehkä tämä on eri juttu kun miehelläni on ollt seikkailunsa ja sinun miehelläsi ei. Miehet tarvitseva kokeiluja ennen kuin asettuvat aloilleen...mitä sitten päätätkin niin Tsemppiä! Rakkautenne kuulostaa sitä kuin teidät olisi luotu toisillene!!!
Vai tarvitsevat miehet kokemuksia ennen kun asettuvat aloilleen?! Miksikäs naiset ovat tässä sinun mielestä erilaisia? Eli oliko vastauksesi keskustelun aloittelijalle, että päästää miehensä seikkailemaan ja odottelee itse kotona onnellisena siitä, mitä hänellä jo on. Ei ihan ymmärrä pointtiasi tämä nainen...
...ihmettele jos et ymmärrä!