Identiteetti?

Vastaaja on lähellä asian ydintä. Ei kuitenkaan siinä, että mainitsi tietoisuuden, koska se on itsestään selvää puhuttaessa ihmisestä, vaan 'oleminen' on tosiolevaisen peruskokemus. Mitään esittelyä ei tarvita vaan läsnäoloa.

Itsensä esitteleminen on lopulta kuitenkin valhe tai ainakin erhe. Olemalla läsnä tulet esitelleeksi itsesi persoonana aidosti.

Anonyymi kirjoitti:

Vastaaja on lähellä asian ydintä. Ei kuitenkaan siinä, että mainitsi tietoisuuden, koska se on itsestään selvää puhuttaessa ihmisestä, vaan 'oleminen' on tosiolevaisen peruskokemus. Mitään esittelyä ei tarvita vaan läsnäoloa.

Itsensä esitteleminen on lopulta kuitenkin valhe tai ainakin erhe. Olemalla läsnä tulet esitelleeksi itsesi persoonana aidosti.

Lue lisää

Läsnäoleminen voi olla vaikea juttu. Yhtälailla toinen voi saa dakokemuksen toisesta myös jos toinen ei ole läsnä. Tai jos seuraa toisen tekemisiä tai jotenkin voi arvioida toisen vaikuttimia. Keskustella, kysellä, kuunnella. Tai kunhan vaan on vuorovaikutuksessa ja hoksottimet vastaanottotilassa.

Anonyymi kirjoitti:

Läsnäoleminen voi olla vaikea juttu. Yhtälailla toinen voi saa dakokemuksen toisesta myös jos toinen ei ole läsnä. Tai jos seuraa toisen tekemisiä tai jotenkin voi arvioida toisen vaikuttimia. Keskustella, kysellä, kuunnella. Tai kunhan vaan on vuorovaikutuksessa ja hoksottimet vastaanottotilassa.

Lue lisää

Parasta olisi, että lopetetaan joutavat keskustelut. Kaikki puhe ja muu meteli sekä pään sisäiset itsellemme asetetut vaatimukset ärsyttää ja kuormittaa ihmistä. Ollaan vaan. Näin päästään oikeaan läsnäolon tilaan. Jollain lailla aistimme toista ihmistä ja ilmapiiriä kuitenkin. Puretaan se mitä meihin on ohjelmoitu, sekä sosiaaliset koodit miten pitää muka olla ja käyttäytyä. Koko ihmisyys siis. Muuttuisimmeko lopuolta hiljaisiksi kastemadoiksi? Mikä ihana läsnäolon tila.

Anonyymi kirjoitti:

Parasta olisi, että lopetetaan joutavat keskustelut. Kaikki puhe ja muu meteli sekä pään sisäiset itsellemme asetetut vaatimukset ärsyttää ja kuormittaa ihmistä. Ollaan vaan. Näin päästään oikeaan läsnäolon tilaan. Jollain lailla aistimme toista ihmistä ja ilmapiiriä kuitenkin. Puretaan se mitä meihin on ohjelmoitu, sekä sosiaaliset koodit miten pitää muka olla ja käyttäytyä. Koko ihmisyys siis. Muuttuisimmeko lopuolta hiljaisiksi kastemadoiksi? Mikä ihana läsnäolon tila.

Lue lisää

Persoonan läsnäolo edellyttää aina vuorovaikutusta, joten keskustelu on välttämätöntä (läsnäolemiselle ja miksei muutenkin).

Aitoon läsnäoloon ei tarvita koodeja, joten siitä on hyvä aloittaa. Hyvä vinkki!

Olen tainnut kuulla kysymyksesi ennekin. Hmmmm......

Mielikuvitus on menetelmä, jolla voi päästä ihan mihin vain, myös tulevaisuuteen. Mutta ymmärrän, jos tämä on joillekin ylivoimainen rasti.

Viittaako muuten mainintasi työllisyystilanteesta siihen, että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä, vaikka palkkatyön merkityksen vähentyminen on jo nyt selvää nyky-yhteiskunnassa?

Anonyymi kirjoitti:

Olen tainnut kuulla kysymyksesi ennekin. Hmmmm......

Mielikuvitus on menetelmä, jolla voi päästä ihan mihin vain, myös tulevaisuuteen. Mutta ymmärrän, jos tämä on joillekin ylivoimainen rasti.

Viittaako muuten mainintasi työllisyystilanteesta siihen, että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä, vaikka palkkatyön merkityksen vähentyminen on jo nyt selvää nyky-yhteiskunnassa?

Lue lisää

"Viittaako muuten mainintasi työllisyystilanteesta siihen, että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä"

En viittaa,ihminen koulutustaustasta tai ammatista riippumatta,korkeasta osaamisesta yms huolimatta voi ihmisenä olla täysi kusipää,eikä omaa mitään empaattisuutta muita kohtaan.

"Mielikuvitus on menetelmä, jolla voi päästä ihan mihin vain, myös tulevaisuuteen. "

Mikä on tämä tulevaisuus mihin sinä pääset mielikuvituksellasi,onko se vain sinun oma mielikuvitustulevaisuutesi vaiko jokin kaikkien yhteinen miekuvitustulevaisuus jonka me kaikki koemme yhdessä?

Anonyymi kirjoitti:

Olen tainnut kuulla kysymyksesi ennekin. Hmmmm......

Mielikuvitus on menetelmä, jolla voi päästä ihan mihin vain, myös tulevaisuuteen. Mutta ymmärrän, jos tämä on joillekin ylivoimainen rasti.

Viittaako muuten mainintasi työllisyystilanteesta siihen, että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä, vaikka palkkatyön merkityksen vähentyminen on jo nyt selvää nyky-yhteiskunnassa?

Lue lisää

"Viittaako muuten mainintasi työllisyystilanteesta siihen, että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä, vaikka palkkatyön merkityksen vähentyminen on jo nyt selvää nyky-yhteiskunnassa?"

Sama vastaaja,osa 2

Tässä vastauksessa taas viittaan että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä,vaikka palkkatyön merkityksen vähentyminen on jo nyt selvää nyky-yhteiskunnassa.
Jos työtekijältä ollaan viemässä puolet hänen ansiotasostaan ja hän kokee identiteettinsä muuttuvan omalla palkallaan toimeentulevasta työntekijästä tuen varassa eläväksi orjaksi. Onko tällä merkitystä nyt tai tulevaisuudessa,miten tämä orjan identiteetti käsitellään seuraavassa seminaarissa?

Anonyymi kirjoitti:

"Viittaako muuten mainintasi työllisyystilanteesta siihen, että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä, vaikka palkkatyön merkityksen vähentyminen on jo nyt selvää nyky-yhteiskunnassa?"

Sama vastaaja,osa 2

Tässä vastauksessa taas viittaan että ammatin on oltava osa ihmisen identiteettiä,vaikka palkkatyön merkityksen vähentyminen on jo nyt selvää nyky-yhteiskunnassa.
Jos työtekijältä ollaan viemässä puolet hänen ansiotasostaan ja hän kokee identiteettinsä muuttuvan omalla palkallaan toimeentulevasta työntekijästä tuen varassa eläväksi orjaksi. Onko tällä merkitystä nyt tai tulevaisuudessa,miten tämä orjan identiteetti käsitellään seuraavassa seminaarissa?

Lue lisää

Työntekijällä ei ole mitään hätää tulevaisuudessa, koska palkan puolittuminen korvautuu kansalaispalkalla. Silloin identiteetiksi voi vaihtua vapaa kansalainen, joka harrastaa kulttuuria ja filosofiaa.

Myös mielikuvituksen käyttö voi vapautua ja hän ymmärtää haaveilun mahdollisuudet maailmansa rakentamisessa, haaveista totta!

Anonyymi kirjoitti:

Työntekijällä ei ole mitään hätää tulevaisuudessa, koska palkan puolittuminen korvautuu kansalaispalkalla. Silloin identiteetiksi voi vaihtua vapaa kansalainen, joka harrastaa kulttuuria ja filosofiaa.

Myös mielikuvituksen käyttö voi vapautua ja hän ymmärtää haaveilun mahdollisuudet maailmansa rakentamisessa, haaveista totta!

Lue lisää

Nyky-yhteiskunnassa asia numero yksi on, että raha ei kasva puussa ja toinen, että mitään ei saa ilmaiseksi. Omat taidot on hyvä tuntea ja mahdollisuuksiin on tartuttava. Mikään ei ole pysyvää ja aina voi tulla vähän paremmaksi, voi olla asioita joihin on vaan sopeuduttava. Monet luulee, että kyse on voittamisesta, mutta oikeasti se on pärjäämistä. Ne on kaksi täysin eri asiaa. Ehkä aina kyseessä ei ole kilpailukaan voittamisen näkökulmasta, vaikka ehkä joidenkin tahojen intressi voi olla pitää sellaista mielikuvaa yllä.. Sama pätee yhteistoimintaan, joka perustuu luottamukseen ja joskus haluun auttaa, ja on siksi inhimillistä ja on vahvempi asiana, kuin yksilöt yksittäisinä ilman yhteistyötä yhteensä. Tämä on myös tiedossa, eikä sekään ole välttämättä kaikkien tahojen intressi. Ei siis välttämättä ole hyvä idea mennä voittamisen moodiin tai olla epäluotettava tai hyljätä muita, koska siinä pelissä ei välttämättä pysy mukana kovinkaan kauan. Tai haksahtaa siihen, että kaikkien vaikuttajien intressit olisivat yhteiseksi hyväksi. Pärjäämisen pelissä voi joskus joutua tekemään omien arvojen puitteissa asioita, jotka ovat lyhyellä aikavälillä ehkä erikoisia, mutta pitkällä aikavälillä johdonmukaisia ja järkeviä. Kunhan se ei ole satunnaista vaan on oikeasti suunnitelma, johon toimenpide toimii. Toisinsanoen, kun suunnitelman on tarkoitus saada aikaan halutunlainen tulevaisuus, toimenpide ja sen seuraus on oltava tiedossa, muuten suunnittelu oli turhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nyky-yhteiskunnassa asia numero yksi on, että raha ei kasva puussa ja toinen, että mitään ei saa ilmaiseksi. Omat taidot on hyvä tuntea ja mahdollisuuksiin on tartuttava. Mikään ei ole pysyvää ja aina voi tulla vähän paremmaksi, voi olla asioita joihin on vaan sopeuduttava. Monet luulee, että kyse on voittamisesta, mutta oikeasti se on pärjäämistä. Ne on kaksi täysin eri asiaa. Ehkä aina kyseessä ei ole kilpailukaan voittamisen näkökulmasta, vaikka ehkä joidenkin tahojen intressi voi olla pitää sellaista mielikuvaa yllä.. Sama pätee yhteistoimintaan, joka perustuu luottamukseen ja joskus haluun auttaa, ja on siksi inhimillistä ja on vahvempi asiana, kuin yksilöt yksittäisinä ilman yhteistyötä yhteensä. Tämä on myös tiedossa, eikä sekään ole välttämättä kaikkien tahojen intressi. Ei siis välttämättä ole hyvä idea mennä voittamisen moodiin tai olla epäluotettava tai hyljätä muita, koska siinä pelissä ei välttämättä pysy mukana kovinkaan kauan. Tai haksahtaa siihen, että kaikkien vaikuttajien intressit olisivat yhteiseksi hyväksi. Pärjäämisen pelissä voi joskus joutua tekemään omien arvojen puitteissa asioita, jotka ovat lyhyellä aikavälillä ehkä erikoisia, mutta pitkällä aikavälillä johdonmukaisia ja järkeviä. Kunhan se ei ole satunnaista vaan on oikeasti suunnitelma, johon toimenpide toimii. Toisinsanoen, kun suunnitelman on tarkoitus saada aikaan halutunlainen tulevaisuus, toimenpide ja sen seuraus on oltava tiedossa, muuten suunnittelu oli turhaan.

Lue lisää

Hyvä pointti, että kyse ei ole voittamisesta vaan pärjäämisestä. Rikkauden tavoittelu tai elintasolla brassailu ei ole kovin todennäköistä valtaosalle ihmisiä. Filosofiassa mietitään hyvää elämää, mutta valtaosa miettii vain pärjäämistä, joka sekin saattaa kelvata hyväksi elämäksi. Toiseksi ihmiset vertailevat toisiaan ja se saattaa johtaa elintasokilpailuun, mutta enimmäkseen kysymys on sosiaalisesta pärjäämisestä eli arvostuksesta. Arvostus on tärkeää pärjäämiselle, koska laeista asetuksista järjestelmistä huolimatta, ihmiset laittavat asiat käytäntöön. Ihmisten välinen yhteistoiminta ratkaisee asiat käytännössä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä pointti, että kyse ei ole voittamisesta vaan pärjäämisestä. Rikkauden tavoittelu tai elintasolla brassailu ei ole kovin todennäköistä valtaosalle ihmisiä. Filosofiassa mietitään hyvää elämää, mutta valtaosa miettii vain pärjäämistä, joka sekin saattaa kelvata hyväksi elämäksi. Toiseksi ihmiset vertailevat toisiaan ja se saattaa johtaa elintasokilpailuun, mutta enimmäkseen kysymys on sosiaalisesta pärjäämisestä eli arvostuksesta. Arvostus on tärkeää pärjäämiselle, koska laeista asetuksista järjestelmistä huolimatta, ihmiset laittavat asiat käytäntöön. Ihmisten välinen yhteistoiminta ratkaisee asiat käytännössä.

Lue lisää

Lisäisin viellä, että arvostettavat ja statusta nostavat asiat ovat yhteisöstä riippuvaisia. Eri yhteisöt arvostavat eri asioita. Valtio pyrkii ohjeilla ja laella luoda suuret linjat joita arvostetaan. Heimojen kuplien alakulttuurien välillä on vaihtelua minkälaista elämäntapaa arvostetaan. Yhteistä kaikille on, että raha mahdollistaa helpommin ihanteellisen elämäntavan ja vapauttaa aikaa ja energiaa elämäntavalle. Jos yhteisö arvostaa oikeaa työtä eli maaseudun työtä niin pienipalkkainen kaupunkilaisen on vaikeaa ja järjetöntä järjestää itselleen metsä tai peltotonttia mitä raivata vapaa-aikana. Muuten fyysisen työntekijä saattaa hyvinkin jakaa samat arvot, koska se on hänelle käytännöllistä.

Ihanteiden toteutus on kallista. Keskiluokkaisissa ammateissa vaatii jopa taloudellista riippumattomuutta, että uskaltaa poiketa elämäntavaltaan valtavirrasta. Siinä on riskinä kokea ennakkoluuloisuutta työmarkkinoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Työntekijällä ei ole mitään hätää tulevaisuudessa, koska palkan puolittuminen korvautuu kansalaispalkalla. Silloin identiteetiksi voi vaihtua vapaa kansalainen, joka harrastaa kulttuuria ja filosofiaa.

Myös mielikuvituksen käyttö voi vapautua ja hän ymmärtää haaveilun mahdollisuudet maailmansa rakentamisessa, haaveista totta!

Lue lisää

Politiikassa näkyy, että perinteinen vasemmisto oikeisto korvautunut elämäntapa ja arvopolitiikalla. Ehkä sitä identiteettiäkin rakennetaan sieltä käsin. Puhutaanko sitten kuluttajaheimoista.

Jos palkka puolittuu niin puolittuuko myös työaika. Mistä saadaan verotulot valtion jakoon, jos ihmisillä on pienemmät tulot. Haiskahtaa, että tässä olisi keino pienentää palkkoja, mutta yrityksen verotukseen ei kosketa. Kun järjestelmäön ollaan siirrytty, tulee valtava painostus tiputtaa perusansiota. Tämä perustellaan ettei ole varaa. Ollaan eletty niin kauan kapitalismissa, että asiat otetaan itsestäänselvinä. Sen sijaan että mentäisiin ihmisten tarpeet edellä niin mennään raha edellä ja raha on aina järkiperäinen vastalause. Valtio paikkaa ihmisten tarpeet. Paikkuurahaa tarvitsevat ovat pummeja, koska tämä vaatii verotuloja.

Palkansaaja saa palkan ja valtion palvelut. Siitä muodostuu palkansaajan todellisuus. Yritykset elävät kirjaimellisesti kapitalismissa. Kilpailu on kovaa ja jokainen säästetty penni kelpaa. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan käytännön pakko. Välinpitämättömyyttä osoittavat poliittiset ideologiat, jotka mustamaalaavat vastustajat ja oikeuttavat välinpitämättömyyden. Tämäkin on käytännöllistä joillekkin.

Anonyymi kirjoitti:

Politiikassa näkyy, että perinteinen vasemmisto oikeisto korvautunut elämäntapa ja arvopolitiikalla. Ehkä sitä identiteettiäkin rakennetaan sieltä käsin. Puhutaanko sitten kuluttajaheimoista.

Jos palkka puolittuu niin puolittuuko myös työaika. Mistä saadaan verotulot valtion jakoon, jos ihmisillä on pienemmät tulot. Haiskahtaa, että tässä olisi keino pienentää palkkoja, mutta yrityksen verotukseen ei kosketa. Kun järjestelmäön ollaan siirrytty, tulee valtava painostus tiputtaa perusansiota. Tämä perustellaan ettei ole varaa. Ollaan eletty niin kauan kapitalismissa, että asiat otetaan itsestäänselvinä. Sen sijaan että mentäisiin ihmisten tarpeet edellä niin mennään raha edellä ja raha on aina järkiperäinen vastalause. Valtio paikkaa ihmisten tarpeet. Paikkuurahaa tarvitsevat ovat pummeja, koska tämä vaatii verotuloja.

Palkansaaja saa palkan ja valtion palvelut. Siitä muodostuu palkansaajan todellisuus. Yritykset elävät kirjaimellisesti kapitalismissa. Kilpailu on kovaa ja jokainen säästetty penni kelpaa. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan käytännön pakko. Välinpitämättömyyttä osoittavat poliittiset ideologiat, jotka mustamaalaavat vastustajat ja oikeuttavat välinpitämättömyyden. Tämäkin on käytännöllistä joillekkin.

Lue lisää

"Mistä saadaan verotulot valtion jakoon, jos ihmisillä on pienemmät tulot."

Ansiotulojen verotus ei ole ainoa mahdollisuus saada valtiolle verotuloja. Tuloverot olivat v 2012 Suomessa n. 14 miljardia euroa (v 2019). (Budjetin menot n. 55 mrd.) Se on historiallisesti melko uusi keino kerätä veroa, sillä ensikerran sitä kerättiin vuosina 1865–1885. Valtion tulovero Suomessa tuli pysyväksi vuonna 1921.

Verot julkisiin menoihin voitaisiin kerätä monilla muillakin tavoin kuin ansiotuloja verottamalla. Nykyisinkin välilliset verot ovat yksi tapa, esim. arvonlisäverotus (n. 19 miljardia euroa v 2019) on jo suurempi verotulojen lähde kuin verotulot.

Ansiotulojen verotusta voitaisiin Suomessa merkittävästi vähentää ja lisätä erilaisia välillisiä veroja sekä valmiste- ja haittaveroja.