Voisitko sinä seurustella pyörätuolissa olevan kanssa? jos voisit tai et, niin perustele.
Halvaus kun ei ole mikään älyvamma tai muuta ihmisen perusluonnetta ja parisuhteessa henkinen yhteys on tärkeintä. En ymmärrä näitä ihmisiä jotka ajattelee että pyörätuolilla liikkuva ihminen on nolo tai parisuhteelle on esteenä se kun ajatellaan että toista joutuisi auttamaan tai ei voi olla yhteisiä harrastuksia ja usein myös heti ensimmäisenä mietitään toimiiko seksi. Jos on vaan alaraajat pois pelistä niin sellainen ihminen harvemmin tarvitsee apua, pystyy asumaan omassa kodissa ilman avustajia jos koti on muokattu vammaiselle sopivaksi ja jos ei voi harrastaa jotain lajia yhdessä niin mitä sitten, maailmassa on varmasti miljoona muuta asiaa joita voitte tehdä yhdessä ja itselle ainakin harrastukseen pääseminen on sitä aikaa kun haluan tuulettaa omaa päätä joten en kaipaa kumppania sinne mukaan. Seksi on muutakin kuin munaa reikään, se on suuseksiä, sormien ja lelujen käyttöä niin mitä sitten jos jokin yhdynnän muoto ei onnistu. Kellekkään meistä ei ole luvattu ikuista terveyttä, meistä kuka tahansa pystyy halvaantumaan kun tarpeeksi pahasti niskaan tai selkään osuu, joten siksi pitäisi olla empaattisempia ja nähdä ihmisessä kokonaisuus eikä niin että ei voida alkaa seurustelemaan jonkin vamman tai sairauden takia... Terveisin pyörätuolissa istuvan miehen vaimo, joka on mulle parhain mies ikinä ja rakastavin isä lapsillemme ja helvetin komea kasvoista ja hyvä kroppa vammasta huolimatta kun ei ole lihava!
Halvaus kun ei ole mikään älyvamma tai muuta ihmisen perusluonnetta ja parisuhteessa henkinen yhteys on tärkeintä. En ymmärrä näitä ihmisiä jotka ajattelee että pyörätuolilla liikkuva ihminen on nolo tai parisuhteelle on esteenä se kun ajatellaan että toista joutuisi auttamaan tai ei voi olla yhteisiä harrastuksia ja usein myös heti ensimmäisenä mietitään toimiiko seksi. Jos on vaan alaraajat pois pelistä niin sellainen ihminen harvemmin tarvitsee apua, pystyy asumaan omassa kodissa ilman avustajia jos koti on muokattu vammaiselle sopivaksi ja jos ei voi harrastaa jotain lajia yhdessä niin mitä sitten, maailmassa on varmasti miljoona muuta asiaa joita voitte tehdä yhdessä ja itselle ainakin harrastukseen pääseminen on sitä aikaa kun haluan tuulettaa omaa päätä joten en kaipaa kumppania sinne mukaan. Seksi on muutakin kuin munaa reikään, se on suuseksiä, sormien ja lelujen käyttöä niin mitä sitten jos jokin yhdynnän muoto ei onnistu. Kellekkään meistä ei ole luvattu ikuista terveyttä, meistä kuka tahansa pystyy halvaantumaan kun tarpeeksi pahasti niskaan tai selkään osuu, joten siksi pitäisi olla empaattisempia ja nähdä ihmisessä kokonaisuus eikä niin että ei voida alkaa seurustelemaan jonkin vamman tai sairauden takia... Terveisin pyörätuolissa istuvan miehen vaimo, joka on mulle parhain mies ikinä ja rakastavin isä lapsillemme ja helvetin komea kasvoista ja hyvä kroppa vammasta huolimatta kun ei ole lihava!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan hemmetin hyvä aloitus sulla, kiitos siitä. Näiltä sivuilta ei taida kommenttia tipahtaa, vaikea aihe, jos ajatusmaailma pyörii vain siellä alakerran alueella ja yläpään asiat ovat tuntemattomampia.
Olen jo iäkkäämpi ja aviossa, jotta mitään muun kaltaista suhdetta en haikaile, mutta ko. urheilija on sellainen tyyppi, johon olisi hienoa tutustua paremmin. Toivon hänelle sydämestäni kaikkea hyvää myös muilla kuin urheilurintamalla. - Nm. Oikea voittaja
Jos l-p tähti huolisi minut, niin ottaisin hänet heti. Ensimmäisestä hetkestä lähtien, kun olen nähnyt hänet tv:ssä, olen nähnyt hänestä ns märkiä unia. Se vaan kolahti ja on just minun makuuni. Sexy ehdottomasti. Siitä kundista ei puutu mitään. Voisimme istua sylikkäin siinä kelaustuolissa. Sorry, taidan olla "pervo", mutta se jäbä vaan on niin ihana. Panisin
Kyllä oli ruma ilmaisu tuo aloittajan "munaa reikään", niin kauniista ja ihanasta asiasta , sukupuoliyhdynnästä, jota ei mikään korvikejuttu voi korvata.
Onko kysymyksessä defenssimekanismi nimeltään arvonkieltäminen = pitää halventaa asiaa, jota ei voi saada?
Kyllä. Voisin ajatella seurustella pyörätuolissa olevan kanssa, ja seurustelen. Nimen omaan miehen kanssa, en pyörätuolin joka on vain välttämätön apu arjessa pärjäämiseen.
Miesystäväni tosin pystyy kotona liikkumaan kainalosauvojen avulla, halvaantunut ei ole vaan jalat muuten pois pelistä.
Ulkona käytössä pyörätuoli. Elämme ja olemme ja liikumme ja harrastamme täysin normaalisti, pyörä ja sauvat ei menoa haittaa. Miesystäväni pärjää loistavasti itsenäisesti omassa kodissaan, ei tarvitse apua mihinkään.
Hän on hyvin ulospäinsuuntautunut ja huumorintajuinen tyyppi, paljon ystäviä ja kavereita. Sosiaalisessa elämässäkään liikuntavamma ei haittaa.
Nykyaikana ihmisen arvo lasketaan ulkonäkönä, kiloina, rahana, nuoruutena jne.
Jos tuohon lähtee, jää pian luu käteen. Kauneus katoaa (itseltäsikin), ikää tulee, raha ei ole onnen tae. Löydät itsesi yksin kylmästä maailmasta, nuoremmat ja kauniimmat ja virheettömämmät kiiruhtaa ohi eivätkä edes vilkaise sinuun päin. Mistä sitten sitä lämpöä ja läheisyyttä ja rakkautta haet jota tälläkin foorumilla peräänkuulutetaan? Se mitä ihmisen sisältä löytyy, ei merkitse mitään nykyihmiselle. Olisiko aika tarkistaa arvojaan?
Ehdottomasti voisin! Tiedän yhden pyörätuolissa olevan miehen, joka on luonteeltaan mielenkiintoinen ja mukava ja kaikenlisäksi älyttömän komea. En koe, että se olisi mielestäni millaan lailla "noloa" tai hänen ihmisarvoaan vähentävää, inhottaa ajatellakin että sellaisia ihmisiä on, jotka näin valitettavasti ajattelevat..
Hankala kysymys.
Voisin seurustella pyörätuolissa olevan kanssa. Luultavasti suhteen aloittamiseen olisi kuitenkin pieni "pelon" kynnys, joka pitäisi ensiksi ylittää. Minä tunnen pari pyörätuolissa olevaa ihmistä, joilla molemmilla on kuitenkin jonkinlainen tomintakyky alavartalossaan. Jalat siis toimivat, mutta heikosti. Aivan varmasti miettisin kuinka elämä toimisi, jos toinen on tuolissa. Ei se kuitenkaan itselleni olisi este esim. treffailla ja katsoa miten homma etenee. Ymmärrän kuitenkin todella hyvin, että jollekin tuo kynnys voi olla liian suuri ylittää. Kyse ei todellakaan ole välttämättä siitä, että pyörätuolissa olevan oletettaisiin olevan jotenkin "älyllisesti vajaa".
Luultavasti en voisi ellei sitten kävisi niin, että kumppani joutuisi pyörätuoliin seurustelun jo alettua.
Kokisin toisen pyörätuolin niin rajoittavana ihan arkipäivän askareissa, etten ehdoin tahdoin haluaisi sellaista vaikkeutta elämääni. Samaa koskee esim mielenterveysongelmaista tai alkoholiongelmaista tai kumppaniehdokasta, jolla on pieniä lapsia.
Minä tykkään tummista (enkä tarkoita tummaihoisia) miehistä joilla on leveät hartiat, määrätyn tyyppiset kasvot ja intensiiviset silmät ja katse. Tähän mennessä pari kaveria on hieman sykähdyttänyt, mutta täydellistä ei ole vielä vastaan tullut. Täytyy vissiinkin mennä etelämmäs (Ranska, Italia, Espanja, Portugali) etsimään sopivaa.
L-P Tähti ei kilkata minussa minkäänlaisia kelloja eikä aiheuta seksuaalisia väristyksiä. Joten, vastaus on ei, en voisi seurustella hänen kanssaan. Hänen vammallaan ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, kun ei ole minkäänlaista vetovoimaa eikä halun tunnetta häntä kohtaan, niin ei ole. En muutenkaan tunne vaaleisiin miehiin ole minkäänlaista vetoa. Ei niin pienintäkään.
Jos pyörätuolissa istuisi kuvailemani näköinen tumma mies jolla olisi vielä vähän kiero ja hulvaton huumorintaju, niin mikä ettei.
Munaa reikään baby.
Ihmisellä ei ole velvollisuutta ihastua kehenkään saati mennä naimisiin kenenkään kanssa. Siinä mieli saa olla avoimen syrjivä. Se ei ole rumaa eikä väärin. Sama koskee ystävyyttäkin.
Elämässä toiset jäävät ilman haluamaansa ja toiset saavat yllin kyllin. Se saattaa olla sydäntä särkevää, mutta se ei ole kenenkään vika.