Olen miettinyt...jatkaako...

Se että tunnistat tilanteen ja sen tuomat epäkohdat on rohkea askel. Nyt vain otat omaa aikaa ja mietit asiaa rauhassa. Tietenkin jos olet asiaa pitempään jo pohtinut, niin ehkä jo tiedät oikean vastauksen. Omasta mielestäni sinun kannattaisi erota. Terveeseen suhteeseen ei kuulu toisen vähättely!

Itse en ainakaan alistuisi tuossa tilanteessa. Nuorempana tuli juuri tuollaisia miehiä tavattua ja osan kanssa meni hyvin pitemmänkin aikaa. Lopulta kuitenkin he päätyiväy kontrolloimaan ja suoraan sanoen vittuilemaan kaikesta. Minun ei sitä tarvinnut kestää ja lähdin niin nopeasti suhteesta kuin vain voin. Enkä ole joutunut katumaan.

Tajuaako miehesi kuinka ala-arvoisesti hän käyttäytyy?
Oletko koskaan, suoraan silmiin katsoen ja ystävällisen vakavalla äänellä ilmoittanut ( siis et yrittänyt sitä etkä yrittänyt tätä vaan rehellisen suoraan ilmoittanut) että:

" kuule Kalle, sinun käytöksesi minua kohtaan ei ole hyväksyttävää. Minä en koskaan, en ikinä enää, halua kuulla sinun ala-arvioivaa ja ilkeää kielenkäyttöä. Ymmärrätkö?"

Ei muuta. Ei selittelyjä. Ei selittelyjen kuulemisia. Ei mitään muuta.

Salli miehellesi tilaisuus sulattaa juuri kuulemaansa. Poistu paikalta.
Miehesi kuulostaa yksinkertaiselta. Sinun on todennäköisesti toistettava tuo uudelleen.

Ellei noin yksinkertainen asia mene miehesi aivoihin, ellei hän ymmärrä sanomasi sisältöä, on aivan omassa valinnassasi, haluatko jatkaa elämistä tuon tason moukan kanssa.
Kiltteydellä eikä hyvänvännäköisyydellä tässä ei ole osaa ei arpaaa. Tämä on vain terveen maalaisjärjen rehellistä käyttöä.

Miksi ihmeessä jatkaisit liittoa, jossa toinen vain vittuilee ja vähättelee?

Liitossa tärkeintä on molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus. Ihan ensiksi sanot miehelle vakavasti ja jämäkästi, ettet siedä enää yhtään enempää vähättelyä ja vittuilua.

Taidat olla liian kiltti. Opettele tuota jämäkkyyttä ja vaalimaan omia rajojasi. Älä siedä loukkauksia, vähättelyä, vittuilua.

Kyllä ongelma on täysin omatekoinen, jos et ole kyennyt huolehtimaan omasta hyvinvoinnista/rajoista, voit syyttää itseäsi. Arvostatko itse miestäsi, vai onko arvostus yksipuolista mielestäsi.

Ihan vaan eroat. Näin.

Onko muualta saamasi arvostus millaista? Ammatillista vai jonkun toisen miehen arvostusta? Rehellinen pitää olla käänteissään, sillä siitä se arvostus lähtee.

Voisin sanoa naisestani samaa kuin aloittaja miehestään, puolisoni on mieleltään äkkipikainen, räjähtelee, naljailee, joskus rauhallinen, nainen muuttui täysin noin 7 vuotta sitten, syytä ei ole kertonut eikä ole tilanne korjaantunut. Hankala tapus henkisesti, jos tilanne olisi suotuinen, lähtisin.

Jos noin huonosti kohtelee ota ero ei kukaan saa noin huonosti kohdella. Miten siedät vittuilut? Jos itse olet kiltti niin miksi alennut tuollaiseen. Toisaalta kiltit puolisot jäävät haukuttavaksi. Kannattaa itsetuntoa kohottaa ja sanoa ettet ole vittuilun arvoinen etkä tuollaista käytöstä hyväksy. Ellei puolisosi tee sitä juuri siksi että lähtisit. Toki voi vittuilla takaisin. Mutta aika huono suhde teillä silloin.

Ei pitkästä liitosta lähdetä noin vain. Kannattaa nyt ainakin yrittää keskustella. Ehkä syy miehesi omituiseen käytökseenkin löytyy.

Syy voi olla jopa terveyteen liittyvä. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, testosteronitasot, stressi, unettomuus, liikunnan vähyys, väärä ravitsemus, päihteet, lääkkeet yms. vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen.

Lakkaa nyt ihan ensimmäiseksi tekemään asioita toisten mieliksi ja elä omaa elämääsi täysillä. Harrasta mitä haluat, siivoa ja tee ruokaa fiilispohjalla. Voit ottaa vaikka lomaa ja lähteä viikoksi reissuun, niin eiköhän sitä arvostusta ala löytymään, kun palvelu ei pelaakaan. Opeta miestäsi käyttäytymään ihmisiksi, koska kaikki eivät ole saaneet käytöstapoihin hyvää kotikasvatusta.

Jos mikään ei auta, niin sitten voit kyllä erota.

tarpeeksi kun laiminlyö parisuhdetta, miehen kiinnostus lakkaa. Sitten voikin syyttää miestä. Kannattaa muistaa uhriutuminen. Se on aina kova sana miehiä vastaan.

Onnellinen mies ei äksyile.

Toi olen tehnyt höpötys on täyttä tuubaa. Tiedätkö edes mitä miehesi oikeasti odottaa parisuhteelta? Oletko ollut valmis panostamaan siihen? Ei siis niin mitä sinä ajattelet, vaan mitä miehesi toivoo.

Tottakai saat muualta arvostusta, koska toiset ei ole siinä perhehelvetissä jonka olet miehellesi luonut.

Mitä jos kasvaisit aikuiseksi?

Mun exäkin pitää itseään varmaankin kilttinä. Mut ei ollut valmis panostamaan koskaan suhteeseen.
Parisuhde oli aina se viimeinen listalla. Mut jakoi per.... kylillä kun, sai arvostusta...
Huoripukin matkaan lähtikin.

Oli mukamas vielä huolissaan kuinka selviän? Huijasi osituksessa jätti 20 000 sijoituksen mm. sanomatta. myös metsärahaa katosi mystisesti.

Minä vaan toivoi että lähtisi jo.
Koko heidän suvulleen oli suuri pettymys kun, aloinkin kuntoutumaan heti eron jälkeen. Olen saanut elämänilon takaisin. Myös oikeasti rakastavan naisen löysin. Työkin vaihtui parempaan.

On ihanaa kun ei ole enää mun ja toisen tarpeet. Ne ovat yhteisiä. Ei mistään keinotekoista syyllistämistä. Tiedän että me teemme kaiken rakkaudesta. Jos olemme jostain erimieltä, me etsimme yhdessä meille parhaan ratkaisun. Kun molemmat haluaa ja pystyy asettumaan toisen asemaan, se ratkaisu löytyy aina.

Ei ole mitään sulle, mulle juttuja vaan, meille.
Jos me emme pääsisi yhteisymmärrykseen kaapinpaikasta, me kantaisimme kaapin ulos yhdessä. Molemmille mieluinen työkalu ja tuhoaisimme sen yhdessä nauraen.

Tiedän että mun rakas puhuu aina totta. No mun komeaksi sanominen lienee se poikkeus joka vahvistaa säännön.
Joskus joudun vähän kyselemään jos on surua joka, ei liity minuun suoranaisesti.
Vaikeistakin asioista on helppo puhua, kun se syyllistämistä ei ole.

Hän tekee kaikkensa suhteemme eteen, mut taatusti ei tulisi tänne avautumaan että mä olen yrittänyt. Miksikö? Siksi että meistä oma onnellisuus on kaiken avain. Mut emme voi olla yksin onnellisia parisuhteessa. Siksi me teemme toisen eteen kaikkemme että, mä voimme molemmat olla onnellisia. Tavallaan hiton itsekästä mut, se toimii. Eikä se ole edes vaikeaa.

Molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus parisuhteessa ovat jopa tärkeämpiä kuin rakkaus. Vähättely ja vittuilu on henkistä väkivaltaa. Ellet saa sitä muuten loppumaan (sanot miehelle, että nyt riittää - sinulle ei enää kertaakaan sanota asioita vittuillen ja vähätellen) ero on ainoa oikea vaihtoehto ja se on tehtävä pikaisesti. Vähättely nakertaa itsetuntoa ja omaa ydintäsi.

Game over?

Tottahan se rakkaus sammuu viimein jos toinen naljailee. Kiltteys ei pitemmän päälle auta mitään, on tartuttava lujempiin sanoihin. Naljailu tappaa tunteet kiltiltä ihmiseltä ja kunnioitus, lopulta yrittäminenkin katoaa puolisoon. Jotakin samaa on ap.n tapauksessa kuin omassani.
Olen sanonut puolisolleni vakavasti että minua on parempi olla aliarvioimatta.
Tyhmä "henkseleiden paukuttelija" joka löytää aina toisista ihmisistä pelkkää negatiivista sanottavaa, ei ymmärrä tai pysähdy ajattelemaan aina sitä mitä hänelle sanoo. Omanarvontunto lienee sellaisella miehellä nollassa ja sitä yritetään nostaa haukkumalla toisia. Voi ressukoita jotka ei ikinä kasva aikuiseksi ja empaattiseksi.

Älä siedä vähättelyä, älä vittuilua. Sanot suoraan, nyt loppuu. Ellei lopu, niin ero heti. Ja tuskin loppuu sanomalla, jos sitä on jo pitkään kestänyt ja olet "sietänyt".

Miksi siedät vähättelyä ja vittuilua? Suhde on kuollut, jos ei ole molemminpuolista arvostusta. Suhde on sairas, kun vähätellään ja vittuillaan.