Kommunistiset suunnitelmataloudet epäonnistuivat kaikessa. Niisä on nähty nälkää ja miljoonat ovat kuolleet ruoan puutteeseen. Ravinnon lisäksi puutetta on ollut kaikesta muustakin. Suomalaiset sen tietävät, Neuvostoliiton matkoilla meni kaupaksi vanhat farkutkin, terveyssiteet, sukkahousut, kuulakärkikynät, purukumit ja paljon muuta.
Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan kommunistimaat rohativat omaan mahdottomuuteensa jo liki 30 vuotta sitten. Luulisi, että tänä aikana kaikkein tyhmimpienkin pää olisi selvinnyt, mutta ei kun ei. Suomessa on vielän joitakin, jotka haikailevat kommunistisen suunnitematalousjärjestelmän perään.
Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan kommunistimaat rohativat omaan mahdottomuuteensa jo liki 30 vuotta sitten. Luulisi, että tänä aikana kaikkein tyhmimpienkin pää olisi selvinnyt, mutta ei kun ei. Suomessa on vielän joitakin, jotka haikailevat kommunistisen suunnitematalousjärjestelmän perään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nälänhädät olivat tahallisia sekö ihmisten rääkkääminen. Kommunismi ei romahtanut, vaan se romautettiin tarkoituksellisesti, koska oli aika pistää pakka uusiksi
Kommunismi romahti sisältäpäin siksi, että se ei toiminut! Työläinen ei todellisuudessa kokenut tuotantovälineitä omiksi vaan laiskotteli ja juopotteli, jolloin tuottavuus jäi heikoksi!
Eihän ne tuotantovälineet täälläkään työläisten omia ole.
Outo väite. Kuka järjesti tahallisen nälänhädän?
TODELLISUUDESSA neukuissa syötiin hyvin ja osittain jopa paremmin kuin joissain länsimaissa, kuten YK:n raportti todistaa:
YK:n mukaan elintarvikkeiden vähäinen määrä kauppojen hyllyillä Neuvostoliitossa ei ollut merkki puutteellisesta ravinnosta tai nälkäongelmasta ainakaan enää 1950- ja 1960-luvuilta eteenpäin. Neuvostokansalaisten ruokavalio, kalorien ja proteiinien määrä, oli YK:n mukaan hyvällä tasolla, mutta valtion toteuttama elintarvikkeiden hintojen subventointi (”liian halpa ruoka”) ja muiden kulutusmahdollisuuksien vähäisyys aiheuttivat sen, että kuluttajat ostivat elintarvikkeita enemmän kuin markkinaehtoisen hinnanmuodostuksen vallitessa olisi ostettu.[5] Esimerkiksi vuosina 1964–1966 neuvostokansalaisen saama kalori- ja proteiinimäärä ylitti ruotsalaisen, norjalaisen, länsisaksalaisen ja japanilaisen, mikä tosin saattoi olla haitallista ylipainon ja elintasosairauksien kannalta. Ylituotannosta johtuvaa syötäväksi kelpaavan ruoan polttamista ja kaatopaikoille ajamista ei Neuvostoliitossa esiintynyt.
Kannibalismi oli oletettuakin yleisempää Neuvostoliitossa. Sitä esiintyi erityisesti 1930-luvulla, mutta vielä 1950-luvullakin.
lähde:
Hlevnjuk, Oleg V.: Stalin. Diktaattorin uusi elämäkerta [Stalin. Zhizn odnogo vozhdja / Stalin. New Biography of a Dictator].