Tämä vuosi on ollut musertavin vuosi elämässäni. Menetin molemnat vanhempani ja avoliitto päättyi eroon 8 vuoden jälkeen. Vanhempani olivat iäkkäitä, mutta tuntuu epätodelliselta että he kuolivat muutaman kuukauden välein. Tunteet myllertävät laidasta laitaan vihaa, surua, ikävää. Elämä tuntuu tyhjältä ja raskaalta. Jos yritän nukkua ilman lääkkeitä herään aamyöllä ahdistukseen, joka tuntuu kuin olisi jotain painavaa rinnan päällä - vaikea hengittää, ulos hengittämään meneminen yleensä auttaa. Olen miettinyt onko tämä normaalia surua vai masennusta. Toivottavasti elämä kevenee vielä joskus ja pystyn löytämään ilon uudestaan.
Ahdistava suru
Anonyymi
492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun sisko kuoli tuli myös avoero, sain hermoromahduksen. Ei ollut kuin kyyneleisiä päiviä.Isän kuoleman jälkeen vain äidin hiljaista itkua ja hiljalleen pölyttyviä huoneita.
Sinulla ollut tosi raskasta, elämä ei palaa ennalleen. Ei se suru jätä koskaan. Onneksi sinullakin on suojelusenkeli joka pitää sinusta huolta.
Hei kaikki !
Minulta kuoli äiti ollessani 1.5 vuotias. Nyt olen jo vanhus. Olen ollut siitä lähtien "henkisesti yksin".
Minua on auttanut AJATUS laittaa kaikki elämän surut ja ikävät asiat läpinäkyvään laatikkoon jota ei saa auki. Ei koskaan ! Mutta se on läpinäkyvä, joten voin satuttamatta itseäni tutkia surujani. Surut ei pääse saastuttamaan iloisia asioita.
Myönnän et on vähän sekava .... mut minua on auttanut !
Kaikkea hyvää kaikille !!!!!
Menetin isäni jo 12-vuotiaana ja nyt 55-vuotiaana äitini, tuntuu jotenkin nyt lopulliselta tämä elämäni polku, tunnen olevani orpona nyt yksin kun ei ole sisaruksiakaan.
Luota siihen että vanhemmillasi on kaikki hyvin. He ovat yhdessä tuonpuoleisessa jossa heillä on hyvä ja turvallinen olla, rakkauden ympäröiminä. He ovat aina mukanasi ja lohduttavat sinua, vaikkeivat ole enää tässä maailmassa fyysisesti. Joskus murskaudumme sirpaileiksi ja olemme syvällä pimeydessä. Pikku hiljaa nouset sieltä ylös ja näet valon pilkahduksen ja sirpaleista syntyy jotain todella hyvää.
Käy myös lääkärissä ja puhu ongelmistasi. Terapiasta voi olla myös apua, että saat puhua pahaa oloa pois.
Lorna Byrnen kirjoista saa paljon lohtua.