En nyt tiedä, meneekö tämä oikeaan paikkaan, mutta haluan vain purkaa tämän...
Olen yli 20-vuotias "ikisinkku" ja minulla on yksi naispuolinen kaveri. Hän on muutaman vuoden nuorempi kuin minä, ja olimme molemmat pitkään täysin kokemattomia parisuhteista ja seksistä. Sitten tämä tyttö löysi poikaystävän, ja minun on ollut tosi vaikea edes sietää tätä tyttöä sen jälkeen. Joskus hän käyttäytyy "niin kuin ennenkin", jolloin hänen kanssaan on kiva jutella, mutta se alkaa olla jo harvinaista. Enimmäkseen hän tuntuu suorastaan kehuskelevan parisuhteellaan ja kaataa minulle kaikki parisuhteensa ongelmat (se on tuntunut olevan hieman tasapainoton suhde, tai sellaisen käsityksen olen ainakin saanut). Eniten minua häiritsee se, että hän retostelee heidän seksielämällään. Jos minä kerron hänelle jotain ja haluan keskustella jostain minuun liittyvästä vaihteeksi, esimerkiksi viimeksi kerroin nähneeni naisen joka selittämättömästä syystä herätti minussa halua mutta minua surettaa, koska seksielämä on täysin minun tavoittamattomissa, ainakin vielä nykyään, niin hän heti käänsi jutun itseensä ja kertoi harrastaneensa villiä seksiä miehensä kanssa aiemmin päivällä. Joskus tuntuu, kun hän oikein yrittäisi vain loukata minua, kun hän hyvin tietää, että minä olen kärsinyt, ja kärsin edelleen, rakkauden ja seksin kaipuusta.
Ylireagoinko minä, pitäisikö minun yrittää vain olla onnellinen hänen puolestaan? Olen kyllä yrittänyt, mutta mahdotonta tuntuu olevan.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Olen yli 20-vuotias "ikisinkku" ja minulla on yksi naispuolinen kaveri. Hän on muutaman vuoden nuorempi kuin minä, ja olimme molemmat pitkään täysin kokemattomia parisuhteista ja seksistä. Sitten tämä tyttö löysi poikaystävän, ja minun on ollut tosi vaikea edes sietää tätä tyttöä sen jälkeen. Joskus hän käyttäytyy "niin kuin ennenkin", jolloin hänen kanssaan on kiva jutella, mutta se alkaa olla jo harvinaista. Enimmäkseen hän tuntuu suorastaan kehuskelevan parisuhteellaan ja kaataa minulle kaikki parisuhteensa ongelmat (se on tuntunut olevan hieman tasapainoton suhde, tai sellaisen käsityksen olen ainakin saanut). Eniten minua häiritsee se, että hän retostelee heidän seksielämällään. Jos minä kerron hänelle jotain ja haluan keskustella jostain minuun liittyvästä vaihteeksi, esimerkiksi viimeksi kerroin nähneeni naisen joka selittämättömästä syystä herätti minussa halua mutta minua surettaa, koska seksielämä on täysin minun tavoittamattomissa, ainakin vielä nykyään, niin hän heti käänsi jutun itseensä ja kertoi harrastaneensa villiä seksiä miehensä kanssa aiemmin päivällä. Joskus tuntuu, kun hän oikein yrittäisi vain loukata minua, kun hän hyvin tietää, että minä olen kärsinyt, ja kärsin edelleen, rakkauden ja seksin kaipuusta.
Ylireagoinko minä, pitäisikö minun yrittää vain olla onnellinen hänen puolestaan? Olen kyllä yrittänyt, mutta mahdotonta tuntuu olevan.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tällä sinun "kaverillasi" on todennäköisesti huono itsetunto ja siitä johtuva pätemisen tarve. Lisäksi hän ei lainkaan huomioi sinun tunteitasi. Juuri kehuskelu ja jatkuva hänestä itsestään puhuminen viittaavat pätemisen tarpeeseen: hänestä on hienoa kun hän seurustelee ja sinä, joka et, olet omiasi korostamaan tätä hänen "saavutustaan."
Tunteesi, että hän pyrkii tahallaan loukkaamaan sinua, voi olla ihan aiheellinen. Ja oikeutettukin kirjoittamastasi päätellen. Hän tarkoituksella iskee kipeisiin kohtiisi. Uskomatonta, mitä kaikkea ihmisistä paljastuukaan ajan kanssa, hyvät ystävät muuttuvat elämänpilaajiksi. Tunnen myötätuntoa sinua kohtaan, ikävä tilanne.
Tottakai sinun on mahdotonta olla onnellinen hänen puolestaan ja se johtuu ihan hänen omasta käyttäytymisestään.
Tämä taitaa olla sellainen tilanne, jossa on aika toivottaa hyvää loppuelämää ja jatkaa omaan suuntaasi. Jos ystävä on tätä luokkaa, niin mihin vihamiehiä tarvitaan? Parempia ystäviä löytyy varmasti, osa ihmisistä osaa vielä kunnioittaa lähimmäisiään.
Sen vielä sanoisin, että tämä ei ole millään tavalla sinun syysi. Hänellä on ongelma, jonka takia sinun on turha kärsiä. Voi olla, että hän saa itsetuntonsa kohdalleen ja voitte taas olla ystäviä. Tai sitten ei, mutta sinulta ei voi vaatia asiattoman käytöksen sietämistä oman hyvinvointisi kustannuksella.
Tsemppiä!
Tuntuu jo paremmalta. Hän on tosiaan kärsinyt, ja varmasti kärsii edelleen, huonosta itsetunnosta. Ja olen miettinyt kyllä sitä vaihtoehtoa, että "tiemme eroaisivat", mutta kun joskus on hetkiä, jolloin hänen kanssaan on mukava jutella, enkä haluaisi kuitenkaan loukata häntä. Tuntisin itseni kusipääksi ja erittäin huonoksi ystäväksi. Ihan kuin syyllistäisin häntä hänen onnestaan.
Äh, pitää edelleen kai katsella tilannetta. En kylläkään aio antaa itseni kärsiä enää kauaa.
Nosta ihmeessä kytkintä. Ei naisen kanssa kannatta olla ystävä, sillä et kuitenkaan saa seksiä näiltä naisilta. Yritä muuttua karskimmaksi, jolloin naiset alkavat kiinnostua sinusta seksuaalisesti.
Niin, ei se "eroaminen" tietenkään helppoa ole. Ihmiset kasvavat yhteen eikä irtautuminen ole helppoa. Ihan varmasti olet hyvä ystävä heille, jotka osaavat sinua arvostaa.
Ja kuten jo sanoin, syy hänen käytökseensä ei ole sinussa. Aivan varmasti hänen muut ystävänsä saavat osakseen sitä samaa, nyt ja tulevaisuudessakin.
Asioilla on taipumus kääntyä parhain päin :)
Niin, ei ole helppoa, ei. Mutta ehkä tämä tästä. Halusin vain kuulla, etten ole hirviö, vaan omat tunteeni saattavatkin olla oikeutettuja.
No, en minä tältäkään naiselta, tai tytöltä, ole koskaan seksiä halunnut. Kyllä minä pystyn olemaan naisen kanssa "pelkkä" kaverikin.
Vaikka myönnettäköön, että joskus harmittaa se, että ajaudun aina kaveripojaksi, mutta se nyt ei enää liity tähän aiheeseen, eikä ole kovinkaan suuri ongelma, ainakaan juuri tällä hetkellä.
Hieman kuullostaa siltä olet kateellinen tämän ystävänaiseni seksikokemuksista. Tuntuuko sisälläsi että minäkin haluasin samanlaisia kokemuksia?
Yritä päästä eroon kiltin miehen roolistasi. Muutu karsimmaksi ja hankkiudu itsesäälistä eroon. Kovempi käytös tehoaa paremmin naisiin, vaikka se uskomattomalta kuullostaakin.
Siis nimenomaan, kyllä minä olenkin kateellinen! Se on yksi syy, miksi minua hänen kehuskelunsa niin paljon satuttaakin.
Olen kyllä yrittänyt päästä eroon itsesäälistä ja liiallisesta kiltteydestäni, mutta en voi, enkä oikeastaan halua, muuttua karskimmaksi. Se olisi teeskentelyä, enkä usko sen toimivan. Epäilisin teeskentelyni olevan läpinäkyvää, ja se ei kertakaikkiaan voi olla kovin kiinnostavaa, saati sitten seksikästä. Toisaalta olet kyllä oikeassa, ja olenkin varmasti liian kiltti. Se johtuu itsetunnostani, sillä pelkään karkoittavani loputkin naiset lähipiiristäni pitämällä puoliani, eli olemalla edes vähän "karskimpi".
Noinhan sitä aika usein käy, kun kaveri alkaa seurustella ja itse on sinkku. Seurustelevalla ihmisellä on vähemmän aikaa kavereilleen, ja sitten kun on aikaa tavata tai jutella puhelimessa, niin toinen puhuu pelkästään siitä uudesta suhteestaan. Luultavasti tuo kaverisi käyttäytyisi samoin kenen kanssa tahansa. Eli kehua retostelisi seksielämällään ja toisinaan taas tilittäisi parisuhdeongelmistaan. Joistakin ihmisistä vain tulee tuollaisia, kun he alkavat seurustella. Seksielämällä kehuskelu on muuten tosi lapsellista. Tuollaisten juttujen pitäisi olla ihan yksityisasioita.
Ehdotan sinulle, että ottaisit kyseisestä tytöstä vähän etäisyyttä. Yritä hankkia uusia kavereita. Tytön olisi hyvä huomata, että sinullakin on elämää, vaikka et seurustelekaan. Vielä parempi tietenkin olisi, jos löytäisit tyttöystävän. Eihän sitä koskaan tiedä, sellainen voi löytyä piankin...
Niin, siis senhän toki hyväksyisin, jos hän vain seurustelisi. Muiden kavereiden kanssa minulle ei ole tullut mitään ongelmia, vaikka aluksi onkin pientä mustasukkaisuutta ilmennyt, mutta se on aina mennyt ohi, kun olen hyväksynyt että seurustelukumppani vaatii osan huomiosta. Tämä tapaus on vain sellainen, että hän on "hyvin avoin" seksielämästään, ja keskustelut nivoutuvat aina hänen ja hänen sukupuolielämänsä ympärillä. Jopa silloin, kun minä selkeästi haluaisin puhua jostain muusta. Jos minulla on vaikka vaikeaa juuri seksinkaipuun kanssa, niin minua loukkaa hirveästi se, että toinen tölväisee ilman sen kummempia aasinsiltoja, kuinka *hyvää seksiä* hän sai tänään. Eivätkä kertomukset erikoisista rakastelupaikoista sen miellyttävämpiä ole.
Eikä minun kateuteni helpota tilannetta. Olet täysin oikeassa; Minun pitäisi ottaa etäisyyttä - itseasiassa olen ottanutkin jo, mutta tytön käytökseen se ei ole vaikuttanut. Parasta olisi, jos löytäisin itsekin rakkauden. Jos se ei muuten auttaisi, niin ainakin kateusaspekti häviäisi kokonaan, eivätkä seksillä kehuskelu loukkaisi enää niin, koska sitten se ei olisi enää arka paikka minulle. Vaan eipä sillä, että siinäkään vaiheessa haluaisin kuulla kovin yksityiskohtaisia kuvauksia ja retostelua. Minulle ei tulisi mieleenikään paljastaa oman sukupuolielämäni yksityiskohtia.
Haluanpa muuten vielä kerran kiittää tähän asti vastanneita; Olen jonkin verran seurannut Suomi24:n keskusteluja, ja useimpia vaivaa se, että asiallisten vastaajien lisäksi joukossa on ollut paljon ääliöitä. Te olette jokainen olleet erinomaisia poikkeuksia :) Olette saaneet minut hyvälle tuulelle, ja olo on itsevarmempi. Tajusin taas, ettei edes minun tarvitse olla käyttöesine, ettei edes minun tarvitse ottaa kaikilta vastaan mitä tahansa.
Tietysti otan vastaan lisää kannanottoja - todella ilahduttavaa että kerrankin joku kuuntelee minua.
joo liian tuttua.... mut kohti uusia masennuksia
Jos pitää seksielämällään kehuskella, niin luultavasti se seksi ei oikeasti ole hyvää. Ehkä hän vaan vakuuttelee itselleen hyvää seksielämäänsä retostelemalla, vaikka kuitenkin on itse pettynyt siihen. Tsemppiä!
Vähemmellä jo kun se alkoi seurustella ja todennköisesti ennen sitäkin. Mitä naiskavereilla edes tekee jos niistä ole mitään hyötyä ja lisäksi naiset eivät lojaaleja kuten miehet. Naiskaverit = turhaa ajan ja energian tuhlausta. Miehen kanssa voi olla kaveri vaikka siittä mitään hyötyä ole paremmat jutut ja lojaalisempi.