Parisuhde ja huono itsetunto on rasittava yhdistelmä jos toinen ei ota sitä huomioon eli ei tue. Itsetunto rakennetaan varhaisessa lapsuudessa. Itse olen joutunut kasvamaan ns ohikatsottuna lapsena, sanottiin usein ettei enää oltais tarvittu lisää lapsia, isovanhemmat olivat kuolleet joten en heiltäkään saanut rakkautta. Itsetuntoni on huono, sieluni on revitty, harmittaa jos joskus avautuu vaikka netissä saa heti nuijjalla päähän, sulla on huono itsetunto, ala kasvamaan. Olis ihan mahtvaa tietää miten itsetunto korjaantuu.
Parisuhde ja huono itsetunto
Anonyymi
5198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo on niin totta. Usein kuulee miehiä haukuttavan, jos heille ei kelpaa lihava nainen (tai naisille lyhyt mies), Kyse ei ole pelkästään ulkomuodosta vaan usein myös itsetunnosta.
On hankalaa elää ihmisen kanssa, joka vertailee jatkuvasti itseään muihin, ei voi tulla uimahalliin, rannalle, vaatekauppaan tai syödä kenenkään nähden mitään.
En keksi itsetunnon paranemiseen muuta kuin onnistumiset.
Tekee kovasti töitä, että saa hyvän ammatin ja aseman, urheilullisemman ulkonäön jne.
On tuossa jotain yhtenevää mielipiteeni kanssa, minä en halunnut nuorena lihavaa tyttöystävää ja kun tapasin puolisoni nainen oli kiinteä vartaloltaan ja hoikka, nyt noin 28 vuotta jälkeenpäin nainen on ylipainoinen.
Voi olla että sinussakin on syytä tuohon puolisosi pulskistumiseen?
Olen saanut paljon palautetta, on sanottu kauniiksi, mutta siitä huolimatta olen itsestäni epävarma, se on mun pään sisällä ja haluan parantua siitä, haluan olla itseeni tyytyväinen vaikka siippa ei kehuisikaan. En halua olla surkimus!!!
AP
Minä kasvoin syyllistttynä lapsena. Minulle tehtiin selväksi, että ilman minua vanhempani olisivat eronneet erittäin riitaisesta liitostaan. Synnyin 1943 joten aika, moraali ja kouluttamattoman yksinhuoltajan mahdollisuudet olivat vähissä koska sukuakaan ei ollut l
Mikään tekemäni ei kelvannut. Mikään ei riittänyt. Heti kynnelle kyettyäni lähdin ja vaihdoin valtakuntaa. Erilaisten kolhujen ja vaiheiden jälkeen totesin, etten minä niin helvetin kelvoton olekaan.
Tutustuessamme oli vaimoni itsetunto alamaissa. Perusluonteeltaan positiivisen 17v ikäisen tytön luontoa koetteli se, ettei hän vastannut silloista naisihannetta, Rintava, reitevä, persevä femina.
En ryhtynyt terapioimaan vaan yhdessäolon ja sittemmin avioliiton alkuvuosien aikana tilanne hiljalleen korjaantui täysin.
Vaimoni on toiminut ay- ja paikallispolitiikassa. Avioliitossamme hänellä on kaikkeen täysi valta jota käyttää harkiten ja, joidenkin asioiden suhteen, turhankin varovasti. Joistakin asioista, kuten vaikkapa sisustamisesta, minun on hyvä olla muodollisen kiinnostunut vaikka en juurikaan piittaa siitä millaisen, vaikkapa sohvakaluston vaimoni haluaa. Matkakohteiden valinnassa minun on helppo myötäillä hänen kiinnostuksensa kohteita. Vaimoni ei ole koskaan vaatinut mitään ja pyynnötkin ovat muodossa "mitä mieltä olisit jos - - ". Milloinkaan ei ole tullut sanomista.
Näin jälkeen päin arvioiden tuntuu, että ehkä olikin hyvä, ettei heti alkuun vastaan osunut itsevarmaa, voimakastahtosita naista.