Nykyään itsellisyys alkaa olla yleistä eikä parisuhdetta välttämättä kaivata. Ymmärrettävää on, että yksinolo valitaan huonon parisuhteen sijaan, mutta entä jos valittavana on hyvä parisuhde tai itsellisyys? Kumman valitset?
Mitkä ovat ne syyt, jotta ryhtyisit parisuhteeseen itsellisyyden yli ja millainen suhde olisi? (Olen miettinyt viime aikoina syitä, miksi parisuhteeseen oikein mennään.)
Ja entäpä millaisia suhteita itsellisillä sitten on, harrastatteko kuitenkin seksisuhteita tai tapailetteko ihmisiä, vaikkette etsimällä etsi suhdetta? Mikä erottaa itsellisyyden ja sinkkuuden?
t.omaa tilannettaan miettivä parisuhdeputkesta tullut läheisyydenkaipuun ylittänyt sinkku? itsellinen? tauolla oleva? korjausvaiheessa oleva?
P.S. itsellisyys on itselleni uusi termi, mutta mielestäni sinkku etsii uutta suhdetta ja itsellinen ei, eikä hänellä ole suhteita (paitsi kaveri- ym.). Mutta varmaan jokainen määrittelee sen omalla kohdallaan.
Mitkä ovat ne syyt, jotta ryhtyisit parisuhteeseen itsellisyyden yli ja millainen suhde olisi? (Olen miettinyt viime aikoina syitä, miksi parisuhteeseen oikein mennään.)
Ja entäpä millaisia suhteita itsellisillä sitten on, harrastatteko kuitenkin seksisuhteita tai tapailetteko ihmisiä, vaikkette etsimällä etsi suhdetta? Mikä erottaa itsellisyyden ja sinkkuuden?
t.omaa tilannettaan miettivä parisuhdeputkesta tullut läheisyydenkaipuun ylittänyt sinkku? itsellinen? tauolla oleva? korjausvaiheessa oleva?
P.S. itsellisyys on itselleni uusi termi, mutta mielestäni sinkku etsii uutta suhdetta ja itsellinen ei, eikä hänellä ole suhteita (paitsi kaveri- ym.). Mutta varmaan jokainen määrittelee sen omalla kohdallaan.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Olen hyvin itsellinen, seksitön, kaveriton ja tietyllä tavalla "pakon" sanelemana. Ei ole jaksamista mihinkään muuhun. Tulevaisuudesta en osaa sanoa tuleeko tilanne muuttumaan sitten kun voin paremmin.
Kiitos vastauksesta. Itsellä sama tilanne, ettei voimia tai rohkeutta edes olisi yrittää uudestaan (vielä) ja mietinnässä tosiaan se, haluaako joskus vai ei. Paljon olen aihetta pohtinut.
Kaikissa jutuissa itselliset ovat sosiaalisia ja heillä on paljon ystävyyssuhteita ja merkityksellinen työ. Ymmärrän, että tuolloin on helppo valita itsellisyys. Mutta entäpä tosiaan, kun tilanne on 'pakon sanelema' kuten kirjoitit? Itse olen tuntenut syvää yksinäisyyttä.
Yksin oleminen ei ole minulle ongelma, ehkä en osannut laittaa sanoja oikeaan järjestykseen, eikä nuo muutkaan asiat ole välttämättömiä elämässäni.
Ei, kyllä viestistäsi välittyi se, että olet sinut tilanteesi kanssa, mutta myös se, että tilanne voi muuttua.
Vastauksessani mietin kuvaa, joka mediassa itsellisistä ihmisistä annetaan ja peilaan tähän myös omaa tilannettani. Keskustelua aiheesta haen :) Tavallaan pohdin sitä, että itsellisillä vaikuttaisi olevan niin paljon muuta elämänsisältöä, ettei parisuhdetta tule kaivattua eikä sille olisi aikaakaan. Mutta jospa niitä sosiaalisia suhteita tai työtä ei olekaan? Mukautuuko sitä vain tilanteeseen ja on lopulta tyytyväinen siihen mitä on ja lakkaa kaipaamasta? Vai onko kyseisiä asioita koskaan oikeasti tarvinnutkaan?
No parisuhde olisi tilaa antava. Molempien pitäisi tajuta se oman tilan ja ajan tarve. Silleen se vois onnistua, olla uskollinen ja toimia, siinä olis kunnioitus ja varmuus eikä tarviis selitellä kun molemmille on luontaisesti ymmärrettävää ja halu samanlaiseen. Se suhde varmaan toimisi.
Kiitos kommentista. Nuo ovat varmasti parisuhteen toimimisen kannalta tärkeitä asioita! Entä mitkä ovat syyt, minkä takia aloittaisit kyseisen suhteen? Itsellisenäkin on tilaa ja uskollinen tarvitsee olla itselleen. Ajatuksia :)
Miten parisuhde antaa tilaa verrattuna yksin olemiseen?
No varmaan olis pakko aloittaa jos vaan yksinkertaisesti olis ihan hulluna siihen ihmiseen:)
No ettei koko ajan tarvii kiehnätä toisessa kiinni vaikka sitäkin ois, mut osais erotella elämät sopivasti.
enemmän kuin kaksi ihmistä
???
Näin itsekin olen miettinyt, että vahvat tunteet ja kemia on syy aloittaa suhde. Jos vain molemmat ajattelee asian tunteella.
Tuo tilankaipuu viitannee juuri siihen, ettei suhteesta haeta muuta kuin sitä yhteyttä (henk. fyys) ja muutoin tullaan toimeen omillaan. Vai miten ajattelet?
Tää itsellisyys - olikos nyt Watsonin Emma joka nosti otsikoihin käsitteen Self Partnered - kuulostaa vaan Sinkkuelämää-ikisinkkutyttöjen tavalta ilmaista sinkkuutensa ihQummin. Kautta aikain on ollut ihmisiä jotka ovat vallan tyytyväisiä elämäänsä ilman kumppania. Eivätkä ole kokeneet tarpeelliseksi tehdä siitäKÄÄN numeroa. Nykyään pitää jokaisesta asiasta tehdä hästägi ja viraali some-tapaus. Kaikkien pitää olla niinnn uniikkia ja spesiaalia lumihiutaletta.
Niinpä.
Kiitos vastauksesta. Hästäggäilystä tai numeron tekemisestä en osaa sanoa, mutta voihan aiheesta siitä huolimatta keskustella syvällisemmin. Mielestäni Sinkkuelämän henkilöt eivät ole/olleet itsellisiä vaan nimenomaan sinkkuja, jotka etsivät jatkuvasti kumppania. No paitsi Samantha, joka ei nimenomaan viihtynyt parisuhteessa, mutta hänkin kyllä etsi seksisuhteita.
Varmaan läpi elämän on ollut yksineläviä ihmisiä kuten sanoit. Mutta mikä on ollut syy kumppanittomuuteen? Onko se ollut oma valinta? Itsekin tiedän koko elämänsä yksin eläneen henkilön, jonka elämä oli varmasti hyvä ja itse siihen tyytyväinen, mutta vanhana hän mietti, että olisi pitänyt se perhe perustaa. Toki parisuhde ei siihen ole edellytys varsinkaan nykypäivänä ja yhä useampi hankkiikin lapsia itsekseen. Tästä päästäänkin siihen, ettei lasten hankinta ole syy parisuhteeseen ryhtymiseen, ja siinä olen samaa mieltä.
Nykyään itsellisyys alkaa olla yleistä eikä parisuhdetta välttämättä kaivata. Ymmärrettävää on, että yksinolo valitaan huonon parisuhteen sijaan, mutta entä jos valittavana on hyvä parisuhde tai itsellisyys? Kumman valitset?
Mitkä ovat ne syyt, jotta ryhtyisit parisuhteeseen itsellisyyden yli ja millainen suhde olisi? (Olen miettinyt viime aikoina syitä, miksi parisuhteeseen oikein mennään.)
Ja entäpä millaisia suhteita itsellisillä sitten on, harrastatteko kuitenkin seksisuhteita tai tapailetteko ihmisiä, vaikkette etsimällä etsi suhdetta? Mikä erottaa itsellisyyden ja sinkkuuden?
t.omaa tilannettaan miettivä parisuhdeputkesta tullut läheisyydenkaipuun ylittänyt sinkku? itsellinen? tauolla oleva? korjausvaiheessa oleva?----
Olen siis itsellinen.
Olen ollut parisuhteissa ja nyt pitkään yksin eli itsellinen. En etsi enkä halua parisuhdetta enää, en edes ns. hyvää sellaista. En osaa enkä jaksa elää toisen ihmisen kanssa. Emme olisi kumpikaan onnellisia. Tämän olen oppinut ja tunnustanut ja nyt olen elämääni hyvin tyytyväinen.
Kysyt millainen itsellinen sitten harrastanko seksisuhteita? No en. En halua enkä kaipaa. Minulla on työ jota rakastan ja hyvät työkaverit joitten kanssa synkkaa hyvin. On kaksi todella hyvää ystävää ja joukko kavereita ja tuttavia. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa mutta kaipaan todella paljon myös omaa tilaa ja aikaa. Vapaus on minulle elinehto.
Ja olen siis nainen.
Kiitos kommentista.
Tiedät mitä haluat ja tunnet itsesi. Vastauksista käy hyvin ilmi, että tapoja olla itsellinen on monia. Kysyin suhteista ja seksistä siksi, koska itse ajattelin, että niitä ei ole, mutta lukemani artikkelit vihjasivat kuitenkin eri suuntaan (eivät silti suoraan paljastaneet miten oikeasti on). Itselläni oli aluksi valtava läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, mutta ne ovat menneet ohi. Yhden yön jutuista tai lyhyistä deittailuista tuskin saisi niihin tyydytystä. Mieluummin siis jää pois.
Kiitos kommentista.
Tiedät mitä haluat ja tunnet itsesi. Vastauksista käy hyvin ilmi, että tapoja olla itsellinen on monia. Kysyin suhteista ja seksistä siksi, koska itse ajattelin, että niitä ei ole, mutta lukemani artikkelit vihjasivat kuitenkin eri suuntaan (eivät silti suoraan paljastaneet miten oikeasti on). Itselläni oli aluksi valtava läheisyyden ja kosketuksen kaipuu, mutta ne ovat menneet ohi. Yhden yön jutuista tai lyhyistä deittailuista tuskin saisi niihin tyydytystä. Mieluummin siis jää pois.
No kyllä parisuhteessa parasta on jakamien. Ei niinkään huonojen hetkien, vaan hyvien hetkien.
Huomasin, kun aikanaan eron jälkeen olin sinkkuna, että somepäivitykseni lisääntyivät kovasti.
Tietysti parisuhde tuo tietynlaista turvaa, niin taloudellista kuin fyysistä ja psyykksitäkin. Varmaan moni tietää miltä tuntuu sairastaa yksinään kunnon tautia.
Varjopuolena sitten on, että parisuhde on jatkuvaa kompromissien tekoa ja nuokin hyvät puolet voivat muuttua huonoiksi, jos parinvalinta menee kunnolla pieleen.
Unohdin vastata toiseen kysymykseen:
"Ja entäpä millaisia suhteita itsellisillä sitten on, harrastatteko kuitenkin seksisuhteita tai tapailetteko ihmisiä, vaikkette etsimällä etsi suhdetta? Mikä erottaa itsellisyyden ja sinkkuuden?"
Itse nautin kovasti vanhemmalla iällä koittaneeseen itsellisestä ajasta. Olin siis seurustellut jo lukiosta lähtien ja kuitenkin ollut kateellinen kavereille, joille maailma oli auki ja kaikki naiset potentiaalisia panoja.
Halusin testata viehätysvoimaani ja kuljin baareissa ja olin aktiivinen nettideiteissä. Sain suurta tyydytystä aina uudesta valloituksesta, mutta aika harvaa tapasin useammin kuin kerran tai kaksi. Minulla oli myös pari ihan seksisuhdetta, joissa toimin kolmantena pyöränä pariskunnalle.
Ehkä ärsyttävintä oli varsinkin nettideiteissä aina aloittaa alusta kertomaan kuka sä oot, mitä sä teet, mitä sä haluat jne...
Kunnes sitten tuli eteen se tyyppi, jonka kohdalla ajattelin, että samanlaista tuskin tapaan ikinä, jos sen nyt päästän pois käsistäni.
Kiitos kommenteista.
Tuon huomasin itsekin, että tarve avata itseään johonkin on kasvanut (erilaiset somekanavat ja ryhmät) hieman. Hyviä huomioita parisuhteesta. Entä miten eroaa hyvien asioiden jakaminen ystävien tai sukulaisten kanssa? Onko pakko olla parisuhdetta? Ja mietin niin, että luettelemasi asiat ovat hyviä puolia suhteessa, mutta ovatko ne kuitenkaan hyvä syy olla suhteessa? Tarkoitan, että kannattaako suhteeseen jäädä esimerkiksi rahallisen turvan takia (onko ketään kohti oikein?) vai olla itsekseen. Moni voi jäädä.
Hienoa, että uskalsit tarttua tilaisuuteen SEN tyypin kohdalla :)
"Entä miten eroaa hyvien asioiden jakaminen ystävien tai sukulaisten kanssa? Onko pakko olla parisuhdetta?"
Tässä varmaan korostuu miesten ja naisten erot. Suomessa naisilla on keskimäärin 3 oikein hyvää ystävää ja miehillä taas 0,7. Tarkoittaa siis, että suomessa on valtava määrä miehiä, joilla ei ole yhtään hyvää ystävää, jonka kanssa jakaa asioita. Itselläni on ehkä yksi, mutta hänkin on toisessa kaupungissa.
Sukulaisten kanssa tosiaan voin jakaa asioita, kuten vaikkapa lasten koulumenestys tai tuleva ulkomaan matka, mutta kenen kanssa jakaa siellä matkalla hyvä fiilis vaikkapa ilta-aterialla tai sukelluksen jälkeen.
"Ja mietin niin, että luettelemasi asiat ovat hyviä puolia suhteessa, mutta ovatko ne kuitenkaan hyvä syy olla suhteessa?"
Sanoisin, että ne ovat bonusta, eivät sinänsä ainoita syitäTosin, mitä vanhemmaksi ihminen tulee, niin sitä tärkeämpää on, että siinä on toinen ympärillä huolehtimassa, kun ei itse pysty. Oma äitini soitti apua kun isäni oli saanut aivoinfarktin, eikä pystynyt liikkumaan. Kaverini taas on pelastanut vaimonsa alhaisen verensokerin aiheuttaman tajuttomuuden tilalta.
Taloudellisten syiden takia parisuhteessa oloon mielestäni väärin, joskin inhimillistä. Hyvin usein paremmassa taloudellisessa asemassa oleva rupeaa myös hyväksikäyttämään toista. Taloudellisella turvalla tarkoitan lähinnä omaakin tilannetta, jossa olin. Yksin maksamassa rivitalolainaa. Jos esimerkiksi olisin sairastunut vakavasti tai joutunut pitkäksi aikaa työttömäksi, niin talo olisi pitänyt myydä.
Hmm, enpä tiennyt tuollaisia lukuja. Voisikohan niitä ystävyyssuhteita ruveta luomaan tai panostamaan niihin enemmän? Itsellä yhteydenpito ja yhteys heikkoa, mutta samasta kaupungista löytyy yksi hyvä. Mulla ei ainakaan parisuhteissa ole ollut niin vahvaa keskusteluyhteyttä, että tollaisten nautintojenkaan tai kokemusten jakaminen olisi ollut mitenkään.. voimaannuttavaa tai iloa / nautintoa syventävää. Hyvän ystävän kanssa vaikuttaisi olevan parempi. Sukulaisuussuhteissakin vaikuttaa läheisyys, miten paljon on tapana pitää yhteyttä tai jakaa kuulumisia, nähdä.
Tottakai hyvässä suhteessa toinen luo turvaa ja se on hyvä, jos turva on tasapuolista; molemmat huolehtivat toisistaan. Sen takia ei kuitenkaan parisuhteessa tarvitse olla. Vaihtoehtona voi olla vaikkapa kimppakämppä tai 'älyranneke', joka tunnistaa kohtauksen ja osaa hälyttää apua itse. Taloudellisesti yksin asuminen on kalliimpaa..vuokra, kaikki tavarat pitää hankkia.. Tuleehan siinä tuhansien ero vuodessa. Puhumattakaan lainoista ym. vaikeammista talousasioista.
Itsellinen olen tosiaan. Kyllä hyvä parisuhde kelpaisi.
Olen todella laiska treffailemaan, eikä muutenkaan kiinnosta juosta kymmenien miesten kanssa treffeillä esittelemässä ja myymässä itseään mahdolliseksi tyttöystävä EHDOKKAAKSI. Tuntuu, että nykyaikana suhteiden aloittaminen on kaiken maailman odotusten ja päsmäröinnin vuoksi tajuttoman hankalaa, moni heittää lapsen pesuveden mukana. Heti, jos toisessa on joku yksityiskohta, joka ei sovi omaan käsitysmaailmaan ja tarkkaan määriteltyihin tarpeisiin ja toiveisiin, niin goodbye.
Olin kuukausi sitten ekaa kertaa elämässäni Tinderissä. Sain alle tunnissa yli sata tykkäystä, vaikka olen jo 44. Oma ikärajani oli 35-50. Sain noin kymmenen matchia, lähes kaikki joista itse tykkäsin. Monen kanssa juttelin, en käynyt treffeillä, mutta yhden numero on tallessa.
Keskustelut olivat Tinderissä vähän heikkoa tasoa makuuni. En kokenut mitään negatiivista, mutten lämmennytkään.
Miehillä on käsitys suhteista että jokotai. Pelkkä pano tai ydinperhe. Haloooo....heti ensi kättelyssä? Ennenkun tuntee toista yhtään???? Ehkä miehet eivät juurikaan lopulta halua mitään muuta. Persoonallisia miehiä ei Tinderissä näkynyt, jotka olisivat kiinnostuneita muistakin elämänasioista. Tylsää.
Itselläni ei ole mitään tarvetta tai halua edes ajatella jotain yhteen muuttamista kuukauden tuttavuuden jälkeen. Ei kovinkaan viisasta. Kannattaa seurustella ainakin kaksi vuotta, että tutustuu kunnolla ja sittenkään, miksi pitäisi? Tämän ikäisenä muistan, kuinka suhteet toimivat 25 vuotta sitten. Huomattavasti terveempää ja reilumpaa meininkiä.
Yhdessä sohvalla lihominen ei kiinnosta tippaakaan. Jos löytyisi sporttinen kaveri aktiivisiin ja mieluummin lyhyisiin tapaamisiin usein, varmaan sopisi minulle. En viihdy tuntitolkulla oikein kenenkään seurassa, alan tylsistyä, ellei sitten ole jotain yhteistä aktiviteettiä, missä aika kuluu siivillä.
Kenenkään panohuoraksi ei ole siihenkään mitään kiinnostusta. Parisuhde tai sinkkuus, en tuhlaa minäkään aikaani turhiin.
Kiitos kommentista.
Tuo on totta, että mieluummin keskittyy sitten niihin asioihin, joista itse nauttii kuin kuvailemaasi aikaavievään deittailuun, joka ei johda mihinkään. Itse en vielä tinderiin ole mennyt ja olen miettinyt, etten menisikään (katsotaan).
Omissa asunnoissa asuminen liittynee itsellisyyden tunteeseen ja voisi hyvinkin olla itsellisen ihmisen ratkaisu, jos parisuhteet on jo aiemmin nähty ja ne eivät ole yhdessä asuen toimineet. Itsellinen, parisuhteessa oleva?
Niin omat asunnot on hyvä. Miehet tuntuu olevan niitä, jotka aina haluaa yhteen muuttamista. Onhan siinä käytännölliset puolet, sopii miehiseen ajatteluun.
Tai sitten ehkä koetaan, että suhde ei ole vakaa, että voi tulla pettämistä, kun toista ei voi vahtia.
Tai ettei suhde etene, vaan tapaamisetkin hiipuvat. Mutta niinhän käy, jossei mene hyvin yhdessä, ei sen pitäisi olla pakosta kiinni.
Itselle riittäisi yksi hyvä kyllä, en ole ikinä pettänyt.
Mene tsekkaan tinderi, älä ole turhan vakava heti alkuun, se on luotaantyöntävää.
Pistät kivan kuvan ja kepeän tyylisen lyhyen kuvauksen. Ole kohtelias pillunkerjääjillekkin. Sitten vaan jutuille, miehet kyllä vastaavat, jos nainen ei ylpeile eikä ole kiviriippa.
Näillä irtosi hyvä kokemus minulle.
Mielenkiinnosta:
Mitä on se mystinen suhteen eteneminen, jos ollaan molemmat kitenkin jo yli 40 v, lapsia ei siis enää harkitakaan, avioon ei aiota eikä yhteistä kämppää olla hommaamassa.
Miksi siis puhutaan jostain suhteen etenemisestä näissä aikuisten suhteissa? Ihan idioottimaista. Nuorilla lapsista ja omakotitaloista haaveilevilla voi olla vähän eri juttu. Mutta jos sellaisessakin suhteessa suhteen "eteneminen" tarkoittaa noita seikkoja, niin onhan se henkisesti vähän köykästä.
Itse ajattelisin että tuossa on tarkoitettu etenemisellä tapailun muuttumista parisuhteeksi (tai edes parisuhteen mahdollisuuteen). Että pystyy suunnittelemaan yhteistä tulevaa, esim. matkat ja siihen liittyen lomien ajat. Mielestäni suhde voi syvetä, vaikkei yhteistä omaisuutta tai asuinpaikkaa olisi.
Mielestäni ainoa tapa syventää aikuisten välistä suhdetta on henkisen yhteyden löytäminen ja syventäminen. Matkat, lomat ja omaisuudet, yms, ovat täysin sivuseikkoja.
https://beta.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006241835.html
Allekirjoitan. Lapsia en ole ikinä halunnut, miehellä saa olla lapsia, muttei kakaroita. Jos mies ei ole osannut lapsiaan kasvattaa, tuskin on parisuhteessakaan kovin hyvä kumppani.
Yksi mies tuli kerran kahden kakaransa kanssa ensitreffeille. En unohda sitä ikinä. Kummallista, että lapset kaikki kaikessa ja silti tuo panostus heihin on tuottanut ainoastaan räkä poskella vittuilevia pikku narsisteja..😂🙋
"mutta entä jos valittavana on hyvä parisuhde tai itsellisyys? Kumman valitset? "
Hypoteettinen kysymys, koska ei huono ihminen voi olla osallisena kovin hyvässä parisuhteessa. Sellainen keskinkertainen suhde ja itsellisyys on fiftisiksti.
Kiitos kommentista.
Kyllä, hypoteettinen kysymys, koska ei voi olla varma, että hyvä suhde tulee vastaan. Mutta voi hyvinkin tulla. Suhteen laatuhan on subjektiivinen kokemus, joten ihmisen suhteellinen hyvyys tai huonous ei kai suoraan ole verrannollinen suhteen laatuun. Mutta tarkoitatko siis sitä, että jo keskinkertaisen suhteen mahdollisuus saisi harkitsemaan itsellisyydestä luopumista?
Luin Väestöliiton selvitystä siitä, mitä asioita yksin asuvat kokevat ongelmaksi. Erottuu seuraavia asioita:
- raha, yksin asuminen on kallista
- fyysisen läheisyyden puute
- avun puuttuminen tietyissä asioissa
- yleinen turvattomuuden tunne
Tuossa ei nyt oltu huomioitu erikseen, että perhe ja itsellisyys nyt ei sovi yhteen. Eikä tuossa myöskään ollut selvitetty olivatko ihmiset itsellisiä vai vastentahtoisesti yksin.
Paljon tietysti riippuu myös siitä, mistä itsellisyyden hyvistä puolista joutuu suhteessa luopumaan. Niin, mistä? Asumisen kannalta joku toinen silloin tosiaan määrittelee sitä ympäristöä, mutta itselleni tuo ole erityisen tärkeä asia. Sitten on jonkinlainen tiedonantovelvollisuus menemisistään, mikä ei myöskään ole ylitsepääsemätöntä. Ja se sitten taas riippuu paljonkin persoonasta miten paljon parisuhteen kokee rajoittavan muuta sosiaalista elämää, eli käytännössä kokeeko yksiavioisuuden olevan isokin rasite.
Mut joo, nimenomaan, musta itsellisyys ja keskinkertainen suhde on molemmat ihan hyviä vaihtoehtoja, koska ei itsellisyydessä niin paljon sellaisia asioita ole, joista joutuisi luopumaan.
"Suhteen laatuhan on subjektiivinen kokemus, joten ihmisen suhteellinen hyvyys tai huonous ei kai suoraan ole verrannollinen suhteen laatuun. "
Piti vielä vähän jatkaa, koska tästä herää kysymys, että onko meillä jokin perustavanlaatuinen vinouma ajattelussa tai toiminnassa. Uskoisin että aika moni allekirjoittaa sen, että suhteen hyvyys ei riippuisi ihmisten hyvyydestä. Siitä huolimatta kumppania suhteeseen ei tietoisesti etsitä sillä mielellä, että siinäpä minulle hyvään suhteeseen sopiva tyyppi. Ei, vaan suhde haluttaisiin sen kanssa joka saa sukat pyörimään.
Nuo listatut asiat ovat kyllä ongelmia... Tai ne tuntuvat ongelmilta aluksi. Mutta itsellistä ihmistä ne eivät haittaa: osan voi opetella ja palveluita ostaa. Läheisyyttä ehkäpä kavereista? Tuo oli tärkeä pointti, ettei selvityksessä oltu huomioitu yksin asumisen syytä... Yksin asuva ei tosiaan tarkoita itsellistä, mutta mielestäni itsellisyys ei estä olemasta perheellinen. Perhe on perustettu yksin tm.
Listasin itsellisyyden hyviä puolia, joista parisuhteessa pitäisi luopua, mutta sitten tajusin, että itsellinenhän ei tarkoita myöskään yksin asuvaa, itsellinen voi asua vaikka kommuunissa. Voisiko itsellinen elämänvaihe olla joillekin välitila? Eli tulee tutuksi ja sinuiksi itsensä ja elämänsä kanssa, eikä juokse jonkin perässä, hallitsee oman elämänsä. Elämä on hyvää juuri sellaisena / itsestä kumpuavat tavoitteet.
Tuohon suhteen hyvyyteen vielä kommentoin, että hankalahan sitä 'huonoa' ihmistä on kuvitella parisuhteeseen kanssaan, mutta tarkoitin, ettei sillä ehkä ole väliä, jos jokin vain kolahtaa...ei siis pitäisi liian rationaalisesti ajatella. Sukkien pyöriminen jaloissa olisi siis hyvä juttu; mistä sitä tietää kuka kyseisen vaikutuksen saa aikaan ja miksi?
"Läheisyyttä ehkäpä kavereista? "
No ei. Tottumiskysymys osin. Mitä pidempään on ilman, niin sitä vähemmän sitä kaipaa. Vähän sama kuin jonkin riippuvuutta aiheuttavan aineen kanssa.
"Sukkien pyöriminen jaloissa olisi siis hyvä juttu; mistä sitä tietää kuka kyseisen vaikutuksen saa aikaan ja miksi? "
Minusta me pyrimme hyvin aktiivisesti mystifioimaan tuota asiaa ja kieltäydymme analysoimasta syitä, mitkä saavat sukat liikkeelle. Kuin meille olisi esitetty taikatemppu, joka on paljon hienompi silloin kun olemme hämmästyksen vallassa kuin silloin kun joku on selittänyt miten se tehtiin.
Onko parisuhteen aloittamiseen muuta syytä kuin rakkaus?
-flowersreally-
Voihan siihen olla miljooniakn muita syitä.
Tarkoitin, että mulle rakkaus olisi ainoa syy aloittaa parisuhde.
-flowersreally-
Ja aina rakkaus ei riitä parisuhteeseen asti (surullinen).
Sitten se ei ollut rakkautta.
-flowersreally-
Kyllä se oli, minä rakastin häntä. Rakastaisin vieläkin, mutta sydämeni särkyi.
No voi. Oliko rakkaus molemminpuolista vai miksi ei riittänyt parisuhteeseen asti?
-flowers-
Kuinka voisin tietää, ymmärtää? Kaipaan häntä. Kyllä hän rakasti, mutta ei välittänyt pitää kiinni. Uskon, että hän etsii onnea, joka on vielä tuleva tai jo tullut. En tiedä, miksi hänen kanssaan epäonnistuin. Mistä kukaan voi lopulta tuntea rakkauden, joka on molemminpuoleista...
Sinkkuus on elämän tuhlaamista. Naiset on sinkkuja koska eivä löydä rikasta komeaa miestä. Kaikille ei ole rikasta miestä tarjolla joten parempi sinkkuna kun tavis köyhän miehen kanssa suhteessa.
Jos en olisi tässä parisuhteessa, jossa olen. En usko, että olisin suhteessa ylipäänsä.
Kun exästä erosin, olin aikonut pysyä sinkkuna. Erossa miehistä kokonaan, korkeintaan kaverina. Niin kun tääkin nykyinen, kaveripohjalta.
Kun sitten nenätysten tavattiin, jokin loksahti kohdilleen ja halusin kokeilla vielä kerran parisuhdetta. Ja vain siksi, että vastassa oli ihminen joka tuntui olevan läsnä, kerrankin.
Ja älyllisesti kiehtova. 😀
Ja seksisuhteita, irtosuhteita en ole koskaan kokeillut. Koska en usko, että ne toisi mulle minkäänlaista mielihyvää. Vain ontomman olon. Mutu.
Joten en usko, että ryhtyisin minkäänlaiseen irtosuhteeseen tms. Mä miellän seksin parisuhteeseen ja tunneside on oltava.
Miehen satavuotta on naiselle 1 vuosi. Tarkoittaa sitä, että terve nainen saa aloitteita vuodessa samanmäärän, kuin heteromies sadassa vuodessa. Naisille kaikki vain tapahtuu. Vaikka nainen sanoisikin, ettei olisi parisuhteessa jos tätä ei olisi, niin hupsvain kun kuukausi mennyt joku könsikäs on jo tarttunut mukaan.
Mjoo, mä en ole ollut terve koko elämäni aikana. Enkä kyennyt elämään lapsuutta ja nuoruutta kuten terveet lapset ja nuoret. Aika mollivoittoinen ja kotipiiri pitoinen, sängynpohjalta ponnistaen. Mutta olen ollut aktiivinen osapuoli, koska kukapa musta mitään tietäs, jos oisin vaan ootellut että joku kotoota löytää.
Ja jos löytääkin, ensin pitää pistää ittensä esille mm. kirjeenvaihto ilmoitus, deittihaku, pyytää kahville sopivan oloista miestä jne. 😃
Ja kun nyt äitinä sanon, ettei uutta suhdetta tulis. Olen ajatellut lasteni riittävän mulle tuomaan tarpeeksi elämää ja ohjelmaa, mikä pitää pirteenä. Ja lapsillekin omis reilumpaa ettei vieraita äijiä tule hösläämään.
Uuden miehen myötä tulee myös aina uusia haasteita ja mä olen jo mukavuudenhaluinen enkä kaipaa uusia haasteita miehen muodossa. Ominpäin pääsee helpommalla.
Ja miehen kanssa, jonka jo tuntee ja tietää. Vaikka olis joskus pieniä erimielisyyksiäkin, niin nekin on mielekkäämpää selvittää.
Silloin, kun ei ollut lapsia oli vain minä ja mun tarpeet. Jotka voi muuttua sen mukaan mitä elämä ottaa ja elämä antaa.
Jos nyt suoraankin sanon, niin en olis valmis vaarantamaan millään uudella miehellä mun tai lasteni perheyttä. Mistä sitä ikinä tietää miten vihamielinen tai riskialtis joku uusikin ukko olis, itelle ja lapsille, jotka ei olis hänen omiaan.
Ja kukaan muu mies ei kelpais isänkä rooliin, kuin lasten oma isä. Niin vaikee olis kenenkään tähän kuvioonkin tulla mukaan, jo siksikin.
Vaan onneksi nämä on asioita, joita ei ehkä tarvi koskaan käytännössä kokea.
Lapsettomana oli ihan erilaista. Vastuu vain itestä ja suhteista..
Aikuisen ihmisen on hyvä olla omillaan toimeentuleva ennen parisuhteen solmimista ja sen aikana. Parisuhde ei pitäisi olla paikka, jossa se ominaisuus menetetään tai jolla se korvataan. Aloitukseen itse vastaisin, että oma valintani olisi hyvä parisuhde, jossa molemmat ovat itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia.
"Aikuisen ihmisen on hyvä olla omillaan toimeentuleva ennen parisuhteen solmimista ja sen aikana."
Löytyy kahdenlaisia itsellisiä:
https://www.suomisanakirja.fi/itsellinen
Mielestäni parisuhteeseen syyn on ainoastaan toisen rakastaminen, kunnioittaminen ja ihailu. Halu elää toisen kanssa ja jakaa oma elämänsä hänen kanssaan. Jos näitä tunteita ei ole niin miksi aloitaa parisuhde. Senkö vuoksi että saa paremman aseman yhteiskunnassa´? Saa itselleen elättäjän? Saa haluamilleen lapsilleen isän/äidin? Pelkää yksinäisyyttä? Noistakin syistä moni varmaan aloittaa parisuhteen, mutta eiköhän ne suhteet ole tuhoon tuomittuja jo etukäteen.
Hyvin olen viihtynyt yksin, eikä ole ollut tarvetta ruveta tutustumaan keneenkään. Aika näyttää muuttuuko mieli, mutta mitään pakkoa ei siihen ole. Minkäänlainen irtosuhteilu seksin merkeissä ei ole minun juttuni. Sen olen tiennyt jo monen vuoden ajan.
- Palstalla asiallista pohdiskelua, tämäpä mielenkiintoista.
Nykyään itsellisyys alkaa olla yleistä eikä parisuhdetta välttämättä kaivata. Ymmärrettävää on, että yksinolo valitaan huonon parisuhteen sijaan, mutta entä jos valittavana on hyvä parisuhde tai itsellisyys? Kumman valitset?
- Nyt kun määriteltiin sinkkuus ja itsellisyys, niin pitäisi sitten määritellä se hyvä parisuhdekin ennen kuin osaan vastata. Jos se ei tarkoita yhdessä asumista, niin voisin harkitakin.
Mitkä ovat ne syyt, jotta ryhtyisit parisuhteeseen itsellisyyden yli ja millainen suhde olisi? (Olen miettinyt viime aikoina syitä, miksi parisuhteeseen oikein mennään.)
- Hyvä syy olisi hyvä seksi ja samalla aaltopituudella oleminen. Omat asunnot edelleen ehtona.
Ja entäpä millaisia suhteita itsellisillä sitten on, harrastatteko kuitenkin seksisuhteita tai tapailetteko ihmisiä, vaikkette etsimällä etsi suhdetta? Mikä erottaa itsellisyyden ja sinkkuuden?
- En harrasta enkä tapaile.
t.omaa tilannettaan miettivä parisuhdeputkesta tullut läheisyydenkaipuun ylittänyt sinkku? itsellinen? tauolla oleva? korjausvaiheessa oleva?
- Minkälaista muuten on tuo parisuhdeputkesta tulo? Viisi alle kahden vuoden suhdetta putkeen takana? Kuulostaa kyllä raskaalta tavalta elää. Ei ihme että noinkin päätyy telakalle korjuulle.
P.S. itsellisyys on itselleni uusi termi, mutta mielestäni sinkku etsii uutta suhdetta ja itsellinen ei, eikä hänellä ole suhteita (paitsi kaveri- ym.). Mutta varmaan jokainen määrittelee sen omalla kohdallaan.
Kiitos kommentista.
Jokainen tosiaan voi miettiä, mitä hyvä parisuhde omalla kohdalla tarkoittaa ja missä kulkee hyvän tai keskinkertaisen tai huonon suhteen rajat. Sinulle hyvän parisuhteen edellytys voi olla vahvan itsellisyyden, ja esimerkiksi sen oman asunnon, säilyttäminen. Itsekin olen miettinyt, että onkohan yhdessä asumisessa edes mitään järkeä, haluaisiko semmoista (tai pystyisikö edes) tulevaisuudessa vai ei.
Parisuhdeputkesta (termi kuvasi mielestäni hyvin tilannettani) tulo oli rankkaa. Ei pysty enää. Toisaalta oli ihanaa olla yksin ja toisaalta raastavaa. Viisi alle kahden vuoden suhdetta hyvä veikkaus, käännetään sitä toisinpäin eli pari viiden vuoden suhdetta ja niitä ennen ja jälkeen lyhempiä, kirsikkana 'jalat alta' -tyyppinen suhde. Sitten stoppi.
Näissä omissa pohdinnoissani taitaa ajattelu lähteä suhteen huonoista puolista, eli millaiseen ei ainakaan enää lähtisi. Mutta vaikka nyt tuntuu, ettei halua eikä pysty enää mihinkään, kannattaako kaikki suhteet ohittaa ikuisesti, jos sattuisi vastaan tulemaan? (Huonot kannattaa.) Siitä se itsellisyys vai hyvä suhde -kysymys.