En jaksa enää.

vaikka en ole kovin uskonnollinen niin olen tiedostanut että asoilla on tapana mennä niinkuin niiden on tarkoituskin ja teidänkin tapauksessa tämä lapsettomuus on ollut melkeinpä pelastava tekijä,sotku ois huomattavampi hankalampi jos olisit vielä raskaana. Löydät sen onnen vielä jostain muualta. Sitäpaitsi kukaan ei tietääkseni ole kuollut sydänsuruihin (se mikä ei tapa vahvistaa!!) Tsemppiä

Vaimoni petti minua jo vuosia sitten. Olen antanut sen hänelle anteeksi, mutta unohtaa en ole voinut. Se on painanut minua koko ajan ja vaikuttanut koko elämääni henkisesti rajoittavasti, vaikka olen yrittänyt päästä siitä tapahtumasta eroon.

Luulen etten voi enää ikinä luottaa kehenkään, ainakaan naispuoliseen ihmiseen. On siis parempi jos jompi kumpi ottaa ja lähtee ellei tunne olevansa onnellinen ja jos yhdessä olo on vaikeaa. Ehkä minunkin olisi pitänyt lähteä jo silloin. Anteeksi antamisen jälkeen se on paljon vaikeampaa ja kun vielä rakastaa toista.

Elämä potkii joskus persuksille ja pahasti. Sille ei itse voi paljon mitään. Itsekin tulin jätetyksi julmasti ja surin sitä pitkään, vietin päivät peiton alla itkien jne. Eräänä kauniina päivänä tajusin kuitenkin ettei elämä siihen loppunutkaan. Ei tämä mies ollutkaan se oikea. Jos jatkaisin hänen kanssaan en olisi enää onnellinen, en voisi antaa koskaan anteeksi, en koskaan luottaisi häneen. Rakastaisin tavallaan mutta en luottaisi täysin. Rakkaus ei oikein pelitä yksipuolisesti. Päätin siis alkaa "vihata" eksääni ja aloin elää omaa elämääni, tein kaikkea mitä en voinut/saanut tehdä ollessani hänen kanssaan. Eihän se surua helpota mutta auttaa ymmärtämään ettei elämä kaadu ihmissuhteen loppumiseen. Ihmisiä on maailmassa muitakin. Suurin osa voi olla vain ystäviä mutta ehkä joku sieltä nousee muita korkeammalle. Ei sitä koskaan tiedä. Ainoa asia, jonka olen varmuudella oppinut on se, ettei mikään ole varmaa. Nauti aurinkoisista kevätpäivistä ja yritä olla onnellinen pienistä asioista, niistä se elämä loppujen lopuksi koostuu. Ei saa luovuttaa. Elämä on liian arvokasta. Itke kun siltä tuntuu, huuda kun sattuu mutta muista, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko..=)

tästä suhteesta. Itse olen sitä mieltä, että, suhde ei palaudu entiselleen pettämisen jälkeen vaikka kuinka asiat puhutaan ja selvitetään. Jotain kuitekin jää, ja varmaankin se on luottamus joka kaihertaa myöhemmin. Itse jatkoin suhdetta mieheni pettämisen jälkeen, mutta ei tämä ole enää samanlaista kuin joskus aiemmin. Jotain kaunista katosi ja minut siirrettiin syrjään, ulkopuolelle asiasta. Kyseessä oli suhde työkaverin kanssa. Kuitenkin mieheni halusi jatkaa sudettamme, vaikka itse halusin erota.

Yhtä helvettiä on ollut jo kohta puoli vuotta. Jatkuva epäluulo uudesta pettämisestä vaivaa ja luulen olevani onnellisempi yksin ilman häntä. Miten minä voin tietää kuinka hän jatkaa suhdettaan tämän työkaverin kanssa sähköpostein yms??? Moraalini on sen verran korkea, etten voi ajatellakan kostavani tätä paskaa. Nyt viikonloppuna oli siihen mahdollisuus, mutta heräsin aaamulla kuitekin yksin kodissani.

Minulla on muuten kaikki ok, olen hyvin toimeentuleva, omavarainen, itsenäinen nainen ja tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. Yhdessä jatkamista "puolustelen" sillä, että jos päädyn eroon nykyisessä suhteessa, uuden ihmisen tutustumiseen menee taas paljon aikaa ja on helpompaa jatkaa tässä. Onko muita vastaavassa tilanteessa?