Luottamuksen puute

Olin itse bilettämässä pitkästä aikaa. Harvoin pääsen, kun on lapset ja silloin kun ei ole lapsia niin olen miesystäväni kanssa. Vihdoin siis pääsin lähemään. Miehen elämä on taas paljon vapaampaa, on etävanhempi. On tässä viime aikoina käynyt viihteellä enemmän kuin minä. Koska ei ole samanlaisia velvollisuuksia. Hänen työhönsäkin kuuluu asiakkaiden viihdyttämistä iltaisin ravintolassa ja baarissa. Olin siis tyytyväinen kun minä pääsin lähtemään kerrankin. Myönnettävä on ettei tunnu kovin kivalta kun toinen käy ulkona milloin haluaa ja itse ei pääse. Seuraavana iltana oli mies taas lähdössä iltaa viettämään.
Illan kuluessa viestiteltiin, mies vastaili. Mutta ei sanallakaan maininut että on itsekin baarissa. Aamulla sitten tajusin, kun mies oli vastannut hyvänyön viestiini pikkutunnilla että pentele on ollut ulkona. Minähän suutuin. Olisin suuttunut vaikka olisin saanut tietää aiemminkin, mutta nyt erityisesti kun ei kertonut viesteissä olevansa itsekin ulkona. Ja lähti siis seuraavanakin iltana.
Juuri olemme puhuneet siitä miten tärkeää on että voi luottaa ja avoimesti kerrotaan asioista. Joo, tajuan kyllä että mies ehkä ei halunnut pilata iltaani kertomalla illan aikana tai suojeli itseään kun tiesi miten harmistuisin asiasta. Olemme siis keskustelleet tästä elämäntilanteiden epäreiluudesta.
Onko minun suuttumiseni oikeutettua. Miehen mielestä ei. Sanoin että kertomatta jättäminen on sama kuin valehtelu. Hänellä oli hyvin mahollisuuksia kertoa, mutta ei kertonut. Ei osannut sanoa että miksi.