Täällä on paljon keskusteltu siitä että pitääkö miehen tarjota leffaliput, kahvit, tuoda lahja tms. ensitreffeillä. Haluan kertoa oman mielipiteeni ja miten itse olen toiminut.
Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa että treffit suunniteltuna leffateatteriin on yksi huonoin suunnitelma. Eihän siinä voi toiseen tutustua laisinkaan kun pitää leffaa katsoa. Tarkoitus treffeillähän on tutustua siihen toiseen ihmiseen. Leffaan kannattaa mennä vasta kun tuntee toisen paremmin.
Hyvä tutustumispaikka on joku rauhallinen ympäristö jossa voi keskustella, esim. kahvila tai kesällä vaikka kaivopuiston ranta(joka paikka muuten sopii minulle koska minulla on sieltä kerrottavaa ja se on kiva kertoa kun on paikan päällä jolloin voi näyttää paikkoja esim. missä lapsuuden vietti jne.). Mitään sen kummempaa tekemistä ei ekoilla treffeillä kannata suunnitella kun tarkoitus on tutustua siihen toiseen.
Jos menee kahvilaan, niin mies voi tarjoutua maksamaan naisen kahvit, joka ainakin itseltäni tulee nykyään ihan luonnostaan. Jos juttu luistaa ja kummatkin tuntuu toisistaan mukavilta, niin voi siinä samalla suunnitella jotain muuta tekemistä. Vaikka ravintolaan syömään. Tässä tapauksessa jos mennään ravintolaan syömään, niin minä ainakin olen tarjoutunut maksamaan ja aivan vain siitä syystä koska toinen tuntuu mukavalta.
Toisilla treffeillä kun tapaa saman naisen, voi viedä jonkun kukan tuliaisiksi, ehkä viinipullon kera. Mutta älkää viekö sitä klassista punaista ruusua heti(se kuvastaa rakkautta), vaan viekää mielummin keltainen ruusu, joka kuvastaa ystävyyttä.
Eikä ekoja treffejäkään tarvitse mihinkään yleiseen ympäristöön sopia, siis jos naisella on uskallusta, niin voi sopia tapaamisen vaikka johonkin puistoon, espan kellon alle tms. ja sen jälkeen voi mennä vaikka jomman kumman kotiin kahville jos siltä tuntuu.
AIvan ensimmäisillä treffeillä en ainakaan itse ole mitään lahjoja toiselle kiikuttanut, sillä minulla ainakin on vaikea antaa mitään lahjoja semmoiselle ihmiselle jota en lainkaan tunne tai johon minulla ei ole minkäänlaisia tunteita vielä olemassa. Mutta jo esim. tokalla treffillä voi jotain pientä viedä.
Naisille tiedoksi että minuun tekee ainakin vaikutuksen jos nainen tarjoutuu maksamaan minulle esim. kahvit. Tosin koskaan en ole ottanut tarjousta vastaan(ellei toinen ole puoliväkisin maksanut :) ) senkään takia koska minusta itsestäni tuntuu kiusalliselta jos joku minulle jotain tarjoaa tai lahjoja ostelee. Vaikka kieltäydyn aina jos toinen tarjoaa, niin se antaa toisesta kuvan että hän on kiinnostunut minusta yms.
Minusta on paljon kivempi antaa kuin ottaa. Korostan tässä vielä sitä, että on kiva tarjota ihmiselle, josta pitää. Täysin tuikituntemattomalle ihmiselle ekoilla treffeillä kyllä vierastan ajatusta jos joku ostelee jotain lahjoja siinä. Vasta kun paremmin tutustuu, niin niillä lahjoillakin on joku merkitys, eikä ne ole vain muodollisuus jonka "miehen pitää hoitaa".
Vaikka olen sinkku, niin se ei johdu siitä että treffit olisi mennyt mönkään, vaan se johtuu siitä etten ole löytänyt vielä semmoista jonka kanssa tulisin kunnolla juttuun. Netistä tapaa liian helpostikin aivan liian erilaisia ihmisiä ja sähköpostitse saa liian helposti toisesta aivan eri kuvan mitä todellisuus on. Sen takia neuvonkin että kannattaa treffata mahdollisimman nopeasti se toinen eikä meilailla vuosikausia.
Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa että treffit suunniteltuna leffateatteriin on yksi huonoin suunnitelma. Eihän siinä voi toiseen tutustua laisinkaan kun pitää leffaa katsoa. Tarkoitus treffeillähän on tutustua siihen toiseen ihmiseen. Leffaan kannattaa mennä vasta kun tuntee toisen paremmin.
Hyvä tutustumispaikka on joku rauhallinen ympäristö jossa voi keskustella, esim. kahvila tai kesällä vaikka kaivopuiston ranta(joka paikka muuten sopii minulle koska minulla on sieltä kerrottavaa ja se on kiva kertoa kun on paikan päällä jolloin voi näyttää paikkoja esim. missä lapsuuden vietti jne.). Mitään sen kummempaa tekemistä ei ekoilla treffeillä kannata suunnitella kun tarkoitus on tutustua siihen toiseen.
Jos menee kahvilaan, niin mies voi tarjoutua maksamaan naisen kahvit, joka ainakin itseltäni tulee nykyään ihan luonnostaan. Jos juttu luistaa ja kummatkin tuntuu toisistaan mukavilta, niin voi siinä samalla suunnitella jotain muuta tekemistä. Vaikka ravintolaan syömään. Tässä tapauksessa jos mennään ravintolaan syömään, niin minä ainakin olen tarjoutunut maksamaan ja aivan vain siitä syystä koska toinen tuntuu mukavalta.
Toisilla treffeillä kun tapaa saman naisen, voi viedä jonkun kukan tuliaisiksi, ehkä viinipullon kera. Mutta älkää viekö sitä klassista punaista ruusua heti(se kuvastaa rakkautta), vaan viekää mielummin keltainen ruusu, joka kuvastaa ystävyyttä.
Eikä ekoja treffejäkään tarvitse mihinkään yleiseen ympäristöön sopia, siis jos naisella on uskallusta, niin voi sopia tapaamisen vaikka johonkin puistoon, espan kellon alle tms. ja sen jälkeen voi mennä vaikka jomman kumman kotiin kahville jos siltä tuntuu.
AIvan ensimmäisillä treffeillä en ainakaan itse ole mitään lahjoja toiselle kiikuttanut, sillä minulla ainakin on vaikea antaa mitään lahjoja semmoiselle ihmiselle jota en lainkaan tunne tai johon minulla ei ole minkäänlaisia tunteita vielä olemassa. Mutta jo esim. tokalla treffillä voi jotain pientä viedä.
Naisille tiedoksi että minuun tekee ainakin vaikutuksen jos nainen tarjoutuu maksamaan minulle esim. kahvit. Tosin koskaan en ole ottanut tarjousta vastaan(ellei toinen ole puoliväkisin maksanut :) ) senkään takia koska minusta itsestäni tuntuu kiusalliselta jos joku minulle jotain tarjoaa tai lahjoja ostelee. Vaikka kieltäydyn aina jos toinen tarjoaa, niin se antaa toisesta kuvan että hän on kiinnostunut minusta yms.
Minusta on paljon kivempi antaa kuin ottaa. Korostan tässä vielä sitä, että on kiva tarjota ihmiselle, josta pitää. Täysin tuikituntemattomalle ihmiselle ekoilla treffeillä kyllä vierastan ajatusta jos joku ostelee jotain lahjoja siinä. Vasta kun paremmin tutustuu, niin niillä lahjoillakin on joku merkitys, eikä ne ole vain muodollisuus jonka "miehen pitää hoitaa".
Vaikka olen sinkku, niin se ei johdu siitä että treffit olisi mennyt mönkään, vaan se johtuu siitä etten ole löytänyt vielä semmoista jonka kanssa tulisin kunnolla juttuun. Netistä tapaa liian helpostikin aivan liian erilaisia ihmisiä ja sähköpostitse saa liian helposti toisesta aivan eri kuvan mitä todellisuus on. Sen takia neuvonkin että kannattaa treffata mahdollisimman nopeasti se toinen eikä meilailla vuosikausia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä teksti. Olisin voinut itsekin kirjoittaa vastaavanlaisen. Ottakaa lukijat vinkistä vaarin!
ja unohtakaa kännykät kotiin tai laittakaa äänettömille treffien ajaksi, ei ole kivaa kun toinen puhuu osan ajasta kännykkään.
Naisena voin todeta että noilla eväillä pitäisi pärjätä!
Tosiaan ei saa alussa olla liiaan tungetteleva ja yliromanttinen tulipunaisine ruusuineen, esim. oma poikaystäväni aikoinaan toi raikkaita tulppaaneja, mikä sopiikin näin kevätaikaan hyvin:)
Muutenkin olen sitä mieltä että terveellä maalaisjärjellä pärjää kyllä.
Taitais tulla meikäpojalle aika kalliiksi lähteä Ivalosta treffeille Helsinkiin. Tulis aika kalliiksi mennä kaivopuistoon puhuun mukavia. Ja sille kahvikupillekkin tulisi noin pari sataa ekeä hintaa heti kerralla. Huh huh.
Ei uskaltais kyllä kenen tahansa nettituttavuusen kanssa lähteä.