aviomieheen.
Hän on jo muutaman vuoden tehnyt pitkiä työpäiviä ja kodin- ja lastenhoito on jäänyt minun harteilleni.
Itsekin olen töissä mutta silti minulla on aikaa lapsilleni ja kodinhoitoon.
Mieheni lähtee töihin jo 6-7 aikoihin ja saattaa tulla pois vasta 20-22 aikoihin.
Nyt moni voi ajatella että hän käy vieraissa mutta ei mitään sellaista.
Nyt olen lopen kyllästynyt tähän ja sanotaanko näin että olen "herännyt" huomaamaan että elämässä on muutakin kuin miehen kotiin odottelua ja kodin-ja lastenhoitoa.
Mietin tällä hetkellä että jatkaako avioliittoa vai erotako??!!
Keskusteltu on asiasta ja mieheni vakuuttaa että muuttaa tapansa mutta itse en ole sitä päivää vielä nähnyt.
Olen jopa oppinut vihaamaan mieheni työtä ja kaikkea mikä liittyy siihen.
Lapsillekin tämä on vaikeaa. Isä lupaa tulla tänään ajoissa ja sitten tehdään sitä ja tätä, mutta on enempi sääntö kuin poikkeus että lapset ovat jo nukkumassa kun isä saapuu kotiin.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Olisin kiitollinen neuvoistanne!!!!
Hän on jo muutaman vuoden tehnyt pitkiä työpäiviä ja kodin- ja lastenhoito on jäänyt minun harteilleni.
Itsekin olen töissä mutta silti minulla on aikaa lapsilleni ja kodinhoitoon.
Mieheni lähtee töihin jo 6-7 aikoihin ja saattaa tulla pois vasta 20-22 aikoihin.
Nyt moni voi ajatella että hän käy vieraissa mutta ei mitään sellaista.
Nyt olen lopen kyllästynyt tähän ja sanotaanko näin että olen "herännyt" huomaamaan että elämässä on muutakin kuin miehen kotiin odottelua ja kodin-ja lastenhoitoa.
Mietin tällä hetkellä että jatkaako avioliittoa vai erotako??!!
Keskusteltu on asiasta ja mieheni vakuuttaa että muuttaa tapansa mutta itse en ole sitä päivää vielä nähnyt.
Olen jopa oppinut vihaamaan mieheni työtä ja kaikkea mikä liittyy siihen.
Lapsillekin tämä on vaikeaa. Isä lupaa tulla tänään ajoissa ja sitten tehdään sitä ja tätä, mutta on enempi sääntö kuin poikkeus että lapset ovat jo nukkumassa kun isä saapuu kotiin.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia?
Olisin kiitollinen neuvoistanne!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos eroatte niin eikö kodin- ja lastenhoito jää kuitenkin harteillesi?
Itse en viitsisi vaivautua odottelemaan miestä kotiin; tulkoon sitten kun tulee! Ainoa juttu minkä takia taistelisin on se, että itse pääsisin esim. harrastukseeni kerran viikossa.
Tämä on sitä vastamäkeä johon perinteisessä vihkikaavassa puolisot lupautuvat.
Teillä näin äkkiseltään tuntuu kaikki olevan suhteellisen hyvin, miehen työnarkomania lähinnä poikii ongelmia ja pahaa oloa.
Keskustelua, tarvittaessa ammattiapua. Erota ei suinkaan tässä tilanteessa kannata.
En minäkään kyllä eroa ehdottaisi. Suhteessa tulee vaikeuksia, eikä ero ole mielestäni vaihtoehto kuin vasta silloin jos kaikki muut konstit yritetty. Ja tuo työinnostus ei ole ongelmista pahin.. Ei saa luovuttaa liian helposti!
Miehellä tuntuu olevan vaihe jossa työ on ykkönen. Sinusta taas lasten ja perheen pitäisi olla sitä. Jutelkaa asiasta, keskustelkaa näkemyksistä. Ehkä mieskin näkee perheen ykkösenä, ja tekee siksi pitkää päivää? Jos hän kuvittelee keräävänsä perheelle rahaa, jotta voi ostaa yhteistä hyvää teille. Sinusta taas se ei ehkä tärkeintä, vaan yhdessä vietetty aika, mutta mies ei ehkä osaa ajatella näin. Puhukaa, mitkä on teidän kummankin suunnitelmat, unelmat ja haaveet esim. vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden jaksoissa. Täytyy jutella ja jutella niin oppii ymmärtämään toisen ajatuksenjuoksua!
Kokeilkaa muuttaa tilannetta pikkuhiljaa. Tehkää jääkaapin oveen viikkolista, johon merkattu sulle joku harrastus jonakin iltana, silloin miehen tietty oltava lasten kanssa. Jonkun illan voitte ruksia koko perheelle ja silloin teette yhdessä ruokaa ja vain olette. Muut illat saa mies olla töissä. Aluksi näin, katsokaa miten tilanne toimii. Jos vaadit yhtäkkiä että hänen oltava kaikki illat kotona, ei varmasti tee niin. Mutta sopikaa ainakin yksi kokonaan perheilta, ja siitä pitää kaikkien pitää kiinni. Jos hän ei todellakaan välitä kertoa miksi tekee paljon töitä, jättää tulematta ajoissa vapaailtana kotiin eikä pyytele anteeksi tms. niin sitten hän on kyllä itsekäs ja välinpitämätön. Mutta nyt ei kannata sellaista ajatella, vaan koittaa puhumalla saada asioita järjestykseen.
kaikille vastanneille.
Täytyy yrittää eteenpäin. Tässä on tulossa pieni loma joten luulisi miehellänikin olevan aikaa keskustella ja suunnitella. Toivon ainakin niin.
Elämä jatkuu vastuksista huolimatta.
Kiitos!!!!
Miksiköhän miehesi tekee työtä?Kerron sen sinulle:Hän elättää työllään perheensä,sinut,lapset.Ota vaan ero,pääset sossun kerjuu-luukulle toisten onnettomien joukkoon.Saat jonottaa siellä,nöyrtyä,alistua,seurustella sossun odotusaulassa juoppojen,narkkareiden ja paskalle haisevien pummien kanssa.Älä missään nimessä eroa ahkerasta miehestäsi,vaikka kuinka joskus harmittaa.Sinä elät lapsinesi hyvää elämää kotonasi,et eron jälkeen jonkun onnettoman juopon tai muun luuserin kanssa.Kunnioita ahkeraa miestäsi,palkitse hänet rakkaudella ja rakastelulla hänen palattuaan työstään,ole kiitollinen että miehelläsi on työtä,se on nykyään
hyvin tärkeä asia.Ehdotankin,että miettisit vielä asioita,älä ainakaan eroa.Et taida tietää,millaista on eronneen perheenäidin elämä,luukulta luukulle juoksemista,nöyryytystä,lomakkeita,lappuja,odotusta postin tulon myöhästyessä,tuleeko sossun kirje?
Rakas tuntematon ystänä,älä eroa,sovi asioista miehesi kanssa,kerro hänelle että mikä harmittaa,asiat ehkä korjaantuvat,miehesi ei ehkä tiedä miltä sinusta tuntuu yksin kotona.KESKUSTELKAA,JUTELKAA ASIOISTA! Älä eroa,älä missään nimessä,puhu murheistasi miehellesi,kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi toivottaa tuntematon ystävä,ero-helvetin läpi käynyt AA-kerhon jäsen:Voimaa ja Jumalan siunausta!