Tilanteen pohjustus lyhyesti. Koko elämä ollut täynnä ongelmia. Kaikki mahdollinen kura on vain osunut omalle kohdalle. Asunnottomuus, kiusaaminen koulussa ja työpaikoilla. Masennukset. Addiktiot jne. Lyhyesti ja ytimekkäästi joskus ala-asteella on viimeksi ollut "normaali" ja elänyt normaalia elämää (ystävineen harrastuksineen).
Tässä on kehittynyt aikamoiset ihmispelot ja jopa omien sukulaisten tapaaminen on äärimmäisen kiusallista. Olen vältellyt näitä tilanteita/juhlia, koska kyselevät usein kaikkia kysymyksiä.
Mummoni kuoli äskettäin ja minulla on äärimmäisen huono omatunto siitä, että en tavannut häntä useammin.
Rakastan kaikkia sukulaisiani ja perhettäni (vaikka he ovat hyvin kaukana täydellisistä), niin kuin minä itsekin. Mutta koska elämä on muovannut minut tälläiseksi henkisesti halvaantuneeksi ja tunnevammaiseksi, niin tilanne on mitä on.
Ketään joku voisi samaistua? Kokenut samanlaista?
Ihmispelko & sosiaalisten tilanteiden pelko
Anonyymi
1
268
Vastaukset
- Anonyymi
On. Ihan samanlaista. Apua et saa, kuin uskovaisten keskuudessa. Heidän seurassaan opit vähitellen luottamaan itseesi ja muihin ihmisiin.
Minulla laukaisee ihmistyyppi helvetinmoisen jännityksen ja olen täysin voimaton sen kanssa. Kun ihmistyyppi liippaa tarpeeksi läheltä isäni ihmistyyppiä, niin lukossa ollaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2147374
- 594732
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s434684- 753398
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161995Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗291812- 311799
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹441657- 361547
- 1431307