Kahdeksan kärkeä...

Rakenna silta, niin pääset joen yli. En rakenna, koska joen takana ei ole mitään. Mitä se minulle tarjoisi? Marjakuusen latvasta näkee kaiken maalisen yläpuolelle.

Et ole isä etkä äiti. Et ole myöskään Taivasten valtakunta. Olet se, joka on kokoajan kaikkialla.

Sanani, koputa ja sinulle avataan, kysy niin sinulle vastataan. Siinä on se sana.

Niin pelottava ja ikuisesti niin... Ilman sinua en olisi mitään. Sinä annat veden elämänpuulle. Olet joka paikassa yhtä aikaa. Sinua en tunne, enkä ole vielä nähnyt todeksi. Olet siellä jossain, jossain minua odotat ja tulet tielleni. Sinut minä väistän, mutta niin sinäkin väistät eteeni. Voin lähteä.

10. tarvitsee vertani toimiakseen. Se elää verestäni ja valostani. Kuuma energia säteilee sen rakenteisiin ja se alkaa pyöriä. Koko ajan koskaan pysäyttämättä se pyörii.

Sinä olet musta ja annat elämälleni merkityksen. Sinua minä pelkään vain niin paljon, sinua en voi saavuttaa. En ansaitse sinua keisari. Olet liian väkevä tavalliselle kuolevaiselle.

Minä en luovu. Olen Erakko ja vaikka ymmärränkin 12. niin olen niin heikko. En myönnä koskaan yrittäneeni, turhaa se on keltaista auraa ja marjakuusen latvassa tähyilevää vastaan.

Liian kylmä ja liian väkevä. Jäässä sydän ja vastustajia ei löydy. Se muodostaa pinnan vain jäätyäkseen uudelleen.

Lämmin ja materia ovat hänen ravintonsa. Veren puhtaus ja viskositeetti, 10. pyörii kuin vauhtipöyrä.

Tulin ruusupuskan alta ja iskin katseeni häneen. Hänelle lupasin kaiken ja asetin karhunraudan hänen polulleen. Astu siihen ja menetä veresi, 10. on minun hallussani. Hän ei mitään sanonut, hymyili vain ja sulki silmänsä. Hän nukkui.

Hän ei herää, sen tiedän. 19. omaa voiman vain hänet herättää. Hänelle annettiin vain nimi, 12. Nomen est omen? Hän ei ole ihminen, vain musta Antares.

Hänellä ei ole keihästä. Hän ei ole metsästäjä. Hän on siellä ja pysyy, kukaan ei voi häneen vaikuttaa.

Fortuna cum blanditur, captatum venit.