Olin suhteessa varattuun. Lopetin sen hyvin ylevistä syistä. Tuloksena oli kolme onnetonta ihmistä.
Muiden ihmisten ajatukset ja kommentit olivat inhottavia ja alatyylisiä. Ihmettelin, että ovatko aviomiehet erityisesti
a - oman seksuaalisen halun vietävissä, heillä ei ole keinoja estää "viettelyä" toisin kuin vaapáammilla kanssa veljillään.
b He ovat korostuneen itsekeskeisiä ja etenkin naisten hyväksikäyttäjiä - paitsi puolisojaan koht
taan?
c Tunne elämältään ja älykkyydeltään kyseenalaisia, koska heidän puhumansa sekä osoittamansa tunteet eivät pidä paikkaansa ja heillä on pakonomainen tarve valehdella naisilleen?
Omituisinta on se, että useat naiset haluavat olla tälläisten miesten kanssa naimissa sekä haukkua niitä naisia jotka pitävät heidän "uljaistaan". Eli haukkuvat ja halveksivat miehiään, aliarvioivat heidän nais- ja tunne maukuaan.
En jaksa uskoa teidän ristiriitaisia juttujanne. Ennemmin nyt uskon tuon ihmisen puheeseen, luotan kykyyni ymmärttää sekä kriittisesti arvioida uudestaan asiaa. Sovimme että suhteemme jatkuu, ja mollemmille tuntuu viimeinkin tulevan kesä parin vuoden onnettomaan "oikein" tekemisen jälkeen.
Muiden ihmisten ajatukset ja kommentit olivat inhottavia ja alatyylisiä. Ihmettelin, että ovatko aviomiehet erityisesti
a - oman seksuaalisen halun vietävissä, heillä ei ole keinoja estää "viettelyä" toisin kuin vaapáammilla kanssa veljillään.
b He ovat korostuneen itsekeskeisiä ja etenkin naisten hyväksikäyttäjiä - paitsi puolisojaan koht
taan?
c Tunne elämältään ja älykkyydeltään kyseenalaisia, koska heidän puhumansa sekä osoittamansa tunteet eivät pidä paikkaansa ja heillä on pakonomainen tarve valehdella naisilleen?
Omituisinta on se, että useat naiset haluavat olla tälläisten miesten kanssa naimissa sekä haukkua niitä naisia jotka pitävät heidän "uljaistaan". Eli haukkuvat ja halveksivat miehiään, aliarvioivat heidän nais- ja tunne maukuaan.
En jaksa uskoa teidän ristiriitaisia juttujanne. Ennemmin nyt uskon tuon ihmisen puheeseen, luotan kykyyni ymmärttää sekä kriittisesti arvioida uudestaan asiaa. Sovimme että suhteemme jatkuu, ja mollemmille tuntuu viimeinkin tulevan kesä parin vuoden onnettomaan "oikein" tekemisen jälkeen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Me miehet osataan tuo naisten ja myös itsemme huijjaaminen kun on vähän "vierasta" tarjolla! Mutta mekin kasvamme ja opimme elämämme myötä. Itse juoksin ties missä vueraissa ja sillä yhden avioeron jo sain aikaan. Avovaimoanikin petin vielä suhteemme alussa kun jatkoin siitä mihin entisessä jäin mutta sitten tuli se hetki jolloin huomasin missä se erotiikan ja romantiikan jännitys EI OLE! Irtosuhteissa.
Entä jos ei ole kysymys huijaamisesta tai itsepetoksesta? Pahinta on ollut juuri tuo kyyninen ja pessimistinen näkemys, tai oikeastaan tuo TEKOmoraalisuus. Pahimmat huijarit ovat olleet ne, jotka ovat nostaneet itsensä muiden yläpuolelle ja luulleet tietävänsä asiat paremmin kuin asianosaiset! Eivätkö edes osaa hävetä omaa käytöstään.
Te keskenkasvuiset jotka haluatte että maailma olisi teidän halujenne mukainen, ette voi kuin katkeroitua ja suoltaa suustanne muuta kuin alamittaista roskaa.
Me ollemme nyt onnellisia, olo on helpottunut ja toivuttuamme tästä alamme suunnitella tulevaisuutta eteenpäin. Ei hitto vieköön kukaan eikä mikään voi eroittaa kahta ihmistä jotka todella välittää toisistaan.
Ymmärrän kyllä että kusipäitä on, valehtelua ja vedätystä ilmenee, mutta eivät kaikki tee niin. VAikka kuinka itserakkaudessanne ja kateudessanne haluaisitte niin! Hitto miten paljon pahaa TE teitte!
Ei vaimo muuten tullut yhtään onnellisemmaksi näiden kahden vuoden aikana. Käytti vain toisen syyllisyyttä hyväkseen. Luojan kiitos, haluaa kuulemma "itsenäistyä". Luulen että itsenäistyminen loppuu siihen kun kuulee minun jälleen olevan kuvioissa...
aliarvioi ketään? Tai et halua maailmasta omien halujesi mukaista?! Ihme latteuksia heittelet. Muista, se mistä toisia nyt moitit, on myös sinussa.
Ja tohon aloitukseen, missä sanoit vaimojen aliarvioivan miestensä nais- ym. makuja, niin vanha sanonta menee näin: "Kaunis vaimo ei hämmästy miehensä uskottomuutta, vaan tämän huonoa makua".
Vaimo ja sinä olette siis molemmat samanlaisia? Käytätte yhtä ja samaa miestä hyväksenne? Ja mikä vimma, jos asiasi nyt sitten hyvin, niin sättiä sitä vaimon "itsenäistymishalua"? Ja voi, voi, jos vaimo ei toimikkaan sinun mielen mukaan: ethän sinäkään aikoinaan toiminut hänen mielen mukaan..
Mutta kakkosia riittää aina. Muista se, kun ykköseksi kapuat.
Ei paljoa hetkauta, miten paljon rakastajani valehtelee! enkä odota hänen jättävän perhettään! Se mitä meillä on, riittää minulle. Koko viikon kultani on nukkunut vieressäni ja kuiskinut korvaani rakastavansa minua, heh. Tuntuu ihan kivalta, vaikka ei totta olisikaan! Suhteemme on kestänyt jo monta vuotta ja vaimokin tietää asiasta......! Sitä vaan en ymmärrä, että jos minua näin petettäisi, jättäisin miehen heti, enkä jatkaisi epävarmassa suhteessa. Sen olen myös kerran tehnyt, enkä kadu yhtään.....! "Toisena" naisena oleminen on ihanan jännittävää ja koskaan en alkaisi hänen kanssaan seurustelemaan, jos hän perheensä jättäisi!
Mun mielestäni te "kakkos" naiset olette täysiä p.....a.
Et ymmärrä vaimoa, joka ei jätä pettävää miestään. Mitä eroa sinun ja vaimon tilanteessa loppujen lopuksi on? Olette vaimon kanssa napalankoja, toivottavasti käytte säännöllisesti papa kokeissa; selviää, josko kuvioissa muutama muukin nainen.. =) Harvoin pettäjä on kakkoselleen sen uskollisempi kuin ykköselle ;)
Suhde sekä vaimoon että sinuun on yhtä epävarmaa. Jokaisella ihmisellä lienee henkilökohtaiset syyt jatkaa jotakin suhdetta. Aina ei sivullinen ymmärrä toisen motiiveja, mutta eipä sillä ole mitään merkitystä.
hyvä, että saat jännitystä elämääsi noinkin vähäisellä asialla. Jotkut sortuvat jopa huumeisiin, kun tavanomainen elämä ei riitä. Mutta jännemmäksi elämäsi muuttuu, kun pääset vanhainkotiin. Sinne miehet menevät lähes aina ennen vaimojaan; kuvittele, mitkä apajat sinua odottaa =)))
Ymmärrätkö sinä lukemaasi? Kakkosnainenhan kirjoitti, ettei häntä hetkauta se, paljonko rakastaja valehtelee. Jotkut hakevat suhteesta vain sitä hetken onnea ja seksiä. Ei heitä kiinnosta, kuinka monessa muussa pimpsassa kyseinen kulli käy (tai toisinpäin...). Niinhän tuokin kakkonen kirjoitti.
Ihanan katkera vuodatus...Ainakin siitä oppii sen ettei kannata sittenkään tehdä noin kuten sinä teet,sillä katkeruus pursuu joka sanasta,ihan huomaamatta.Voi sinua raukkaa.Tee jotain tuolle surkealle elämällesi!
Olet aika tarkkanäköinen! Mutta ei, en ole katkera elämälle, olen vain realistinen tämän hetkiselle tilanteelle. Jos en olisi, eihän pää kestäisi. Totta on, että minulle on tapahtunut jotain sellaista, mitä en todellakaan haluaisi kenenkään kokevan. Menetin avomieheni vähän yli kolme vuotta sitten, en toiselle naiselle vaan kuolemalle, mutta elämä jatkuu siitä huolimatta. Se vain opetti nauttimaan täysillä siitäkin vähästä, mitä elämällä on tarjota! Hyvää kevättä kaikille, jotka tämän lukevat!
olla vaimon mielipide! Tätä lähinnä ajoin takaa; edellä kirjoittanut nainen ei ole ainoa lajissaan. On hänen lisäkseen muitakin ihmisiä, jotka eivät niin kovin välitä siitä, ketä kukin nai. Näin ajattelevia on sinkuissa ja varatuissa.
Ja kuten jo sanoin, niin jokaisella on omat syyt olla tietyssä suhteessa. Mutta ko. kirjoittaja ihmetteli itse naisia, jotka jäävät pettävän puolison luokse; mutta itse lemppaisi sellaisen heti.. Eikä missään nimessä ottaisi kumppanikseen rakastajaansa.. Happamia, sanoi kettu..
Mutta tyypillinen nainen kirjoittaja oli. Miehen logiikka palstalla oli hauska ajatusten vaihto siitä, kuinka varattu mies saa viihteellä ollessa naisilta huomiota enemmän kuin sinkut. Ja tässä on mielestäni naisten luonteen perus juttu: huono itsetunto. Mitään ituahan ei ole lähteä testaamaan omaa viehätysvoimaansa sinkkuun, koska kuvassa ei mukana kilpailijatarta, jonka päihittäisi. Siksi varattu antaa haastetta; eräänlainen naisten oma extream laji.
Miehiä kyllä syytetään siitä, että ovat sikoja, pettävät. Mutta todellisia sikoja ovat naiset. Ja sekin on vain naisten tapa selitellä: pettäjässä on vika.. Eli, jos kysytään, niin annetaan? Onko todella naisilla näin heikko moraali ja itsetunto?!
Jokaisella oikeus elää omien valintojensa mukaan ja kannettava myös seuraukset. Jokainen pettäjä joutuu jossain vaiheessa sen totuuden eteen, että valintoja on jollakin tasolla tehtävä. Myös petetyillä on oikeus valintoihin. Kakkosella ei näin ilmeisesti ole, koska he tekevät sen, mitä joku pyytää =)))
.., sillä ois voinu olla mies itsarin partaalla, kun näkee vaimostaan tulevan "kakkosen"..
Onneksi säästyi siltä kärsimykseltä.
Mutta kaunis ajatus sinällään, että kun itse menettää jotain arvokasta, voikin sen huoletta siirtää seuraavan "maksettavaksi". Tätä solidaarisuutta soisin kaikille enemmän! Mennään ja eletään hetkessä. Nautitaan. Unohdetaan se, että kuolemana voi pitää sitäkin, kun pettää lähimmäisen luottamuksen, tai on osallisena siinä.
Olet varmaan kokenut kovia,mutta eikö tuollainen varatun heilana oleminen tee sinua enemän rikkinäiseksi?Entä jos sittenkin etsisit itsellesi vapaata ja pysyvää suhdetta niin se hoitaisi myös sinun arpeutuneita haavojasi.Ei tuollaiset satunnaiset suhteet ole kenellekään hyväksi ei edes siinä elämäntilanteessa jossa sinä olet!
Arvosta hyvä nainen itseäsi,anna varattujen olla ja löydät elämääsi jonkun joka on sinun arvoisesi!
No,en arvannut, että näin paljon tulee kommentteja niin vähäpätöiseen asiaan kun toisena naisena olemiseen! Kukaan teistä ei tiedä mikä tämänkin asian ja suhteen taustana on, mutta kiitos kommenteista, ne auttoivat tekemään ratkaisun!!!! Heti, kun puhelin soi, ja minua kutsutaan, juoksen niin kuin piru olisi kintereillä ja arvaatkaa kenen luo?! No, sen rakastajan!!!!!!!
Minä taas tiedän miltä tuntuu tulla petetyksi.Mieheni petti jonkun hellyyttä kaipaavan lesken kanssa ja minä odotin esikoistamme.Voin sanoa että siinä tilanteessa kun asia paljastui toivoin että lesken mies olisi saanut elää ja tuollainen tunteeton lutka olisi joutunut kuolla.Kai ihmisellä täytyy olla jonkinlainen moraali silti vaikka olisikin leski.En puolustele miestäni,hän on osansa vihastani saanut,mutta kyllä "toinen nainen"on myös osansa tehnyt että kiemurtelee heikon ukkomiehen ympärillä ja rohkaisee pettämään.Ei se kuulema satu jos vaimo ei saa tietää.Mutta kyllä se sattuu...ja kovasti.
Ei leskillä ole mitään oikeutta satuttaa toisia ja rohkaista pilaamaan koko perheen elämää vaikka oma elämässä ei tällä hetkellä muuta olekaan kuin hyväksi käyttämistä.
Kunhan kuvittelet, että toisena naisena oleminen ihanan jännittävää! Kyllä se ensimmäisen naisen "paikka" on paljonkin jännittävämpi ja haasteellisempi. Sitäpaitsi huomattavan paljon vaikeampi saavuttaa. Tästä johtuu, että 1. nainen (ja miksei mieskin) kestää kumppaniltaan enemmän kuin 2. Mitä vähemmän tarvitsee toista ihmistä tavoitella sitä vähemmän häntä arvostaa.
Ihan kaikki ihmissuhteet ovat epävarmoja jatkuvuuden kannalta.
Olen aina ihmetellyt, ovatko nk. toinen nainen:
a) oman seksuaalisen halun vietävissä ja ohjailtavissa. Puuttuko heiltä moraali vai keinot estää tulla "vietellyksi"?
b) ovatko he korostuneen itsekeskeisiä ja etenkin miehiä hyväksikäyttäjiä ja sairaalloisen kilpailuhenkisiä muita naisia kohtaan?
c) ovatko he tunne-elämältään ja -älykkyydeltään vammautuneita, koska he ovat valmiita uskomaan kaikki sanat varatulta muistamatta sitä, että suhteessa on aina kaksi osapuolta ja objektiivinen tarina voi olla aivan toinen? Eivätkö he myös ymmärrä, että jokaiseen suhteesee kuuluu hyvät ja huonot hetket? Millainen ihminen käyttää toisen epäonnea oman hyödyn tavoittelemiseksi?
Mutta miksi kakkoset kiukuttelee ykkösille, jos nämä "vihaavat" toisia naisia? Ennen vanhaan toisesta hyötyjiä kuvattiin loisiksi. Niitä halveksittiin, syrjittiin..
Oudointa on se, että kakkoselle näyttää kelpaavan pettävä mies siinä kuin vaimollekin, mutta kakkonen voi ylevämpänä (?) tuomita vaimolle kelpaamisen..?
Aloitat siis suhteen uudelleen "ykkösenä". Hyvä, sillä jollekin ihanalle kakkoselle vapautui juuri paikka =)
En aliarvioi naisia, vaan sitä miksi vaimot halveksivat sitä "omistamaansa" miestä pitämällä tätä eläimenä ja vähäjärkisenä? Kun omaa miestä kohtaan tuntuu olevan lupa käyttäytyä miten hävyttömasti tahansa. Kuka mies sellaista jaksaa sietää loputtomiin. Ellei naiselle oma mies riitä, täytyy etsiä se parempi. - siihen nyt aukenee tälle naiselle tilaisuus.
Kyllä olen oppinut tuon teidän Moraalinne. On siis pyrittävä herjaamaan ja halveksimaan kaikkia niitä jotka eivät tee Teidän sääntöjenne mukaan. On hyväksyttävä se tosiasia että miehet pääsääntöisesti käyttävät toisia ihmisiä vain hyväkseen. Heillä ei ole ihmisyyttä eikä rehellisyyttä. Olen tietysti idiootti koska uskon mieluummin hyvään kuin pahaan. Mies on rehti, ahkera ja tavallinen suomalainen mies.
Ihmissuhde ei ole aina tuota hyväksikäyttämistä, niin mukavalta kuin se ehkä sinusta tuntuisikin! Juuri tuon takia aikanaan hänet jätin, kun uskoin tuohon hokemaan.Olin tyhmä!
Todellista itsenäistymistä ei mielestäni ole se, että käyttäydytään typerästi, haukutaan ihmisiä ja loukataan muita. Sille naureskelevat jo ympäristönkin ihmiset. Kaikki hyvin, jos hän tekee sen oikeasti - esim. lähtee omille teilleen. Se olisikin meille parempi jos hän saisi itse "erota" ensin. Saisi säilyttää kasvonsa, eikä tulisi turhia katkeruuksia.
Tuo mustavalkoinen maailma on kauhistuttava, missä elät. Herran tähden, tottakai me joudumme elämään yhteiskunnassa jossa on sekä miehiä että naisia! Elämä vaihtelee vuosien saatossa. Ei siinä ahdasmielisten tuomareiden nimittelyt auta, elämää voi elää muillakin tavoilla.
Kuinka kauan itse olet valmis kestämään noita huonoja hetkiä? Vuoden, kaksi, kolme, viisi (kuten hän), kymmenen???
Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, joilla molemmilla on yhtäläinen vastuu suhteen onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Olet varmaan kuullut sanonnan, että rakkaus voi olla yksipuolista, mutta eroon tarvitaan aina kaksi.
Sinun ajatusmaailma rakentuu hyvin pitkälle siihen, että kaikkeen syyllinen on tuo vaimo; että hän on se, joka kohtelee miestään huonosti, älyä aliarvioiden, jne. Mutta mies on koko avioliiton seisonut tumput suorana osaamatta tehdä mitään tai osaamatta edes miettiä, miksi suhde on sellaiseen tilaan ajautunut.
Ja siis sinulle jokainen suhde korjataan aloittamalla ymmärtävä rinnakkaissuhde; tai vaihdetaan "rikkinäinen" suhde uuteen. Milloin tulee se oivallus, että virheetöntä ihmistä ja siitä johtuen virheettömiä liittojakaan ei ole olemassa?
Hyökit pettämistä vastustavien kimppuun syyttäen heitä ahdasmielisyydestä jne. Kun syyttävä sormi osoittaa nyt minuunkin, niin tarkistapa, kuinka monta sormea jäikään sinuun itseesi osoittamaan! Et myöskään vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin, vaan puolustaudut syyttelemällä; perusteet asioita toisilla ihmisillä.. Ihmisen luonteeseen kuuluu sellaisten asioiden perustelu, joiden TIETÄÄ olevan väärin. Harva perustelee asioita, joiden TIETÄÄ olevan oikein.
Onko ihmisluonne mielestäsi sellainen, että jos jotain tekoa tai toimintaa ei ole oikeusjärjestelmässä sanktioitu, niin pelkkä moraalinen vastuu oikein toimimisesta ei ohjaa ihmisen toimintaa? Kaikki tietävät, että varastaminen on sekä moraalisesti että lainopillisesti tuomittavaa. Pelkkä rangaistuksen pelkoko saa suurimman osan ihmisistä olemaan varastamatta? Uskon, että useimman kohdalla ensisijainen ohjaava elementti on nimenomaan moraali. Parisuhteessa ei ole vastaavaa oikeudellista aspektia, joten koko harkintavalta omasta toiminnasta jää henkilökohtaisen moraalin vastuulle.
Olet sitä mieltä, että vaimo on siis vuosia tehnyt miehen elämästä kurjan. Ja on siis vain oikeutettua hoitaa kaltoin kohdeltua miestä toisena naisena? Onko sinulla omasta mielestäsi oikeus kohdella tuon vaimon parisuhdetta ja vaimoa itseään kaltoin olemalla se toinen nainen? Eikö sinulla ole siis mitään vastuuta toisten ihmisten hyvin- tai pahoinvoinnista?
On totta, että ihminen on ensisijaisesti vastuussa itsestään, mutta kyllä jokaisella pitäisi terveellä tavalla olla vastuu myös lähimmäistensä hyvinvoinnista. Tai että ainakaan tieten tahtoen ei kenellekään olisi vahinkoa tekemässä. Ihmettelen, miksi sinusta on ahdasmielisyyttä se, että tahdotaan kunnioittaa toisten elämää haluamatta sitä vahingoittaa? Etkä myöskään halua uskoa sitä, että jos joku suhde on todella niin huono, ettei sitä kestä, niin erota voi ilman kolmansia osapuolia. Valitettavan yleistä on jossain parisuhteen kriisivaiheessa ottaa rinnakkaissuhde, mutta käy usein niin, että olemassa oleva parisuhde säilyy, kun rinnakkaissuhteessa todetaan olevan samoja ongelmia kuin jo olemassa olevassa suhteessa.
Minulla ei ole mitään, mitä pitäisi väkisin "kestää". Ihmissuhteeni perustuvat vapaaehtoisuuteen ja toisten ja itseni kunnioitukseen. Niin yksinkertaisen tiukka ja ahdasmielinen moraalini on.
Koska en tunne sinua, en siis syytänytkään. Kirjoituksesi oli hyvä ja ajattelin että jos näin muutkin suhtautusivat kuin vain joutavia ja tyhmiä sanoja suoltamalla, olisin päättänyt tilanteen aivan toisin aikoinaan.
Oikeastaan en perustellut yhtään mitään. Kerroin vain ilmiöitä. Olen ollut itse avioliitossa ja tullut myös peteyksi. Pientä itseeni menemistä vaati sen ymmärtäminen, että vaikka se ei ollut syy, niin se kuinka kohtelin miestäni ei ollut oikein.
Olen niin vihainen siitä että emme ymmärrä sitä, omaa aviopuolisoa voi myös kohdella hyvin!! Miesystävälläni on aika paljon haavoja siitä sielussaan. Pelkää minunkin olevan ilkeä, kestää aikansa saada luottamusta.
Ja nimenomaan otan vastuun! Olen ollut valmis keskustelemaan vaimonkin kanssa. Mies ei tyrmännyt vaan mietti asiaa. Ja ihan oikeasti - vaimo on ollut vuosia tyytymätön elämäänsä ja mieheensä. luulen että olet kuin minä, otat vastuut itsestäsi ja omasta elämästä. tuskinodotat miehesi sitä sinulle rakentavan. On vain tosia asia että meitä naisia on moneksi. Tunnen tämän naisen, olen tuttu. Hän ei tiedä minusta juuri mitään. Meillä on monta yhteistä tuuttua, en siis kirjoita vain kuvitelmiani. Odotin heidän todella korjaavan liittonsa näiden kahden vuoden aikana!!!
Hyvinvointia on että mies ei enää yritä alistua muiden painostuksen alle, vaan hakee reilusti eroa. ei yritä enempää kuin jaksaa. Enkä minä kuvittele enää olevani hyvä ja moraalinen kun hylkään ja halveksin ihmistä, jota "pitäisi" karttaa muiden mielen mukaan. Sillä kuinka moni onkaan aloittanut suhteen juuri oikeaoppisesti?? Lueppa joskus henkilöhistoriaa ja akatso, ovatko nekään "suuret" tarinat aina sujuneet moraalioppien mukaan???
ENTÄ JOS ON MAHDOLLISTA RAKASTUA JA RAKASTAA ENSIMMÄISTÄ KERTAA NÄINKIN??
Tavallaan ymmärrän sinua, nämä ovat vaikeita asioita. Itse olen eronnut ja ollut jo muutaman vuoden ajan rakastunut varattuun mieheen. Tunne vaikuttaa molemminpuoliselta, mutta olen miehen perheen takia pitänyt häntä etäällä. Eli en siis ole päästänyt tilannetta niin pitkälle, että suhde olisi voinut syntyä, että olisimme olleet jossain pitempään kahdestaan. Miehellä on siihen yritystä kyllä ollut. Näemme kuitenkin työkuvioissa pakostakin silloin tällöin.
Olisi paljon helpompaa jättää mies taakseen, jos en huomaisi, kuinka hänkin kärsii tilanteesta ja koettaa vetää minua lähemmäs aina, kun yritän paeta häntä ja tunteitani. Mies on tavallinen ja mukava suomalainen mies, ei mikään joka naista yrittävä peluri. Ja tilannetta on siis kestänyt jo muutaman vuoden. Tuntuu kuin elämä valuisi hukkaan. Toivon vain hiljaa mielessäni, että hän eroaisi minusta riippumattomista syistä ja voisimme aloittaa normaalin suhteen. Nythän mitään suhdetta ei siis ole, koska olen ollut niin torjuva.
Koskaan en ole ollut varattujen miesten perään, itselleni on hyvin riittänyt kyllä vapaitakin. Mutta minkäs teet, kun hän vaikuttaa elämäni rakkaudelta. Vaikea solmia suhteita muihin miehiin, kun tunteet ovat muualla. Vaikka niitä tunteita olen jo pari vuotta koettanut tukahduttaa, jopa niin, etten tunne edes oikein eläväni. Tämä on helvetti, johon en koskaan toivonut joutuvani. Teet niin tai näin, niin useaan ihmiseen sattuu.
Tuntuu, että on pakko jo päästää mies sen verran lähelle, että voimme avoimesti puhua tilanteesta, vaikka riskit väliemme syvenemiseen suhteeksi ovatkin olemassa. Mutta jos niin kävisi, joutuisi mies hyvin nopeasti tekemään päätöksensä suuntaan tai toiseen, sillä kakkosnaiseksi en halua.
Tuossa lauseessa on se parisuhteen ydin ja senkin pitäisi olla kaksisuuntaista. Eniten kuitenkin aina ihmetyttää se, että kolmannet osapuolet "perustelevat" rinnakkaissuhdetta sillä, että pettäjää kohdellaan huonosti tai hän on onneton. Kyllä mielestäni puolison pettäminen on mitä suurimmissa määrin huonoa kohtelua ja onnettomaksi tulevat taatusti lopulta kaikki, jotka liittyvät kolmiodraamaan. Eikö pettäjä perustellessa toimintaansa pikemminkin kerro itsestään? Ja tavastaan hoitaa ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia? Kellojen siis pitäisi soida päässä siinä vaiheessa, kun rinnakkaissuhdetta aloitellaan huonon parisuhteen takia. Minkä ihmisarvon pettäjä antaa sille kolmannelle osapuolelle? "Suhteemme on mahdollinen, koska omassa suhteessani on nyt vaikeaa.." Minusta tuo on oikeastaan loukkaavampaa kuin puolison pettäminen; alkaa suhde hoitaa itseä, ei sen takia, että kokisi ihmisen riittävän kiinnostavaksi oikeaan parisuhteeseen.
Ihmissuhteisiin liittyy aina vaikeuksia ja haasteita. Ensimmäinen haaste lienee se, kun alku huuma ja hullaantuminen laantuvat. Siinä vaiheessa alkaa rakentua henkinen kumppanuus joka parhaimmassa tapauksessa kasvaa vuosien aikana rakkaudeksi. Ihminen voi rakastua hetkessä, mutta uskon siihen, että rakastamaan voi oppia vain ajan kanssa. Ja todellinen rakkaus on itsenä hyväksymistä ja puolison hyväksymistä sellaisena kuin on. Ihminen rakentaa itselleen tukahduttavan vankilan siitä illuusiosta, että hullaantuminen ja rakastuminen ovat tavoiteltavia tiloja.
Yksi ystäväni kerran vertasi aika osuvasti autoa ja puolisoa; lähinnä miehen näkökulmasta. Hän sanoi, että uutta autoa huolletaan ja kohdellaan hyvin, jotta se toimisi ja olisi luotettava. Ihmissuhteissa soisi olevan saman periaatteen. Kyllä autokin hajoaa korpisuoralle, jos sitä säännöllisesti huolla, aivan kuten ihmissuhde.. Naisilla on tyypillisempää kodin viihtyisyyden lisääminen esim. sisustuksen vaihtamisella jne. Huomioimme siis materian ympärillämme, mutta mitä pitäisi tapahtua, että saman kiinnostuksen ja halun ylläpitää ja kunnostaa saisimme siirrettyä ihmissuhteisiin?
Sinulle vastasi nimimerkki otsikolla samassa veneessä. Hänenkään tilanne ei varmasti ole helppo, mutta toivon rohkeutta hänelle vaatia oikeaa ihmissuhdetta itselleen; ei kukaan saisi olla "pahanolonpilleri" toiselle tai korvike. Eroaminen on nykyään niin helppoa, että jos todella elää huonossa liitossa tai suhteessa, niin kenenkään elämää ei kannata tuhlata elämällä kulissiliitoissa ja rinnakkaissuhteissa.
Joskus jopa olen nauranut ajatukselle, että pettäjät ovat ihmissuhteissa "älykkäämpiä" kuin muut. Ehkä he ovat oivaltaneet ja ymmärtäneet sen, että parisuhteilu on aina kuin ajoa Alpeilla autolla, jossa ei ole jarruja ja ohjaustehostinkin rikki.. Ylämäki alamäki.. Mutkia, kuoppia.. Mutta että jokainen ihmissuhde sisältää ne samat; yksilöt vaihtuvat ehkä elämässä, mutta inhimillinen toiminta ja käytös on jokseenkin samanlaista.
Kantaa ottamaton ja (olikohan) sallamari (?): te molemmat olette niin arvokkaita ihmisiä - kuten kaikki! -, että olette ansainneet ihmissuhteen, jonka lähtökohtana on rehellisyys, avoimuus ja oikea halu saada tutustua teihin sellaisina kuin olette: villasukissa ja flanellipyjamassa paplarit päässä saunan jälkeen tai huoliteltuna viihteellä. Uskaltakaa vaatia itsellenne sitä hyvin kohtelua!
Aurinkoisempaa kevättä ja voimia kohdata haasteet.
Kirjoittelin tässä aikaisemmin suhteestani varattuun mieheen....hmmm
Jotakuinkin samalla lailla meidän suhteemme syntyi, parin vuoden etäällä pitämisen ja kissa/hiirileikin jälkeen en enää voinutkaan vastustaa, vaan heittäydyin tunteideni vietäväksi, ja huonostihan siinä loppujen lopuksi kävi.
Suhteemme kesti monta vuotta ja tuntui, että ne varastetut hetket riittivät minulle ja riittiväthän ne, kun pidin tiettyä etäisyyttä häneen silloinkin kun olimme yhdessä. Muttä nyt, kun kaikki on ohi, huomasinkin, että olin korvia myöten rakastunut häneen ja se koskee, koskee niin pirusti!
Minäkin odotin heidän suhteensa päättyvän minusta riippumattomista syistä, ja jos totta puhun odotan edelleen. Silloin syyllisyys ei pilaisi meidän mahdollisuuttamme yhdessäoloon. Nyt yritän tosissani pysyä kuvioista poissa ja antaa heille mahdollisuuden selvitellä omat sotkunsa ja jos hyvin käy, saatan pystyä unohtamaankin hänet ja jatkaa elämääni ilman turhia odotuksia ja pettymyksiä....!
Pahinta tässä on, että tiedän hänenkin rakastavan minua ja se tekee minusta heikon!
Kannattaa tosissaan miettiä tarkaan kun lähtee suhteeseen naimisissa olevan ihmisen kanssa, koskaan ei voi tietää mitä kohtalon sormi on tilanteeseen varannut.... minulle ainakin pelkkää kurjuutta! Ehkä olen ansainnut sen, ehkä en! Mutta loppujen lopuksi, minkä ihminen tunteilleen voi, rakkaus on järkeäkin vahvempi!
"Pahinta tässä on, että tiedän hänenkin rakastavan minua ja se tekee minusta heikon!"
--> Itselläni on juuri samanlainen olo. Jos voisinkin uskotella itselleni miehen haluavan minusta loppujen lopuksi vain seksiä, pystyisin varmaan unohtamaan hänet.
"Kannattaa tosissaan miettiä tarkaan kun lähtee suhteeseen naimisissa olevan ihmisen kanssa, koskaan ei voi tietää mitä kohtalon sormi on tilanteeseen varannut.... minulle ainakin pelkkää kurjuutta!"
--> Minusta tuntuu, että vaikken ole ryhtynytkään suhteeseen miehen kanssa, olen saanut silti kokea pelkkää kurjuutta. Enkä ole saanut edes niitä pieniä yhteisiä onnenhetkiä miehen kanssa. Se pistää miettimään, onko tästä pidättäytymisestä ollut mitään hyötyä. Minä ja mies olemme kovasti tilanteesta kärsineet joka tapauksessa. Mitään palkintoa tästä uhrautumisesta ei ole tullut. Palkinnoksi kävisi ihan vain se, että kykenisin unohtamaan miehen ja siirtymään elämässä eteenpäin.
"Mutta loppujen lopuksi, minkä ihminen tunteilleen voi, rakkaus on järkeäkin vahvempi!"
--> Tuo on niin totta. Järjellä en olisi tällaista tilannetta koskaan valinnut.
Pakostakin mietin, voiko miehen vaimokaan olla onnellinen, kun miehen tunteet ovat muualla. Vaikkei hän tietäisi, luulisi hänen jotain vaistoavan. Itse en haluaisi pitää kiinni miehestä, joka rakastaa toista.