Johonkin pitää tilittää, vaikka tänne... en ymmärrä erästä naista työpaikallani. Hän on vakkari, minä en. Eli hänellä on vakituiset (kenties paremmat) tulot ja turvattu talous, toisin kuin minulla. Ollut ilmeisesti kauan töissä samassa paikassa, siis vuosia. Valittaa kaikesta ja koko ajan, joinakin päivinä tuntuu, että sitä kaakatusta saa kuunnella aamusta iltaan. Miten kukaan jaksaa olla vihainen joka päivä ja koko ajan?
Hän on kyllä tehokas ja ainut, joka paahtaa ohi kuin pyörremyrsky hirveää vauhtia, kuin tuli -seen alla koko ajan. En ihan ymmärrä miksi, en ole nähnyt kenenkään muun vakituisen käyttäytyvän niin.
Suoraan hän ei ole välttämättä ilkeä vaikka aika tyly onkin, mutta jos jokin asia menee tai on menossa väärin, aloittaa siitä joko marttyyrisen tai ivallisen märmättämisen sen sijaan, että vain oikaisisi sen.
Tuo yleinen jatkuva raivoaminen kuitenkin ihmetyttää eniten. En ole useinkaan varma, kenelle se on osoitettu, siinä se vaan taas valittaa jostakin. Jos ei kerta kaikkiaan ole työasioista enää sanottavaa niin sitten huutaa puhelimeensa yksityisasioistaan, joissa niissäkin riittää mistä itkeä ja potkia...
Mikä ihme häntä vaivaa?
Olen alkanut yksinkertaisesti hoitaa niitä asioita itse, mistä hän milloinkin keksii marista tai rähistä (yleisesti, ei koskaan oikein kohdista sitä suoraan), tai sitten autan vaikka tuomalla hänelle jonkin puuttuvan asian tms. Sanoo kiitos vuolaasti mutta kyllä kohta on taas maailma jostain muusta kaatunut - ja ihan oikeasti, työmme ei ole kovinkaan vakavaa, en käsitä miten siihen edes saa tuollaista tunnelatausta.
Toisinaan naurattaa, kun kuulen hänen äänensä raikuvan taas ja mietin, että mikähän matto on nyt vinossa. Välillä taas on hyvin lähellä, että itsellä naksahtaa - koitan kuitenkin pitää suuni kiinni, minulla ei ole rahkeita vastata tuohon älyttömään määrään aggressiota, mitä tuolla ihmisellä on.
En vaan ymmärrä. Tekisi mieli kysyä, että mikä kirottu nyt taas on hätänä... ja jos joku on töppäämässä, niin eikö siitä voi vaan sanoa? Miksi pitää käyttäytyä kuin rääpäle? Huvittavaa se, että hän on noin 30-40-vuotias nainen, jolla on lapsia, minä olen se kakara periaatteessa häneen verrattuna mutta käytöksen puolesta sanoisin että tilanne on toinen... myrkyttää työilmapiirin silkalla meiningillään jos ei sillä kaakatuksella.
En tiedä kauanko jaksan väistellä häntä ja milloin lopulta sekoan itse. Miten tuollaista ihmistä pitäisi käsitellä? Luulenpa, että riemastuisi vaan entisestään, jos kaltaiseni räkänokka alkaisi sanomaan jotakin...
Hän on kyllä tehokas ja ainut, joka paahtaa ohi kuin pyörremyrsky hirveää vauhtia, kuin tuli -seen alla koko ajan. En ihan ymmärrä miksi, en ole nähnyt kenenkään muun vakituisen käyttäytyvän niin.
Suoraan hän ei ole välttämättä ilkeä vaikka aika tyly onkin, mutta jos jokin asia menee tai on menossa väärin, aloittaa siitä joko marttyyrisen tai ivallisen märmättämisen sen sijaan, että vain oikaisisi sen.
Tuo yleinen jatkuva raivoaminen kuitenkin ihmetyttää eniten. En ole useinkaan varma, kenelle se on osoitettu, siinä se vaan taas valittaa jostakin. Jos ei kerta kaikkiaan ole työasioista enää sanottavaa niin sitten huutaa puhelimeensa yksityisasioistaan, joissa niissäkin riittää mistä itkeä ja potkia...
Mikä ihme häntä vaivaa?
Olen alkanut yksinkertaisesti hoitaa niitä asioita itse, mistä hän milloinkin keksii marista tai rähistä (yleisesti, ei koskaan oikein kohdista sitä suoraan), tai sitten autan vaikka tuomalla hänelle jonkin puuttuvan asian tms. Sanoo kiitos vuolaasti mutta kyllä kohta on taas maailma jostain muusta kaatunut - ja ihan oikeasti, työmme ei ole kovinkaan vakavaa, en käsitä miten siihen edes saa tuollaista tunnelatausta.
Toisinaan naurattaa, kun kuulen hänen äänensä raikuvan taas ja mietin, että mikähän matto on nyt vinossa. Välillä taas on hyvin lähellä, että itsellä naksahtaa - koitan kuitenkin pitää suuni kiinni, minulla ei ole rahkeita vastata tuohon älyttömään määrään aggressiota, mitä tuolla ihmisellä on.
En vaan ymmärrä. Tekisi mieli kysyä, että mikä kirottu nyt taas on hätänä... ja jos joku on töppäämässä, niin eikö siitä voi vaan sanoa? Miksi pitää käyttäytyä kuin rääpäle? Huvittavaa se, että hän on noin 30-40-vuotias nainen, jolla on lapsia, minä olen se kakara periaatteessa häneen verrattuna mutta käytöksen puolesta sanoisin että tilanne on toinen... myrkyttää työilmapiirin silkalla meiningillään jos ei sillä kaakatuksella.
En tiedä kauanko jaksan väistellä häntä ja milloin lopulta sekoan itse. Miten tuollaista ihmistä pitäisi käsitellä? Luulenpa, että riemastuisi vaan entisestään, jos kaltaiseni räkänokka alkaisi sanomaan jotakin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.