Miksi tulit tai et tullut uskoon Jeesukseen?

Ensisijaisesti tiedot katsotaan tietoa sisältävistä kirjoista.

Raamattu on uskonnollinen kirja, jossa ei juuri tietoa ole. Mutta oletuksia ja luuloja sitäkin enemmän.

Tulin uskoon koska en voi olla uskomatta tosiasiaan.

No johdantoteksti tosiaankin ohjaa vähän ajatuksia sivuun itse otsikon kysymyksestä mutta vastatakseni varsinaiseen kysymykseen että miksi tulin uskoon, niin en kyllä oikeastaan edes osaa vastata koska se on jäänyt itsellenikin jonkinlaiseksi mysteeriksi. Ainakaan kotikasvatus tai ympäristö ei minua siihen suuntaan muokannut koska vanhempani ja lapsudenperjheeni, perheemme ystäväpiirit ja sukulaiset joiden kanss oltiin tekemisissä, ovat aina olleet joko ateisteja tai muuten vaan suhtautuneet kielteisesti kristinuskoon ja uskontoihin ylipäätään. Tietoni kristinuskosta olen lapsuudessani saanut pääasiassa kouluopetuksesta.

Kävin kouluni siihen aikaan kun koulussa vielä oli koko koulun yhteiset aamuhartaudet jolloin joka aamu koko kansakoulun ala-asteen väki kokoontui suurillekäytäville veisaamaan virsiä rehtorin säestäessä poljettavaaurkuharmoonia ja piti joku opettajista joka aamu hartauspuheen. Toki ruokaillessa koulussa opetettiin yhteiset ruokarukoukset: ruualle ei saanut käydä ennenkuin kaikki panivat kädet ristiin ja yhdessälausuivat: "siunaa Jeesus ruokamme, aamen!" Pöydästä ei saanut nousta ennenkuin kaikki yhtäaikaa opettajan antaessa luvan ja sitä edelsi rukous: "kiitos Jeesus ruuasta, aamen!"

Varsinaisesti tulin uskoon eli sain käsittää autuuden nuoruudessa, aikuisiän kynnyksellä, vuosikymmeniä sitten. Kai se sitten Taivaanisä johdatti elämäntilannettani niin että minua alkoi sisällisesti kiinnostaa uskonasiat ja aloin etsiä vastauksia tai tietoa Raaamattua lukemalla. Mitä enemmän luin, sitä enemmän vakuutuin.

Armoahan se kaikki on, suurta ja ihmeellistä armoa! En minä ole tehnyt mitään "ratkaisua", minussa vaan syntyi usko kun luin Raamattua. Mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä enemmän on kirkastunut että tämä kaikki on vaan Jumalan suurta pitkämielisyyttä ja laupeutta synteihinsä kuollutta ihmiskuntaa kohtaan.

Toisaalta olen tullut ymmärtämään omien kompurointieni kautta jotain siitä ettei usko tule tässä katoavaisessa elämässä vielä valmiiksi vaan joka aamu on armo uus!

Jokaisen on itse tehtävä päätös uskooko vai ei.Itse olin hyvin nuori
kun elämä toi sairauden josta en meinannut parantua ,muistan vielä
hyvin kun ristin pienet käteni ja lupasin
Jumalalle olla hänen omansa aina.Parantuminen alkoi tuosta tapahtumasta ,vaikka en sitä pyytänytkään,koska minun valtasi syvä
rauha.

Jumalan Armosta.Hän teki minulle suuren laupeuden.Hän täytti minut ilollaan, toivollaan, rakkaudellaan, lohdutuksellaan, Pyhällä Hengellään. Se on paras kokemukseni tässä elämässä.

Ja tämä tapahtui kotonani kun rukoilin sängyllä suuressa ahdistuksessa.


Ahdistus alkoi muuttumaan hyviksi asioiksi. Perushyväolotila vaikutti heti ja tunnistetavasti mutta meni aika kauan ymmärtää minuun tulleen Pyhän Hengen ja se rauha ja lepo, hyvät olot, olivat Pyhältä Hengeltä vaikutustaan minuun.

Herraa kumarsin äsken lattialle langenneena rukoukseen ja oli hyvä olla siinä Jeesuksen eteen kumartuneena , Ch52cm

Ensin uskoin koska usko pakkosyötettiin pyhäkoulusta alakouluun ja siitä eteenpäin. Kristinusko oli itsestäänselvyys. Rukoilin ja uskoin että joku kuunteli.

Sitten menin rippikouluun. Pastoriksi osui uskonkiihkoinen joka selitti miten evoluutiota ei ole tapahtunut ja miten Raamattu on tarkkaa historiankirjoitusta ja kuinka Jumalan vaikutus näkyy kansojen kohtaloissa. Alkoi olla liian paksua.

No ei koko uskontoa pidä yhden hurahtaneen papin mukaan tuomita ja niinpä rippikoulun jälkeen luin läpi Raamatun. Genesiksestä Johanneksen ilmestykseen joka kirjan. No sukuluettelot hypin yli. Mitä pitemmälle etenin sitä alkukantaisemmalta ja epäyhtenäisemmältä kirjoituskokoelma näytti. Huipentumana oli Johanneksen ilmestys joka oli sairas verinen väkivaltafantasia. Selvästi katkeroituneen mielen kostounelma, jossa fantasioidaan, että kerran vielä me ollaan jotain ja meitä pilkanneet tulevat kärsimään vielä niin saatanasti (sananmukaisesti).

No vieläkään en ihan kokonaan uskoa korkeampaan voimaan hylännyt vaan ajattelin että Raamatussa on puutteensa, mutta ehkä se on vain yksi versio "perimmäisestä totuudesta". No lueskelin kaiken mahdollisen Tao-te-tsingistä Tiibettiläisten Kuolleidenkirjaan, Koraaniin ja zen-budhalaisiin kirjoituksiin. Sitten oli pakko myöntää että uskonnot ovat mielikuvitusten tuotetta. Jos niiden takana jotain on, niin se on ihmisen tarve keksiä selitys sille mitä ei ymmärrä.