kuka minua tarvitsee

Et voi tietää kuka sinut haluaa kuoleman jälkeen, vai voitko?

Olen juuri viemässä hautaan äitiäni, joka ei aikoinaan tarvinnut minua. Rumasti sanon, mutta olin myös "ylimääräinen" siinä perheessä.

Lähdin kauas pois ja aloitin oman elämän. Paljon työtä ja uusia ihmisiä.
Nyt voin sanoa, että menen hautajaisiin maailman ihanimpien lasteni kanssa, he eivät ainakaan ole ei-toivottuja.
Sinä itse päätät millaisen elämän haluat.
Minä valitsin elämän, enkä kuoleman.

Jos nyt menet pois niin samanlainen tilanne on edessäsi todennäköisesti seuraavassakin elämässä, mutta jos nyt käyt asian läpi ja kehität itseäsi henkisesti niin seuraava elämäsi voikin olla jo ihan erilaista. Eli jos taakseen jättää sen edestään löytää.

Vaikuttaa siltä, olla että olet myös henkisesti kehittyneempi kuin vanhempasi ja mahd sisaresisi/veljesi, jolloin heidän on vaikea ymmärtää sinua, mutta perheesi nimenomaan tarvitsee sinua, koska heidän on varmaankin opittava sinun kauttasi jotain, vaikka heidän onkin vaikea ymmärtää sinua.

Meediot ovat tuoneet minulle terveisiä kuolleilta omaisiltani toiselta puolen ja lähes kaikki ovat sanoneet, etteivät he ymmärtäneet eläessään minua, kun he nyt siellä toisella puolen ovat oivaltaneet, että olen oikealla tiellä ja että teen tärkeää työtä auttaessani omalta osaltani ihmiskuntaa.

Jos perhe ei ota vakavasti, tai vaikka sinusta vain jostain syystä tuntuisi siltä, niin aina on joku joka ottaa. Jos ei just nyt niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Kukaan ei ole palannut kertomaan onko kuoleman jälkeen mitään elämää, itse en lähtisi kokeilemaan. Tässäkin elämässä on ihan tarpeeksi, on ollut sekä huonoa mutta myös hyvääkin.
Tarpeeksi usein kun epäonnistuu niin oppii arvostamaan sitä että joskus onnistuu ja siitä tulee ihan hyvä fiilis.
Elämä on vaihtelevaa ja silloin kun tuntuu pahalta niin se saattaa tuntua ylivoimaiselta mutta ei pidä antaa periksi.

Mä tarvitsen sua sen verran että voin toivottaa sulle hyvää joulua ja parempaa pian alkavaa vuotta 2020!

Et voi oikeasti tietää, mitä kuoleman takana on tai onko mitään. Oletko oikeasti perehtynyt eri näkemyksiin asiasta? Elämää ei voi valita kuin juustoa automarketin hyllyltä. Olet saanut yhden, jonka voit käyttää itse valitsemallasi tavalla. Moni uskonnollinen liike pitää itsemurhaa syntinä. Näin ollen voi olettaa, että jos uudesti syntyminen on mahdollista ja jos olet hukannut tässä elämässä elämäsi mahdollisuudet kehittyä ihmisenä, niin saat siitä rankaisuna vielä suurempia haasteita seuraavaan elämään.

Täällä on myös ihminen, jonka läheinen on juuri kuollut, ei vielä edes haudattu. Perheen ja suvun ristiriitoja ja jännitteitä ei koskaan selvitetty. Se tuntuu todella pahalta. Äitini vihoitella mummolle mummon viimeiset vuodet, eivätkä paikkakunnalla asuvat läheiset käyneet vuosiin mummon luona. Itse en kestänyt rasittavien juttujen kuunteluvelvoitteen vuoksi käydä äidin (ja sitä kautta mummolaan) luona vuoteen. Mummo kuoli yksin sairaalassa. Asia on itselleni vaikeasti anteeksi annettavissa.

Voi olla, että näkemyksesi läheisistä ei ole oikea. Ehkä he kuitenkin arvostavat sinua. Jos mitään yhteistä ei ole, katkaise välit. Verisukulaisten kanssa ei ole mikään pakko olla missään tekemisessä. Monessa perheessä siteet ja yhteydenpito ovat loppuneet. Se ei ole syy itsemurhalle. Voit valita itse uudet tärkeät ihmiset ympärillesi. Niin olen itse tehnyt.

Jos ongelmasi on se, ettet lainkaan kykene luomaan ja ylläpitämään ihmissuhteita, niin hakeudu terapiaan.

Se pointti vielä, että joku on aina sukunsa viimeinen. Jotkut suvut tai sukuhaarat kuolevat pois, koska uusia lapsia ei synny ja kauemmista sukulaisista on etäännytty. Eli joku jää yksin suvusta muiden kuoltua ja/tai kadottua. Sekään ei ole syy itsemurhaan. Miksi siis elävät sukulaiset olisivat?