Onko muilla sinkuilla kokemuksia siitä että kaverit alkavat epäillä seksuaalista suuntaumista siihen samaan sukupuoleen kun ei tuota miestä/naista ala löytymään? Miten olette suhtautuneet?
Minä loukkaannuin suuresti! On käsittämätöntä kuinka pintaliitoisesti ja sterotyyppisesti ihmisiä lokeroidaan! No, joskus ihmisten luonteenpiirteitä ja taipumuksia on määritelty kallonmuodon tai ruumiinrakenteenkin perusteella.
Homot ja lesbot saavat rakastaa ketä haluavat. Ujous - tällä päällekäypäisyyden aikakaudella - tuntuu olevan unohdettu ominaisuus.
Minä loukkaannuin suuresti! On käsittämätöntä kuinka pintaliitoisesti ja sterotyyppisesti ihmisiä lokeroidaan! No, joskus ihmisten luonteenpiirteitä ja taipumuksia on määritelty kallonmuodon tai ruumiinrakenteenkin perusteella.
Homot ja lesbot saavat rakastaa ketä haluavat. Ujous - tällä päällekäypäisyyden aikakaudella - tuntuu olevan unohdettu ominaisuus.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nykyajan yhteiskunta on sen verran seksuaalinen että aseksuaaleja pidetään oudompina kuin homoseksuaaleja ja vaikkei olisikaan aseksuaali mutta pitkäaikainen sinkku niin ensimmäinen oletus muilta on se että ihminen on homoseksuaali.
Nykyään luetaan kai aseksuaaleiksi kaikki joiden toimintaa ohjaa ensisijaisesti jokin muu kuin omien himojen välitön tyydyttäminen.
Voihan perse!
kavereiden tyttöystävät, 2 kpl, on jo kysynyt, että oonko homo kun oon ilman naista ja kuulemma kuitenkin menevän näkönen. "Ei siin oo oikeesti hävettävää, jos oot..." Nauroin molemmille ja totesin että elämäni on ihan hyvää ilman naistakin. Tosin vähemmällä tenttaamisella olisin selvinny, jos oisin sanonu olevani homo.
Siis oma mutsinkin aikoinaan moista epäili(minua homoksi) kun en saanut tyttöystävää(olen ujo ja ei ole semmosia kontakteja että pääsisin ees tutustumaan naisiin). Ei se kai enää epäile, kun olen sille asian tehnyt jo selväksi. Kaverit on myös epäilleet minua homoksi, mutta ei epäile enää, vaikka sinkku olenkin.
*ittumaistahan se on kun kaikki sukulaisista alkaen aikoinaan minua homoksi epäili, jos ei homoksi niin ainakin ihan kummajaisiksi...tosin kummajaiseksi sukulaiset luulee minua vieläkin....kai sitten olen "kummajainen" kun olen sinkku, ei ole mun vika että olen ujo ja nekin yritykset naisiin mitä olen tehnyt, eivät ole minun kanssa alkaneet seurustelemaan vaikka ollaan tultu hyvin juttuun.
Koska en ole ketään kollia vieny kotiin näytille. Nytkin olen tapaillut erästä miestä 2 vuotta, mutta vanhempani ei tiedä hänestä mitään. Vien kyllä miehen kotiin, kun olen varma, että hän on se ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Joskus naureskelin, että kyllä ne sitten tietää, kun laitan heille hääkutsun. Nyt äitini on asennoitunut niin, että elän loppuelämäni yksin. Ja todennäköisesti niin käykin. Sillä en usko, että tämä mies, jota tapailen on se oikea. Tai mulla on se tunne, että en ole hänelle oikea. Mutta kieltämättä kyllä tuollaiset huomautukset loukkaa. Ja sit käy niin, että kaverit yrittää naittaa suunnilleen jokaiselle vastaantulevalle. Raivostuttavaa sekin.
tiedä ton tunteen et seurustelee ja se toinen ei tunnu oikealta ja ei viitsi edes vanhemmille esitellä.
mutta...
...olen aina antanut tuollaisille naisille kenkää ennemmin kun pitänyt varalla ja kusettanut toista vuosi tolkulla.
on friikkiä salaseurustella vuosia salaa vanhemmilta.
mitä ihmeen salaseurustelua se on jos ei halua/ole valmis viemään ketään näytille vanhemmilleen??? Itse en veisi ihan häppösin perustein ketään vanhemmilleni näytille jos ei siltä tuntisi että pitäisi... Sitä mitä ei vanhemmat tiedä se ei niitä satuta! Jos itsellä on sellainen olo ettei tiedä onko se ihminen jonka kanssa on oikea niin miksi sitten suotta rasittaa vanhempien mielen rauhaa näyttämällä vanhemmille ettei ole ihmisen kanssa joka on väärä vaikka olisi tapaillut vaikka viisi vuotta??? Eri juttu olisi jos olisi vaikka seurustellut ko henkilön kanssa ne 5 vuotta.
no mulla toi aika on alle vuoden ja siinä vuoden tienoilla tunnen toista sen verran että esittelenkö vanhemmille.
ja riippuuhan se suhde vanhempiin et asuuko naapurissa vai eri kaupungissa ja muutenkin et onko esim isä suunnilleen paras kaveri yms.
Siskoni poikakaveri kysyi kerran olenko lesbo kun mulla ei ole miestä. Loukkaannuin verisesti, enkä ole sitä vieläkään unohtanut.
Myös äitini vähän aikaa sitten luuli minua lesboksi. Alkoi selittään kuinka ei hyväksyisi jos toisinkin kotiin tyttöystävän. Raivostuttavaa!!!!! Ja kun he ihan hyvin tietävät että mulla on ollut seurustelusuhteita miehiin, ei naisiin. Olen umpihetero. Ehkä olis sit helpompi alkaa lesboks nii lakkais muiden mussutus. Minusta on loukkaus, jos läheinen ihminen sinkkuuden takia alkaa nimittelemään homoseksuaaliksi.
Ainut kerta kun mua on joku epäillyt homoksi, oli joskus 15-vuotiaana. Eräs tyttö kysyi, että olenko homo, kun en vietä aikaa tyttöjen kanssa. Haha, kuvottavaa miten vajaita jotkut ihmiset voi olla.
Mun mielestä on täysin oma valinta, haluaako luoda ihmissuhteita. Itse en ole ikinä ollut minkäänlaisissa tekemisissä naisten kanssa, mutta en koe sitä mitenkään outona. Se on, hitto vieköön, mun henkilökohtainen asia, eikä kuulu kenellekään muulle.
Itselläni on tosin hyvin rajattu kaveripiiri (ei mitään "turhia" mukamas kavereita), koska en yksinkertaisesti ole koskaan ollut kiinnostunut hankkimaan mitään ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja. Sukulaisia en näe käytännössä koskaan, eikä ne tiedä mun elämästä paljon mitään. Tuskinpa siis on olemassa edes ketään, joka nyt aikuisiällä rupeaisi tuollaisia epäilyjä tuomaan julki.
Varsinkin naisille on niin normaalia, että on useampia suhteita takana tässä iässä, joten tietysti se vaikuttaa oudolta, jos joku on täysin kokematon. Se vaan, että eipä kukaan puolituttu tuollaisia asioita saa selville. Itse ainakin valehtelisin vaan päin naamaa, jos joku idiootti alkaisi utelemaan ihmissuhteistani.
Ihmiset on täällä niin käsittämättömän tyhmiä, etten voi edes käsittää miten tyhmiä ne oikeesti on....ei vaa voi käsitää?? Joillakin ei oo edes mahiksia seurusteluun ja silti syytellään homoudesta, luuseriudesta, vaikka mistä...EI VAA VOI KÄSITTÄÄ?????