kevät taas

Taas on kevät... Viisi vuotta sitten elämäni muuttui kun mieheni teki valintansa, halusi muutosta elämään ja sen sai naista vaihtamalla.

Kaksi ensimmäistä vuotta tein töitä sen eteen, että jaksaisin jatkaa elämääni, osallistuin mm eroseminaari-istuntoihin. Lapset ja työ pakottivat minut jatkamaan elämääni.

Olen myös etsinyt uutta elmänkumppania. Minun on helppo löytää seuraa, MUTTA... Kun koen edelleen, että ex-mieheni oli ja on minun elämäni mies.

Olen kyllä kokenut paljon uusia kokomuksia eroni jälkeen. Tuskin olisin aloittanut uusia urheiluharrastuksia ex-mieheni kanssa, MUTTA...

Jotenkin olen jäänyt vain kiinni tunteisiini ex-mieheeni. Olen kyllä ollut hänelle aidosti vihainen, ym. Lapsilla on hyvät välit häneen, mutta emme ole kuin ihan pakosta yhteydessä, puhelimessa keskustelmme lapsia koskevat asiat. Koen että vaikka asumme erillään, kasvatamme lapsiamme yhdessä, kuitenkin minä kannan arkivastuun...näin lasten toivomuksesta.

Miten pääsisin todella irti tunteista ex-mieheeni? Minulla on tällä hetkellä suhde, joka on kestänyt 1,5 vuotta, mutta minua häiritsee kun koen että ex-mieheni on meidän välissä. Rakastelunkin jälkeen saatan itkeä ikävääni...
31075
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tiedän, helppo sanoa, mutta vanhaan ei pysty palaamaan, joten nauti siitä, että olet löytänyt hyvän tyypin rinnallesi. "tapa" ajatukset entisestä ja mieti hyviä juttuja uudesta. Ei ole helppoa, mutta pakko se on myöntää, että pitäisi muistella hyvällä ihania muistoja ja ajatella, että onneksi sai sentään kokea sellaista. Tai sitten, jos et ole tehnyt sitä vielä kerro exälle tunteesi. Sitten ainakin saat varmuuden mitä mieltä hän on. Mutta aika kultaa muistot...

Äänestä
  • Minua ei jätetty,ei petetty,lähdin itse.Tulen aina rakastamaan exääni,mutta en kuvittele meistä enää tulevan mitään.
    Myös minuun ihastuvat monet ja tapaan paljon ihmisiä,mutta en rupea suhteeseen kenenkään"ihan kivan"kanssa.Haluan suhteen sellaisen kanssa,jonka kanssa "sukat pyörii jalassa".Se on mahdollista myös aikuiselle,ei mitään nuoruuden mukana mennyttä tai illuusiota.Sitten kun kunnolla kolahtaa,ei haikaile menneeseen.

    Äänestä

  • tuutikki kirjoitti:

    Minua ei jätetty,ei petetty,lähdin itse.Tulen aina rakastamaan exääni,mutta en kuvittele meistä enää tulevan mitään.
    Myös minuun ihastuvat monet ja tapaan paljon ihmisiä,mutta en rupea suhteeseen kenenkään"ihan kivan"kanssa.Haluan suhteen sellaisen kanssa,jonka kanssa "sukat pyörii jalassa".Se on mahdollista myös aikuiselle,ei mitään nuoruuden mukana mennyttä tai illuusiota.Sitten kun kunnolla kolahtaa,ei haikaile menneeseen.

    Mietippä sitä sitten taas, kun ne sukat on aikansa pyörinyt jalassa, niin loppuu niistäkin kierrokset aikanaan. Mitäs sitten taas, no ero totta kai, kun ei enää pyöri. Kyllä ne taas rupee pyöriin, kun sen oikeen löytää. Ai vittu mitä elämää...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


5 vuotta kirjoitti:

Taas on kevät... Viisi vuotta sitten elämäni muuttui kun mieheni teki valintansa, halusi muutosta elämään ja sen sai naista vaihtamalla.

Kaksi ensimmäistä vuotta tein töitä sen eteen, että jaksaisin jatkaa elämääni, osallistuin mm eroseminaari-istuntoihin. Lapset ja työ pakottivat minut jatkamaan elämääni.

Olen myös etsinyt uutta elmänkumppania. Minun on helppo löytää seuraa, MUTTA... Kun koen edelleen, että ex-mieheni oli ja on minun elämäni mies.

Olen kyllä kokenut paljon uusia kokomuksia eroni jälkeen. Tuskin olisin aloittanut uusia urheiluharrastuksia ex-mieheni kanssa, MUTTA...

Jotenkin olen jäänyt vain kiinni tunteisiini ex-mieheeni. Olen kyllä ollut hänelle aidosti vihainen, ym. Lapsilla on hyvät välit häneen, mutta emme ole kuin ihan pakosta yhteydessä, puhelimessa keskustelmme lapsia koskevat asiat. Koen että vaikka asumme erillään, kasvatamme lapsiamme yhdessä, kuitenkin minä kannan arkivastuun...näin lasten toivomuksesta.

Miten pääsisin todella irti tunteista ex-mieheeni? Minulla on tällä hetkellä suhde, joka on kestänyt 1,5 vuotta, mutta minua häiritsee kun koen että ex-mieheni on meidän välissä. Rakastelunkin jälkeen saatan itkeä ikävääni...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu