Todella huvittavaa ja samalla naiivia on suomalaisten "teinisinfonikkojen" ylentarjonta ja esiinmarssi tuubissa, johon on kernaammin ladattu Suolahden, Mielckin ja Kasken edustaman nuoren kaartin eklektisiä ja ontuvia sinfoniaraakileita kuin monien kypsän mestaruuden saavuttaneiden ammattisäveltäjien persoonallisia mestariteoksia kun näköjään se ihmelapsikultti saa täälläkin musiikki ihmiset lääpälleen niinkuin nuoremmalla iällä sävelletty sinfonia olisi jonkinlainen suuri ihmeteko ja saavutus sinänsä joka oikeuttaa sen esillepanoon ilman vaatimusta musiikin taiteellisesta laadusta kun monilta pitkän sävellysuran tehneiltä todellisilta sinfonikoilta ei ole saatu levylle ainuttakaan teosta. Ei edes fordellilta vaikka 44 sinfoniallaan hän pitää hallussaan epävirallista sinfonioiden suomen ennätystä.
Musiikillinen ihmelapsikultti
Anonyymi
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erik Fordell totesi, määrä korvatkoon laadun.
Ei suinkaan totesin kun kuulin fordellin sinfonian 35 aikoinaan lähiradion 2 nuoren opiskelijan juontamassa klassisessa illasssa ollessani sangen lumoutunut musiikin kauneudesta varsinkin sinfonian hitaassa osassa ja sen kontrapunktisessa finaalissa.
Fordell sai työstään musiikin hyväksi myös kokkolan kaupungin kultaisen mitalin.
Tuukkasen, Fordellin, fougstedtin, saikkolan, aaltosen linnalan, rannan, leiviskän ym. sinfoniat ovat suurempia ja syvällisempiä kuin se mielckin teininä säveltämä sinfonian raakile. miksi yle ei tajua tätä faktaa vaan soittaa turmeltuneen musiikkipolitiikkansa mukaisesti mielckiä yle klassinen nettiradiossa mainitsemieni mestareiden sijaan..