Voi pahus!!

Riippuu vähän mistä keskustelit. Jos keskustelit lapsesta, niin ihan ok,

Minä keskustelen eksmieheni kanssa vaikka yhteinen tytär ylittänyt täysikäisyyden jo pari vuotta sitten. Miksi en voisi keskustella? Miksi pitäisi vihata?
Miksi oletetaan että ihmistä jonka kanssa joskus on menty yhteen ja todettu myöhemmin että paras kun ei jatketa, pitäisi vihata? Mitään vihattavaa hän ei ole tehnyt, enkä sen puoleen minäkään. Tulimme vain siihen tulokseen että erillään kumpikin on onnellisempi ja voi panostaa siihen mitä elämässä tärkeänä pitää. Meillä oli täysin päinvastaiset arvot ja ajatukset.
Kun ja jos hän tulee kadulla vastaan tervehdimme ja vaihdamme kuulumisia. Joskus istutaan alas jos on aikaa ja juodaan kuppi kahvia. Olen hänen veljensä ja veljen vaimon kanssa todella hyvissä väleissä. Eromme ei ole heihin vaikuttanut millään tapaa. Eksmies elää uuden naisen kanssa, minä yksin nyt kun tytär opiskelee ja muutti opiskelupaikkakunnalle. Keskityn työhöni joka on minulle hyvin tärkeä ja ystäviini ja matkailuun ja harrastuksiin. Olemme molemmat onnellisia tahoillamme emmekä kanna kaunaa. En ymmärrä miksi pitäisi?

Minä juttelen kahden viimeisimpien exieni kanssa, vaikkei ole yhteisiä lapsiakaan. :D

Miksi ei voisi olla hyvissä väleissä, vaikkei bestikset olekaan? Aikuiset osaa erota ilman jonninjoutavaa niskojen nakkelua ja antaa anteeksikin asioita.

40 vuotta erosta aikaa,ei ole tarvetta jutella entisten puolisoiden kanssa.
Lasten kanssa kyllä jos heillä on aikaa ja tarvetta.