Sinä olet upottanut minut rakkauteen. Sydämeni on alkanut loistaa, hengitykseni kiihtyä, ja jalkapohjistani on alkanut kasvaa kullanväristä rihmaa, joka yltää pian maapallon keskikohtaan asti.
Laitan silmät kiinni. Pidät kättäni tiukasti kädessäsi. Käyn kanssasi jokaisessa menneisyyteni hetkessä, jolloin itkin yksinäisyyttäni. Vien sinut mukanani niistä jokaiseen ja näytän. Sinä et tiedä, missä kaikkialla olet käynyt kanssani. Katso, tuolla minä olin. Ja tuolla. Ja tuolla.
Kipeät kohdat sielussani värähtävät hiljaa. Jokaisen tuskallisen hetken kohdalla lasken päivänkakkaran maahan. Kaikissa parillinen määrä terälehtiä. Ei rakastanut. Ei rakastanut. Ei rakastanut. Hetket ovat haalistuneita, kipu vielä kirkas. Kunnes näytän sen sinulle, sinulta salaa. Eri paikkoja, eri ihmisiä, eri kokemuksia, joissa nyt olet mukanani. Kipu haalistuu ja muuttuu lopulta tomuksi.
Kaikki päivänkakkarat on laskettu.
Menneisyys on lyhentynyt. Niin kuin joka päivä sinua ikävöin ja odotan, niin ovat kaikki menneet itkuiset hetket vain yksi päivä, jonka iltana käsivartesi ovat jälleen ympärilläni.
Maasta kipu on tullut, maahan pitää sen jälleen palaaman.
Jalkapohjissani tuntuu lämpöä. Rihmani lämmittävät maata. Maapallo kuiskaa minulle hiljaa: "Näin on hyvä."
Laitan silmät kiinni. Pidät kättäni tiukasti kädessäsi. Käyn kanssasi jokaisessa menneisyyteni hetkessä, jolloin itkin yksinäisyyttäni. Vien sinut mukanani niistä jokaiseen ja näytän. Sinä et tiedä, missä kaikkialla olet käynyt kanssani. Katso, tuolla minä olin. Ja tuolla. Ja tuolla.
Kipeät kohdat sielussani värähtävät hiljaa. Jokaisen tuskallisen hetken kohdalla lasken päivänkakkaran maahan. Kaikissa parillinen määrä terälehtiä. Ei rakastanut. Ei rakastanut. Ei rakastanut. Hetket ovat haalistuneita, kipu vielä kirkas. Kunnes näytän sen sinulle, sinulta salaa. Eri paikkoja, eri ihmisiä, eri kokemuksia, joissa nyt olet mukanani. Kipu haalistuu ja muuttuu lopulta tomuksi.
Kaikki päivänkakkarat on laskettu.
Menneisyys on lyhentynyt. Niin kuin joka päivä sinua ikävöin ja odotan, niin ovat kaikki menneet itkuiset hetket vain yksi päivä, jonka iltana käsivartesi ovat jälleen ympärilläni.
Maasta kipu on tullut, maahan pitää sen jälleen palaaman.
Jalkapohjissani tuntuu lämpöä. Rihmani lämmittävät maata. Maapallo kuiskaa minulle hiljaa: "Näin on hyvä."
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaunista. osaisinpa itsekin kirjottaa noin hienosti. :)
On ihmisiä jotka kuulevat sinun puhuvan
tuhansin sanoin,
eivätkä silti ymmärrä sinua
ja ihmisiä jotka ymmärtävät
-ennenkuin sanot sanaakaan...
Yasmin Mogahed
-On ikävä. Vieläkin. Ei vaan jaksaisi enää.